Vuosi 2019

Vuosi 2019 oli kieltämättä täynnänsä kaikkea ja kuten huomata voi, ei aivan otollinen blogin kannalta. Vaivaiset viisitoista tekstiä! Olen viettänyt aikani opintojen parissa ja lukiessani koko päivän jotain tieteellistä, ei aina ensimmäisenä ole ollut mielessäni lukea vielä vähän lisää. Runot ovat olleet elämäntilanteessani tärkeitä, niin paljon kun niistä olenkin aina pitänyt. Lyhyt mitta on mahdollistanut lukemisen jatkumisen. Yksi runo bussissa istuen on nautinto, mutta pitkä romaani, jonka käänteet unohtuvat parissa viikossa kun ei kerralla ehdi lukea sivua pidemmälle, ei ole niin houkutellut. Olen siis lukenut runoja ja muuta lyhyttä eläytyen niiden maailmaan.

Ludvig Holbergin patsas Oslossa.

Vuoteen on mahtunut monenlaista kulttuuritapahtumaa, joista osasta olen kirjoitellut blogin puolelle. Päällimmäisenä jäi mieleeni hetki, jolloin istahdin lopen väsyneenä aikaisen aamuherätyksen jälkeen Det norske teatretin penkille. Olin matkannut Suomesta Osloon saman päivän aikana päästäkseni kokemaan elämäni ensimmäisen teatterinäytöksen Suomen ulkopuolella. Katsoin Raskolnikov-nimisen elokuvateatteriesityksen liki viisi tuntia paikallani tököttäen ja se oli parasta ja vaikuttavinta esitystaidetta mitä olen nähnyt. Toisaalta vuoteen kuului perinteisesti Helsingin kirjamessut ja löysin tieni myös färsaarelaisartisti Silvurdrongurin konserttiin.

Lautta kuljetti minut Oslosta Jyllantiin. Aalborgin ja Nørresundbyn väliset sillat ja Pohjois-Jyllannin maisemat muodostuivat rakkaiksi muutamassa päivässä. Rytminä oli jotakuinkin puolet päivästä kaupungin hulinassa ja puolet pöpelikköjen rauhassa maaseutua kierrellen. Tässä kaupungissa surautin ensimmäiset täydelliset tanskalaiset kurkkuärrät ja vieläpä monta peräkkäin, kuukausien harjoittelun jälkeen.

Otos Aalborgin pääkirjaston taidekirjaseinältä.

Perinteiseen tapaan katsahdan vuoden päätteeksi tilastoihin. Vaikka lukemistani en niiden perusteella ainakaan tietoisesti suunnittelekaan, on kivat nähdä mihin lukutuulet ovat kulloisenakin vuonna kuljettaneet. Tänä vuonna luin lopulta 24 kirjaa ja 1953 sivua. Kustantamojen monipuolisuus ja pienkustantamojen tarjonta on nähtävästi muodostunut tavaksi: eniten luin tosin suurkustantamo Gyldendalilta, seitsemän teosta, mutta en erotellut luvussa Tanskan ja Norjan Gyldendaleja toisistaan. Toiseksi eniten luin Bókagarðurilta, kaksi teosta. Lopuilta yhden: Davvi Girji, Aschehoug, Bokvennen, Lappi leanaráđđehus, Inhabit Media, Jippi, Pieni Karhu, Zum Teufel, Lempo, Baba books, Random House, Rabén & Sjögren, Like, Turun Sarjakuvakerho ja Noregs boklag. 

Henrik Wergelandin patsas, jonka sattumalta löytäessäni intouduin spontaanisti siteeraamaan hänen säkeitään.

Oslo rådhusin ulkoseinillä kiertää Dagfin Werenskioldin motiiveja Eddasta.

Vuosien saatossa vierailla kielillä lukemieni teosten määrä on kasvanut tasaisesti ja vuonna 2019 luin ensimmäistä kertaa enemmän jollain muulla kielellä kuin suomeksi. Tämä suunta ei näytä laantumisen merkkejä, vaikka edelleenkin nautin suomen lukemisesta ja käyttämisestä. Mielessäni ei ole esimerkiks käynyt, että kirjoittaisin blogitekstini jollakin muulla kielellä kuin suomi. 

Hyvää uutta vuotta ja hyviä lukuhetkiä kaikille täällä piipahtaville! Suuntaan katseeni pian taas uusiin kirjoihin, mutta palailen vielä edelliseen vuoteen runohaasteen koonnin kanssa.

Vuoden suosikkisitaattini on helppo valita. Se on Tarjei Vesaasin runosta Farleg vind: men gamle tankar blir nye og farlege i den unge vind.