maanantai 30. joulukuuta 2013

LUKUHAASTEET 2014
 Vuodelle 2014 on luvassa minulta nyt kaksi lukuhaastetta, joihin kumpaankaan ei vaadita minkäänlaisia huimia lukusuorituksia- jo yksikin kirja riittää.Haaste muodostunee varmastikin kirjojen löytämisestä.Ilmoittautumiset kommenttilaatikkoon.
Haasteiden yhteiset säännöt:
- Haaste alkaa heti julkaisemisesta ja päättyy viimeisenä päivänä vuonna 2014. Jokaisesta kirjasta tulee löytyä arviointi.
- Kultakin kirjailijalta saa lukea haasteeseen vain yhden teoksen, jos luet esim. kaksi kirjaa Mukalta, vain toinen lasketaan.
-Kirjat saa hyväksilukea molempiin haasteisiin tai myös muihin haasteisiin.
- Mikäli olet blogannut kirjasta aikaisemmin kuin 01.12.2013, sitä ei hyväksytä. Jos luet jonkun kirjan uudelleen, mutta et ole koskaan tehnyt siitä blogitekstiä, silloin se kelpaa myös haasteeseen.
Nuorena nukkuneet

 Nuorena nukkuneet - haasteessa on tarkoitus tutustua kirjailijoihin, jotka ovat kuolleet ennen kolmattakymmenettä syntymäpäiväänsä.Kirjan on oltava kyseisen henkilön itse kirjoittama,mutta lajityypillä ei ole väliä. Kirjailijan, joka vastaa haastetta, löytäminen voi olla haastavaa. Alkuun pääsee vaikka Timo K. Mukalla.

1 kirja ~
2 kirjaa ~
3 kirjaa ~
4 kirjaa ~
5 kirjaa ~
6 kirjaa ~

Tuhoon tuomitut
Toisena haasteena on tuhoon tuomitut. Sen tarkoitus on innostaa etsimään ja tutustumaan kirjallisuuteen, joka omana aikanaan herätti vihaa ja paheksuntaa ja siitä syystä sen lukeminen kiellettiin. Tässäkin on tavoitteena lukea 1-6 kirjaa.
  Esimerkkejä näistä teoksista on erittäin paljon, minkä vuoksi niiden tähän listaaminen olisi turhaa. Että tämä haaste poikkeaisi edellisistä samankaltaisista ja jotta siinä olisi kirjojen löytämisen suhteen pientä vaikeutta, hyväksytään ainoastaan ne, jotka kiellettiin kokonaan. Eli ainoastaan sensuurin kohteeksi joutuneet eivät kelpaa. Aloittaa voi vaikka yhdellä omista suosikeistani, eli Radclyffe Hallin Yksinäisyyden kaivolla.
1 kirja ~
2 kirjaa ~
3 kirjaa ~
4 kirjaa ~
5 kirjaa ~
6 kirjaa ~
~ Mitään hienoja nimityksiä en eri kirjamäärille keksi, niitä saa toki ehdottaa.
    

maanantai 23. joulukuuta 2013

(vk. 51, perjantai)

Shakespeare, Kuningas Richard toinen
 King Richard II (1594-1595)
Painos/Suomennettu 1950/1903
Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 107
Mistä sain? Oma kirjahylly

''Vaikk' olit mulle vihollinen vento, sinussa näkyi ylvä hengen lento.''
Jälleen kerran tartuin Shakespearen näytelmään - tällä kertaa ensimmäiseen kuningasnäytelmääni. Yle Teeman Shakespeareviikkojen ansiosta televisiosta tulee kerrankin hyvää ohjelmaa (jotka kaikki ovat menneet nauhalle) ja tästä syystä haluan myös lukea näytelmän ennen kuin katson jotain sihen liittyvää. Ensimmäiseksi valikoitui siis Kuningas Richard toinen, Ontto kruunu - ohjelman ensimmäinen päähenkilö.
   Näytelmä rakentuu taas erilaisista suurista ja ajattomista teemoista; vallanhimosta, kostonhimosta, tekojensa seuraamuksista vastaaminen, itsensä hyväksyminen ja anteeksianto. Löytyi myös hauska viittaus äidinkieleen, että oli pakko hieman naurahtaa. Siis, että äidinkieli on sydämen kieli, ei välttämättä se mitä on oppinut ensimmäisenä puhumaan ja tätä kieltä on arvostettava.
   Kuten yleensä, Richardissa ei ollut juonta, jota voisi lähteä selittämään. Mielenkiintoa entisestään lisäsi vielä se, että tämä on yksi niistä näytelmistä, joka on saanut epäilemään onko Shakespeare kirjoittanut itse nimellään julkaistuja näytelmiä. Mikäli Shakespearen salaisuus kiinnostaa, siitä löytyy jonkin verran lähteitä, esimerkiksi Erlend Loen Shakespearen salaisuus.
(vk. 49)

ThorbjØrn Egner, Folk och rövare i Kamomilla stad

 Folk og rØvare i Kardemomme by(1955)
Suomennettu 1980
Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 133
Mistä sain? Kirjastosta lainattu



Folk och rövare i Kamomilla stad oli osa omaa 'opi ruotsi sujuvammaksi' projektiani. Ihana kirja, jonka olen lukenut pariin kertaan suomeksi. Siltikin ehkä tähän projektiin väärä valinta. Teksti kun oli vanhahtavaa ruotsia ja siihen ei kielitaitoni riitä, joten jouduin ottamaan suomennoksen rinnalle. Tahto oli välillä horjua, mutta enemmän tai vähemmän kunniakkaasti luin kirjan loppuun.                           
    Kasper, Jesper ja Joonatan asuvat Kamomillan kaupungissa, joka ei ole se ihan tavallisin kaupunki. ''Kamomilla on ihan pieni kaupunki, ja se on niin kaukana, että harva siitä tietää. Ehkä vain sinä, minä ja joku muu. Kamomilla on merkillinen, siellä tapahtuu paljon sellaista mitä ei muualla tapahdu. Aaseja ja kameleita kulkee kadulla ja muutamia elefanttejakin.'' Henkilöitä on rosvojen lisäksi mm. poliisimestari Bastian, vanha Tobias, Täti Sofia, pieni Colombine, Tommy ja aasinsa Pontius, raitiovaunun kuljettaja Enoksson ja parturi Simonson.
     Elämää Kamomillassa kuvataan raikkaasti ja hauskasti. Vaikka tarina ei onnistu naurattamaan, nostaa se hymyn huulille ja joukossa on useita asioita, joista voi oppia. Juuri siis sellainen kuin sadun kuuluukin olla. Rosvot eivät varasta muuta kuin tarpeellisen; ruokaa itselleen ja leijonalle. Vievät he kerran myös raitiovaunun ajellakseen sillä hetken. Kyläläisethän säikähtävät kun ajoneuvoa ei näy paikallaan, kunnes joku älyää, että pakkohan sen on olla radalla - vain jossain toisessa kohdassa. Rosvojen kinastelun seurauksena he päättävät ryövätä täti Sofian siivoamaan heidän kotiaan. Kaikki ei kuitenkaan aivan odotetusti suju. Sofia laittaakin rosvot töihin. Ja näin ollen rosvoista kasvaa kuin kasvaakin kunnollisia kansalaisia, ja ihmisten ennakkoluulot poistuvat. Kasper, Jesper ja Joonatanhan ovatkin mukavia ihmisiä.
    Tarinaan kuuluu muutamia lauluja, joihin on nuotit kirjan lopussa. Se on hauska lisä, mutta kirja on mukava joka tapauksessa.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Day 11 - A book you hated (Kirja jota vihaat)

Yksinkertainen vastaus - Nälkäpeli. Oikeastaan tätä kirjaa en ole koskaan päässyt paria kymmentä sivua pidemmälle - ja nekin hammasta purren. Mitä selailin kirjaa keskemmältä, tyyli ei muuttunut lainkaan.

Mikä tässä kirjassa oli pielessä?

- Liikaa toimintaa, hidastempoisempaa kerrontaa olisi kaivannut.
- Jotenkin se tyyli millä tarina kerrottiin ei iskenyt, halusin paljon syvällisemmän kirjan. Sitä ei Nälkäpeli tuntunut tarjoavan.

Mikä ettei, kyllä kai Nälkäpelissä on ainekset hyväksi kirjaksi, sellaiselle joka fantasiasta ja toiminnasta yleensä pitää. Minuun se ei vain toimi. Alunperinkään en odottanut kirjalta suuria, joten minkääntapaista pettymystä en joutunut kokemaan. Ainoana ajatuksena oli pakko, kun kaikki puhuivat sillä hetkellä juurikin tästä. Noh, eihän siitä siltikään tullut yhtään mitään ja kirja jäi äkkiä kesken.

Day 12 – A book you used to love but don’t anymore  (Kirja jota rakastit, mutta et enää)
ponityttö ja onnettomuus.jpg9789513128104(2).jpg9789513119478.jpg
Ei tällaista kirjaa ole, sillä ne jotka on minulle merkinnyt paljon,
merkitsevät sitä vieläkin vaikka olisivat jääneet jo taka-alalle. Esimerkkeinä tällaisista kirjoista ovat mm. eri hevosromaanit, erityisesti Merja Jalon Nea-sarja ja Beth Kincaidin Silver Creekin nelikko sekä Marvi Jalon sarja, jonka aloitusaosana on Lumiponi.
Maijaliisa Diecmanin historialliset romaanit, erityisesti Luostarin Piritta herättävät mieluisia muistoja, kuten myös Tomi Kontion Austraasia-trilogia.

Day 13 – Your favourite writer (Suosikkikirjailijasi)
Tyttö ja helmikorvakoru












Koskapa on turhaa alkaa taas höpöttää Shakespearesta, josta tulee vielä tämän vuoden puolella mainintoja vaikka millä mitalla, tämän päivän kohdalle voisin kirjoittaa kirjailijoista, joiden kirjoista pidän paljon.

Ihan ensimmäisenä mieleen tuli Emily Brontë, jonka ainoaksi teokseksi on jäänyt Humiseva harju, joka kuitenkin on aivan ihana. Brontëlta olisin mieluusti lukenut useampia kirjoja.
Toisena Fedor Dostojevski, jonka kirjan Rikos ja rangaistus luin viikonlopun aikana. Tällä hetkellä se on jäänyt ainoaksi luetuksi Dostojevskikseni, mutta hyllyissä odottaa muutama teos lisää.
Victor Hugoa ei voi olla nostamatta esiin, vaikka en ole vielä lukenut häneltä ainuttakaan teosta kokonaan. Kurjista olen lukenut muutaman osan ja se on minulle hyvin tärkeä musikaalina.
Myös Timo K. Mukka onnistui mykistämään minut Maa on syntinen laulu - romaanillaan ja arvostamaan hienoimpana suomalaisena kirjailijana.
Runouden puolelta nostettakoon esiin vielä Nils-Aslak Valkeapää ja Eino Leino, jolta olen lukenut jokaisen runon.
Nykykirjailijoista mainitakseni sanon vielä Tracy Chevalierin, jonka Tyttö ja helmikorvakoru sekä Neito ja yksisarvinen ovat aivan ihania historiallisia tarinoita.

Day 14 – Favourite book of your favourite writer (Paras kirja suosikkikirjailijaltasi)

Monilta kirjailijoilta olen lukenut vain yhden kirjan, minkätakia ei olisi tarpeellista valita niistä suosikkia. Jokainen niistä on hieno juuri sillä omalla tavallaan.Minulla on tasan se yksi joka merkitsee enemmän kuin mikään muu, muita en edes viitsi järjestykseen laittaa.

Day 15 – Favourite male character (Suosikkimieshahmo)


Heatcliff on ehkä se kaikkein kiinnostavin proosan mieshahmoista. Juro ja kovasydäminen, mutta siltti sieltä pinnan alta löytyy jotain kiehtovaa ja hyvää. (Humiseva harju)
Pidän myöskin hyvin paljon Kasperista, Jesperistä ja Joonatanista, jotka ovat tuttuja Egnerin kirjasta Kolme iloista rosvoa. He kun eivät ole mitään tavanomaisia rosvoja ja pahoja rikollisia; koskapa he varastavat vain kaiken tarpeellisen ja lopulta heistäkin kasvaa kunnollisia kansalaisia.
Harvinaisempi vastaus tähän kysymykseen on Kuolema. Harva taitaa tuntea tätä Tsekkoslovakialaisen sadun yhtä henkilöä, jonka sukupuolta ei kyllä tarkemmin ilmaista, mutta minä olen mieltänyt sen mieheksi, vaikka periaatteessahan sen voi nähdä toisellakin tavalla. Kuolema kummina - sadusta käsittääkseni on myös Grimmin veljesten versio, mutta Tsekkoslovakialaisena minä tämän tunnen ja on suosikkisatuni, jonka jaksan aina lukea uudelleen ja uudelleen.

Kuvat ovat Sivupiirin, Huutonetin ja sskk:n sivuilta.

tiistai 10. joulukuuta 2013









30 päivän kirjahaaste



Tämä haaste on kiertänyt blogeissa, joista sen olen löytänytkin. Tarkoituksenani on päivittäin vastata yhteen kohtaan( postaus kuitenkin ilmestyy vasta viikonloppuna)- kattavammin kuin tässä koonnissa. Koska vasta nyt näin tämän, olen lyhyesti vastannut kymmenen ensimmäiseen, niin luontevasti pääsen jatkamaan tästä eteenpäin.
Aiheet ovat:
Day 01 – Best book you read last year
Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times
Day 03 – Your favourite series
Day 04 – Favourite book of your favourite series
Day 05 – A book that makes you happy
Day 06 – A book that makes you sad
Day 07 – Most underrated book
Day 08 – Most overrated book
Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving
Day 10 – Favourite classic book
Day 11 – A book you hated
Day 12 – A book you used to love but don’t anymore
Day 13 – Your favourite writer
Day 14 – Favourite book of your favourite writer
Day 15 – Favourite male character
Day 16 – Favourite female character
Day 17 – Favourite quote from your favourite book
Day 18 – A book that disappointed you
Day 19 – Favourite book turned into a movie
Day 20 – Favourite romance book
Day 21 – Favourite book from your childhood
Day 22 – Favourite book you own
Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t
Day 24 – A book that you wish more people would’ve read
Day 25 – A character who you can relate to the most
Day 26 – A book that changed your opinion about something
Day 27 – The most surprising plot twist or ending
Day 28 – Favourite title
Day 29 – A book everyone hated but you liked
Day 30 – Your favourite book of all time

Day 01 – Best book you read last year (Paras kirja, jonka luit viime vuonna)



Luin viime vuonna vaikka kuinka monta todella hyvää kirjaa. Mahdotonta niistä on yhtä suosikkia valita, mutta että en tule toistamaan liikaa itseäni, sanotaan nyt vaikka Ivanhoe.

Walter Scottin kirjoittama teos on upea ja todentuntuinen kuvaus keskiajan ritareista. Se sopi myös hyvin viehtymykseeni romantiikan aikaisiin kirjoihin. Luin kirjaa yli kuukauden ahkerasti, mutta vaikka se olikin hidasta, oli kirjalla paljon annettavaa. Yksi syy miksi annan Ivanhoelle tämän paikan on myös se, että tulin ylpeäksi itsestäni kun sen sain luettua. Se on ihanan hidastempoinen kirja, jossa ei juurikaan tapahdu mitään.

 

Day 02 – A book that you’ve read more than 3 times (Kirja jonka olet lukenut yli kolme kertaa)

Näitäkin riittää useampi kappale, joten otan vapauden mainita useamman. Näitä ovat esim. Shakespearen sonetit (luen niitä joka hetki), Surkeiden sattumusten sarjan Ankea alku (yli 20 kertaa). Sonetit veivät sydämeni täysin. Sain sen joululahjaksi muutama vuosi sitten ja vuoden päästä siitä oli jo kannet puolittain irti ja kansipaperi rispaantunut reilusti, huolimatta että käsittelen sitä hellemmin ja varovaisemmin kuin muita kirjojani. Se on minulle niin tärkeä. Kontaktimuovilla päällystämisen jälkeen se näyttää ulkoa taas kuin uudelta. Ankean alkukin oli tullut joskus lahjaksi. Inhosin sitä sen surkeuden tähden. Kerran useampi vuosi sitten minulla oli kuitenkin lukeminen loppunut ja kirjastot kiinni. En halunnut olla viikonloppua lukematta ja tartuin pakon sanelemana kyseiseen kirjaan. Luin sen lähes yhdeltä istumalta.

Day 03 – Your favourite series (Suosikkisarjasi)

Nytkin on pakko ottaa vapaus mainita useampi. Aloitetaan Surkeiden sattumusten sarjasta, josta kerroinkin jo edellisessä tekstissä jonkin verran. Ei siitä sen enempää, mutta pidin todella paljon myös muista osista ja erityisesti toisesta nimeltä Käärmekammio.

Toinen sarja on Holly Blackin ja Tony DiTerlizzin kirjoittama Spiderwickin kronikat, joista on oikeastaan ilmestynyt kaksi erillistä sarjaa. Ensimmäisen sarjan luin hetkessä (viisi osaa). Ilo olikin suuri, kun toinen sarja alkoi ilmestymään. Olin niin innoissani, että kävin joka päivä kirjastolla kyselemässä koska seuraava osa ilmestyy, ja kun sain tietoon päivän, juoksin heti kun oli mahdollista kirjastolle. Kirjat olivat aina vasta päällystämisvaiheessa ja minä vain odotin vieressä, että saan sen lainattua. Ylpeänä voinkin nyt sanoa, että tämän kirjaston kappaleet olen lukenut ennemmin kuin kukaan muu. Sen jälkeen ne olivatkin yli puolivuotta niin, että niitä ei näkynyt hyllyissä lainkaan.

Day 04 – Favourite book of your favourite series (Paras kirja suosikkisarjastasi)

Ankean alun suosikin mainitsinkin jo, mutta Spiderwickistä se oli Rautapuu, joka on ensimmäisen sarja neljäs osa. Valitettavasti en enää muista mitä siinä tapahtui. Haluaisin löytää tämän sarjan kokonaisuudessaan joku päivä hyllyihini, merkitsee minulle sen verran paljon.

Day 05 – A book that makes you happy (Kirja, joka teki sinut iloiseksi)

Tällä kertaa sanon, että Folk och rövare i Kamomillastad, jonka olen lukenut kaksi kertaa suomeksi ja kerran ruotsiksi. Ruotsinkielisestä versiosta pidin enemmän. Tästä tulee lähiaikoina pidempi arvostelu, kunhan saan aikaiseksi. Luin pari viikkoa sitten tämän Egnerin kirjan ruotsiksi ja sen jälkeen olen huomannut hyreileväni rövarnasvisaa useita kertoja.


Day 06 – A book that makes you sad (Kirja joka teki sinut surulliseksi)

Varsinaisesti surulliseksi en ole tullut mistään kirjasta. Joskus muutama kyynel on vierähtänyt poskille, mutta tasan kerran olen vollottanut ja reilusti. Silloin kun luin John Greenin Tähtiin kirjoitettu virheen. Ensimmäiset parisataa sivua nauroin ja viimeiset sata itkin taukoamatta, että välillä ei edes nähnyt tekstiä ja kirja oli pakko laskea käsistä. Ilta venyi pitkäksi ja varoin lukemasta muiden nähden. Koskettava kirja, vaikka surullinen en ollutkaan.


Day 07 – Most underrated book (Aliarvostetuin kirja)

Vänrikki Stoolin tarinat. Siihen harva vapaaehtoisesti tarttuu, mikä on erittäin harmittavaa. Mielestäni se on ihana kirja ja olenkin lukenut sen kaksi kertaa kokonaisuudessaan ja pitänyt eniten Sven Dufvasta. Ymmärrän hyvin, jos joku ei siitä pidä, mutta yleensä ennakkoluulot vaikeuttavat jo pelkästään siihen tutustumista.


Day 08 – Most overrated book (Yliarvostetuin kirja)

Moni varmasti tulee pettymään tähän vastaukseeni, mutta sehän on vain oma mielipiteeni, elikkä Harry Potter. Elokuvista pidän kyllä, mutta kirjat eivät ole enää niin hyviä. Siis lukuun ottamatta ensimmäistä Viisastenkiveä. Sen lisäksi olen lukenut kaksi seuraavaa, mutta neljännessä alkoi jo maistua puulta. En ymmärrä sarjaan kohdistuvaa valtaisaa suosiota.


Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving (Kirja, josta et kuvitellut pitäväsi, mutta piditkin)

Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe on ainoa joka tähän sopii. Minua suorastaan ärsytti tarttua siihen - taas joku kirja jossa on vain jotain tyhjänpäiväistä höpinää. Mutta tartuin kirjaan kuitenkin ja jouduin perumaan puheeni heti ensihetkistä alkaen. Kirja olikin huippu. Opinpa ainakin, että etukäteen ei kannata mitään jyrkästi tuomita. Nyt voi kuitenkin pohtia, että olisiko kirja ollut sittenkään niin hyvä, jos olisi alkuodotukseni olleet positiiviset.


Day 10 – Favourite classic book (Suosikki klassikkosi)

Tällaista kysymystä ei saisi koskaan tulla klassikkobloggarille eteen, ei ikinä. Miten valita kymmenistä kirjoista se yksi ja paras? Sellaista ei ole, ei vaikka kuinka ajattelisi.



Kuvat ovat näiltä sivuilta:
Kirjasampo
leenalumi-blogi
antikvaari.fi
wikipedia
wsoy
bibli


lauantai 16. marraskuuta 2013

(vk.46, Perjantai)
MARJA-LEENA PARKKINEN, ULOS KAAPISTA

Suomenkielinen alkuteos (2003)
Painos: 2006
Kustantamo: Like
Sivumäärä: 284
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Tällä kertaa lueskelin Marja-Parkkisen koostaman opuksen Ulos kaapista - tositarinoita homoseksuaalisuuden kohtaamisesta. Hän on kerännyt tarinoita erilaisilta ihmisiltä, joiden elämään homoseksuaalisuus jollain tavalla liittyy - miten he tulivat ulos kaapista, kokivat lapsensa suuntautumisen, kuinka lähipiiri suhtautui asiaan jne. Yhteensä 36 tarinaa olivat kaikki hyvin mielenkiintoisia, kuten myös niiden välissä olleet runot. Kirjan loppuun oli vielä lisätty kahden asiantuntijan esseet, joissa käsiteltiin homoseksuaalisuuden historiaa ja psykoanalyyttista teoriaa. Kirja vastasi odotuksiani, joten se ei yllättänyt millään uudella, mikään tarina ei myöskään noussut ylitse muiden, silti positiivinen kokemus. Psykoanalyyttisesta teoriasta olisi voinut kertoa enemmänkin ja paremmin. En halua arvostella toisten elämää, voin vain siis sanoa, että kirja on lukemisen arvoinen.

perjantai 1. marraskuuta 2013

(vk.44, Keskiviikko)

TIMO K. MUKKA, MAA ON SYNTINEN LAULU


Suomenkielinen alkuteos (1964)
Painos: 1973
Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 236
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Kursivoitu runo on kirjan alusta. Kuvan olen itse piirtänyt elokuvasta otetun kuvakaappauksen perusteella.

Hiljaisuus. Viimeisen sivun jälkeen ei ollut ainuttakaan ajatusta. Ajatuksissa oli pelkkä tyhjyys. Miellyttävä sellainen. Harvoin tulee se tunne, kun ei ole sanoja, mutta silti tuntuu hyvältä. Timo K. Mukka onnistui siinä tällä romaanillaan. Mukan romaanin päätin ottaa luettavakseni harvinaisen kauniin nimen takia. Lapin kiehtovuus ja omaperäisyys vaikutti myös osaltaan. Harvoin vastaan tulee kirja, joka sinne sijoittuu. Tarina jakaantuu kahteen eri osaan: Sinua kaipaa sydämeni ja On yksin tästä sen ikävästä kyyneleeni. Varoituksen sananen, arvostelu sisältää myös juonipaljastuksia.
 
  ''Voi rakkaani maa
voi rakkaani ranta
itke oi maa itke oi ihana ranta
yli yön havinan - hentojen kukkien tuoksun
jäkäläpikarein yli
on taivaaseen nouseva kuumana huutona laulu
Ja miehet polvillaan painuvat maahan
ja kätensä ristivät taivaan jumalaa rukoillen.''
Tarinan päähenkilönä on Martta, joka rakastuu Oula Nahkamaahan, huonomaineiseen poromieheen. Oulalla on huhujen mukaan kläppejä (lapsia) joka kylässä eri naisten kanssa. Vaikka Martta rakastaakin Oulaa, eikä kuvittelisi muita rakastavansa, hän ei silti pidättäydy seksistä muiden kanssa. Hanneksen äiti ei ole naimisissa ja silti hän on synnyttänyt useita lapsia. Yhden synnytyksen jälkeen hän ei koskaan enää herää. Lapset joudutaan sijoittamaan muihin perheisiin, mutta he eivät sure. Äijä, eli Martan isä pieksee kaikkia eläimiä ja niin myös tytärtään, kun hänen raskautensa paljastuu. Sitten hän kuolee. Juorut leviävät kylässä. Ehkäpä lopulta Oula onkin henkilöistä kunniallisin.
   Mikä on ollut Mukan tarkoitus tätä kirjoittaessaan? Sitä voi itse kukin pohtia. Minulle tuli tunne, että hän tahtoi kritisoida maailmaa, kärjistäen sitä. Ottaa esille asioita, mitä emme tulisi huomioimaan ja viemään niitä pidemmälle, jotta me lukijat kykenisimme huomaamaan epäkohtia. Mutta maailmasta löytyy aina pieni valon pilkahdus, vaikka loppu olisi onneton. Kaikesta pystyy selviämään. Vaikka Mukka luo maailmaa, jossa kaikki kuvataan tarkasti ja häpeilemättä, antaa hän samalla myös toivon pilkahduksen.


''Rukous on raskaana painava miesteni päitä
päin hikoovaa syliä maan
Voi rakkaani -
itkua haikeaa itke.
Tämä maani valittaa hiljaa
tämä maani on tuntenut piston sydämeen asti
Murhattu rakkauden säikkyvä lintuon
tapettu murhattu kaunis arkana astuva eläin
ja sinne on astunut suru -
- sydämeen sairaaseen
sinne missä on nimi ja merkki laulujen laulajan
sinne tullut on keskiyön hetki.''
Uskonto saa kirjassa tilaa. Tarinan loppupuolella käydään seuroissa. Katkua manalan välittää saarnasmies puheissaan. Ei toivoakaan pelastumisesta, syntien anteeksi annosta. Ihmiset kokoontuvat saamaan virheitään anteeksi, mutta käytetäänkö kristinuskon armo käsitettä vain häikäilemättömästi hyödyksi. Uskoen, että seuraavalla kerralla saa taas anteeksi. Ehkäpä Mukan tarkoituksena on kritisoida uskontoa, mistä tietää, mutta varmastikin herättää ajatuksia näiltäkin osin. Mikä onkaan merkitys uskonnolla? Seuroissa ei käyttäydytä siveästi, vaan seksuaalisuus on siinä vahvasti mukana. Ihmiset halailevat toisiaan, katselevat hurmioitunein silmin, haluavat seksiä, ja samaan aikaan syntiä tehdessään sopertaa anteeksipyyntöjä.
''Voi itke rakkaani kyyneleet kuumat kun suru on tullut
itke haikea itku kun lempi on lentänyt pois
Voi
suru on saapunut jänkkien itkuisiin silmiin
ja onni on haipunut savuna ylitse rajan
Tätä rukousta huutavat miesteni suut kuin itkien
tämä rukous polvistaa naisen anomaan.''
Kuolema on väistämätön, mutta sen voi myös itse aiheuttaa. Aivan tarinan loppupuolella tapahtuu useita hengen menettämisiä. Oula juoksee vihaista äijää karkuun ja tippuu Siskonjärven jäihin. Kadonnut Outakoan Aulis löytyy järvestä ja isä-Juhani hirttäytyy. 
''Oi jumala suuri
anna tulla sadetta virvoittavaa
kaikkina elämän päivinä
Anna ihmisen ymmärtää kiimainen tuska maan
minun kukkean rakkaani laulu
laulaa laulujen laulaja sumussa soutaen pois
Anna ihmisen ymmärtää tärkeä tunnustus
Jumala
Jumala taivaassa
minä tunnustan - olen ihminen
ihminen
rietas rakkaasi jumala...''
Kirjan loppu oli surullinen, mutta samalla hyvin kaunis. Siis juuri sellainen, josta minä eniten pidän. Se sitoi kirjan tapahtumat hienosti yhteen ja viimeisetkin aiheet saivat tarkoituksensa. Laatu kesti alusta loppuun. Lukijan oli helppo pysyä mukana. Vaikeasta aiheesta huolimatta kirja oli nautinto lukea ja hyvin kirjoitettu. Kirjassa taidetaan käyttää jotain murretta, kuitenkin se on helppoa ymmärtää. Vaikea uskoa, että Mukka on kirjoittanut Maa on syntisen laulun jo 19-vuotiaana. Siihen ei kuka tahansa pystyisi. Kirja ansaitsee paikkansa yhtenä klassikoista ja voin täysin sanoa, että näin upeaa suomalaista kirjaa ei ole minulle koskaan vastaan tullut.


(vk.44, Maanantai)

SHAKESPEARE, HAIRAUKSIA

The Comedy of Errors (1590-1594)
Suomennettu 1950
Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 71
Mistä sain? Oma kirjahylly

Koskapa omistan lähes kokonaan Shakespearen tuotannon, hetken mielijohteesta otin hyllystä Hairauksia-näytelmän. Uudemmissa suomennoksissa tämä tunnetaan nimellä Erehdysten komedia. Kuten yleensäkin Shakespearen kohdalla, kun istuin alas lukemaan, seuraavan kerran nousin vasta kun tarina oli lopussa. Shakespeareen ei vain voi koskaan kyllästyä.
    Hairauksia on asettelultaan onnistunut näytelmä. Muutamalla henkilöllä ja yksinkertaisella juonella on saatu aikaan kiinnostava ja hauska näytelmä, joka onnistuu viihdyttämään. Tapahtumat sijoittuvat Ephesoon, nykyisen Turkin alueelle.
    On kaksoset Antipholus Syrakusalainen ja Ephesolainen. Ja sitten kaksoset Dromio Syrakusalainen ja Ephesolainen, he ovat edellisten  orjia. Kummatkin parit ovat identtisiä keskenään ja he ovat päätyneet tietämättään samaan kaupunkiin. Siitä syntyy erehdysten sarja. Henkilöiden tuttavat tapaavat kaksosia vuorotellen ja antavat heille tehtäviä. Mutta mikään ei ota sujuakseen. Luullaan, että rahat ovat kadonneet ja laivaa ei olekaan hankittu. Vaikka kaikki onkin sekaisin, löytyy Shakespearelle ominaisella tavalla, hyvin yllättävin keinoin vastaus ongelmiin.
  Lyhyt ja yksinkertainen näytelmä. Shakespearen tuotanto on niin tunnettua, että arvostelulla on vaikea tuoda mitään uutta esille. Minä viihdyin tämän parissa, taattua laatua Shakespearelta.


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

(vk.43, Tiistai)

AINO JA VILLE TIETÄVÄINEN, VAIN PAHAA UNTA


Suomenkielinen alkuteos (2013)
Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 48
Mistä sain? Kirjastosta lainattu


Välipalaksi klassikoilta päätin ottaa kirjastosta sarjakuvakirjan. Vaikka yleensä en luekaan tätä lajia, vaikutti teoksen aihe hyvin kiinnostavalta ja ajattomalta, kun ensimmäisen kerran tästä Helsingin sanomien kirjauutuusartikkelista luin.Yleensä en lähtisi sarjakuvia erikseen arvostelemaan, mutta tämä vaikutti tavallista paremmalta ja uskon, että useat ihmiset voisivat kiinnostua tästä.
    On hienoa, että on mahdollisuus löytää sarjakuvaa, joka ei ole huumoria tai mangaa ja käsittelee ajatonta aihetta. Pieni lapsi ja hänen näkemänsä painajaiset harvoin saavat kovin suurta näkyvyyttä. Toivoisinkin, että mahdollisimman moni päätyisi tämänkin lukemaan ja huomaamaan, että vähäpätöisimmiltäkin tuntuvat pienet asiat voivat olla merkittäviä ja tärkeitä.
     Vain pahaa unta käsittelee Aino Tietäväisen näkemiä painajaisia 3-6 ikävuoden välillä. Unet ovat mielenkiintoisia ja jäinkin miettimään, mistä ne johtuvat. Toisaalta, vaikka kirjassa oli hyviä puolia, niin samalla se jäi etäiseksi. Tarinat olivat vain muutaman lauseen mittaisia, joka ei minua johdatellut syvällisempiin ajatuksiin. Ehkä se johtui myös suurista odotuksistani, jokatapauksessa aihetta olisi ollut helposti mahdollista käsitellä paremminkin.
     Sivuja täydentävät Ainon piirtämät kuvat ja lyhyet uniselitykset. Ne toivat kiinnostavan lisän. Kaikista puutteista huolimatta sanoma tulee selväksi. Kun uskaltaa kertoa mieltään vaivaavat asiat, olo helpottuu.

maanantai 14. lokakuuta 2013

(vk 41, Lauantai)
ALBERT CAMUS, SIVULLINEN
L'étranger (1942)
Suomennettu 2010
Kustantamo: Seven
Sivumäärä: 160

Ensimmäinen kosketukseni nobelkirjallisuuteen tuli Albert Camusen Sivullisen muodossa. Kirja oli tavallaan huono, tavallaan hyvä ja samaanaikaan erittäin omalaatuinen.
     Kirja kertoo Meursault nimisestä Algerianranskalaisesta miehestä jonka äiti kuolee heti tarinan alussa. Oikeastaan Meursault ei tiedä kuoliko äiti sinä päivänä vai edellisenä tahi minkä ikäinen tämä oli. Se oli hänelle aivan yhdentekevää kuten kaikki muutkin asiat kirjan edetessä. >>Hän on kaikkea muuta kuin tunteeton, häntä elähdyttää syvä ja itsepäinen intohimo - intohimo ehdottomuutta ja totuutta kohtaan>>, näin takakannessa väitetään. Itse en sitä näin kuitenkaan nähnyt vaan aivan päinvastoin. Tämä on ensimmäinen asia, joka minua Sivullisessa ärsyttää. Totuudet olisi voinut ilman piittaamattomuutta kertoa. En tässä arvostelussa välttele juonipaljastuksia, juurikin sen takia, että jo takakansi kertoi kaiken mitä tarinassa tulee tapahtumaan.
     Heti äitinsä kuoleman jälkeen Meursault tapaa toimistonsa vanhankonekirjoittajan Marien uimarannalla.He uivat yhdessä ja rakastuivat toisiinsa uudemman kerran. Toisaalta tämäkin oli yhdentekevää. Toinen asia mikä ärsytti, oli samojen lauseiden toistaminen useasti tekstin aikana. Ensimmäisestä osasta en siis oikein pitänyt. Henkilöhahmot ovat viettämässä aikaa rannalla, kunnes arabiryhmä tulee vastaan. Raymondilla on ollut jo aiemmin kahnauksia heidän kanssaan.
     Toinen osa alkoi oikeudenkäynnistä, kun Meursault oli tappanut arabin. Tämä oli edellistä kiinnostavampi. Kuitenkaan se ei onnistunut pelastamaan tarinaa enää.
     Mikä tässä sitten mättäsi? Niin monet ovat kuitenkin Sivullisesta pitäneet. Suurimpanan syynä varmasti oli takakansi. Tarina ei tajonnut yllätyksiä. En päässyt syvälle kertomukseen, eikä Camus saanut minua pohtimaan asioita. Pinnalliseksi tämä jäi ja minua jäi vaivaamaan, mikä oli Camusin sanoma.
      Valitettavasti arvostelu jäi aika lyhyeksi, jos kirja olisi ollut vähänkin pidempi, se olisi jäänyt kesken äkkiä. Positiivisena palautteena voi sanoa, että toinen osa oli aika hyvä, kun ensimmäinen olisi edes vähän enemmän tarjonnut, olisi kirja miellyttänyt enemmän.

lauantai 12. lokakuuta 2013

(vk 41)
RADCLYFFE HALL, YKSINÄISYYDEN KAIVO

The Well of Loneliness (1928)
Suomennettu 2010
Kustantamo: Basam Books
Sivumäärä: 434
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Noin kuukausi sitten kirjastosta käteeni tarttui Hallin Yksinäisyyden kaivo. Etsin jotain klassikkoa, jonka kirjailijasta en ollut koskaan kuulluutkaan. Tämä kirja oli ainoa löytämäni vaihtoehto ja tuntui kaiken lisäksi hyvin kiinnostavalta. Pidin kirjan alusta niin paljon, että tarkoituksella hidastelin lukemista näinkin pitkään.
     ''Stephen Gordon on erilainen tyttö - hän metsästää, miekkailee ja lukee kirjoja. Hän pukeutuu housuihin ja haaveilee leikkaavansa pitkät hiuksensa lyhyiksi. Stephen varttuu yläluokkaisessa perheessä Morton Hallin jähmeässä ilmapiirissö, ja vähitellen paikalliset etääntyvät yhä kauemmaksi hänestä. Nuoren naisen ja muiden ihmisten välillä vallitsee jokin määrittelemätön ero. Aikuisena Stephen rakastuu tulisesti - toiseen naiseen. Yksinäisyyden kaivo on vahva romaani kahden naisen välisestä rakkaudesta, ja se sai aikaan yhden Britannian historian tunnetuimmista siveettömyysoikeudenkäynneistä. Huolimatta siitä, että kirjan julkaiseminen kiellettiin vuonna 1928, siitä tuli nopeasti lesbokirjallisuuden klassikko.'' (takakansiteksti)
     Tarina alkaa ajasta ennen Stephenin syntymää. Lady Anna Gordon ja sir Philip odottavat innolla saavansa pojan, jolle he haluavat antaa nimeksi Stephen. Jouluaattona lapsi syntyi, mutta pettymykseksi se olikin tyttö, mutta Stephen siitä tuli. Pieni lapsi vaikutti aivan täydelliseltä, moitteettomalta ja hän sai vanhempiensa rakkauden osakseen. Hyvin pian Stephenin äiti alkoi inhota lastaan. Seitsenvuotiaana Stephen rakastuu ensimmäisen kerran, sisäkköön nimeltä Collins. Stephen suorastaan ripustautuu häneen ja myötätunnossaan haluaa ottaa Collinsin vesipolven itselleen. Stephen kiinnittäytyy isäänsä ja leikkii poikaa. Jo hyvin varhain hän ja lähipiiri huomaavat jotain epätavallisen poikkeavaa tytössä. Philip rakastaa tytärtään niin, että haluaa selvittää kuka Stephen oikein on. Omista kirjoistaan hän löytää vastauksen ja alkaa kasvattaa lasta poikana. Stephenin ollessa nuori, hänen isänsä kuolee onnettomuudessa. Vain Stephenin opettaja Puddle tietää Stephenin olevan lesbo ja tieto jää hänen taakakseen. Jokainen mahdollisuus suojella tyttöä on tärkeä, ennen kuin hän itse tulee tietoiseksi itsestään. Stephen yrittää etsiä hyväksyntää muiden ihmisten joukosta. Mutta ellei ole normaali, saa oikeuksiensa puolesta kamppailla ja kärsiä. Niin silloin 1900-luvun alussa kuin joskus tänäkin päivänä.
     Aihe on siis vieläkin ajankohtainen, vaikka keino jolla Hall sitä käsittelee saattaa olla joidenkin mielestä jo vanhentunut. Tarinalla on niin vannoutuneet vihaajansa kuin kannattajansakin. Samalla kun sitä kritisoidaan, sitä on myyty useita kappaleita ja se herättää kiinnostusta. Näinhän se kuitenkin taitaa olla, että parhaat kirjat jakavat tiukasti mielipiteitä. Sitten Stephenin oli kerrottava hänelle julma totuus, hänen oli sanottava: "Minä olen yksi niistä, jonka Jumala on otsamerkinnyt. Kuten Kain, minut on merkitty ja tahrittu. Jos tulet luokseni, Mary, maailma kammoksuu sinua, vainoaa sinua, kutsuu sinua saastaiseksi. [...] sinä käännyt puoleeni ja sanot: 'Sinä ja minä olemme kunniakkaampia kuin nämä ihmiset. Miksi maailma vainoaa meitä, Stephen?' Ja minä vastaan: 'Koska tässä maailmassa suvaitaan ainoastaan niin kutsuttuja normaaleja.' Ja kun haet luotani suojaa, sanon: 'En kykene suojelemaan sinua, Mary, maailma on vienyt minulta oikeuteni suojella. Olen aivan avuton, voin vain rakastaa sinua.'' Ehkäpä tuon kohdan perusteella voi jo sanoa, miksi teos sai aikanaan vahvaa kritiikkiä. Sunday Expresin päätoimittajakin tokaisi, että mieluummin antaisi lapselleen pikarillisen sinihappoa kuin tämän kirja. Omasta mielestäni yksityiskohtainen aisoiden kuvaaminen oli kirjan parasta antia.
     Sitten sain pettyä. Kirjan alun perusteella olin odottanut myös loistavaa loppua. Kun sota alkoi, jouduin toteamaan, että sitä ei Hall osannut kuvata, ei lainkaan. Sota kohtaus jäi hyvin laimeaksi, etenkin, jos sitä vertaa Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta romaaniin. Sen kohdan jälkeen kirjailijalla ei tuntunut olevan enää mitään sanottavaa, vaan noin sata sivua vaikutti keksimällä kesksityltä. Niitä olisi voinut reilusti lyhentää. Aivan loppu pelasti kuitenkin tarinan, se oli todella loistava.
      Varoituksena tähän, että seuraavassa on juonipaljastuksia lopusta, jotka voivat pilata kirjan lukemisen jännityksen. Loppu oli juuri sellainen, josta pidän kaikkein eniten. Surullinen, onneton, mutta siltikin jollain selittämättömällä tavalla kaunis. Tällaisia loppuja tarjoaa myös mm. Humiseva harju ja surkeiden sattumusten sarja. Arvostin Stepheniä, hän todellakin rakasti Marya päästäessään hänet vapaaksi. Ajatteli Maryn parasta ja uhrautui hänen vuokseen vaikka itse sai kokea tuskaa ja surua. Esittäytyessään Valerien rakastajana hän sai Maryn kokemaan hetken tuskaa, mutta siirtymään Martinille ja pääsevän näin normaalien joukkoon. Vaikka Mary rakastikin Stepheniä, hänestä ei ollut taistelemaan koko maailmaa vastaan. Kaiken taakan alla hän murtui ja menetti elämän ilonsa. loppu onkin julistusta hyväksynnän ja erilaisuuden kohtaamisen puolesta. ''Jumala, hän henkäisi, me uskomme, me olemme kertoneet Sinulle uskovamme... Me emme ole kieltäneet Sinua, nouse siis ja puolusta meitä. Tunnusta meidät, oi Jumala, koko maailman edessä. Anna meillekin oikeus elämään.

LinkWithin