Hyvää Johan Ludvig Runebergin päivää!

On aika vuoden ensimmäisen liputuspäivän, jota vietetään suomalaisen kansallisrunoilijan kunniaksi. Tätä päivää olen juhlinut leipomalla Runeberginkakun ja lueskelemalla jälleen Vänrikki Stoolin tarinoita, minulle tärkeää kirjaa, jonka suomennoksesta on kiittäminen Paavo Cajanderia. Ja taasen on aika nostaa esille muutama runo kuvien kera.

  

Kun tuli Dufva kersantti siis kerran jällehen

ja laski vanhaa virttänsä: >>Voi, miksi aiot, Sven?>>,

niin aivan ukko ällistyi, kun poika aukaisi

leveän suunsa, vastaten: >>He, sotamieheksi!>>
- Sven Dufva

Juhlan kunniaksi leivoin Runeberginkakun.

Tunsitko joskus, joukoss' ihmisten

kulkeissas täällä elon tanterella,

kuink' outo voima, pakko sisäinen

toist' ihmistä voi toiseen taivutella?

Näet muodon, äänen kuulet, riemastut,

vaan et voi virkkaa, miks niin ihastut.
- Vänrikin tervehdys