lauantai 7. tammikuuta 2017

Matti Mäkelä - Rakkausromaani (loppiais-IYK)

Suomenkielinen alkuteos (2006)
Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 133
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

IYK-listallani on teos, jonka sanotaan olevan puhdasta kiduttamista ja nöyryyttämistä. Odotukset korkealla päätin lukea tämän ja kesken jäi. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että tämä olisi ollut mitään noista edellä mainituista asioista.

Myönnettäköön, olihan tämä täynnä alistamista ja ihmisen käytöksen muokkaamista, mutta ehkä olen sitten jo lukenut tällaista kirjallisuutta niin paljon, ettei se onnistunut säväyttämään enää lainkaan. Teoksesta puuttui kaikki tunne, sellaiset kertomukselliset elementit, jotka tekevät tämän tyyppisestä kirjallisuudesta niin täydellistä. Suoraan sanoen minusta tuntui kuin olisin lukenut jotain maailman tylsintä tenttikirjaa, jossa asiat vain marssitetaan eteen, kerrotaan raportoivaan tyyliin ja siinä se.

Toinen asia, joka kirjassa meni pieleen, oli jo heti teoksen alkuun lisätty huomautus, että kirja ei ole totta eikä tällaista voisi oikeasti tapahtua. En tykännyt, että kykyäni lukijana aliarvioitiin. Kai minä nyt tiedän ovatko kirjan tapahtumat mahdollisia! Toisaalta onhan näitä 24/7 sadomasokismisuhteita, joten miksi sitten ei olisi mahdollista, että ihmistä alistetaan vuorokauden ympäri ja vielä täysin vapaaehtoisesti. En ainakaan omalla lukemisella ja selailulla löytänyt mitään, mikä ei periaatteessa olisi mahdollista.

Teoksessa on kuitenkin muutama sellainen asia, jotka saivat minut niin pettyneeksi ja ärtyneeksi, että jätin kirjan niille sijoilleen. Vaikka yleensä päätös jättää kirja kesken on vaikea, tällaisten ominaisuuksien ilmaantuessa kirja lentää suunnilleen heti pois, jos muutosta kirjassa ei tapahdu.

Suurin syy on jatkuva cisseksismi (sanasta cissukupuolinen, sukupuoli ja lisääntymiselimet vastaavat toisiaan yleisesti määritellyllä tavalla). Kuinka tässä kirjoitettiinkaan kuinka nainen on tällainen ja mies tällainen ominaisuuksiltaan ja nämä olisivat jotain yleisiä totuuksia. Jotain naisen luonteenpiirrettäkin perusteltiin sillä, että hän oli nainen. Kuinka sukupuoli esitettiinkään niin yksijakoisesti ja stereotyyppisesti. Teosta ei pelastanut edes se, että nainen on dominoiva osapuoli.

Heteronormatiivisuus oli myös vahvasti teoksessa läsnä. Kun nainen ei ole miehestä kiinnostunut (siis ei katso miestä kun tämä menee ohi), hän on lesbo. Naisen ainoa motiivi muodostaa suhteita, jotka siis muodostetaan vain erinäisten typerien pikkuseikkojen, kuten hiuskiharan perusteella, on halu hankkia lapsia. Itsenäistä naista ei ole.

Näidän kaikkien asioiden lisäksi teoksessa suhtauduttiin ylimielisesti heihin, jotka ostavat seksivälineitä eivätkä ymmärrä, että kyllä se toisen ihmisen kehon pitää riittää. Sitten vielä eksyttiin puhumaan luonnollisuudesta, jonka määritelmät olivat hyvin tarkkarajaiset. Jos joku ei vielä tiedä kuinka paljon minä inhoan ja kammoksun sanaa luonnollinen, voi jonkinlaista ajatusta saada tästä.

------------------------
Suomiko100 ja feministinen lukuhaaste
Suomiko100: sadomasokismi, 24/7 bdsm-suhteet,  cisseksismi, heteronormatiivisuus
Feministinen lukuhaaste: antifeminismi, heteronormatiivisuus, sukupuolen kaksijakoisuus, cisseksismi

perjantai 6. tammikuuta 2017

Jonas Gardell - Kummajainen astuu kehiin



Ett ufo gör entré (2001)
Suomennettu 2002
Kustantamo: Like
Sivumäärä: 297
Mistä sain? Omasta hyllystä


Teosta edeltävän kirjan arvostelun löydät täältä.

