perjantai 3. lokakuuta 2014

Lyhyesti muutamia asioita Juoksuhaudantiestä

Suomenkielinen alkuteos (2002)
Painos: 2002?
Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 334
Mistä sain? Sukulaisten hyllystä lainattu
Juoksuhaudantie ilmestyi silmiini viime talvena niin, että kiinnitin siihen huomiota. En kyllä muuten kuin nimenä. Kuvittelin sen kertovan jonkun sotaveteraanin muistelmista ja ajattelin, että haluaisin lukea sen ehdottomasti. Mutta mitä kävikään, kun sain tietää mistä tarina kertoo. Talon hankkimisesta helsinkiläisellä pientaloalueella - ei kiitos minulle.
    Tartuin kuitenkin lopulta toimeen, onhan kirja saanut lähes pelkästään kunnioittavia arvosteluja ja palkittu Finlandialla ja Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Mutta odotukseni eivät pettäneet, tarina oli täyttä puuta. Tylsempi kuin Bocaccion Fiammetta, näin ystävällisesti ilmaistuna.
    Minua kirjassa ärsytti suunnilleen kaikki. En edes ymmärtänyt kirjan sisältämää huumoria, vaikka kuinka takakannessa muotoiltiin ''Kun kujanjuoksun traagisuus on syvimmillään, on komiikkakin kovaa''. Tunnistin helposti kohdat, joiden olisi pitänyt olla hauskoja, mutta suupieli ei vääntynyt hymyyn. Matti Virtasen talon hankkiminen oli kaikkea muuta kuin realistista, ja realistisuuteen olen käsittänyt kirjassa pyrittävän. Tarinan juonettomuus ei haitannut, mutta oli erittäin vaikeaa pysyä perässä siitä, kuka on äänessä milloinkin. En innostunut, joten Hotakaisen muut kirjat taitavat jäädä hyllyyn toisten ihmisten iloksi.
Onko vika lopulta kirjassa vai lukijassa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin