Normeja haastavaa lastenkirjallisuutta 1

vk. 22



Kuten ne ihmiset, jotka ovat blogiani lueskelleet tietävät, että yhdenvertaisuus ja normikriittisyys on minulle hyvin tärkeää. Lastenkirjallisuudessa näitä aiheita käsitellään paljon ja positiivisella otteella, joten nyt olen alkanut tutustumiseni normeja haastavien lastenkirjojen maailmaan. Tarkoituksenani on pohtia mitä normia opuksessa kyseenalaistetaan ja millä keinoin.

Viime viikolla astelin kirjastolle etsimään sopivia kirjoja ja vietin tovin puistossa lueskellen niitä ja pohtien 'syvällisiä'. Välillä lukupaikan vaihtaminen virkistää kummasti. Ulkona lukeminen on yksi parhaista ajanviettotavoista ja samalla saa hymyn myös (suurimman osan) ohikulkijoiden huulille. Suosittelen kokeilemaan.

Täydellinen tyttö

Mitä normia haastaa? 'Samanlaisuus on hyvästä'

Kirjoittanut Giuseppe Caliceti ja kuvittanut Mara Cerri. Suomentanut Erkki Somersalo vuonna 2006 ja kustantanut Lasten Keskus. Alkuteos italiankielinen Ippolita, la bambina perfetta, 2005.
''Myös Sofia lennätti leijaansa, mutta kilpailun voitti mantelisilmäinen poika. Hänen lohikäärmeleijansa lensi kaikkein korkeimmalle ja pisimmälle ja lisäksi se oli kaunein kaikista leijoista. Sofia tuumi: ''Minua ei huvita leikkiä mantelisilmäisten lasten kanssa, koska he kuitenkin voittavat aina!'' 
Täydellinen tyttö on kirja siitä, kuinka vaikeaa lapsen voi olla hyväksyä olevansa huonompi jossain asiassa muita ihmisiä. Sofia haluaa löytää itselleen ystäviä, mutta haluaa heidän olevan yhtä taitavia kuin hänkin. Esimerkiksi poika, jolla oli mantelisilmät voitti  Sofian leijanlennätyskilpailussa ja näin päätti, että kaikki lapset, joilla on manteli silmät, voittavat aina ja eivät näin sovi kavereiksi. Näin jatkuu, kunnes vastaan tulee huone, jonne ovat tervetulleita juuri Sofian kaltaiset ihmiset. Huone on hyvin pieni, koska Sofia on ainoa, joka täyttää huoneen 'kriteerit'. Lopulta hän hyväksyy muut ja huomaa, että erilaisuus on vain hyvästä.



Muuttolintulapsi
Mitä normia haastaa? 'Samanlaisuus on hyvästä'

Kirjoittanut Päivi Franzon ja kuvittanut Sari Airola. Suomenkielinen alkuteos ja kustantanut Lasten Keskus, 2007.

''Annasta oli ikävää olla yksin. Kotitalon hissin peilistä hän huomasi, että oli jo unohtanut miten hymyillään. Hän kaipasi pois. Eräänä päivänä Anna katseli muuttolintujen lentoa. Hän olisi halunnut päästä niiden mukana etelään. Ja aivan kuin linnut olisivat kuulleet hänen toiveensa, ne laskeutuivat liitelemään talojen väliin.''


Anna on juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle ja hänen on hyvin vaikea sopeutua uusiin, jo vakiintuneisiin ystäväporukoihin. Kukaan ei halua häntä mukaan leikkimään. Anna alkaa mielikuvissaan matkustamaan mielikuvitusmaahan, kunnes huomaa että on mielikuvitus maailma ei ole mukava, kun todellisuus ei ole kivaa. Hän kuitenkin löytää ystävän, joka hyväksyy juuri hänet omanlaisenaan.

Räks pum!

Mitä normia haastaa? 'Samanlaisuus on hyvästä'

Kirjoittanut Heinz Janisch ja kuvittanut Helga Bansch. Suomentanut  vuonna 2006 ja kustantanut Lasten Keskus. Alkuteos italiankielinen Ippolita, la bambina perfetta, 2005.

''Sigmund kurkotti pitkälle. Silloin se tipahti pesästä. Se leijaili ilmojen halki. Se oli juuri huutamassa: ''Apua!'' Mutta silloin se tärskähti jo maahan. ''RÄKS PUM!'' sen päässä jysähti.''
Pienenä lintuna Sigmund putosi pesästä ja kolautti päänsä. Tämän seurauksena hän ei oppinut visertämään kuin muut linnut, vaan kuului aina vain 'räks pum'. Metsän asukkaat naureskelivat hänen erilaiselle äänelleen. Sigmund on surullinen - eihän hänestä ole mihinkään. Uusi jänisystävä näyttää hänelle, että erilaisuudesta huolimatta Sigmundillakin on taitoja, joita muilla ei ole. Tämän huomattuaan metsän eläimet huomasivat olleensa ilkeitä aivan turhaan.
Olli ja Dolli, tarina ystävyydestä
Mitä normia haastaa? Vammattomuus
Kirjoittanut ja valokuvannut Heljä Liukko-Sundström. Suomenkielinen alkuteos ja kustantanut Otava, 2005.
''- Olen Dolli. Kompastuin taas. En tahdo millään pysyä pystyssä täällä epätasaisella niityllä, Dolli selittää. - Annapa, kun autan sinua, Olli sanoo ja ojentaa Dollille kätensä. - Kävellään tuonne puun alle istumaan, niin voidaan paremmin tutustua.'' 
Olli ja Dolli on kuvataitelijan kirjoittama tarina hänen itse tekemistään keramiikkahahmoista ja näiden kahden, jäniksen ja ihmisen, ystävyydestä. Dolli on vammainen ja hänen on vaikea sopeutua maailmaan. Monet ihmiset eivät ymmärrä hänen rajoituksiaan ja se aiheuttaa vaikeita tilanteita Dollille. Olli kuitenkin viettää aikaansa Dollin kanssa, sillä hän on huomannut, että ystävä on ystävä, oli hän millainen tahansa. Vammaisuutta käsitellään harvemmin, vielä vähemmän lastenkirjoissa. Olli ja Dolli kertoo myönteisessä valossa erilaisuudesta ja ystävyyden useammista puolista.
Minä olen perhonen 
Mitä normia haastaa? Sukupuoleen liittyvät oletukset.
Kirjoittanut Tuula Korolainen ja kuvittanut Taru Castren. Suomenkielinen alkuteos ja kustantanut Tammi, 2010.

''...Mikä sinä haluaisit olla? Nuutti katseli muita ja mietti. Oskarin nokka oli kiva, ja Atella oli tuntosarvet...Mutta Annin puku oli kyllä hienoin: puku oli keltainen ja selässä oli kimmeltävät, läpikuultavat siivet. - Minä olen perhonen! Nuutti huudahti.''
Sukupuoli nähdään monesti kaksinapaisena. On naisia ja miehiä, sukupuolen määrää se mitä löytyy jalkojen välistä ja niiden mukaan käyttäydytään yksiselitteisesti sukupuolelle määritetyillä ominaisilla tavoilla. Tätä käsitystä haastaa Tuula Korolaisen Tammenterhosarjaan kuuluva kirja. Nuutin päiväkodissa harjoitellaan kevätjuhliin. Nuutti oli kuitenkin ollut kipeä kun roolit jaettiin. Hänelle tarjotaan kaikenlaista kastemadosta lähtien, mutta Nuutti on itsepäisesti päättänyt olla perhonen. Toinen päiväkodin tädeistä ehtii jo kivahtaa, että aina ei voi saada mitä haluaa. Kaikeksi onneksi toinen ymmärtää lopulta mistä kiikastaa. Ei Nuutti halua välttämättä perhonen olla, vaan vain jotain kaunista. Kauniit asiat ovat sallittu myös pojille.


Kommentit

Suositut tekstit