Aika on kiirinyt eteenpäin. Teoksessa Koomikon synty elettiin ala-asteen viimeistä luokkaa, nyt Juha kavereineen on päässyt peruskoulun viimeiselle ja lapsuus on jäämässä taakse.

Kirjassa on useampia ääniä. Pääosin äänessä on yhdeksäsluokkalainen Juha ja välillä katse siirretään Jennyyn, Juhan kaveriin ja koulukiusattuun tyttöön, jolle on tärkeää olla samanlainen kuin Juha ja joka viiltelee itseään unohtaakseen tuskansa. Kursiivilla kirjoitetuissa luvuissa on äänessä Juha aikuisena, pohtimassa omaa nuoruuttaan ja kasvuaan.

Tällainen näkökulman vaihto aikuisen ja lapsen välillä toi kiinnostavaa lisäantia kirjaan. Nuoruuden uho on jo jäänyt pois eikä enää ole tarvetta olla  kapinallinen, etsiä paikkaansa yhteisössä ja tulla näkyväksi muiden silmissä.

Juha rakastaa esillä oloa. Ala-asteella hän oli luokan pelle, mutta kun vitsit eivät innostaneet enää ketään, hän alkoi muuttua näkymättömäksi ja matkia muita. Juhalla on hirveä tarve päästä luokan suosituimpien jengiin. Sinnehän Juha pääsee kunhan vain kuuntelee muiden huolia ja antaa tupakasta viimeiset hönkäisyt. Samalla Jenny kokee ulkopuolisuutta, koska hän ei kelpaa Juhalle silloin, kun luokan suosituimmat pyytävät mukaan. Jenny ei uskalla kertoa kokemastaan kiusaamisesta ja nielee vain kaiken sillä seurauksella, että uskoo kaikkien maailman ihmisten vihaavan häntä ja katsovan inhoavasti ällö-Jennyä.

Kaikki on suurta. Makeimmat vaateliikkeet tekevät ihmisestä uskottavan, Klippotek-parturin ihmiset ovat suorastaan jumalia, Villageen pääsy on merkki aikuisuudesta ja parhaat bändit ja komeimmat jätkät ovat suorastaan kiljumisen arvoisia asioita. On oltava kokenut ja aikuinen. Kokemattomuus seksissä on pahasta ja heitä, jotka ovat kokeneet, kadehditaan, vaikka kokemus olisi raiskaamisen seurausta. Juhakin valehtelee silmät päästään, koska totuuden puhuminen on sitä, että valehtelee uskottavasti, keksityn ja koetun tapahtuman ero on vain kyvyssä eläytyä ja koetut tapahtumat ovat niitä, jotka muut uskovat koetuiksi. Juha ei saa koskaan koskea rintoihin, suudella eikä harjoittaa seksiä ja on aivan varma, että niin ei koskaan tapahdukaan. Raiskattu, takapuoli paljaana ja tajuttomana oleva tyttö houkuttelee yhdyntään, heittämään viimeinkin kokemattomuuden taakan harteilta. Ei Juha sellaista voi kuitenkaan tehdä - eunukkijuha.

Teos pistää kaiken muun ohella pohtimaan, mikä on tyttöjen ja naiseuden arvo. Poikien halusta kirjassa puhutaan, mutta tytöt ovat vain pidättyväisiä, eivätkä halua seksiä. Muuten teoksessa suhtaudutaan tyttöyteen yhtä ymmärtäväisesti kuin poikana elämiseen. Poikien silmissä tytöt näyttäytyvät kuitenkin rintojensa koon ja seksin kautta.

Epäonnistuneiden bileiden jälkeen Juha saapuu kotiin ja itkee lohduttomana aamuun asti. Hän katsoo itseään peilistä ja vetää epätoivon suojakoteloa ympärilleen. Jokin yön aikana kuitenkin muuttuu. Juha on jo aiemmin miettinyt, että Sävbyholmin kadut ovat kulutettu loppuun. Nyt on muututtava. Juha alkaa pukeutua punk-henkisiin vaatteisiin, meikata ja käyttää korvakorua - vasemmassa korvassa, joka on merkki hintistä. Kouluyhteisö menee sekaisin ja vanhempien puolelta tulee torjuntaa. Opettajat hokevat ymmärtävänsä, oppilaat hakkaavat. Homous on naisellista ja naisellisuus torjuttavaa, mutta Juha ei välitä. Maskuliinisuuden kuvan rikkoutuessa ihmisestä tulee esine, jota on oikeus hakata kun siltä tuntuu. Kun Juhalta tivataan, hän vain vastaa, että meikkaa ja käyttää korvakoruja, koska tykkää. Vihdoinkin Juha vapautuu muiden vaatimuksista, vaikka sellainen vaatiikin kovan hinnan.

Kirja oli vahva lukukokemus ja koukutti täysin. Gardellin tapa kuvata koululaiselämää ja erilaisuuden kokemusta vakuuttaa edelleenkin. Teos ei syyllistä eikä valista vaan on uskottava kuvaus nuoruudesta ja aikuiseksi kasvamisesta. Kaiken rankkuuden keskellä lukija saa nauraa. Tarinasta löytää samaistumispintaa huolimatta siitä, onko itse ollut vahvasti kapinoiva vaiko ei.  Kummajainen astuu kehiin on eheämpi ja vaikuttavampi teos kuin edeltäjänsä.

Sitä vain olen ihmetellyt, miksi Kummajainen on suomennettu ennen Koomikkoa. Teokset voi kyllä lukea erillisinä, mutta yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, kunhan Koomikon vain lukee ennemmin. Alkuperäiset ilmestymisvuodet ovat 1992 (Koomikko) ja 2001. Kuitenkin Kummajainen on suomennettu kolme vuotta aikaisemmin kuin Koomikko. Mikähän päähänpisto tässä on käynyt.

-------------------------
Feministinen lukuhaaste

torstai 5. tammikuuta 2017

Suvi Hurmelinna ja Stan Ström - Kipukynnys (tammikuun IYK)

Suomenkielinen alkuteos (2012)
Kustantamo: Into
Sivumäärä: 231
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Luin maratonin aikana Hurmelinnan ja Strömin Kipukynnyksen, joka on yksi IYK-listani teoksista. Olen juuri julkaissut listan blogin puolellakin tavoitteena saada näitä hieman aktiivisemmin luettua. Haluan kirjoittaa tästä teoksesta jotakin jo nyt, koska teos päätyi tammikuun listakirjakseni. Arvostelu on kuitenkin pakon sanelemista syistä tynkä. Varsinaisen pidemmän esseen julkaisen vasta kun siihen on mahdollisuus.  

Kipukynnys perustuu omakohtaisiin kokemuksiin. Teos kuvaa sadomasokistista suhdetta, jossa Mies on dominoiva ja Nainen alistuva osapuoli. Henkilöhahmojen nimiä ei kerrota.

Kirjan alku on varsin radikaali. Ensimmäinen luku menee heti itse asiaan, eli session kuvaamiseen. Sessiokuvausten lisäksi teoksessa on ihan henkilöiden arkielämän kuvaamista ja valistamista turvallisuusasioista. Feministinen näkökantakin on otettu mukaan. Tarinan seassa on pintapuolista pohdintaa siitä, onko naisen oikein nauttia alistettuna olemisesta ja naisen ja miehen nautinnon hyväksyttävyydestä.

Kirjan rakenne on monipuolinen. Tavallisen kerronnan lisäksi on myös sähköpostiviestejä ja tekstiviestejä. Kiinnostavaa antia tuo sekä Miehen että Naisen näkökulman esiin tuominen. Miehen ajatukset on kirjoitettu tummalla fontilla, Naisen himmeällä.

Teos nähdään helposti fantasiana ja pelkkänä pornona. Joka tapauksessa teos sisältää hyvinkin syvällistä materiaalia mm. vallan käsitteestä.

---------------------------
MUOKKAUS: Lupaamani pidempi teksti löytyy täältä.

Suomiko100, feministinen lukuhaaste ja IYK.
Suomiko100: sadomasokismi, avoimet suhteet
---------------------------

IYK-listaus (sivupalkissa enemmän)
Otan enemmän kuin mielelläni vastaan ehdotuksia listalle soveltuvista kirjoista. Kriteerinä kuitenkin pidän sitä, että teoksen on löydyttävä joko suomeksi tai ruotsiksi.

  1. Suvi Hurmelinna ja Stan Ström - Kipukynnys

  2. Matti Mäkelä - Rakkausromaani

  3. Outi Alanne - Neiti N:n tarina

  4. Martti Larni - Kuilu

  5. Markus Jokikokko - Haarautuva puu

  6. Timo K. Mukka - Tabu
  7. Markiisi de Sade - Filosofiaa budoaarissa

  8. Markiisi de Sade - De 120 dagarna i Sodom

  9. Pauline Réage - O:n tarina

  10. Anonyymi - Herra Jackin ihmeellinen huone

  11. Leopold von Sacher-Masoch - Venus turkiksissa

  12. Apollinaire - Hirveä Hospodar ja nuoren Don Juanin urotyöt

  13. Vladimir Nabokov - Lolita

  14. Elfriede Jelinek - Pianonsoittaja

  15. Elfriede Jelinek - Halu

maanantai 2. tammikuuta 2017

Talvi-iltain lukumaraton (päättynyt)

Aloitan oman suoritukseni 2.1. klo 19.00 Suvi Hurmelinnan ja Stan Strömin Kipukynnyksen parissa. Vastaavasti maraton päättyy 3.1. klo 19.00. Päivitän väliaikatietoja tänne ja saatan kommentoida jotakin myös Twitterin puolella.

21.37 Palasin juuri kymmenen minuutin tauoltani. Nälkä ei enää vaivaa, joten on hyvä jatkaa lukemista. Kipukynnys etenee jouhevasti, joskin ristiriitaisin ajatuksin. Päällimmäinen vaikutelma kuitenkin positiivinen.


23.27 Alkaa väsyttää niin paljon, että huomaan vain lukevani samoja rivejä uudestaan ja uudestaan. Nyt on hyvä hetki nukkua ja jatkaa aamulla virkeänä. Kipukynnyksestä on luettuna noin puolet. Tarina muuttuu kiinnostavammaksi kuin alku antoi ymmärtää.

6.26 Olen tovin jo ollut hereillä ja jatkan tässä vielä ihan vain muita puuhailuja kuin lukemista. Maratonia pyrin jatkamaan viimeistään seitsemältä.

7.05 Nyt jatkuu.

11.48 Sain juuri luettua Kipukynnyksen. Sivumäärä on 231. Nyt pieni tauko ja sitten siirryn seuraavan teoksen pariin.

12.10 Oli jotenkin todella vaikeaa päättää seuraavaa kirjaa, vaikka hyllyissä on paljon kiinnostavia kirjoja ja kirjastolainoja on myös tarjolla. Päädyin lopulta valintaan, joka yllätti minut. Ei siksi, etteikö aihe olisi kiinnostava, vaan siksi, että opus ei vaikuta miltään lennokkaalta lukemistolta näin maratonia ajatellen. Seuraavat hetket vietän kuitenkin J.T. Hyvösen toimittaman Maalaiskuntain kunnallislain parissa, joka sisältää kunnallisen vaalilain ja asetuksen taajaväkisistä yhdyskunnista.

13.31 Huh huh mikä teos. Eipä lakikirjalta kai voi odottaa mitään repäiseviä juonenkäänteitä. Sivumäärä 134. Maratonin aikana olen lukenut yhteensä 365 sivua. Seuraavaksi siirryn Guillevicin runokokoelman pariin.

13.56 Ei ei ja ei. En tuhlaa aikaani näin tympäiseviin runoihin. Luin kokoelman ensimmäisen, Terraqué, osan ja totean, että en enää suotta tylsistytä itseäni kahdellasadalla sivulla lisää. Sivuja luin kuitenkin 41 (406).


14.25 Väsymys painaa ja lukeminen ei edisty. Onnistuin lopulta valitsemaan kirjan, jota on ilo lukea. Kyseessä on Jonas Gardellin Kummajainen astuu kehiin. Tarvitsen kuitenkin tauon ja poikkean ulkona piristymässä. Eiköhän sitten lukeminen taas maita.

15.22 Reipas kävelylenkki tosiaan auttoi ja nyt lukeminen innostaa taas.

16.37-17.07 Huomasin hieman viiden jälkeen herätessäni vain nukahtaneeni. Suunnilleen tämän ajan uskoisin uinailleeni.

18.58 Maraton paketissa. Kummajainen astui kehiin eteni sivulle 152 (558).















Yhteenveto

Suvi Hurmelinna ja Stan Ström, Kipukynnys, 231 sivua
J.T. Hyvönen (toim.) Maalaiskuntain kunnallislaki, 134 sivua
Eugène Guillevic, Terraqué (osa kokoelmasta Riittejä), 41 sivua
Jonas Gardell, Kummajainen astuu kehiin (luettu osittain), 152 sivua

Yhteensä 558 sivua. Aikaa käytin lukemiseen 14 tuntia ja 46 minuuttia.

Läpi historian -haasteen loppukoonti

Neljätoista bloggaajaa lähti vaeltamaan historian hämäriin vuoden 2016 aikana. Osa ei koskaan ehtinyt matkaan, osa eksyi matkalle ja yhdeksän bloggaajaa, minä mukaan lukien, päätyi tekemään koonnin lukemisistaan.

Haasteen puitteissa luettiin yhteensä 69 kirjaa - aika huimaa siis. Osa luki samoja kirjoja - neljä teosta oli arvosteltu useammassa kuin yhdessä blogissa. Kymmeneltä kirjailijalta luettiin useampi kuin yksi kirja. Kärkisijaa tässä pitää Lauri Viita, jolta minä luin viisi teosta. Eniten eri blogeissa mainintoja saanut kirjailija oli Daniel Defoe.

Haasteen puitteissa luettiin sekä tyylikaudella kirjoitettuja että historiallisia romaaneja.

Eri tyylikausia luettiin tasaisen paljon, joskin 1700-luvun ja sen jälkeisen ajan kirjallisuus sai hitusen enemmän mainintoja verrattuna varhaisempiin tyylikausiin. Modernismi ja ekspressionismi oli suosituinta, toisena tuli, ainakin minusta yllättäen, valistus ja esiromantiikka. Symbolismi osoittautui vaikeimmaksi kategoriaksi. Siihen oli luettu vain yksi kirja. Aino Sheferijm-blogista mainitsi korkeimpien titteleiden jääneen kiinni symbolismista.

Yksi lukija saavutti korkeimman tittelin lukemalla yhden kirjan kultakin aikakaudelta. Aino luki kuitenkin määrällisesti eniten kirjoja, yhteensä 19 kappaletta.

Tämä oli ensimmäinen isompi haasteeni ja ohjeita oli tulkittu monella tavalla. Yhtenäistääkseni haasteen puitteissa suoritettuja titteleitä, päätin, että arvot julkistetaan luettujen aikakausien eikä kirjojen määrän mukaan, koska näin sen oli suurin osa tulkinnut.

Aika paljon paroneja, paronittaria ja vapaaherroja saatiin kirjabloggaajien hoviin.


