Liputtaminen on vallankäyttöä

Hyvää ruotsalaisuuden ja Kustaa Aadolfin päivää arvon Suomen kansa. Jälleen tänään on Suomen liput nostettu salkoihin kunnioittamaan merkittävää päivää.



Suomen lippu on vallan käyttöä. Se sulkee tietyt ihmisryhmät ulkopuolelle siitä käsityksestä, kuka kuuluu kansaan ja mikä on arvostettavaa elämää. Suomessa liputetaan sotien kunniaksi (Kustaa Aadolf oli mukana monissa sodissa), muistellaan veteraaneja ja kunnioitetaan perinteisiä käsityksiä kulttuurista ja suomalaisuudesta. Liputuspäivien kriittinen tarkastelu ei kestä päivän valoa monikulttuurisessa ja moniarvoisessa Suomessa.

Ymmärtääkseen miksi sellainen pieni asia kuin lipun nostaminen tangon nokkaan muutamana päivänä vuodessa on vallankäyttöä, tarvitaan ymmärrystä siitä, mikä lippu on. Lippu on symboli. Suomen lipun tarkoituksena on yhtenäistää muuten niin erillistä kansaa. Kun hajanainen joukko ihmisiä saadaan kunnioittamaan lippua, liputuspäivien avulla yhtenäistetään joukkoa ja luodaan koheesiota. Tiettyinä päivinä joukko suorittaa saman toimen ja tällä saadaan tarvittavia yhteisiä tapoja, joiden avulla luodaan yhtenäisyyden tunnetta ihmisten välille.

Ihmiset nostavat lipun salkoon joko tottumuksesta, halusta jatkaa perinnettä tai ihan oikeasta kunnioituksesta. Muutama soraääni, joka jättää lipun nostamisen sikseen, ei paljoa hetkauta. Nostamalla lipun salkoon määriteltyinä liputuspäivinä, ihmiset antavat hiljaisen hyväksyntänsä yhteiskunnan arvoille ja rakenteelle. Tietyt tahot Suomessa on velvoitettu liputtamiseen. Mikäli tätä niin kutsuttua kansaa ei saada nostamaan lippuja salkoon, ei kukaan voi kuitenkaan välttyä lipun näkemiseltä jossain. Näin ei ole vaaraa, että jossakin olisi paikka, jossa kukaan ei nostaisi lippua rakentamaan yhtenäisyyttä.

Suomen lippu on ainakin jollain tasolla pyhä. Sen käyttöä säätelevät tarkat normit; lippu ei saa koskea maahan, sitä ei saa käyttää halventavasti ja se tulee hävittää oikeaoppisesti. Julkisesti lipun polttavaa katsotaan paheksuvasti. Tällainen ihminen näyttää julkisesti, että hän ei halua olla osa yhteiskuntaa eikä hyväksyä rakenteita ja arvoja. Lipun häpäiseminen julkisesti on kantaaottavampi teko kuin lipun nostamatta jättäminen, vaikka ajatusmaailma voikin olla sama tekojen taustalla.
Samalla kun lipulla luodaan kuvaa siitä, millainen on Suomen kansa, liputuspäivillä jätetään osa suomalaisuuden kirjosta pois. Argumenttina voi todeta, että kaiken vuoksi on mahdotonta liputtaa ja osa liputuksen arvoisista päivistä on yksinkertaisesti pakko karsia pois. Siitä huolimatta eräs asia nousee silmille kun selailee kalenteriin merkittyjä päiviä ja sitä, mitkä niistä ovat saaneet lipun kuvan peräänsä. Saamelaisten kansallispäivä ei ole liputuspäivä. Suomessa kunnioitetaan Suomen lisäksi ruotsalaisuutta ja eurooppalaisuutta, mutta Suomen ja Euroopan ainoa alkuperäiskansa, saamelaiset, jätetään liputuksen ulkopuolelle.

Suhtautumisessa saamelaisiin on paljon parantamisen varaa, mutta kokonaisen kulttuurin jättäminen suomalaisuuden ulkopuolelle on yksinkertaisesti väärän tuntuista. Saamelainen kulttuuri on hieno ja ongelmistaan huolimatta siitä voidaan oppia paljon. Arvostusta saamelaisuus ainakin ansaitsisi lisää. Liputtamalla on suljettu kokonainen ihmisryhmä ja kulttuuri meidän ulkopuolelle ja tehty heistä osa niitä toisia.

Kommentit

  1. Suomessa on onneksi mielipiteen vapaus, ja meillä on hieno yhteiskunta, jota veteraanitkin ovat puolustaneet. Olen postauksesi kanssa oikeastaan juurikin päinvastaista mieltä, koska

    Virallisia liputuspäiviä ovat:
    suomalaisen kulttuurin päivä, Kalevalan päivänä 28. helmikuuta
    suomalaisen työn päivä, vappuna 1. toukokuuta
    äitienpäivä, toukokuun toisena sunnuntaina
    puolustusvoimain lippujuhlan päivä, Gustaf Mannerheimin päivänä 4. kesäkuuta
    Suomen lipun päivä, juhannuksena lauantaina 20.-26. kesäkuuta
    itsenäisyyspäivä, 6. joulukuuta
    Kansalliset vaalipäivät, sekä
    tasavallan presidentin toimeenastumispäivä

    Eli ei voi sanoa, että ovat "sotaisia" päiviä, tai syrjiviä, jokasella meillä on esim. äiti, itsenäisyys koskettaa kaikkia, suomalaisen työn päivä koskettaa kaikkia, itsenäisellä valtiolla on oltava puolustusvoimat, ja maanpuolustusvelvollisuus koskettaa kaikkia. Itsenäisyys on julkis hyödyke, joka koskee sekä enemmistöjä ja vähemmistöjä.

    Minusta on hienoa, että on ruotsalaisuuden päivä, Suomessa päivä juhlistaa sitä, että koska tasavaltamme on kaksikielinen niin ruotsinkieliset kan anvädä sitt modersmål. Hyvää ruotsalaisuuden päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kattavasta kommentistasi. Postaukseni oli tarkoituksella provosoiva, jotta se herättää keskustelua. Halusin herätellä ihmisiä huomaamaan, että liputtamisperinne ei ole täysin aukoton.

      En tarkoittanut, että Suomessa ihannoitaisiin sotaa, mutta silti ei voi kiistää, että joukossa on ihmisiä, jotka ovat osallistuneet todella moniin sotiin (puhun Kustaa Aadolfista) ja liputetaan puolustusvoimia, joka on instituutio, jossa opetetaan tappamaan ja käyttämään aseita. Puolustusvoimat on myös syrjivä instituutio, jossa tietyn tapainen heterous ja maskuliinisuus on valloillaan. Henkilökohtaisesti vastustan aseita ja sotaa. Olen ehkä unelmoija, koska haaveilen, että jonakin päivänä puolustusvoimat instituutiona romahtaa ja ihmiset alkavat vastustaa aseita. Tämän hetkisessä yhteiskunnassa aseet ja puolustautuminen näyttäytyy kuitenkin pakollisena.

      Itsenäisyys on arvokas asia ja arvostan sitä, että Suomellakin on sellainen. Silti itsenäisyyspäivänä juhlitaan myös valtiota, jota kaikki eivät kannata. Se on kuitenkin taas eri asia, miksi jotkut ihmisistä ei näe valtiota ja sen rakenteita hyvinä.

      Lopulta kaikki perustuu määrittelyyn. Minusta on kiistämätön asia, että liputuspäivien tarkoituksena on luoda kuvaa Suomen kansasta. Jotta mahdollisimman moni tuntisi kuuluvansa tähän kansaan, määritykset siitä, mikä on kansa, ovat tarkoituksella väljiä ja muuttuvia. Kun asiaa alkaa tarkastella usemmalta kantilta ja useamman ihmisryhmän näkökulmasta, ei olekaan enää niin selvää, että kaikkia ihmisiä haluttaisiin luomaan suomikuvaa. Sanalla kansa ei ole kenties koskaan tarkoitettu empiiristä väestöä vaan sillä on luotu tiettyjä ihanteita, joihin toivotaan ihmisten sopeutuvan. Sen perusteella luodaan käsityksiä meistä ja niistä toisista, ja liputtaminen on vain yksi osa-alue, jossa tällainen toiminta ilmenee. Jotta olisi edes mahdollista saada aikaan yhtenäisyyden tunnetta, liputuspäivienkin on oltava sekoitus erilaisista näkemyksistä. Siitä huolimatta, että suuri osa ihmisistä saa liputtaa Suomessakin virallisena liputuspäivänä oman asiansa ja arvonsa kunniaksi, ei tarkoita, että kaikki saisivat.

      Tiedostan sen, että kaiken liputtamisen arvoisen vuoksi ei voida määritellä liputtamispäivää. Siitä huolimatta haluan kyseenalaistaa, mitkä päivät lopulta päätyvät liputuspäiviksi ja mitkä jätetään ulkopuolelle. Saamelaisen kulttuurin jättäminen on yksi näistä ongelmista.

      Poista
    2. Olen käynyt armeijan, vaikka olen sodanvastainen. Parasta rauhan työtä on pitää puolustuskyvystä huolta. Historia osoittaa minusta tämän. Minusta armeija on kyllä tasa-arvoinen paikka, eli kaikille siellä oli samat jutut.

      Poista
    3. Kiitos jälleen. Tasa-arvo ei ole pelkästään sitä, että kaikille on samat jutut vaan pitäisi ottaa huomioon myös eri ihmisten ja ihmisryhmien erityistarpeet. Minulle kyse ei ole pelkästään rauhasta vaan aseisiin liittyvistä arvoista ylipäätänsä.

      Poista
    4. Kyllä juuri näin, mutta armeija ei ole tavanomainen organisaatio. Palvelukseen ei-kaiketi oteta ryhmiä, jotka voisivat olla vaaraksi kovapanosammunnoissa, jo alokasaikana ammutaan ns. kovilla. Minusta kyse ei ole syrjinnästä, muutenhan perusoikeuksien valvojat olisivat puuttuneet asiaan. Muuten minusta ollaan tasa-arvoisia ja palvelupaikkoja on iso kirjo. Aseeton palvelus on mahdollinen. Alokastuvassa vallitsee hyvä yhteishenki ja tasa-arvo, aliupseerikoulussa ja RUK:ssa on jo kilpailua ...
      Minusta pasifistisin kirja on L.M Montgomeryn Anna-sarjan jatko-osa Kotikunnan Rilla, jossa herkkä Walter kokee painostusta ja lähtee rintamalle, on siis kanadalainen, ja kuolee. Montgomery kirjoittaa hienosti, kaiken huipuksi ensimmäistä maailmansotaa seurasi toinen. Toisen maailmansodan aikana ne, jotka eivät pystyneet puolustautumaan joutuivat kärsimään eniten liian moni walter kuoli rintamalla ja siviilien sekä eräiden etnisten ryhmien kohtalo oli hirveä. Tästä ei olisi tullut loppua ilman liittoutuneiden sotakoneistoa.

      Poista
    5. Tämä on mielenkiintoinen aihe. Armeijan tasa-arvoon liittyvät ongelmat alkavat silloin kun laajennetaan katsantokanta armeijan sisäisestä toiminnasta laajemmaksi. Palvelus on pakollinen kaikille heille, joiden passissa on pariton henkilötunnus, pois lukien Jehovan todistajiin kuuluvat ihmiset. Perustuslaissa määritellään, että ihmisiä ei saa saattaa eri asemaan sukupuolen perusteella. Jehovan todistajuuden perusteella vapautus ei taitane vaatia uskonnollista vapautusta vaan riittää, että nimi on kirjoissa. Siviilipalveluksesta puhutaan rangaistuksen mittaisena ja kesällä heräsi kohu kun armeijavarusteinen ihminen marssi pridekulkueessa.

      Minulla on erinäisiä mielipiteitä armeijaan liittyen, mutta tarkoitukseni ei ole avata niitä kovin tarkasti tämän postauksen kommenttikentässä.

      Poista
  2. Hyvä Lukumato, että nostit lipun pöydälle. Olen samaa mieltä kanssasi, liputuspäivistä on hyvä keskustella ja hienoa, että nostit saamelaiset esille. Liputuspäivät näkyvät kalenterista, jokaisen liputuspäivän kohdalla on lipun kuva. Maahanmuuttajat kysyivät minulta tätä, että mistä tietää milloin pitäisi liputtaa, sillä se ei taida kaikilla lipputangon ja lipun omistavilla olla hallussa. Runebergin päivä, Kalevalan päivä, Minna Canthin päivä, Mikael Agricolan päivä, kansallinen veteraanipäivä, vappu, äitienpäivä, Eurooppapäivä, J.V.Snellmanin päivä, Kaatuneitten muistopäivä, Puolustusvoimain lippujuhlan päivä, Juhannuspäivä, Eino Leinon päivä, Aleksis Kiven päivä, YK:n päivä, Ruotsalaisuuden päivä, isänpäivä, Itsenäisyyspäivä, Jean Sibeliuksen päivä. Ahvenanmaalaisilla on omalle lipulle kolme liputuspäivää. Haluaisin kyllä kalenteriin Suomen ainoan alkuperäiskansan liputuspäivät, sillä saamelaisilla on oma lippu. Se, että liputetaanko suomenlipulla saamelaisten juhlapäivinä pitäisi neuvotella saamelaisten kanssa, haluavatko he sitä. Mutta Suomi ei ole ratifioinut Ilon sopimusta saamelaisten oikeuksista, joten tämäkin lippuasia ja juhlapyhäasia pidetään piilossa ainakin tämän hallituksen aikana.

    Jokkelle sanoisin, että Suomessa on viisi virallista kieltä, suomi, ruotsi, inarinsaamenkieli, pohjoissaamenkieli ja kolttasaamenkieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin, toit lisää näkökulmia tähän keskusteluun. Olen samaa mieltä, että liputusasiassa pitäisi kysyä saamelaisilta itseltään, haluavatko he, että ei-saamelainen liputtaa. Saamelaisilla on omaleimainen kulttuuri enkä missään tapauksessa halua omia sitä. Uskoisin, mutta minulla ei ole tietoa asiasta, että saamelaiset eivät haluaisi, että Suomen lipulla liputettaisiin heidän omina juhlapäivinään. Kalenteriin on kuitenkin merkitty saamelaisten kansallispäivä. Voisiko silloin liputtaa? Ajattelisin, että kulttuurisen hyväksikäytön kriteerit eivät täyty eikä ketään loukata, jos liputtamisen tarkoitus ei ole, että ei-saamelaiset juhlivat saamelaisten juhlia ja ottavat ne omiin tarkoitusperiinsä. Jonkinlainen Suomen lipulla liputtaminen sen kunniaksi, että rajojemme sisäpuolelle mahtuu tällainen kulttuuri ja ihmisryhmä, voisi olla perusteltua. Sillä näytettäisiin, että myös ei-saamelaiset arvostavat vähemmistökulttuuria ja kunnioittavat sitä, eivät riistä. Ongelmaksi liputuspäivä muodostuisi, jos sen varjolla peitettäisiin muut ongelmat. ''Onhan teillä jo kansallinen liputuspäivä, mitä muuta vielä vaaditte.'' Poliittisen tahdon löytyminen ja keskustelun avaaminen ovat asioita erikseen.

      Poista
  3. Suomessa suhtaudutaan lippuun hyvin juhlavasti. Turkissa esim. on lippuja joka paikassa, kauppojen katoilla, kotien parvekkeilla, autoissa ja missä vain. Ja joka päivä on liputuspäivä.

    Uusnatsit ovat nyt yrittäneet omia lipun yhdeksi omista symboleistaan. Sitä ei pidä hyväksyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen lippukäytänteet kieltämättä ovat todella tarkat. Lipun symboliarvo on niin suuri, että sen omiminen on tietyille tahoille kannattavaa halutessa luoda kuvaa uusiksi siitä keitä ovat suomalaiset ja mitä on suomalaisuus.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit