Svanhild Amdal Telnes - Om nettene brukar mor dråpeteljar


Norjankielinen alkuteos (2018)
Kustantamo: Gyldendal
Sivumäärä: 86
Mistä sain? Omista hyllyistä


Osa meistä voittaa sellofaanilla päällystetyn korin, jonka ympärille on kietaistu punainen nauha, työura, makeisia, pari tervettä lasta ja Sveitsin huvila. Toiset sen sijaan voittavat yksiön linoleumilattialla, sen hieman tyhjemmän korin täytenä pullistelevien korien keskeltä, jossa ei kannata edes unelmoida olevan sellofaanin kiiltävää rapinaa päällä.

Eikä Anna sellaisesta edes unelmoi. Hän on löytänyt Jakobinsa, jonka kanssa voi useiden kuukausien ajan kävellä onnellisesti käsikynkkää ja pysähtyä katselemaan aurinkoa, olla pari joka nähdään kadulla. Ihan kuin kaikki olisi hyvin.

Silti Annan taustalla kummittelee käsittelemättömiä mörköjä, jotka palautuvat yhtäkkiä lyhyinä ja epätarkkoina tuokiokuvina 1990-luvulla vietetystä lapsuudesta.


Runoteos on kirjailijansa esikoinen ja erittäin vahva kertomus traumasta, joka vaikuttaa elämässä vielä vuosia jälkikäteen. Se on oikeastaan enemmän kertomus kuin ehkä mikään aikaisempi lukemistani runokokoelmista — jotain sellaista, johon voisi kokoelman sijasta raapustaa sanan kokonaisuus. Jokainen runoista toimii yksittäinkin luettuna, tuokioina menneisyydestä ja nykyisyydestä, mutta alusta loppuun luettuina ne muodostavat varsin yhtenäisen kertomuksen, joka avaa Annan sisintä jonkinlaisena yhteennivoutuvana tilkkutäkkinä.

Yksi lukukerta ei riitä kuluttamaan teosta loppuun, vaan se on ensinäkemältä varsin haastellinen. Kertomuksen ydin ja jopa siihen piilotettu kauneus paljastuvat kerros kerrokselta kuorimalla.


Aurinko vilahtaa välillä koulussa ja elokuvissa, ja Anna lukee siitä myös kirjoista, mutta hänelle ilo ja rakkaus vaikuttavat olevan aika tuntemattomia ilmiöitä elämänsä ollessa varsin mustaa pimeyttä.

Yhdeksän kesäisenä Anna pyytää isäänsä laittamaan kätensä rintakehälle, sillä siellä sisällä tuntuu kasvavan jotakin, jota Anna nimittää koivuksi. Isä sanoo Annan selviävän, mutta Annan sisäinen koivu jatkaa kasvamistaan ja vahvistumistaan. Sinun täytyy vain selvitä, toistaa Anna itselleen.

Kun Anna on lopulta hukkumassa, astuu kuvioihin Jakob, joka noukkii hukkuvan ylös ja jonka kanssa voi punoa puista vasua ja kutsua sitä tulevaisuudeksi. Silti Jakob toteaa kuulevansa lehtien värinän, huomaavansa, että rintakehässä majaansa pitävä puu ei ole vielä kuollut pois.

Kun lapsuus on taustoitettu, Jakob on löytynyt ja onnellinen käsikynkkä kestänyt aikansa, alkaa runoteoksen osa, joka koostuu polaroidkuvista eri vuosilta ja paikoista takaumina lapsuuteen. Lapsuudessa odottaa väkivaltainen äiti päsmäröimässä, dominoimassa ja kipuilemassa mielenterveytensä kanssa, veli tekemässä asioita joita veljen ei kuuluisi tehdä ja isä parhaansa mukaan yrittämässä olla turvallinen aikuinen. Sellainen, joka ostaa pikku-Annalleen Firenzestä graniittihuhmareen, jolla saattaisi murskata muistot.

Sillä kuten DNA:han on kirjoitettu, on lyötävä ennen kuin tulee lyödyksi, eikä Anna tiedä osaako käsi tehdä muutakin kuin väkivaltaa.

Tästä kaikesta selviytymistä ei kuitenkaan tee mitenkään helpoksi se, että isä liki vuoden sairasteltuaan kuolee. Siinä hetkessä on pakko muistuttaa itseään isän sanoista: sinä pärjäät. Vaikkei se helppoa ole, kun suvun otteen tuntee ympärillään kiristävänä kahleena.

Tarvitaan Jakobia muistuttamaan, ettei Anna tule sellaiseksi kuin äitinsä, ettei äiti ole enää elämässä olemassa, vaan Anna on kaikkea sitä, jota äiti ei koskaan ollut. Ettei suku yksin ole tuomio tulla joksikin. Silti äidin laulaessa gjennom de fagre riker på jorden, går vi til paradis med sang (kursivoituna myös teoksessa) ja uskoessaan paratiisiin, toivoo Anna helvetin olevan olemassa.

Annalla on menneisyytensä, sen möröt ja pitkä matka kuljettavana mennäkseen eteenpäin. Anna on pieni ihminen seisomassa aallonmurtajalla katsomassa muuttolintujen liikettä. Hän on myös ihminen, jonka rintakehälle asettuu loppujen lopuksi aurinko hetkeksi levähtämään ennen arkipäivän varjoja. Hän on ihminen, jonka pöydässä istuu joka päivä toinen ihminen muodostamassa kahvin renkaita päivään. 

Kommentit

Suositut tekstit