Tässä saadut arvot:

Tuntematon lukija - keisari/keisarinna/tsaari

Sheferijm - ruhtinas/prinssi/prinsessa

Klassikkojen lumoissa - markiisi/markiisitar

Evarian kirjahylly - paroni/paronitar/vapaaherra

Orfeuksen kääntöpiiri - paroni/paronitar/vapaaherra

Eniten minua kiinnostaa tie - paroni/paronitar/vapaaherra

Cilla in Wonderland - paroni/paronitar/vapaaherra

Kirjojen elämänmullistava taika - baronetti

Oksan hyllyltä - ritari


1. Ritari (2 luettua kirjaa)
2. Baronetti (4)
3. Paroni / paronitar / vapaaherra  (5)
4. Kreivi / kreivitär / jaarli  (6)
5. Markiisi / markiisitar (7)
6.  Herttua / herttuatar (8)
7.  Ruhtinas / prinssi / prinsessa (9)
8.  Kuningas / kuningatar (10, yksi kustakin kategoriasta)
9.  Keisari / keisarinna / tsaari (14, yksi kutakin aikakautta: antiikki, keskiaika, renessanssi, barokki, klassismi, valistus/esiromantiikka, romantiikka, realismi, naturalismi, symbolismi, modernismi, ekspressionismi, radikalismi ja postmodernismi)

Antiikki 800 eaa - 400 jaa


Keskiaika 400 - 1400-luku

Renessanssi 1400 - 1500-luku'

Barokki ja klassismi 1600-luku


Valistus ja esiromantiikka 1700-luku


Romantiikka 1800-luvun alku


Realismi ja naturalismi 1800-luvun loppu

Symbolismi 1800 - 1900-luku


Modernismi ja ekspressionismi 1900-luvun alku


Radikalismi ja postmodernismi 1900-luvun loppu


Kiitos kaikille haasteeseen osallistuneille. Saimme aikaiseksi upean listan kirjoja.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuosi 2016

Uuden vuoden raketti. Valokuvan on ottanut lukumato.


Vuosi 2016 oli ääripäiden vuosi.  Melkeinpä puolet kirjoista oli täysin tai lähes täysin mitäänsanomattomia. Toisaalta yksi kirja oli niin hyvä, että jo yksin se riitti pelastamaan koko vuoden mittaisen kirjaisen alamäen.

Luin vuoden aikana 29 kirjaa, niiden yhteenlasketun sivumäärän ollessa 3758. Kokonaan uusia kirjailijatuttavuuksia oli 21 kappaletta. Kirjoitin vuoden 2015 koonnissa: ''Vuoden kokonaistunnelma kirjallisuuden suhteen on kuitenkin lattea, voisin helposti laskeskella noin kolmetoista pettymystä tai muuten mitäänsanomatonta kokemusta. Toisaalta myös vuoteen mahtui erityisen hienoja kirjoja.'' Nämä tismalleen samat virkkeet voisin toistaa tänäkin vuonna (ihan oikeasti myös lainaukseen sisältyvä luku pitää tismalleen paikkaansa). Outoa.

Haluan vain hehkuttaa markiisi de Saden Justine-teosta. Se on niin upea ja mahtava ja mitä kaikkea nyt voisi ollakaan. Vaikka luin teoksen alkuvuodesta, vieläkin sitä ajatellessa tulee sellainen tunne, jonka vain aivan täydellinen kirja voi synnyttää.

Vuosi alkoi kirjalla, jonka päähenkilönä on insestin uhriksi joutunut lapsi. Heti alkuvuodesta järjestin blogini ensimmäisen talvi-iltain maratonin ja pohdin mitä ihmettä tapahtuu tietokirjoille. Sen jälkeen blogi alkoi temppuilla. Helmikuussa luin kaksi kirjaa, Viikset, joka oli hyvä, ja Justinen. Maaliskuuhun mennessä blogissani oli arvosteltu 100 kirjaa. Huhtikuussa laitoin aluille tietohaasteen, joka keräsi valtavan hienoja osallistumisia, kiitos kaikille teille, jotka teitte laadukasta tietokirjallisuutta näkyvämmäksi. Kuukauteen mahtui yksi mielenkiintoinen ja laadukas tietokirja ja yksi höpöhöpötietokirja. Heinäkuun aikana purin identiteettiongelmaani ja kirjoitin postauksen luonnollisuuden vaatimuksesta. Vastasin myös Suketuksen kirjaisaan haasteeseen. Syyskuussa pakinoin ja lokakuussa julkaisin lukuhaasteen sekä kirjamessuilin. Marraskuuhun mahtui tarkoituksella provosoiva teksti liputtamisesta vallankäytön muotona. Joulukuussa päätettiin ja aloitettiin haasteita. Innostuin pohtimaan Tom of Finlandin merkitystä ja toivottelin riemukasta joulun aikaa.

