maanantai 10. huhtikuuta 2017

Juha Räikkä ja Helena Siipi (toim.) - Ajattele, filosofoi; ja hitusen kuntavaaleista

Suomenkielinen alkuteos (2015)
Kustantamo: Sanoma Pro
Sivumäärä: 208
Mistä sain? Omista hyllyistä


Ajattele, filosofoi on tiivis johdatus filosofiseen ongelmanasetteluun ja vastaustapoihin. Se koostuu kahdestatoista artikkelista, joista viisi on teoreettisen filosofian ja seitsemän käytännöllisen filosofian alalta.

Teoreettisesta filosofiasta käsitellään moneuden ongelmaa, erisnimien merkitystä, tiedon mahdollisuutta, ongelmallista tahtoa ja zombien olemassaoloa. Nämä artikkelit ovat teoksen kiinnostavimmat. Kuten filosofiassa muutenkin, hyvin yksinkertaiset ja arkiset käsitykset osoitetaan varsin ongelmallisiksi eikä vastauksia onnistuta tarjoamaan.

Myös käytännöllisen filosofian artikkelit ovat mielenkiintoisia. Näissä artikkeleissa pohdittiin pahan ongelmaa, demokratiaa ja viisaiden valtaa, monikulttuurisuutta ja naisten oikeuksia, rangaistusteorioita, moraalitietoa, geneettistä syrjintää ja makuasioista kiistelemistä. Rangaistusteoriat eivät tarjonneet  enää juuri mitään uutta tietoa ja geneettinen syrjintä (bioetiikka) sai melkein nukahtamaan. Ei sillä, että artikkeli sinänsä olisi huono, mutta oma kiinnostukseni lopahti heti kun päädyttiin Huntingtonin tautiin ja sirppisoluanemiaan. Lääketiede ja biologia ei jaksa kiinnostaa.

Teos on varsin ohut, mutta sisältöä on sitten sitäkin enemmän. Artikkeleissa todella riittää sisäistettävää useammaksi tunniksi ja päiväksi, mutta sen lukeminen on todella kivaa. Välillä asia muuttuu sen verran vaikeaksi, että kohdat piti lukea hitaasti useampaan otteeseen. Tällaisia hetkiä tuli varsinkin moneuden ongelman ja erisnimien kohdalla. Pieniä ongelmia lukemisen sujuvuuteen aiheuttivat kirjoitusvirheet ja joistain lauseista taisi puuttua kokonainen sana välistä.

Jo ensimmäisellä pintapuolisella lukemisella yksi virke jäi pyörimään  mieleen. Virke ''Vapauden käsite on praktisesti, mutta ei spekulatiivisesti, adekvaatti'' on ihan omaa luokkaansa. Se on osa lainausta Immanuel Kantin tekstistä. Myös Condorcet'n juryteoreema jäi päähän jo heti alkuunsa. Tätä voi pitää positiivisena mainintana teokselle. Siinä on aineksia, joihin onnistuu tarttumaan heti.

-------
Kuntavaalit

Kuntavaalit ovat käytännössä räjäyttäneet käyttämäni sosiaalisen median palvelut ja ollut yksi ainoista puheenaiheistani viimeisen kahden viikon aikana. Aika vapauttava tunne nyt kun vihdoin ovat ohi. Mielenkiintoista on kuitenkin ollut seurata varsinkin tuloslähetystä ja sen jälkeisiä mietteitä. Vasemmistoliitto ja Vihreät juhlivat, kommunistit ovat  pettyneitä ja anarkistit onnessaan kun vihdoinkin loppuu. Vasemmistokuplautumisen ehkäisemiseksi seuraamani kokoomus taas juhlii ainoana puolueena, joka saavutti Suomen tasolla yli 20 prosentin äänisaaliin. Vasemmisto kuitenkin huomioi sen, että kokoomus oli suurin häviäjä heti perussuomalaisten jälkeen, jos ottaa huomioon äänestysprosentin pudotukset.

Katsoin ilahtuneena perussuomalaisten antijytkyä. Voin uskoa, että perussuomalaisten kannattajia harmittaa. Haluan silti uskoa, että 300 000 äänen menettäminen eduskuntavaalien äänisaaliista kertoo siitä, että ihmiset ovat kyllästyneet rasistisiin lausuntoihin ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen julkiseen pahimmillaan hyvin epäasialliseen riepotteluun. Perussuomalaisilta löytyi myös vaalimainonnan pohjanoteeraus, joka sai ajattelemaan ainoastaan sellaisia ajatuksia, jotka eivät sovi julkisesti kirjoitettaviksi. Haluan pitää blogini turvallisena ympäristönä, joten en laita vaalimainosta tähän, mutta jos joku kokee halua sen nähdä, niin täältä löytyy.

