sunnuntai 25. toukokuuta 2014

(vk. 20, sunnuntai)
JENNI LINTURI; MALMI, 1917
Suomenkielinen alkuteos (2013)
Painos: 2013
Kustantamo: Teos
Sivumäärä: 206
Mistä sain? Joululahja

Valitsin hyllystäni luettavaksi mukavan ohuen opuksen, jonka sain viime jouluna lahjaksi. Aihe oli kiinnostava, itsenäistymisen kynnyksellä oleva Suomi. Sen takia petyin ja suuresti. Tästä aiheesta olisi saanut paljon paremminkin kirjoitettua. Malmi, 1917 oli helppo- ja nopealukuinen. Kommentoinkin kirjaa näin: ''Ainoa hyvä asia siinä oli se, että se oli lyhyt.''
    Minulle jäi kirjasta maku, että siinä yritettiin liikaa. Kielikuvia viljeltiin reilusti ja niiden määrä oli liiallinen kirjan tapahtumien ilmapiiriin liittyen. Samalla seikka teki tarinasta hyvin sekavan - vieläkään en tiedä mistä lopulta todellisuudessa kerrottiin ja juoni ei auennut minulle. Epäselkeyttä lisäsi myös se, että tarinaa kerrottiin useamman ihmisen näkökulmasta ja näin ollen ei päässyt syventymään vain yhteen ja koko ajan oltiin eripaikassa ja eri ajassa.
    Selkeää oli se, että nuoret etsivät itseään ja tapaansa elää. Kuitenkin kaikki kävi hyvin äkkinäisesti. Ensin toista ihmistä
'vihattiin' ja jo melkein seuraavana päivänä oltiin täysin rakastuneita. Kirjan loppu oli hyvin kliseinen ja pettymys. Olisin odottanut jotain hienoa, mielenkiintoista lopetusta. Sen sijasta oli kuitenkin tyydytty hyvin tylsään päätäntään, joka jätti viimeiseksi tunteen - ai, jaahas.
     Turhina asioina, mutta silti niin huomattavina oli se, että en voinut sietää nimeä Lettu. Kyseinen nimi särähti korvaan epämiellyttävästi joka hetki. Positiivista oli kirjan kansipaperin sisäliepeiden väri - juuri se harmaan sävy, joka miellyttää silmääni eniten. Sitä katsellessa kirjaa luki mielellään. Kuinka näinkin turhiin asioihin voi kiinnittää huomiota?
     Minulla oli vielä joku ajatus, jonka ajattelin tähän kirjoittaa, mutta onnistuneesti unohdin sen. Ehkä tästäkin arvosteluntyngästä näkee mielipiteeni kirjaa kohtaan tarpeeksi selvästi.  
----
Sain tästä yhden luetun kirjan haasteeseen ihminen sodassa, aihepiiriin sodan liepeillä.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

(vk. 20, lauantai)
JOHANNA KORHONEN; JEANETTE ÖSTMAN, KAIKELLA RAKKAUDELLA
Suomenkielinen alkuteos (2014)
Painos: 2014
Kustantamo: Into
Sivumäärä: 168
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Olen taas siinä tilanteessa, kun en voi arvotella kirjaa, sillä en halua arvostella muiden elämää. Kuitenkin yritän nyt parhaani mukaan saada joitain ajatuksiani kirjoitettua. Kaikella rakkaudella oli yksi niistä kirjoista, jotka olivat tämän vuoden uutuuslistallani ja luin sen niistä toisena, kun se sattui olemaan kirjaston uutuushyllyllä kutsuvasti esillä. (http://klassikkojenlumoissa.blogspot.fi/2014/02/uutuuskirjat-2014-kevat-selailin-tapani.html#comment-form)
   Kaikella rakkaudella sisältää 14 eri tarinaa, joista 12 on tositarinoita, yksi runo, jonka tapahtumat olivat käsittääkseni totta ja yksi on fiktiivinen.
Odotukseni oli samalla tasolla kuin edellisten samantapaisten opusten kohdalla, mutta jouduin hieman pettymään. Kaikella rakkaudella toisti ne samat satoja kertoja mainitut asiat, eikä tuonut uusia näkökulmia, vaikka se olisi vielä ollut mahdollista. Opus vaikutti vahvasti suunnatulta niille, jotka eivät tiedä aiheesta vielä juuri lainkaan. Teos oli siinä mielessä tärkeä ja olen iloinen, että se on olemassa.
   Minua harmitti, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten tarinoita oli vain kaksi, mutta eihän ketään voi pakottaa kirjoittamaan. Jokainen kertomus oli kirjoitettu hyvin ja selkeästi, sekä ennen kaikkea sopivan mittaisesti. Jokaisessa kertomuksessa keskityttiin vain yhteen näkökulmaan, joka kerrottiin alussa. Tämä keino toi kirjaan selkeyttä.

''Omista itsesi, muuten joku toinen omistaa sinut.'' ~ Ted Urho

''Hyvin pian löysin sanonnan, jonka mukaan koti on siellä, missä saa ymmärtämystä.'' ~ Birgit Schaffar-Kronqvist

lauantai 17. toukokuuta 2014

KIRJAHYLLYNI ON ÄÄNESSÄ VIHDOSTA VIIMEIN JA AIKARAJATON ''HAASTE''

Lupauduin helmikuun ensimmäisenä päivänä Sinisen linnan kirjasto-blogissa vastaamaan tähän blogeja kiertäneeseen haasteeseen. Hauskasta haasteesta tulikin pikkuhiljaa päänvaiva ja tuska. En löytänyt omista hyllyistäni juuri lainkaan sopivia vastauksia - ei kai se ole ihmekään kun suurimman osan nimet ovat sen tapaisia kuin Henrik IV, Rasputin, Lintuharrastajan kenttäopas, Salambo jne. Kirjoissani ei ole kovin kekseliäitä nimiä. Tässä haasteeni on sitten niin lyhykäisyydessään kuin se lopulta muodostui. Vastauksia ei kannata ottaa kirjaimellisesti.

 2. Kuvaile itseäsi. Syrjästäkatsojan tarina (Charlotte Bronte)

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Tavoitteena tasapaino (Katri Syvärinen)

 6. Minne haluaisit matkustaa? Det lilla huset i stora skogen (Laura Ingalls Wilder)

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Vapauden kirja (Eino Leino)

 14. Päivän mietelause. Just for fun (Linus Torvalds, David Diamond)

15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Loppu hyvin kaikki hyvin (William Shakespeare)

16. Miten haluaisit kuolla? Sota ja rauha (Leo Tolstoi)

Haasteen hyvä puoli oli se, että heräsin siihen, kuinka paljon minulla on lukemattomia kirjoja hyllyissäni. Viime vuonna sain sukulaisilta paljon mielenkiintoisia tietokirjoja ja klassikoita, jotka he olisivat laittaneet muuten pois (kaikkia kirjoja en tietenkään kelpuuttanut, vain ne mitkä aiheenpuolesta kiinnosti)sekä antikvariaatin poistomyynti, jossa sain parilla eurolla esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan aikaan painetun ensipainoksen. Viimeaikoina oli kirjaston poistomyynneissä alennukset muutenkin naurettavan halvoista kirjoista. Tämä lienee syy sille, miksi kirjat kertyvät - minulle aarteita, joita muut eivät halua ja saa kalleimmillaan parilla eurolla ellei ilmaiseksi. Kun tilanne kuitenkin tulee tällaiseksi, hyllytila loppuu koko ajan, mutta luopua ei halua, on aika alkaa myös lukemaan opuksia. En laita itselleni mitään aikarajaa. Mukana ovat vain kaunokirjalliset teokset sekä selkeästi tietokirjat. Alkutilanteeni on
200/344    

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

HUHTIKUU HIDASTELLEN
Huhtikuun kirjamäärä jäi vähäiseksi, kun viimeiset viikot olen viettänyt Volter Kilven Alastalon salin parissa. Se on hitaampi luettava kuin  odotin.

Huhtikuussa luetut täysin uudet sekä uusvanhat tuttavuudet, tähdet ovat täysin uusien perässä:

Jeanette Winterson, Ei appelsiini ole ainoa hedelmä*

Yhteensä luin kolme kirjaa, joista Gardellin Sairaus ansaitsi viisi tähteä, Winterson kolme ja Dostojevski vain kaksi. Kesken ei jäänyt ainutkaan opus.

Keskiarvo tältä kuulta on 3.

LinkWithin