Merja Lundén (toim.) - Den sista heteron

Viimeinen hetero (2015)

Painos: 2015

Kustantamo: Åbo Serieklubb

Sivumäärä: 142

Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Onkohan ihan tavalliselle heterolle enää tilaa tässä maailmassa? Minun on vaikeaa ymmärtää tätä kysymystä, sillä en voi mitenkään ymmärtää ja hahmottaa, miksi joltakulta olisi mitenkään pois se, että myös samaa sukupuolta olevat ihmiset rakastavat toisiaan. Silti tätä tunnutaan toisinaan kysyvän ja huolehtivan. 

Åbo serieklubbin sarjakuvakokoelma vie takaisin vuoteen 2014, jolloin joka niemessä ja notkossa käytiin kiivasta keskustelua avioliittolain uusimisesta. Tuolloin kieleemme ilmaantui myös käsite homosaatio. Sarjakuvakerho päätti dokumentoida sensuroimattomasti niitä tunteita, joita tämän vuoden aikana tämän teeman ympäriltä syntyi. Yhteensä 40 suomalaista sarjakuvapiirtäjää tarttui kynään. 

Piirtäjät lähestyvät teemaa eri näkökulmista. Toiset ottavat humoristisemman lähestymistavan, toiset hyvinkin vakavan. Monet kiepsauttavat näkökulmansa siihen, millainen olisi maailma, jossa heterot olisivat syrjitty vähemmistö. Kokoelman aloittava Tea Tauriaisen sarjakuva Den sista heteron kertoo kuinka valtaa pitävät nahkaan ja huulipunaan pukeutuneet paidattomat tyypit ja heteron täytyy pysytellä piilossa. Ainoastaan kaksi kuukautta aikaisemmin, ennen kuin heterot kiellettiin lailla, päähenkilö oli todellinen naistenmies. Nyt hän voi ainoastaan haaveilla kauniista heteroseksistä, eikä elämä ilman pillua ei ole elämisen arvoista. Hetero löytää toisen heteron, mutta ei yhtäkään naista, muuten kuin kirjojen kansien välistä. Aivan toisenlaista lähestymiskulmaa edustaa Sarah Heittolan Inga ord krävs, jossa nuori ihminen kävelee synkässä ja sateisessa maisemassa miettien kaikkia niitä ilkeitä sanoja, joita hänen vanhempansa ovat hänelle sanoneet. 

En osaa nimetä yhtäkään sarjakuvaa suosikikseni tai huonoksi. Ne ovat kaikki oikein hyviä ja kiinnostavia. Roy Tekrin kädenjälki sarjakuvassa Konspirationen muistutti erehdyttävän paljon aiemmin esittelemääni Tendriliä. Olin aivan vakuuttunut, että Tendrilhän se tässä taiteilee, mutta tarkistin taiteilijanimen, joten ei ehkä. Tai enhän minä tiedä, jos Roy Tekri ja Tendril olisivat sama henkilö. On kuitenkin niin paljon samankaltaisuutta. 

Den sista heteronissa liikutaan sujuvasti yhteiskunnallisen, taiteellisen ja historiallisen tasoilla. Se suorastaan vilisee erilaisia viittauksia poimittavaksi, mitkä onnistuvat nostamaan kokoelman ihan ok -tasolta oikein hyväksi. 

Tekijälistauksen voi käydä kurkkaamassa Turun sarjakuvakerhon sivuilta. Ruotsinkielisessä versiossa ovat olleet vaikuttamassa myös kääntäjät Joakim Järnström, Frida Lindholm, Janne ja Johnny Ramstedt.