Pienpuolueiden menestystä seurailen suurimmalla mielenkiinnolla. Feministinen puolue onnistui saamaan yhden valtuustopaikan, liberaalipuolue 5, piraatit, itsenäisyyspuolue ja SKP 2. KTP ja eläinoikeuspuolue jäivät ilman valtuustopaikkoja. Kaikilla pienpuolueilla valtuustopaikkojen määrä nousi tai pysyi samana, paitsi SKP menetti seitsemän paikkaa. Varsinkin kommunistien kampanjassa näkyi suoranainen pettymys median toimintaan, ja voin kyllä sen hyvin uskoa. Pienpuolueiden näkyvyys on mitätöntä ja sen lisäksi vielä HS jätti SKP:n kokonaan pois pienpuolueita käsittelevästä artikkelistaan ja pormestarin valinnasta uutisoidessa sivuutettiin täysin puolueen pormestariehdokas Yrjö Hakanen. Niin kuin hienosti meni on viestini kaikille suurille medioille. Pienpuolueilla ei ole edes valtion rahoitusta kuten eduskuntapuolueilla, joten käytettävissä olevaa rahaakaan ei ole niin paljoa. Mistä sitä näkyvyyttä ja valtuustopaikkoja sitten hankitaan, haluaisin tietää. Suhteellinen vaalitapakin suosii suuria puolueita.

Kokoomuksen menestys on asia, jota jaksan hämmästellä vaaleista toiseen. Jos joku haluaa sivistää minua, niin toivoisin vastausta siihen, mitä kokoomus tarjoaa keski- tai pienituloisille. Jotain muuta kuin kauniita sanoja? Toisaalta on kuitenkin varsin hauskaa seurata kokoomuksen tekoja, kannanottoja ja retoriikkaa ja sen jälkeen katsoa kuinka sellaiset ihmiset lähtevät rustaamaan vaalilappuun kokoomuksen, joita kokoomuksen politiikka ei hyödytä käytännössä mitenkään.

Kaiken vakavan kampanjoimisen keskellä tuli vastaan huumorilla tehty video siitä kuinka kolapullosta voidaan tehdä vaaraton. Kyseessä ei ole kommunistien mainos. ''VÄV-TV:n erikoistoimittaja Sigfrid von Kähmler esittelee viimeisimmän juridisen tiedon mukaisesti, kuinka väärissä käsissä suurta tuhoa aiheuttavasta kolapullosta voidaan tehdä harmiton polttopullo Raahen-Ylivieskan käräjäoikeuden ohjeilla. '' Osin tätä voi pitää jatkona kirjoitukselleni Suomesta ja inhimillisyydestä. Kyllä huumoripitoisia videoita tuli myös eduskuntapuolueiden ehdokkailta, mutta ne puolueet ovat saaneet näkyvyyttä jo ilman minunkin toimintaani. Pakko kyllä antaa erityistä mainintaa kokoomuksen Panu Mäenpään nettikampanjalle.


Äänestäminen

Aina vaalien aikaan alkaa myös iänikuinen syyllistäminen ja painostaminen äänestämiseen. Olisin kuitenkin iloinen, jos kysymys ''miksi nuoret eivät äänestä'' muutettaisiin muotoon ''miksi nuoret eivät osallistu''. Äänestämisen ei pitäisi olla itseisarvo kuten hienosti tässä Suvi Auvisen kirjoituksessa mainitaan. En pidä lainkaan puheesta, että on äänestäviä ja sitten loput ovat nukkuvia. Monet nukkuvat ovat poliittisesti paljon aktiivisempia kuin äänestyskopissa kävijät. Ei saa valittaa, jos ei äänestä, mutta ei saa valittaa myöskään, jos äänestää, koska kansa on kuitenkin puhunut. Yhtäläistä on valitusoikeuden puuttuminen. Koko kampanjoinnista jää epämiellyttävä sivumaku siitä, että ihmiset halutaan rustaamaan yksi numero äänestyslipukkeeseen, mutta vaikuttamisen jäävän siihen. Huvittavaa on myös kuinka alhaisesta äänestysinnosta puhuvat vain he, jotka ovat edustajia tai sitten muuten vain innokkaita äänestäjiä. Jos halutaan vastaus siihen miksi nuoret tai kuka tahansa muu ei äänestä, voitaisiinko kysyä heiltä itseltään. Tulokset voisivat olla mielenkiintoiset, koska kuitenkin järjestötoiminta vetää ihmisiä puoleensa, vegaanien määrä lisääntyy ja muutenkin arkipäivän teoilla tehdään vaikuttamista.

Tulosilta

Katsoin tulosillan melkein kokonaan ja muutamia niin upeita lausahduksia sieltä löytyi, että kirjoittelin niitä ylös. Tai siis niiden idean, en koko lausahdusta kirjaimellisesti. Tiedän kyllä, että argumentaatio ei koostu vain yhdestä lausahduksesta, mutta joskus löytyy sellaisia helmiä, että ne pitää kirjata ylös. Hämmentävästi hallituspuolueiden ja opposition käsitys hallituspolitiikasta eroaa.

Nämä lausahdukset toistuivat kerta toisensa jälkeen:
  • Kampanjoidessa monet sanoivat, että en ole ennen äänestänyt puoluetta X, mutta nyt tuntuu siltä, että voisin äänestää. (KD, VIHR)
  • Nousujohteinen kampanja.
  • Takana mahtava vaalipäivä.
  • Vielä emme sano mitään.
  • Joukko / joukkue / porukka
  • Mites nyt kun olette pääministeripuolue... (Keskustaa haastatellut toimittaja)
Perussuomalaiset:
  • En tiedä mitä tarkoitetaan. (Sampo Terho kysymykseen perussuomalaisten yrityksistä heikentää ruotsinkielen asemaa)
  • Suomen paras toripuolue. Nukkuvia ei vain saatu liikkeelle. (Arja Juvonen)
  • Turpaan tuli, henki jäi. Eihän tosta mitään positiivista voi sanoa. Mutta siis kuitenkin... Minä kannan vastuun tästä tuloksesta. - - Silloin kun tulee tappio niin se on tappio, eikä siinä ole mitään seliteltävää. Silti tappiossa on positiivisen siemen. [selittelyä] -- Mut isänmaan etu vaatii sen, että me ei vapaaehtoisesti päästetä punavihreitä sotkemaan Suomen asioita [yleisö hurraa]. (Timo Soini)
Hallituspuolueet tai hallituspuolueista sanottua:
  • Vasemmisto ja oikeisto on nuorille äänestäjille täyttä hepreaa. (Jan Vapaavuori)
  • Sdp sai historiansa huonoimman tuloksen tilanteessa, jossa tehdään ikäviä päätöksiä. -> Kannatus pitäisi olla korkealla. Kertoo siitä, että kansa ymmärtää, että pitää tehdä realistisia päätöksiä ja siksi kokoomus. (Antti Häkkänen)
  • Keskusta on saanut Suomi-laivaa kääntymään [tehnyt kaiken hyvin], mutta tuon tuloksen edessä pitää olla nöyrä. (Katri Kulmuni)
  • Hallituspuolueiden kannatus laskee, koska ovat tehneet huonoa politiikkaa (Antti Rinne, Ville Niinistö)

2 kommenttia:

  1. Itse asiassa Kokoomus menetti yli parisataa paikkaa. Onko se sitten menestys? Oikeistolaisen median (kuten Sanoma) mielestä on, kun se katsoo vain prosentteja. Mutta mitä niillä prosenteilla, kun paikkoja onkin itse asiassa vähemmän? Se on mielenkiintoinen kysymys se, samoin kuin se, miten mielikuvilla (valokuvien valinnoilla, kuten Orpo tuulettamassa, ja otsikoinnilla) voidaan mediassa pelailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä juuri mietin. Vasemmisto ja oikeisto huomioivat kokoomuksen menestyksestä (tai menetyksestä) hyvin eri asiat. No, yleensähän kaikki puolueet keksivät jotain hyvää toiminnastaan ja jonkin voiton itselleen, vastapuolesta sitten taas kaikkea muuta. Ihan kuten Kulmuni väitti keskustan hoitaneen pestinsä hyvin, vasemmisto väitti, että huonosti.

      Kai noilla kuvilla luodaan mielikuvaa menestyvästä puolueesta, jota äänestäjät sitten mieluummin äänestävät. Uskoisin kuitenkin julkisen tuuletuksen taustalla tapahtuvan kiivasta pohdintaa menetetyistä paikoista.

      Poista

LinkWithin