Anonyymi - Herra Jackin ihmeellinen huone (IYK)

(vk. 1, perjantai)

Tony Dunderfelt, Tunnista temperamentit: Väriä elämään ja itsetuntemukseen

Suomenkielinen alkuteos
Kirjoitettu 2012

Kustantamo: PS-kustannus

Sivumäärä: 185

Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Minun käsiini eksyi tämä mielenkiintoiselta vaikuttanut kirja kirjaston psykologia - hyllystä. Opus olikin hyvin kiinnostava ja luin sen yhdeltä istumalta loppuun asti.

     Tony Dunderfelt on käsitellyt temperamentteja luokitellen ominaisuuksia neljän eri värin alle. Kirja on jäsennelty selkeästi ja toimivasti, alkaen perusteista. Alussa kerrotaan yleisesti ihmisen persoonallisuudesta ja siitä, mitä sanalla temperamentti yleensä tarkoitetaan. Sen jälkeen esitellään sinisen, punaisen, vihreän ja keltaisen värin ominaispiirteet sekä muutama sivuväri. Kolmas osio kertoo ihmisten kohtaamisesta ja sisältää hyvän esimerkin The Beatles - yhtyeestä, jonka jäsenet edustivat kaikki eri pääväriä. Neljäs osio on omistettu hankalille tapauksille, jotka aiheuttavat ymmärtämättömyyttä ja neuvoja tällaisten ihmisten kohtaamiseen. Viides ja viimeinen osio johdattaa lukijan hyväksymään oman temperamenttinsa piirteet ja käsittelemään itsetuntemustaan ja kehittämään itseään ihmisenä, rikkomaan rajojaan. Mukaan on myös sisällytetty kysely ja  kaksi liitettä; toinen on kyselyn tulkinta-avain ja toisessa pohditaan kannattaako ihmisiä tyypitellä eri luokkiin.

     Dunderfelt on onnistunut tuomaan kirjan lähelle ihmisiä, joille ei psykologian erityissanasto ole kovinkaan tuttua. Sivistyssanat ovat pääosin jätetty pois. Se kannusti tutustamaan kirjaan. Kovinkaan syvällinen ei Tunnista temperamentit ollut, se toimi ennemminkin johdatuksena temperamenttien moniselitteiseen maailmaan. Kirja selvensi minulle asiaa, johon en ollut aiemmin perehtynyt ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin itsetuntemuksen ihmeellisessä maailmassa. Negatiivisena puolena on tiettyjen sanojen ja lauserakenteiden liiallinen toistaminen. Etenkin kun luki koko kirjan kerralla alusta loppuun, ne häiritsivät. Kirjassa myös toisteltiin vähän väliä, että kukaan ei ole täysin yhdenvärinen ja, että esimerkit ovat kärjistettyjä. Tietenkin asia on hyvä selventää, mutta sen olisi voinut hoitaa johdannossa jo selkeästi tai lisätä alkuun erillisen huomautuksen ja sen jälkeen keskittyä aiheen käsittelemiseen.

     Välillä tuntui, että kirja vain sekoitti ajatuksia, mutta kirjan luettua loppuun oli kuitenkin jonkinmoinen kokonaiskuva. Ehkä olisi myös kaivannut lisää faktatietoja, vaikka kirjan päätarkoitus olikin antaa 'avaimet' oman itsensä löytämiseen. Toisinaan esimerkit tuntuivat aivan liian kärjistetyiltä ja jäi tunne, että esimerkiksi keltainen väri on juuri tällainen, eikä muita piirteitä voi olla, vaikka kuinka vakuuteltiin, että variaatioita on.

     Kyllä sieltä löysi itsensä ja joillekkin kohdille oli aivan pakko naurahtaa, kun ne vastasivat itseä niin selkeästi. En tiedä olisiko kirja kannattanut lukea pikku hiljaa osissa, mutta hyvä kokemus se oli näinkin.