Tendril - Zoran omistama (IYK)
Kaksikielinen alkuteos (2008)
Kustantamo: Zum Teufel
Sivumäärä: 45
Mistä sain? Kirjastosta lainattu
Olen aivan myyty, ei sitä varmaan voi enää kieltääkään. Olen lukenut ensimmäisen Tendrilini, lopulta vaivalla saanut toisen. Sitten löysin Kansalliskirjaston kokoelmista yhden teoksen, jonka voi tilata ainoastaan lukusalikäyttöön. Nyt olen suunnittelemassa retkeä. Olen myös laittanut yhden novellikokoelman varaukseen. Ja siltikin olen todennut, että siinä on liian vähän. Koska väitetään, että Tendril on tunnetumpi ulkomailla, olen selvittänyt mitä teoksia Suomen ulkopuolella olisi julkaistu. Lopulta löysin Sarjainfon lehden vuodelta -98, josta kävi, Kansalliskirjaston nettisivujen avustuksella, selville, että kyllä se Den sista heteronin Roy Tekrikin on Tendril. On myös muutama muu nimimerkki, ja näinpä löysin paljon lisää luettavaa. Kirjastovarausten määrä vain lisääntyy.
Vapisen innosta. En edes muista milloin olisin ollut vastaavalla tavalla innoissani yhtään mistään, kuin nyt Tendrilin äärellä. Sellaisella innonvapinalla, salapoliisin työllä ja, no sitä on vaikea edes kuvailla. Selvitystöideni kautta on viimeinkin keriytynyt auki fetissikirjallisuuden maailma, mistä olen erittäin iloinen. Yhtäkkiä niitä teoksia, joita olen halunnut lukea kirjallisen sivistykseni paikkaamiseksi, alkaa vuosien etsinnän jälkeen löytyä.
Teoksen alkulehdille on präntätty englanninkielinen huomautus, että teos sisältää fiktiivisiä kuvia, fantasioita suostuvaisten aikuisten välillä, ja teos pitäisi sen tähden nähdä ainoastaan tällaisena. Yleensä ottaen en pidä näistä huomioista ja ne latistavat lukemista heti ensi alkuun. Ehkä kaikki eivät sitten ymmärrä ilman tällaista, ettei taideteoksessa ole kyse kiduttamiseen kehottamisesta. Ehkä kyseessä on jännitystä julkaista teos, jollaista Suomessa ei olla totuttu näkemään. En tiedä.
Mistä on sitten kyse teoksessa, joka vaatii alkutekstin ja kansiin neljään kertaan rustatun merkinnän k-18 tai vain aikuisille kera huutomerkkien?
Zoran omistama on opintomatka orjuuteen. Kyseessä on teos vallasta, alistamisesta ja orjuuttamisesta, jonka 24 sarjakuvasivun aikana käydään läpi sama määrä oppitunteja siitä kuinka olla hyvä orja.
Kuvat ovat koko sivun kokoisia, eli yksi per sivu. Pidin tästä tavasta, sillä se toi kuvat hyvin esille ja rauhoitti kerrontaa. Jokainen sivu rakentuu musta-valko-harmaasta kuvasta, tekstiruudusta ja sivun alalaitaan kirjoitetusta oppitunnista. 1. oppitunti: ''Zora näkee kaiken. Zora tietää kaiken. Zora pääsee kaikkialle, Zora saapuu kaikkialle''.
Kuvissa Tendril onnistuu vangitsemaan aiheeseen sopivan estetiikan ja luomaan illuusion Zoran dominanssista. Siihen on käytetty useita kuvallisia keinoja, ainakin hahmojen sijoittelun avulla. Teoksen loppuun on lisätty alkuperäisiä luonnoksia vaihtoehtoisista tapahtumakuluista ja poisjätetyistä kohtauksista, ja vertaamalla niitä lopullisiin kuviin, huomaa, kuinka lopullisissa kuvissa on onnistuttu vangitsemaan voimasuhteet paremmin.
Henkilöitä on kaksi. On dominoiva Zora ja Lindsey, joka alistuu. Näkökulma on sekä Lindseyn että Zoran, sisältäen myös yleisiä huomautuksia, joita ei voi määrittää erityisesti kummankaan hahmon omaksi.
Tarina etenee lineaarisesti alkaen siitä, kun Lindsey jää kiinni salaa masturboimisesta ja saa rangaistuksen, jota on turha yrittää välttää, sillä rangaistuksi tuleminen on aina väistämätöntä. Tätä kautta päädyin pohtimaan ylipäätänsä yhteiskuntamme rangaistuskäytäntöjä: vankila kutsuu, sakkoja tulee tai vähintäänkin seurauksena on jonkinlaista häpeää. Rangaistus on yleinen käytäntö, enkä onnistunut keksimään ihmiselämän vaihetta, johon rangaistukset eivät kuuluisi. Teoksen lukemisen myötä minulle on alkanut vähitellen hahmottua aivan uudenlaisia näkökulmia rangaistuksiin ja siihen, kuinka paljon niitä todellisuudessa käytetään. Se, että Lindseyn rangaistus ei tule tottelemattomuudesta vaan masturboimisesta, on jopa koominen muistutus siitä kuinka paljon yhteiskunnassa kontrolloidaan ihmisten seksuaalisuutta ja sen toteuttamista.
Zoran armoa kannattaa tavoitella, kun hän tarjoaa sääntöjä rikkoneelle Lindseylle orjan paikkaa. Orjuus vie ensin lyhyelle oppijaksolle kiellettyyn puutarhaan ja lopulta hitusen pidemmälle temppeliin. Orjuuteen siirrytään rituaalin kautta, jossa muutetaan muun muassa vaatetusta. Tendrilin into käsitellä ihmisen muokkaamista asettuu hitusen uuteen valoon ja parempaan ymmärrykseen kyseisen Sarjainfon artikkelin kautta, jossa taiteilijan vastaus siihen, että häntä kiinnostavat teemat ihmisen muokkaamisesta enemmän kuin ihminen, on lyhyt ja ytimekäs joo.
Teos käsittelee lukuisia kiinnostavia teemoja, jo mainittujen lisäksi myös yksityisyydestä, orjuuden vertaamisesta eläimyyteen, symboliikasta ja nautinnon tuottamisesta. Kiinnostavia ajatuskulkuja seuraa myös toteamuksesta, että olo voi olla paljaampi niukassa asussa kuin täysin alasti. Miten liitämmekään merkityksiä erilaisiin vaatetuksiin!
Vaikka teos käsitteleekin alistumista ja orjuutta, on pohjavireenä koko ajan suostumus. Lindsey nauttii ja pohtii, miten hyvin alistuminen sopiikaan hänelle. Tällainen lähestymiskulma on ihan piristävä genren kirjoissa.
Toisin kuin ensimmäisen Tendrilini, Painekammion, kohdalla, tässä en hetkeksikään kadottanut käsitystäni oleellisista asioista, kuten henkilöistä ja tapahtumapaikasta. Siinä mielessä Zoran omistama on helpompi luettava. Se toimii tarinallisesti vähintään yhtä hyvin, ehkä jopa paremmin. Siitä huolimatta tässäkin teoksessa riittää tutkittavaa useammallekin lukukerralle, ja monet symbolit löytyivät ja ajatukset muovautuivat vasta parin lukukerran jälkeen.
Teoksen lopussa on luonnosten lisäksi oppitunnit ja tekstit englanniksi pienten kuvien kera. Joissain kohdin tunnelma on ihan erilainen suomenkielisessä ja englannin kielisessä tekstissä. Esimerkiksi oppitunnin 20 kohdalla englanninkielinen teksti on paljon alistavampi (''So you wanted to dress in bikini? Tough! For you, collar is more than enough!'') kun taas suomenkielinen heittäytyy riimittelevän leikkisäksi.
