Dante Alighieri - Jumalainen näytelmä

Divina commedia (1321)
Painos: 2014
Kustantamo: Karisto
Sivumäärä: 446
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Olen kerran tai kaksi aikaisemmin jättänyt Jumalaisen näytelmän jo heti helvetin alkupuolilla. Nyt kirja oli nostettu kirjastossa näkyville ja päätin vihdoin yrittää uudelleen - ja voi minkälaiselle matkalle pääsinkään. Helvetin ensimmäiset laulut menivät hieman vitkastellen, mutta lopulta jäin aivan täysin koukkuun ja luin kerralla helvetin kahdeksan viimeistä laulua, kiirastulen ja liki koko paratiisin. Ajattelin aina välillä pitää taukoa lukemisesta, mutta sitten huomasin kiivaasti miettiväni mitä Dantelle seuraavaksi tapahtuu ja kohta olinkin taas kirja kädessäni. Tässä vaiheessa on syytä esittää pahoittelut sille kirjastolle, jolta teoksen lainasin. Puristin kirjaa niin tiukasti, että jossain helvetin ja kiirastulen vaihteen paikkeilla ja paratiisin alkulehdillä on hikeä, jonka kyllä kiltisti putsasin pois. Ei pitäisi mitään näkyvää olla. Voi että, eläydyin varsin vahvasti, näin tiiviisti innostun lukemaan tosi harvoin.

Ennen kuin joku kuvittelee, että onnistuisin kirjoittamaan kattavan analyysin teoksesta ja sen symboleista, myönnän, että yli puolet henkilöistä meni täysin ohi ja symbolit vielä pahemmin. Ilman Wikipedian artikkelia en olisi selvinnyt piireissä.

Helvetti on varsin synkkä paikka. Matkalleen Dante ottaa oppaakseen Vergiliuksen, jonka tehtävänä on opastaa reitti paratiisiin ja suojella matkaajaa. Helvetin piireissä saa tavata toinen toistaan mielenkiintoisempia hahmoja ja rangaistuskeinoja, jotka toki ovat ikuisia, kerran helvetissä aina helvetissä. Dantea pelottaa lähteä matkalle, mutta hän onnistuu keräämään rohkeutensa. Jokaisessa piirissä toistuu sama: kuollut kyselee kukas tämä matkalainen on, joka kehtaa tulla helvettiin elävänä, ja sitten keskustellaan. Opas ei aina ihan tykännyt, että Dante koki myötätuntoa kärsiviä kohtaan. Helvetin lukemisessa oli ongelmana, ettei kieleen ehtinyt heti alkuun tottua. Suomennos on siis vanhahtavaa kieltä, mutta aika vauhdikkaasti muistui mieleen kuinka sellaistakin luetaan. Se, miksi en ihan hirveästi innostunut, johtunee siitä, että helvetistä on puhuttu niin paljon. Tapahtumat tuntuivat tutuilta. Ainoastaan loppua en tiennyt, ja niitä tapahtumia odotin innostuneesti. Hetken jo mietin jättäväni kesken, mutta kiirastuli ja paratiisi, varsinkin paratiisi, iskivät niin kovaa, että ei käynyt keskenjättö enää mielessäkään.
Dorén kuvitus on upeaa. Erityisesti miellyin tähän.


Kiirastulessa inehmoiset (ihmiset) eivät ole enää niin vihaisia matkalaisesta. Sielläkin kyllä jaksetaan ihmetellä mikä oikeus elävällä on tulla kuolleiden maille. Kiirastulessa Danten tapaamat ihmiset pyytävät, että maan pinnalle vietäisiin viestiä sukulaisille, jotta tietäisivät, pelastuksen odottavan tätäkin syntisenä pidettyä ihmistä. Vaikka matkaa onkin jatkettava, myös kiirastulen piireissä on aikaa jutustella kuolleiden kanssa. Jos helvetissä Dante sai kulkea pystyssä, jonkinlaisessa välitilassa ennen kiirastulta vastaan tuli jo joitain sellaisia hahmoja, joiden vuoksi on polvistuttava. Kiirastulessa ei saa katsoa taakseen, ja jännitin kaikkien laulujen läpi, pystyykö Dante pitämään katseensa edessä.

Vergiliusta Dante jaksoi ylistää kovin monta kertaa. Jonkinlainen ylihahmo siitä taisi tulla, aina pulmasta pelastava, vahva johtaja. Aivan loppuun asti Vergilius ei saa tulla, ja kiirastulen viimeiset hetket Dante joutuu matkaamaan yksin, ja hetihän hän on ongelmissa, joista ei ilman apua olisi selvinnyt. Paratiisissa vastassa on seuraava opas, Beatrice.

Paratiisi se vasta ylevä paikka onkin, jopa niin ylevä, että kuvittajalta loppuivat kuvat kesken. Jo heti alkuun Dante sokaistuu vähän väliä ja kieli muuttuu hyvin koukeroiseksi ja vertauskuvalliseksi. Eikä ihme, että sokaistuu. Paratiisiin päässeet loistavat kuin hattivatit ukkosella. Ylevyys kasvaa sitä mukaa mitä lähemmäs paratiisin ydintä päästään ja viimeinen laulu on jo jotain sellaista yläilmoissa liitelyä, että lukijaa huimaa. Silmät sokaistuna Dante hokee, että näkee ja kokee jotain niin ihmeellistä, ettei hän edes sanoin voi sitä kuvata eikä sitä voi käsittää. No, ei voikaan käsittää. Sellaista ihme haahuiluahan koko paratiisi on taivaisine lauleloineen ja Jumalaa kohti kohdistuneine riveineen. Paratiisissa varsinkin Dante kokee itsensä pieneksi ja mitättömäksi. Helvetissä ja kiirastulessa on vahva hierarkia, mutta paratiisissa hierarkian määrä nousee ties kuinka monenteen potenssiin. Jos katolisen kirkon teologia on ollut jo tähän mennessä vaikeasti ymmärrettävää, ei Danten kuvaama paratiisi lisää ymmärrystä, vaan entisestään hukkaa.

Mutta voi voi mitä Dante menikään kirjoittamaan.

''Useesti tapahtuu näät, että taipuu
päin mäntyy mielipide liian nopsa,
ja sitten järjen sitoo itserakkaus.

Ken totta kalastelee taitamatta,
hän rannalle ei tullut turhaan yksin,
vaan vielä pahempana sieltä palaa.

On tuosta esimerkit maailmalle,
Bryson, Parmenides, Melissus, monet
vaeltajat, jotk' eivät tietä tiene.

Näin Arius, Sabelliuskin, jotka
tekivät raamatulle veitsen virkaa
ja turmelivat oikean sen hahmon.''

Vaikka tykkäsinkin Danten aatoksista, ilmeeni olisi varmaan ollut näkemisen arvoinen, kun näin Parmenideesta sanotun tällä tavoin. En tiedä keitä ovat Bryson ja Melissus, mutta Parmenides on yksi suosikkifilosofeistani. En onnistunut keksimään, miksi Parmenides sai osakseen tällaisen, vaikka muihin filosofeihin suhtauduttiin aika neutraalisti.

Kun viimein sain painettua kirjan kiinni, olo oli aika väsynyt, eikä vähiten eläytymisestäni lukemaani. Ehkä jokin vähemmän elähdyttävä teos voisi tehdä hyvää seuraavaksi.  

Kommentit

  1. Vaikuttaa ihan siltä, että tämä on ollut sulle suorastaan page turner. :D Ihailun vallassa luin tekstiäsi. Miten mahtavaa, että olet saanut tästä näin paljon irti ja oikeasti tykännyt tämän lukemisesta. Itse olen lukenut vaan Helvetin olosuhteiden pakosta ja se ei ollut mikään erityinen nautinto. No, tuosta on jo aikaa, ehkä nykyisin maistuisi paremmin.

    Mutta siis vielä kerran. Aivan ihanaa kun selaa blogihakemistoa ja vastaan tulee innoittunut kirjoitus Danten Jumalaisesta näytelmästä. Vapise blogistania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä todellakin oli page turner. Sama on käynyt kaksi kertaa aikaisemmin yhtä voimalla - ensin Saden Justinen kanssa, jonka luin noin päivässä ja ennen blogiaikaa vetäisin Rikoksen ja rangaistuksen kahdessa päivässä. Mietin vain kuinka paljon tästä saisikaan irti, jos yhtään paremmin tuntisi katolisen kirkon teologiaa, toki tiedän jonkin verran. Filosofiapuoli sen sijaan sujui ihan kivasti. Voin vain kuvitella miltä tuntuu lukea tämä pakosta, mutta mulla auttoi se, että annoin symbolipuolen mennä pitkälti yli hilseen ja keskityin tähän seikkailutarinana.

      Tässä on aika moni vapissut. Luin suurimman osan kirjastolla, ja kirjastotyypin ilme oli paljon puhuva. Puisteli siellä päätään, mutta kirja saa kunnian singahtaa suoraan suosikkilistaukseeni.

      Poista
  2. Ihailtavaa, että pystyit lukemaan teoksen niin nopeasti! Minulla meni kaksi kuukautta sen läpi kahlaamiseen. :D Jumalainen näytelmä on kyllä hyvin mielenkiintoinen, mutta minua kiinnosti kaikista eniten Helvetti - varmasti osittain sen vuoksi, että ymmärsin osiota parhaiten. Paratiisi meni minulta melkoisen lahjakkaasti yli hilseen, niinkin paljon, että se häiritsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä kun tarina vetäisi mukaansa, velvollisuudet unohtuivat kerta heitolla. Vieläkin suunnilleen vapisen innostuksesta. Lukutahtiin auttoi toki se, että olen lukenut aika ison kasan kirjallisuutta vieläkin koukeroisemmalla kielellä.

      Helvetti on varmasti yleisesti ottaen helpoiten tavoitettavissa. Minusta kuitenkin tuntui varsinkin paratiisissa, että olin samassa tilanteessa Danten kanssa - kumpikin sokaistuneina ja hieman päästä pyörällä. Jotenkin tykkään sellaisesta kirjallisuudesta, joka ei ihan noin vain mene ymmärrykseen. Tällaisia ovat olleet Steinin Ida ja Vähäsen upea runoteos Avaa tule. Irtikin sain tästä aika paljon, mutta erityisesti pidän siitä kun kirjaa lukiessa saa kokea monta tunnetta ja ajatusta. Sitten vielä kuvitus siihen päälle.

      Poista
  3. Hi.. May I share a Haiku (Japanese short Poem) for Dante Alighieri in https://youtu.be/HPqfvnqx3Gk

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit