Tahdonko? Näytelmä uskonnosta ja seksuaalisuudesta

(vk.24, tiistai)

 Suomenkielinen alkuteos (2010)
Painos: 2010
Kustantamo: Kirja kerrallaan
Sivumäärä: 127
Mistä sain? Kirjastosta lainattu
 Heini Junkkaalan näytelmän lukemista odotin heti siitä lähtien, kun se oli katsottavissa Areenassa jokin aika sitten. Kun sen lopulta sain käsiini, kävin innostuneena lukemaan.
   Näytelmän pääteemana on kristinuskon vaikea suhde seksuaalisuuteen. Julia ja Marion ovat juuri menossa naimisiin toistensa kanssa, kun Marion saa uskonnollisen herätyksen ja alkaa tuntea halunsa syntisiksi. Vaikka hänen äitinsä, joka on pappi, taistelee homojen ja naisten oikeuksien puolesta Marion liittyy konservatiiviseen Simeon-seurakuntaan ja ajautuu näin  riitoihin äitinsä kanssa. Julia yrittää parhaansa mukaan hyväksyä tilannetta ja Lepe, aktiivinen seksuaalivähemmistöjen puolustaja, menettää suunnilleen järkensä.

''Siinä näytelmäkirjoittaja tarkastelee syvällisellä ja pysäyttävällä tavalla, kuinka tavalliset seurakuntalaiset ja kirkon työntekijät joutuvat ratkomaan kipeitä kysymyksiä omassa elämässään.''
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/207/teatterissa_ratkotaan_kirkon_kiistoja

Oheinen lainaus kuvaa kirjaa parhaiten. Jokainen henkilöistä joutuu kohtaamaan itsensä ja oma näkökulma joutuu kyseenalaiseksi. Elämä ei olekaan ihan niin yksinkertaista kuin sen haluttaisiin menevän. Kärjistetyt henkilöt elävät jokainen omaa elämäänsä, mutta heidän tarinansa kietoutuvat mielenkiintoisella tavalla yhteen. Loppu on hyvinkin yllättävä ja aivan viimeinen tapahtuma varsinkin. Joidenkin henkilöiden suhde tarinaan jää hieman liiankin irralliseksi.
   Vaikka näytelmä onkin hieno ja tarkkanäköinen, ei se oikein sovellu luettavaksi. Aivan alun olin sekaisin, kun en ollut perillä tapahtumista ja siitä kuka oli äänessä. Kun parinkymmenen sivun paikkeilla keksin alkaa lukea ääneen ja ääntä muuntaen eri henkilöiden mukaan, alkoi jonkinmoinen tolkkukin löytyä. Kuitenkin, kun lukee tällä tavoin sata sivua, ei loppupäivänä juuri huvita puhua. Elokuvana toimii hyvin ja olisi myös kiva nähdä ihan teatteriversio, sen verran kuitenkin pidän.
   Kansikuva on erittäin onnistunut ja sitä katseli ihan ilokseenkin. Kuvaa monin tavoin näytelmää ja asettaa normit kyseenalaisiksi. Mustavalkoisuus on kiva ja kansi on yksinkertaisen kaunis ilman liiallista yrittämistä.

Kommentit

  1. Näytelmät on usein vaikeita lukea. Kiinnostava aihe!

    Sinulla on tuo Lukijat-linkki tuolla ihan alhaalla. Sitä ei varmaan ole moni huomannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Voisinkin ottaa huomautuksestasi vaarin ja nostaa lukijat-linkkiäni ylemmäksi.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit