Puhdistus

(vk.44, keskiviikko)

Suomenkielinen alkuteos (2008)

Painos: 2008

Kustantamo: Wsoy

Sivumäärä: 375

Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Viron lähihistoria ei ole täynnä auvoa ja kauniita päiviä. Mutta siitä historiasta minä en tiedä juuri mitään eikä Puhdistus ollut omiaan valaisemaan tätä puutetta sivistyksessäni.

Kun kirjan aihe jää etäiseksi, alan kiinnittää huomioita kirjoitusvirheisiin ja heikonlaisesti rakennettuihin lauseisiin  sekä muihin tyyliseikkoihin. Nämä vain entisestään etäännyttävät tarinan maailmasta. Ja silloin ei pelasta tieto siitä, että kyseessä on kertomus, joka pohjautuu todellisiin tapahtumiin. Ensimmäinen ongelma, johon kiinnitin huomiota, tuli vastaan sivuilla 92-93. Aukeamalla on kuusitoista kertaa Vollin nimi. Huomioni kiinnittyi enemmän siihen kuin tarinaan. Volli sitä ja Volli tätä - olisiko sen voinut korvata vaikkapa sanalla hän? Sivulta 92 alkavalla luvulla on myös toinenkin häiritsevä ominaisuus. Kysymykseksi jäi, tuleeko Volli Aliiden kotiin vain juomaan korviketta ja toteamaan, että todennäköisesti joutuu oikeuteen. Ensimmäisen aukeaman aikana Volli sekä tulee, että valmistelee lähtöä ja sivulla 94 hän jo lähtee pois. Sivulla 101 taasen on häiritsevän paljon käytetty eri aikamuotoja ja lukijalle jäi epäselväksi, mistä hetkestä juuri puhutaan. On preesensiä, imperfektiä, perfektiä ja taisi siellä olla pluskvamperfektikin.

Ensimmäinen osa kirjasta oli kokonaisuudessaan tylsä, enkä oikein jaksanut keskittyä tapahtumiin. Kielellinen taso ei jättänyt positiivista tunnetta. Puhdistus ei tuonut mitään suurta yllätystä rakenteeltaankaan. Hyvänä keinona, joskin aika käytettynä, on, että kun osa alkaa kärpäsen huiskinnalla, palataan osan lopussa samaan tilanteeseen.  Osansa huonoon tunnelmaan voi olla se, että olen juuri ennen tätä kirjaa lukenut Gardellin trilogian kirjan, minkä jälkeen ei myöskään aikaisemmin ole heti seuraava kirja tuntunut erityisen hyvältä.

Ongelmia tuli myös myöhemmissä osissa. S. 115-116 sisältyy virke: ''-- lopetti jutustelunsa ja kääntyi heitä kohti, kääntyi heitä kohti, ja juuri...''. Toisto kyseisessä kohdassa kyseisellä tavalla tuntui minusta täysin turhalta ja tehottomalta. Sen lisäksi jäin pohtimaan, mitä tarkoitettiin sivun 119 virkkeellä ''-- ja Ingel liehui sen ympärillä ja sulkatalkoissa tyttöjen kikatuksessa illalla tanssit, ja sitten...'' Olisin muotoillut sen jollakin toisella tavalla, niin että ei olisi jäänyt vaikutelmaa, että sanoja olisi laitettu toistensa perään ilman minkäänlaista sidosteisuutta niiden välillä. Pienimpänä, joskin sekin hyvin ärsyttävänä, ongelmana oli sanaparin ''antaa ylen'' käyttö. Eihän se sopinut kirjaan mitenkään! Mieluummin olisin nähnyt ihan suoraan sanan oksentaa. Sivun 159 tapahtumat jäivät nekin epäselviksi. Mitä Lindalle siis tapahtui? Sivulla 206 on virke, johon jumiuduin, hullua kyllä, hyvin pitkäksi aikaa; ''Kaikkein epätodennäköisimmällä parillakin oli suurempi mahdollisuus.'' Viimeisen osan kirjeistä en enää ymmärtänyt mitään. Rummon sitaatit osien alussa eivät sopineet mukaan ja lukujen nimet olivat typeriä ja harhaanjohtavia. Olisi vain suoraan jätetty nimeämättä. Ja niin, mikä on lastenmakkara?

Tämän pitkän luettelon jälkeen, jota muutamalla kohdalla vielä kykenisin jatkamaan, olisi ehkä hyvä paljastaa, minkä takia päädyin antamaan jopa kaksi tähteä. Sivulta 200 viidennen osan alkuun Puhdistus oli heikkouksistaan huolimatta ihan kelpo luettavaa ja pieni kiinnostuksen kipinä heräsi sisälläni. Ehkäpä luenkin Puhdistuksen näytelmänä.

Kun tarkemmin ajattelee, kirjan nimi on yksinkertaisuudessaan varsin nerokas. Aliidella on konkreettinen siivoamisvimma, mutta myös toisinajattelevia ihmisiä puhdistetaan maailmasta. Mieleeni tuli toisen maailmansodan juutalaisvainot ja keskiaikain inkvisitio. Mielleyhtymä inkvisitioon hiipi mieleeni siinä kohdin, kun Aliide, Ingel ja Linda olivat kunnantalolla kuulusteltavina. Sotkuisuus ja puhtaus paistoi kirjasta. Hans kuvataan hikisenä ja likaisena, kun taas Ingel on luonnottoman hyvä onninen. 

Kirjalta, joka on palkittu Wikipedian mukaan kymmenellä palkinnolla ja kolmella ehdokkuudella, olisin odottanut jotain ihmeellistä antia. Nyt en voi kuin vain todeta, että en ymmärrä kirjan suurta suosiota. Keskustellessa muiden ihmisten kanssa, jotka lukivat kirjaa samaan aikaan kanssani, heräsi kysymys. Johtuukohan kirjan suuri suosio siitä, että Viron historiasta ei ole aikaisemmin, ainakaan pahemmin, kirjoitettu romaaneja. Jos Puhdistus olisi ollut vain jotain uutta ja sillä keinoin ainutlaatuista. Olisiko Puhdistus pärjännyt, mikäli Viron lähihistoriasta olisi kirjoitettu jo kaunokirjallisuutta aiemmin?

----

Kaunokirjalliseen maailman valloitukseen sain lisättyä Viron.