Elina Moshnikoff ja Heidi Juliana Gauriloff - Silbbsei'bb rie'mjj


Koltankielinen alkuteos (2019)
Kustantamo: Sää'mte'ǧǧ
Sivumäärä: 39
Mistä sain? Kirjasosta lainattu


Leäi leäi de õõut mooččas tuõddârvie'ltest kuä'rjjii rie'mjj, koon nõmm leäi Risku. Son ij leämmaž takai rie'mjj, tõn diõtt ko suu sei'bb da ǩeäppel leä'dǧǧe mâ'te moččumõs silbb.

Moshnikoffin kirjoittama ja Gauriloffin kuvittama satu Silbbsei'bb rie'mjj tarkoittaa suomeksi hopeahäntäistä kettua. Jokin tovi sitten sosiaalisen median syövereissä kysyttiin suosikkikuvittajia ja mainitsin Gauriloffin uudeksi hienoksi tuttavuudeksi, enkä suotta, sillä teoksen kuvitus on erittäin upean näköistä. Vaikka koltasta ei ymmärtäisi höykäsen pöläystäkään, vaikka toki suosittelen opettelemaan, suosittelen silti teoksen lainaamista ja kuvien ihastelua. Lainaamisella tukee myös pienissä määrin vähemmistökielisen kirjallisuuden julkaisua ja kirjastojen laajan kielitarjonnan säilymistä ja laajentumista. Sillä jos kirjoja lainataan eikä vain selailla hyllyjen takana, kirjastoilla ehkä huomataan jonkin kieliselle kirjallisuudelle olevan kysyntää. 

Satu alkaa Risku-ketun esittelyllä. Hänen häntänsä ja käpälänsä hohtavat hopeaisina, mutta yhtenä päivänä niiden loisto alkaa himmetä. Ystävänsä Golagi, myöskin hopeahäntäinen ja -käpäläinen, kertoo tarinan pahdasta, jolla juuri tänään loistaa täysikuu oikealla tavalla. Tämä täysikuu saa hännän ja käpälät loistamaan kirkkaampina. 

Vaikka Risku lupautuukin lähtemään pahdalle, alkaa hän epäröidä ja miettiä mitä kävisi, jos ei lähtisikään. Yhtäkkiä Riskun luokse saapuu Kairou, jonkinlainen ylikettu, rie'mjin pââimõs, joka sanoo, että jos ei tänään mene pahdalle kuun aikaan, Risku muuttuu ennen aamua pelokkaaksi (luulisin, että käytetty taivutettu muoto põõlân tulee sanasta põõlâč, joka tarkoittaa pelokasta, mutta en ole täysin varma).  Mutta jos sen sijaan meneekin Sakarai-tunturille ja sen luolalle, jossa on valo, löytääkin jotain sellaista, jota ylikettu ei ehdi kertoa Riskun jo juostessa pois.

Ystävykset Risku ja Golagi päättävätkin lähteä tunturille ja löytävät luolan, jossa he kohtaavat ongelman, josta he selviävät vain yhteistyöllä. Lopulta Riskun ja Golagin rohkeus ja auttamishalu palkitaan aivan erityisellä tavalla. 

Loppuun vielä kerrotaan, kuinka kaksikko on tänä päivänä legenda, jonka mukaan he ovat revontulina taivaalla näyttämässä tietä kaikille tunturin asukeille. 


  
****
Suunnilleen viikko sitten aloitin henkilökohtaisen haasteeni lukea joka päivä edes hieman koltaksi ja nyt on aika sanoa, että olen lukenut ensimmäisen koltankielisen kirjani.   

Olin etukäteen päntännyt päähäni olla-verbin täyden taivutuksen — kaikki aikamuodot, modukset ja luvut, ja sen ansiosta lähtötasoni lukemiselle oli, että ymmärsin yksittäisiä sanoja sieltä täältä ja koko tekstin läpi ajan ja luvun, jossa puhuttiin.

Eipä sitten enää muuta kuin sanakirja käteen ja yksi sivu kerrallaan lukemaan. Alku meni kangerrellen ja tarkistin samoja sanoja lukuisia kertoja, koska unohdin ne heti kun seuraava virke alkoi. Sain luettua ehkä yhden tai kaksi kuvakirjasivua päivän aikana ennen kuin olin tauon tarpeessa, mutta loppua kohden luin jo kuusi sivua kerrasta. Silti en edes jaksa muistaa kuinka usein olen viime päivien aikana kirjoittanut sanakirjan hakukenttään sanat a, de ja pâi ja kuinka monesti  sekoitinkaan keskenään sanat čuõvv ja skuõrr (oikeastaan edelleen tätäkin kirjoittaessa ne menevät minulla väärin päin). Mutta etenkin lyhyet sanat, sellaiset kuin suomessa vai, vain, vaikka ja niin, olivat ja ovat yhäkin vaikeita.

Haaste jatkuu edelleen ja valikoin tälle päivälle seuraavan kirjan lainapinoista.

Kommentit

Suositut tekstit