  • Suosikkisitaatti
- ei jaeta tänäkään vuonna -
  • Suosikkikirja (kaunokirjallisuus/tietokirjallisuus)
Justine ja Kansankodin pimeämpi puoli









  • Vuoden 2016 kaunein kirjankansi
- ei jaeta tänä vuonna -

Viime vuoden bloggaamattomat kirjat

Sattuipa käymään niin hupsusti, että melkeinpä puolet viime vuonna lukemistani kirjoista jäi täysin bloggaamatta. Suurimpana syynä siihen, että en maininnut niistä mitään, oli teosten mitäänsanomattomuus, jonka vuoksi en olisi saanut aikaiseksi riittävän pituista postausta. (Muokkaus 6.4. Jonkin aikaa on vaivannut, että tältä listalta puuttuu Joonas Konstigin Perkele. Lisätään se näin jälkikäteen, enempää en siitä mainitse, mutta luettu on.)

Mitä näistä teoksista sitten muistan?


Kari Suomalainen, Hassu maailma

  • Tympeää huumoria, jonka ehkä olisi pitänyt naurattaa, mutta sai ennemminkin harmistuneeksi. Vähemmistöille irvailua, joka ei ole millään keinoin ok.

Friedrich Nietzsche, Antikristus

  • Todella vetävä ja hauska kirja. Jäi miettimään, että onko tämä tosissaan kirjoitettu. Antikristuksen innoittamana kirjoitin tämän postauksen Nietszche-osan.

Runoteokset (Niillas Holmberg, Jos pelastan itseni itseltäni; Katja Seutu, Minä olen hänen asuinsijansa; Juhani Brander, Getsemane; Miki Liukkonen, Raivon historia; Aunimarjut Kari, Ja kuolema laulaa tuutulaulun; Vesa Etelämäki, Hikikomori)

  • Nämä kyseiset runoteokset olivat osa päätöstäni lukea kesällä vuonna 2015 julkaistuja kirjoja. Muisteloisin, että kaksi teosta olivat oikeasti hyviä, mutta mitään muistikuvaa ei ole siitä, mitkä ne olivat. Ylipäätänsä runoteoksista en muista yhtään mitään ja suurimman osan lukeminen oli vain pakotettua ajanvietettä.

Sofokles, Kuningas Oidipus

  • Kuningas Oidipuksen luin läpi historian -haastetta varten. Antiikin jumalat ja ties mitkä olennot menivät suloisesti ohi ja mitään en ymmärtänyt lukiessani.

Molière, Saituri

  • Sellainen ihmissuhdesotku, joka on ihan hauskaa ajanvietettä, jos kaipaa hömppää, josta suurempi sanoma puuttuu. Teos sattui juuri sopivaan hetkeen, joten se oli jopa hyvä.

Astrid Lindgren, Alla vi barn i Bullerbyn

  • Lisa kertoilee Bullerbyn-kylän lasten elämästä. Mitään tässä ei sinänsä tapahdu eikä rivien välistäkään luettuna ole mitään kiinnostavaa antia. Vuoden miksi-ikinä-luin-tämän kirja.

Aleksis Kivi, Kanervala

  • Pitäisi ehkä huolestua, että teoksesta ei jäänyt juuri mitään muistikuvaa, vaikka luin sen vain muutama päivä sitten. Jumalasta nyt ainakin puhuttiin ja rukoiltiinkin jossain välissä. Luontokuvaus on mallikasta.

Johan Ludvig Runeberg, Idyllejä ja epigrammeja

  • Joskus yläasteen kahden ensimmäisen vuoden aikana tämä ehkä olisi uponnut. Silloin luin muutenkin todella paljon romantiikan kirjoja. Nyt teos näyttäytyi vain, noh, teoksena, jossa liidellään jossain korkealla yläilmoissa ja puhutaan rakkaudesta hirmuisen imelällä tavalla.

LinkWithin