lauantai 4. tammikuuta 2020

Runohaasteen hetket ja muistelot




Blogikaveri Omppu kutsui jälleen mukaan lukemaan runoja ja minähän tietysti osallistuin, runoja kun ei voi koskaan olla liikaa. Ohjeita oli muutama:

1. Lue runoja.
2. Kirjoita tai puhu runoista.
3. Innostu runoista.
4. Vuoden lopussa tee sitaattiruno, johon nostat esiin valikoidut sitaatit etkä muuta niissä yhtään mitään etkä lisää väliin uusia sanoja. 

Olen lukenut runoja kymmenen kokoelman edestä ja olen niistä suuresti innostunut. Harmillisen harvasta silti lopulta päädyin kirjoittamaan mitään. Lundenin Det er berre eit spørsmål om tid on mahtava, mutta en vain osannut sanoa siitä mitään riittävää enkä tällä kertaa sitten yrittänytkään. Monien kohdalla kirjoittaminen vain jäi, kuten blogin kohdalla muutenkin viime vuonna. Sitaattirunon sen sijaan rustailin. Olen yllättynyt kuinka hieno siitä tuli, vaikka kyseessä onkin kolmikielinen sillisalaatti hyvin erilaisista runoteoksista. 

Koska minua hieman harmittaa, etteivät teokset ole saaneet pidempiäkin arvosteluja, otan tätä hieman takaisin ja kirjoitan lyhyet lauseen kahden mittaiset kuvaukset siitä, millaiset tunnelmat minulle on jäänyt jälkikäteen. Kuvailut kuvaavatkin siis mahdollistesti epätarkkoja muisteloita, ei välttämättä runoteosta itsessään sisältönsä puolesta. Toisaalta joskus on ehkä tärkeää tuoda esille se, mitä teos on jättänyt jälkeensä, mihin sen kanssa vietetty aika on muotoutunut jälkikäteen, eikä vain sitä mitä analyysi juuri lukuhetkellä tuottaa.



Tarjei Vesaas - Liv ved straumen

Vesaasin teoksesta muistan sen kuinka paljon ja syvästi siitä pidin. Teoksesta olen löytänyt yhden hienoimmista sitaateista koskaan: men gamle tankar blir nye og farlege i den unge vind.


Tor Jonsson - Ei dagbok for mitt hjarte

Tästä jäi mieleen jatkuva jumalasta puhuminen eikä oikeastaan mitään muuta. 











Eldrid Lunden - Det er berre eit spørsmål om tid

Todella upea runoteos, joka oli ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi 2019. Kuolemasta puhuttiin, kalenteriruno oli genrenä jotain uutta. Oli vaikea kirjoittaa tästä(kään) yhtään mitään, joten jätin kirjoittamatta, vaikka teos ansaitsisikin sanojen sanomisen.





Teos oli kaksijakoinen, sillä suurimmasta osasta runoja en erityisemmin pitänyt joskaan inhonnutkaan, mutta osa runoista vastaavasti oli todella upeita. 17.mai tog ('Han gjekk i tog', tarkastettuani oikean nimen) jäi jälkikäteen parhaiten mieleen: kuinka kansallispäivän kulkueeseen osallistuva huutaa apua sitä saamatta, muiden ilakoidessa ympärillä. Kuolemakuvaukset ovat hienoja.

















Inga Ravna Eira - Ii dát leat dat eana

Alkuvuodesta luin pohjoissaameksi kuvakirjan ja Eiran runoteos on elämäni toinen pohjoissaameksi luettu kirja ja ensimmäinen aikuisten teos. Teos oli ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi 2019. Lukeminen oli vaikeaa, sillä Eiran teos ei ole kielen puolesta mikään helppo, sillä kuten ehdokasperusteissa todetaan, se on sanastonsa puolesta ainutlaatuinen ja sisältää katoamassa olevaa ilmastoterminologiaa. Kieliä paljon opiskelleena tilasta, jossa on hukassa ymmärtämisen kanssa, on tullut varsin kotoisa eikä se enää haittaa lainkaan. Teoksen norjannos on vastikään ilmestynyt, joten ehkä luen sen ja syvennän kokemusta siitä mitä en nyt ole ymmärtänyt.











Thorkild Bjørnvig - Udvalgte digte

Valitettavasti tästä runokokoelmasta ei ole jäänyt oikeastaan mitään mieleen. Ei se huono ollut, mutta ei ehkä kovin puhuttelevakaan juuri nyt. Luin teoksen, koska siihen sisältyvä runo Anubis kuuluu tanskalaiseen kulttuurikaanoniin. 

Tom Kristensen - Mod den yderste Rand

Kristenseninkin teoksen päädyin lainaamaan kulttuurikaanonin vuoksi. Kaanoniin kuuluva runo Det er Knud som er død on muistoruno Knud Rasmunssenille. 

Per Højholt - Praksis 9

Højholtinkin pariin päädyin kuinkas muutenkaan kuin kulttuurikaanonin kautta. Praksis 9 -teoksen kaanoniin kuuluva runo Personen på toppen on ehkä vähiten oudointa Periä. 

Per Højholt - +1

Koska olin Personenia varten joutunut lainaamaan paksun Højholt-kokoelman, katsahtelin teosta muutenkin. +1 on lyhyt teos, mutta varmaan oudointa Periä ja outousastetta hilataan vielä potenssiin sata ylöspäin siitä mihin sen ehkä osaa kuvitella. Se sisältää yksittäisiä kirjaimia, kirjainrykelmiä ja ehkä silloin tällöin sanoja, peräkkäin oudoissa kuvioissa ja joskus päällekkäin niin ettei niitä pysty enää lukemaan. Kyseessä on kuin omavaltaiset toimintavaltuudet ottanut kirjoituskone. Peräkkäin asetellut sanat ovat ilman mitään selkeää merkitystä siitä miksi juuri ne on valittu. Mikään ei tarkoita mitään kokonaisuutena, jos välttämättä yksittäinkään. 

Per Højholt - Gittes monologer

Gitte kertoo vaikka mistä. Hänen täytyy saada sanansa sanottua oli kyseessä sitten sosiaalidemokratia, Tanska, vapaus, maatalouskriisi, Alpit tai kyynelkaasu. Jokainen aihe ansaitsee pitkän monologinsa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin