Norwegian Woodin Toru Watanabe on etäinen persoona

(vk.35, keskiviikko)

(kuva kopioitu Adlibriksen sivuilta)

Noruwei no mori (1987)

Painos: 2012

Kustantamo: Tammi

Sivumäärä: 426

Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Valitsin luettavakseni Haruki Murakamin romaanin Norwegian Wood, koska olen kuullut kirjasta paljon hyvää eikä se vaikuttanut liian nopeatempoiselta makuuni. Tarinassa keski-ikäinen mies kuulee lentokentällä itselleen tärkeäksi muodostuneen kappaleen, jolla on sama nimi kuin kirjalla. Sen kuullessaan hän alkaa muistelemaan omaa nuoruuttaan. Norwegian Wood sijoittuu 60-luvun Japaniin, pääosin Tokioon.

      Toru Watanaben, kirjan päähenkilön, elämä ei ole helppoa. Ystävän kuolema on jättänyt jälkensä häneen. Watanabe on luonteeltaan epävarma ja syrjäänvetäytyvä, jonka luonteenpiirteistä ei oikein ota selvää. Hän rakastaa kuolleen ystävänsä tyttöystävää Naokoa ja joissain määrin tunteet ovat molemminpuolisia. Vaikka Watanabe ei saa Naokosta otetta, hän on valmis yrittämään saadakseen Naokon tyttöystäväkseen. Määrätietoisuus on yksi niistä piirteistä, joilla aluksi ajattelin kuvata Torua, mutta sitten myöhemmin tämäkin ajatus jäi taka-alalle. Mitä pidemmälle tarinassa edettiin, sitä enemmän tuntui, ettei hänellä ole minkäänlaista otetta elämästään. Määrätietoisuuden sain siis unohtaa.

      Toru opiskelee yliopistolla teatterihistoriaa, mutta minulle jäi tunne että hän ei oikeasti ole aiheesta lainkaan kiinnostunut. Opiskelee vain jotain, koska on pakko. En voi sanoa ymmärtäneeni, mikä on hänen tarkoituksensa siellä. Kysymykseksi jäi, käykö hän siellä vain unohtaakseen Kizukin kuoleman. Yliopistolla on muutama kaveri, mutta ihmissuhteissa hän ei ole kovin hyvä. Helposti Watanabe pystyy sivuuttamaan muiden ihmisten tunteet, kunnes hänelle suututaan ja ihmiset ovat yksitellen häipymässä elämästä. Vasta silloin hänestä voi löytää jotain tunteita, mutta nekin koin ennemmin itsekkyydeksi. Torun on saatava kaverinsa takaisin, jotta hän ei olisi yksin. Mihin muiden tunteet unohtuivat ja täytyikö todella mennä näin pitkälle, että alkaa ajatella asioita?

      Tunteettomuus tai ehkä kuitenkin oman itsensä etäiseksi kokeminen saa Torun harrastamaan seksiä useiden tyttöjen kanssa. Hän kokee siitä ahdistusta ja toimensa vain suorittamiseksi saamatta itse hyvää oloa, mutta silti tekee saman uudelleen kerta toisensa jälkeen. Itsensä etäiseksi kokemisella tarkoitan tässä tapauksessa sitä, että hän ei tainnut tietää paikkaansa maailmassa ja elämä oli muutenkin sekaisin. Ei hän tiennyt parempaakaan vaihtoehtoa saada elämäänsä järjestystä.

      Torun suhde ympäröivään maailmaan on etäinen. Ei hän vaikuta kuuluvan sinne, vaan olevan vain sivustatarkkailija, jonka elämä pyörii Naokon, muutaman ystävän, seksin ja yliopiston ympärillä. Yhteiskunnan näkökulmasta hän on tavallinen ahkera oppilas, joka käy lähes jokaisella luennolla, mitä oppiaineestaan tarjotaan ja asuu opiskelija-asuntolassa. Verrattuna muihin asuntolan asukkaisiin, on hän varsin siisti ja järjestyksestä pitävä ihminen.

     Torusta tuli mieleen heti kaksi eri kirjoissa esiintynyttä henkilöä. Hänen etäisyytensä takia mieleeni palautui Albert Camusin kirja Sivullinen. Ei Watanabe ollut niin tunteeton, saamaton ja äärettömän rehellinen kuin Meursault, Sivullisen päähenkilö. Silti kummassakin henkilössä oli samaa etäisyyttä maailmaan ja kumpikin jäi lukijalle tuntemattomiksi. Kuitenkin Meursaultista löysin enemmän pohdittavaa hahmona kuin Torusta. Heissä kummassakin on kuitenkin jotain samaa. Sen lisäksi mieleeni tuli Alison Bechdelin tositapahtumiin perustuva sarjakuvaromaani Hautuukoti, jossa Alisonin isä lukee Fitzgeraldin Kultahattu-romaania suurella mielenkiinnolla useita kertoja. Myös Norwegian Woodissa Torulle kirja on tärkeä ja myös hän on lukenut sen useamman kerran.

     En voi sanoa pitäneeni päähenkilöstä, mutta uskon sen johtuvan siitä, että en saanut irti tarinasta oikeastaan mitään ja Watanabesta vielä vähemmän. Romaani oli niin tylsä ja puiseva, parilla sadalla sivulla ylimitoitettu romaani, että puutuminen iski. Kuka Toru Watanabe oikein oli ei auennut minulle paremmin kuin sekään miksi ihmeessä kirja on niin suuressa suosiossa. Norwegian Wood oli kaikin puolin rasittava.

MUOKKAUS// Jatko-osa tälle tekstille on täällä. Pohdin kirjoitukseni heikkouksia.