Kalevi Kalemaa (toim.) - Palava totuus

Suomenkielinen alkuteos (2017)
Sivumäärä:
Kustantamo: Into
Mistä sain? Arvostelukappale

Syksyn uutuuskatalogeja selaillessani kiinnostuin erityisen paljon Kalemaan toimittamasta tietokirjasta Palava totuus. Kustantamon paketti kolahti postilaatikosta syyskuun alkupuolilla ja olen siitä lähtien lueskellut teosta silloin tällöin.
 
Olen päässyt jo tilanteeseen, jossa Kalemaan nimi lupaa minulle soveltuvaa lukukokemusta. Olen lukenut häneltä aiemminkin muutaman laadukkaan tietokirjan, jollaiseksi voin tämänkin lukea. Tosin pelkkä nimi ei saa minua kiinnostumaan kirjasta, tässä oli monia mielenkiintoisia teemoja - aatehistoria, yhteiskunta, puhetaito ja filosofia.
 
Teokseen on koottu erilaisia puolustuspuheita, jotka on järjestetty teemoittain. Pidin tekstien monipuolisuudesta. Monipuolisuus mahdollistaa myös sen, että lukemista riittää pitkäksi aikaa. Vieläkään en ole saanut luettua teosta loppuun asti. Jokaisen puheen alkuun kirjoitettu lyhyt johdatus taustoitti sopivasti lukemista.
 
Vaikka teos onkin hyvin mielenkiintoinen, siinä on myös omat ongelmansa. Ainakin alussa lukemista häiritsi räikeästi kanteen kirjoitettu ''historian merkittävimmät puolustuspuheet''. Tekisi mieli kysyä, millä perusteilla juuri nämä puheet ovat merkittävimpiä, kuka sen on päättänyt. Superlatiivien käyttö on vaarallista. ''Historian merkittäviä puolustuspuheita'' olisi todennäköisesti toiminut paremmin.
 
Kaipaisin tietokirjoihin kuvitusta, silloin kun teoksen on tarkoitus olla yleistajuinen maallikkolukijan opus eikä tiedekirja alan ammattilaisille. Kuvat tekstin välissä pehmentävät lukemista ja tarjoavat kiinnostavaa katseltavaa. Kirjallisuuslistaus lopussa on ehdottomasti positiivinen asia, mutta se olisi saanut olla laajempikin. Olisin myös kaivannut puhekohtaisia suosituksia lisälukemistosta.

Monet puheista eivät ole vieläkään menettänyt ajankohtaisuuttaan, kuten toiset. On hienoa huomata miten jo kauan sitten, erilaisessa maailmantilanteessa, kirjoitettu teksti voi saada vieläkin ajattelemaan.
 
Erityisen vaikuttava on uudempia puheita edustava teksti venäläiseltä Grey Violetilta. Tekisi mieli todeta, että jos ette muuta puhetta koskaan lue, lukekaa tämä. Violet on Venäjältä paennut ihminen, joka kuuluu sukupuolivähemmistöön ja tekee radikaalia poliittista taidetta, ja siksi hakattiin useita kertoja. Hänen puheensa valottaa järkyttävää tilannetta Venäjän ihmisoikeuksissa. Puheesta jäi erityisesti mieleen kohta
''Kirjoitin tuohon aikaan blogia, ja olin tehnyt sinne eräänlaisen tempauksen nimeltä pedofilofobia. Se oli ironinen kommentti valtion pedofilianvastaiseen kampanjaan, joka oli Venäjällä yksi ensimmäisistä isoista vihakampanjoista tarkoituksenaan testata sorron mekanismeja alistamalla niitä kansanosia, joita kukaan ei halua puolustaa.''
 
Palasin tänään jälleen Violetin puheeseen kun istuin kuuntelemassa erästä haastattelua Helsingin kirjamessuilla. En halua nimetä kirjailijaa, koska hän on varmasti hyvä ihminen ja teki vain ohimennen sutkautuksen. Huolimatta kirjailijan tarkoitusperistä, ihmiseen, vaikkakin fiktiiviseen, viittaaminen ihmishirviönä sai aikaiseksi pahaa oloa. Ei kai kukaan voi olla hirviö, teki mitä epämiellyttävää  ja rangaistavaa tahansa.
 
Jos teoksen lukeminen tekee jotain, se saa aikaan voimakkaan halun puolustaa ihmisyyttä.
 

Kommentit

Suositut tekstit