Mielenkiintoiseksi muodostui myös nähdä vaihtoehtoinen loppu, joka on tunnelmaltaan aivan eri kuin lopulta valittu ja olisi muuttanut käsityksiä kerronnan sisällöstä selkeästi eri suuntaan. Olisi kivaa, jos luonnosten julkaiseminen yleistyisi muutenkin, sillä ne antavat kiinnostavan tutkailtavan lisäksi myös erilaisia näkökulmia tarinaan ja syventävät ajatuskulkuja.
Vapisen innosta. En edes muista milloin olisin ollut vastaavalla tavalla innoissani yhtään mistään, kuin nyt Tendrilin äärellä. Sellaisella innonvapinalla, salapoliisin työllä ja, no sitä on vaikea edes kuvailla. Selvitystöideni kautta on viimeinkin keriytynyt auki fetissikirjallisuuden maailma, mistä olen erittäin iloinen. Yhtäkkiä niitä teoksia, joita olen halunnut lukea kirjallisen sivistykseni paikkaamiseksi, alkaa vuosien etsinnän jälkeen löytyä.
Teoksen alkulehdille on präntätty englanninkielinen huomautus, että teos sisältää fiktiivisiä kuvia, fantasioita suostuvaisten aikuisten välillä, ja teos pitäisi sen tähden nähdä ainoastaan tällaisena. Yleensä ottaen en pidä näistä huomioista ja ne latistavat lukemista heti ensi alkuun. Ehkä kaikki eivät sitten ymmärrä ilman tällaista, ettei taideteoksessa ole kyse kiduttamiseen kehottamisesta. Ehkä kyseessä on jännitystä julkaista teos, jollaista Suomessa ei olla totuttu näkemään. En tiedä.
Mistä on sitten kyse teoksessa, joka vaatii alkutekstin ja kansiin neljään kertaan rustatun merkinnän k-18 tai vain aikuisille kera huutomerkkien?
Zoran omistama on opintomatka orjuuteen. Kyseessä on teos vallasta, alistamisesta ja orjuuttamisesta, jonka 24 sarjakuvasivun aikana käydään läpi sama määrä oppitunteja siitä kuinka olla hyvä orja.
Kuvat ovat koko sivun kokoisia, eli yksi per sivu. Pidin tästä tavasta, sillä se toi kuvat hyvin esille ja rauhoitti kerrontaa. Jokainen sivu rakentuu musta-valko-harmaasta kuvasta, tekstiruudusta ja sivun alalaitaan kirjoitetusta oppitunnista. 1. oppitunti: ''Zora näkee kaiken. Zora tietää kaiken. Zora pääsee kaikkialle, Zora saapuu kaikkialle''.
Kuvissa Tendril onnistuu vangitsemaan aiheeseen sopivan estetiikan ja luomaan illuusion Zoran dominanssista. Siihen on käytetty useita kuvallisia keinoja, ainakin hahmojen sijoittelun avulla. Teoksen loppuun on lisätty alkuperäisiä luonnoksia vaihtoehtoisista tapahtumakuluista ja poisjätetyistä kohtauksista, ja vertaamalla niitä lopullisiin kuviin, huomaa, kuinka lopullisissa kuvissa on onnistuttu vangitsemaan voimasuhteet paremmin.
Henkilöitä on kaksi. On dominoiva Zora ja Lindsey, joka alistuu. Näkökulma on sekä Lindseyn että Zoran, sisältäen myös yleisiä huomautuksia, joita ei voi määrittää erityisesti kummankaan hahmon omaksi.
