Benny Andersen - Svantes viser

Tanskankielinen alkuteos (1972)

Sivumäärä: 99

Kustantamo: Borgen

Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Olen hurahtanut. Jotenkin kavalasti kävi niin, että aloitin tutustumisen tanskalaiseen kulttuuriin ja kieleen heinäkuussa ja nyt hurahtaminen on kasvanut huomattavan isoihin mittoihin. Pöytäni suorastaan notkuvat tanskankielistä kirjallisuutta niin, että en tiedä missä välissä ehtisin kaiken kahlata läpi.

Samalla olen joutunut suuren luokan runoinnostuksen valtaan, joka sekään ei ota millään loppuakseen. Jollain tasolla olen tykännyt runoudesta aina ja omistanut useamman kokoelman. Kun eräältä Ruotsin matkaltani hankin paksun kokoelman ruotsinkielistä runoutta, kiinnostuin runoudesta entisestään. Jonkinlaisen porttiteorian kautta otin käsiini tanskalaista lyriikkaa ja siinä se sitten oli. Nyt olen lukenut kymmenittäin tanskankielistä runoutta.

En ole analysoinut sitä, miksi hurahdin nimenomaan tanskalaiseen runouteen. Näin siinä vain lopulta kävi.

Tiekarttanani tanskalaiseen kulttuuriin on ollut tanskalainen kulttuurikaanon, joka on omalta osaltaan todella hyvä, mutta toki siinä on omat ongelmansa, kuten kaikissa vastaavissa määrittelyissä ylipäätänsä. Olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että jos aloitan ensi alkuun tutustumisen näistä ja vasta sen jälkeen siirryn marginaalisemman kulttuurin pariin, saan niistä enemmän irti.

Benny Andersenin Svantes viser on päätynyt kaanonin osaksi musiikin kautta. Sanoitukset on kuitenkin koottu myös kirjaan, ja mielestäni musiikki ja kirja täydentävät toinen toisiaan mukavasti.

Svantes viserin määritteleminen on minulle kovin vaikeaa. En tiedä onko se musiikkia, jonka lyriikat on koottu kirjaksi, runoutta, joka on sävelletty vai jotain muuta. Usein teos määritellään pieneksi romaaniksi, joka koostuu pääosin lauluista, jotka kertovat päähenkilö Svanten elämästä Tanskassa. Laulujen väliin on koottu kertovaa tekstiä.

Kuulopuheiden perusteella kokoelmasta on tullut Tanskassa niin rakastettu laulujen ilmentämän hyggen takia. Nautitaan elämän pienistä asioista eikä stressata, ja vaikka kaikki menisi pieleen, aina löytyy jotain hyvää. Ehdottomasti parhaiten tätä ilmentää Svantes lykkelige dag, joka on kokoelman tunnetuin teksti. Livet er ikke det værste man har / og om lidt er kaffen klar. Toisaalta paratiisissa tarjoillaan portvin med is ja søndagsavis (Svante i paradis).

Näitä runoja on rentouttavaa lukea. Niissä ei ole mitään suurta ja ihmeellistä, vaan ihan vain huomioita arkisesta ympäristöstä, joihin yleensä ei osaa kiinnittää huomiota arvostavasti. Pelataan jalkapalloa ja toisinaan syödään.

Keskeistä jokaisessa runoissa on loppusoinnutus. Muutamassa runossa jokainen säkeistö loppuu samalla tavalla, ainakin melkein. Lykkelige dag'n päättyy aina siihen, että jokin ei ole pahinta mitä on ja kahvi on kohta valmista. Brev fra dig'n säkeistöt päättyvät toteamukseen før jeg får brev fra dig ja Svantes drikkevise vastaavasti Man må holde humøret vådt / Jeg er fuld og jeg har det godt. Tällaisia piirteitä on hauskaa etsiä.

Svantes drikkevise on mielestäni kiinnostavin lauluista ja laulettunakin miellyttävä. Kohokohdaksi muodostuu runon loppupuolen vaivaluettelo (Tandpine. Søvnløshed. Mavebesvær.), mutta silti kaikki on kuitenkin ihan hyvin humalassa. Alkoholi nousee esille useassa muussakin runossa ja ajattelinkin perehtyä seuraavaksi tarkemmin Svanten alkoholikäsityksiin. Sitä en ole vielä ehtinyt tehdä. Kokoelmassa on niin paljon tutkittavaa.

Svantes lykkelige dag

Svantes drikkevise