Tiia Forsström - Ammattirakastaja, ja Pride-lukuhaasteen koonti
Suomenkielinen alkuteos (2019)
Kustantamo: Like
Sivumäärä: 170
Mistä sain? Kirjastosta lainattu
Vaadin teoksen aiheesta! Nyt eikä kymmenen vuoden päästä. Tällä tavoin kirjoitin vuosi sitten silloisen Pride-lukuhaasteen päättymispäivän turhautumisissani. Olin kyllästynyt siihen, että tietämäni seksin myymistä käsittelevät teokset ottavat lähtökohdakseen ihmiskaupan ja onnettoman, rahapulassa kieriskelevän osaansa ajautuneen ihmisraukan. Sinänsä sekin on tärkeää pitää esille, mutta tiedostin, ettei se voi olla koko kuva aiheesta ja kirjallinen todellisuus ammotti tyhjyyttään. Tuntui täysin väärältä millään tasolla yhdistää väkivaltaa ja ihmiskauppaa vapaaehtoiseen työhön.
Aivan kuin tilauksesta saapui Ammattirakastaja. Varasin sen heti kuin suikin mahdollista ja luin läpi kolmelta istumalta, sillä nukahdin aina kirja sylissäni. Halusin kirjoittaa teoksesta välttämättä Pride-haasteeseen, sillä minulle on muodostunut kovin tärkeäksi pitää esillä mahdollisimman kattavaa kirjoa ihmisyydestä, vaikka se vaatisikin savumerkkien lennättelyä ja akrobaattisia temppuja teokset löytääkseen. Tuntui jopa hämmentävältä, että nyt käsissäni oli viimein teos, jollaisesta olin haaveillut muutamia vuosia pidättämättä kuitenkaan hengitystä sellaisen todellistumisesta.
Vaikka olen itselleni ominaisesti rääpinyt irti kaiken tiedonmurusen, on minullakin ollut vaikka mitä outoja kysymyksiä ja ennakkoluuloja seksityöhön liittyen. Oikeastaan kuvani hommasta on ollut kahtalainen. Ensinnäkin kuva ihmisestä, joka muutamaa satasta vastaan panee auton takapenkillä tai jossakin hotellihuoneessa enempi vähempi tunteitaan näyttävänä reikänä. Toisekseen kuva intohimoisesti työhönsä suhtautuvasta ammattidominasta, jonka asiakaskunta näkee työntekijän paljon enemmän kuin reikänä. Miksi tällainen ristiriita, minulla on enimmillään arvauksia. Kuva on ollut auttamattoman puutteellinen ja ristiriitainen, ja viimeistään Forsströmin teoksen myötä on myös hahmottunut, kuinka väärä kuva minulla on ollut seksiä ostavista. Myöntäminen on yllättävän vaikeaa, mutta myönnettäköön nyt.
Päätin kuunnella niin hyvin kuin taisin sen mitä Forsström tässä teoksessa kertoo omista kokemuksista ja lainaten myös muutamien kollegoidensa ja asiakkaidensa sanoja. Sitä helpotti se, että olin opinhaluinen enkä ainakaan muistaakseni ole milloinkaan halunnut kieltää seksityötä. Mutta kuten yleensäkin, omien hassujen ennakko-oletustensa yli pääseminen on vaikeaa. Forsström onnistui niitä muuttamaan, mutta uudelleenlukukerta voisi silti tehdä hyvää. Kirjoitinkin itselleni ylös muutaman sellaisen pätkän, joihin haluan vielä teoksen palauttamisen jälkeenkin palata ja pohtia niitä.
Teos on kirjoitettu populaaristi ja hieman romaanin omaisesti, eli mitään viiteluetteloa ei mistään välistä löydy eikä teos ole muutenkaan rakennettu tieteellisten konventioiden mukaisesti, mikä on ihan kivaa vaihtelua pääasiallisen lukemistoni rinnalla. Sen lukeminen ei tunnu moraalisaarnalta ja aihetta on lähestytty paikoin humoristisestikin, esimerkiksi väliotsikoissa. Niissä vilahtelee sellaisia sanoja kuin liukuhihnakevythuorailu, hilavitkutin ja seksitaksi. Teos liikkuu sujuvasti henkilökohtaisen ja poliittisen välillä ja vuoropuhelee kirjoittajan ja muiden ääntensä kanssa. Siihen on kovin helppoa vain uppoutua ja lukea tunnista toiseen.
Ammattirakastajan lähestymistapa seksityöhön on positiivinen ja seksityön tekemistä puolustava. Siinä myös ymmärretään se, millaista elitismiä sisältyy tilanteeseen, jossa on mahdollista valita asiakkaansa, vetää selkeästi omat rajansa ja olla julkisesti oma itsensä ilman kaksoiselämää. Jos ikinä tekisin seksityötä, ja varsinkin ilman jotain muuta työtä sivussa, en todellakaan keksisi millä selittäisin tyhjät vuodet ansioluettelossa. En myöskään keksisi millaisen peitetarinan tekisin heitä varten, joille en haluaisi tällaisesta työstä mainita. Myös tätä kirja pisti pohtimaan.
Forsström argumentoi myös kattavan oloisesti ja vakuuttavasti sen puolesta, miksi seksityötä ei kuulu kriminalisoida. Tämänkin hetkinen lainsäädäntö, joka kieltää järjestäytymisen vaikkei työtä sinänsä ja mahdollistaa EU-alueen ulkopuolelta tulleen karkottamisen (tätä en edes tiennyt), näyttäytyy uudessa valossa, ongelmallisena. Lakina, joka lisää turvattomuutta ja vähentää rohkeutta ilmoittaa, jos kohtaa oikeasti väkivaltaa, ihmiskauppaa ja muita ongelmallisia toimintatapoja.
Kirjaa lukiessa ja varsinkin sen kannet suljettua olisi ollut monta asiaa, joista olisin vielä mielelläni lukenut lisää. Olisi monia sellaisia aiheita, jotka kiinnostaisivat, mutta joita tässä teoksessa ei käsitellä sivulauseenkaan vertaa. Mitä siis muuta, kuin toivoa, että saisimme luettavaksemme lisää kirjoja aiheesta. Ammattirakastaja ei ole mitenkään riittävä kattamaan koko ammottavaa aukkoa aiheen käsittelyssä, vaikka se onkin oikein hyvä ja tarpeellinen teos. Olisi typerää vaatia yhdeltä kirjalta älyttömiä määriä, vastauksia kaikkeen mahdolliseen. Koko aihepiirin ja sen sävyjen ja näkökulmien kattamiseen tarvitsisimme lisää teoksia. Ammattirakastajan loppuun sisältyvä kirjallisuusluettelo saa toimia jatkolukemisen etsimisen välineenäni.
Olen edelleen tietämätön, vaikka nyt tiedän vähän paremmin. Ehkä hupsu ja hitusen sivuseikka, mutta olen kuitenkin miettinyt seksityöntekijöiden punaista sateenvarjoa. Olen yrittänyt tuloksetta etsiä vastausta, ja jos joku tietää minua paremmin, olisin iloinen, jos minulle kerrottaisiin vastaus: mistä tulee punainen sateenvarjo? Mitä se tarkemmin ottaen symboloi? Miksi juuri sateenvarjo ja miksi punainen?
*******
Tänäkin vuonna osallistuin Pride-lukuhaasteeseen. Haluan aina suunnitella viikon, jotta esillä olisi mahdollisimman laaja kirjo ihmisyyttä. Se vaatii oman panostuksensa, mutta on ihanaa, ja mietin lämpimin ajatuksin, että jollakulla on astetta helpommin mahdollisuus löytää nämä tärkeät teokset. Pride-haastetta järjestää vuosittain Yöpöydän kirjat.
Tälle viikolle luin ja esittelin lopulta kuusi teosta. Ne edustavat laajemmin eri genrejä: kuvakirjat, sarjakuvat ja tietokirjat. Ne on suunnattu eri ikäluokille lapsista täysi-ikäisille luokiteltuun. Ne edustavat ainakin homoseksuaalisuutta, transvestismiä, sadomasokismia, fetissejä, seksityötä ja montaa muutakin.
On historiaa ja nykypäivää, tositarinoita ja fiktiota. On jälleen muistilista ensi vuotta varten ja jokaista muutakin hetkeä, kun haluan lukea sateenkaaren kirjosta.
Kiitos lukijoille, kommentoijille ja järjestäjälle. Ensi vuonna jälleen.
Pija Lindenbaum - Lill-Zlatan och morbror raring
Rob Sanders - Pride
Marcus Linda Lindmark - Trans:it
Tendril - Painekammio
Merja Lundén (toim.) - Den sista heteron
Tiia Forsström - Ammattirakastaja .
Kommentit
Lähetä kommentti