Tarina etenee lineaarisesti alkaen siitä, kun Lindsey jää kiinni salaa masturboimisesta ja saa rangaistuksen, jota on turha yrittää välttää, sillä rangaistuksi tuleminen on aina väistämätöntä. Tätä kautta päädyin pohtimaan ylipäätänsä yhteiskuntamme rangaistuskäytäntöjä: vankila kutsuu, sakkoja tulee tai vähintäänkin seurauksena on jonkinlaista häpeää. Rangaistus on yleinen käytäntö, enkä onnistunut keksimään ihmiselämän vaihetta, johon rangaistukset eivät kuuluisi. Teoksen lukemisen myötä minulle on alkanut vähitellen hahmottua aivan uudenlaisia näkökulmia rangaistuksiin ja siihen, kuinka paljon niitä todellisuudessa käytetään. Se, että Lindseyn rangaistus ei tule tottelemattomuudesta vaan masturboimisesta, on jopa koominen muistutus siitä kuinka paljon yhteiskunnassa kontrolloidaan ihmisten seksuaalisuutta ja sen toteuttamista.
Zoran armoa kannattaa tavoitella, kun hän tarjoaa sääntöjä rikkoneelle Lindseylle orjan paikkaa. Orjuus vie ensin lyhyelle oppijaksolle kiellettyyn puutarhaan ja lopulta hitusen pidemmälle temppeliin. Orjuuteen siirrytään rituaalin kautta, jossa muutetaan muun muassa vaatetusta. Tendrilin into käsitellä ihmisen muokkaamista asettuu hitusen uuteen valoon ja parempaan ymmärrykseen kyseisen Sarjainfon artikkelin kautta, jossa taiteilijan vastaus siihen, että häntä kiinnostavat teemat ihmisen muokkaamisesta enemmän kuin ihminen, on lyhyt ja ytimekäs joo.
Teos käsittelee lukuisia kiinnostavia teemoja, jo mainittujen lisäksi myös yksityisyydestä, orjuuden vertaamisesta eläimyyteen, symboliikasta ja nautinnon tuottamisesta. Kiinnostavia ajatuskulkuja seuraa myös toteamuksesta, että olo voi olla paljaampi niukassa asussa kuin täysin alasti. Miten liitämmekään merkityksiä erilaisiin vaatetuksiin!
Vaikka teos käsitteleekin alistumista ja orjuutta, on pohjavireenä koko ajan suostumus. Lindsey nauttii ja pohtii, miten hyvin alistuminen sopiikaan hänelle. Tällainen lähestymiskulma on ihan piristävä genren kirjoissa.
Toisin kuin ensimmäisen Tendrilini, Painekammion, kohdalla, tässä en hetkeksikään kadottanut käsitystäni oleellisista asioista, kuten henkilöistä ja tapahtumapaikasta. Siinä mielessä Zoran omistama on helpompi luettava. Se toimii tarinallisesti vähintään yhtä hyvin, ehkä jopa paremmin. Siitä huolimatta tässäkin teoksessa riittää tutkittavaa useammallekin lukukerralle, ja monet symbolit löytyivät ja ajatukset muovautuivat vasta parin lukukerran jälkeen.
Teoksen lopussa on luonnosten lisäksi oppitunnit ja tekstit englanniksi pienten kuvien kera. Joissain kohdin tunnelma on ihan erilainen suomenkielisessä ja englannin kielisessä tekstissä. Esimerkiksi oppitunnin 20 kohdalla englanninkielinen teksti on paljon alistavampi (''So you wanted to dress in bikini? Tough! For you, collar is more than enough!'') kun taas suomenkielinen heittäytyy riimittelevän leikkisäksi.
Mielenkiintoiseksi muodostui myös nähdä vaihtoehtoinen loppu, joka on tunnelmaltaan aivan eri kuin lopulta valittu ja olisi muuttanut käsityksiä kerronnan sisällöstä selkeästi eri suuntaan. Olisi kivaa, jos luonnosten julkaiseminen yleistyisi muutenkin, sillä ne antavat kiinnostavan tutkailtavan lisäksi myös erilaisia näkökulmia tarinaan ja syventävät ajatuskulkuja.
Kommentit
Lähetä kommentti