perjantai 24. helmikuuta 2017

Riikka Ala-Harja - Kevyt liha

Suomenkielinen alkuteos (2015)
Kustantamo: Like
Sivumäärä: 216
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Alkuvuoden olen viihtynyt varsin hyvin rankemman puoleisen kirjallisuuden parissa. Mikä ettei vaihteeksi siis astuisi oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja lukisi jotain oikein kevyttä.  

Kenelle Kevyt liha on oikein suunnattu, ihmettelen. Teos on tylsä. En ole lukenut kovin monia kirjoja, jotka kertovat tavallisesta keskiluokkaisesta elämästä tavallisine arjen askareineen, mutta alan jo menettää toivoa. Ei kai ole pakko kirjoittaa tarinaa, jossa ei sanota aihepiiristään mitään uutta. Heteroiden arkielämää saa tuutin täydeltä lehdistä, televisiosta, kirjoista ja elämässä ylipäätänsä - miksi vielä yksi kirja? Kai tämä aihe on tästä kulmasta jo käsitelty. Ei siinä, varmasti joku kiinnostuu ja innostuu tästäkin kirjasta.

Minulle kirjojen lukeminen merkitsee oman ajattelun haastamista ja maailmankuvan muokkaamista, jotta voin ymmärtää erilaisia elämisen tapoja ja olla aina vain hyväksyvämpi ihminen. Tosiasiahan on että mitä enemmän tutustuu eri aihepiireihin sitä vähemmän kokee tarvetta inhota toista ihmistä ja tämän ominaisuuksia. Tällaista Kevyt liha ei tarjonnut, eikä se tarjonnut minulle mitään muutakaan.

Lyhykäisyydessään. Tarinan päähenkilö on Saara, joka on eronnut miehestään ja toimii poikansa yksinhuoltajana. Hän on ammatiltaan valoteknikko ja käy ahkerasti kuntosalilla. Välillä poika matkustaa isänsä luokse. Jossain vaiheessa Saara tapaa sattumalta Jarnon, jonka kanssa seurusteli 25 vuotta aikaisemmin ja he päätyvät yhteen. Saaran työ, arki ja suhteet sekoittuvat pohdintaan naisen ja miehen eroista ja yhtäläisyyksistä.

Teoksessa olisi ollut potentiaalia vaikka mihin. Se olisi voinut käsitellä oivaltavasti miesten ja naisten olemusta ja pohtia näiden erottelujen tarpeellisuutta. Valitettavasti pohdinta jäi pintapuoliseksi kysymysten esittelyksi ilman sen syvällisempää ajatusta. 

Lauseet ovat lyhyitä ja toistelevia. Suorastaan harmitti. Ajatuksissani muokkasin tekstiä sujuvammaksi ja lauseita pidemmiksi ja ilmaisuvoimaisemmiksi. Ehkä lauseiden pituudessa ja toistelevaisuudessa on jokin tarkoitus, jota en vain ymmärrä.

''Jarno avaa vyöni.
Jarno riisuu housuni.
Reiteni ovat pyöräilystä jäässä.
Jarno vie minut sohvalle.
Jarno...''

Jarno sitä ja Jarno tätä. Suomenkielessä on myös esimerkiksi hän.

Jälleen sain yhden todisteen siitä, että kevyt kirjallisuus ei ole minua varten.
 
--------
Feministinen lukuhaaste

torstai 23. helmikuuta 2017

Apollinaire - Hirveä Hospodar / Nuoren Don Juanin urotyöt

Les onze mille verges / Les exploits d'un jeune Don Juan (1907)
Painos: 2007
Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 128 / 81
Mistä sain? Kirjastosta lainattu


Helmikuussa luettavaksi valikoitui IYK-listalta kaksi teosta, joista kumpainenkin on Apollinairen kirjoittama. Hirveä Hospodar on kiehtova enkä malttanut laskea kirjaa käsistäni. Hospodarin jälkeen Don Juan oli jossain määrin mitäänsanomaton tapaus, vaikka sekin tarjoaa kiinnostavaa antia.


Hirveää Hospodaria kuvataan irvailuksi pornografialle ja osoitukseksi siitä mihin rakkaudeton seksi johtaa, mutta minä en nähnyt teoksessa tällaisia piirteitä lainkaan. Ennemminkin teos edusti äärimmilleen vietyä pornoa, jossa lukuisa joukko erilaisia valtavirrasta poikkeavia seksuaalisia mieltymyksiä sai sijansa ja näin esimerkiksi nekrofiilisen mieltymyksen omaavat ihmiset voisivat saada mahdollisuuden nauttia pornosta.


Hospodarissa marssitetaan lukijan silmien eteen avointa nekrofiliaa, sadomasokismia, homoseksiä, eläimiin sekaantumista, pedofiliaa, raiskaamista ja vaikka mitä muuta. Lista olisi vaikuttavan pitkä, jos kaiken haluaisi tässä luetella. Suolet kaivetaan ulos, aivot lentävät ja kieli jähmettyy paikalleen liian ahkerasta nuolemisesta. On arvostettavaa, että kaikki tämä kirjoitettiin jo vuonna 1907, vaikkakin Apollinairen perikunta vaikeni teoksesta aina 1970-luvulle asti. Kirjan annista olisi mielenkiintoista keskustella, mutta päädyin harkintani jälkeen siihen, että jätän tapahtumien kuvailut mahdollisimman vähäisiksi, sillä en halua blogiini ikärajoitusta.


Jäin miettimään johtuuko se, että teos mielletään vain parodiaksi siitä, että ei haluta myöntää, että tämän tyyppisiä fantasioita olisi kenelläkään. Olisihan se nyt liian räävitöntä ja sairasta, jos tällaista oikeasti olisi! Kun nyt ylipäätänsä käsittäisin, mistä lähtien porno on käsitellyt rakkauteen perustuvaa seksiä, saattaisin ymmärtää parodian. Pornon määritelmän huomioon ottaen, teos ei ole parodiaa.


On sitten myös asia erikseen, pitääkö teosta lukea pornografisena (jota se kieltämättä kyllä on, pisimmälle vietyä, jota tähän mennessä olen lukenut). Teoksen voi nähdä yhtä hyvin ottavan kantaa maailman absurdiuteen ja käsittämättömiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Teokseen oli sisällytetty erinäisiä kuvauksia eri valtioiden asukkaiden ominaisuuksista, mutta 1900-luvun alun stereotypioiden ollessa minulle tuntemattomia, en päässyt sen tarkemmin perehtymään teoksen kansallisuuskuvaukseen. Tarinassa seksi sai pääosansa niin konsulaatissa, junassa kuin sodassakin. Ihmisen halut ja tarpeet ovat loppujen lopuksi voimakkaampia kuin käytösoppaissa määritellyt säännöt. Teoksen jälkisanoissa todetaan hyvin: ''Ennen kuin sanotaan, että 'Hirveä Hospodar' on yksitoikkoinen, julma, perverssi, raaka ja ennen kuin sanotaan, että kirja on paha, on parasta kysyä, millainen on maailma. Kumpi on kuohuttavampi?''.


Teos on osin yllättäen myös varsin feministinen. Yleensä naisen seksuaaliset halut kielletään tai niistä vaietaan (varsinkin Hospodarin ilmestymisaikoihin), mutta Apollinaire kirjoitti naiset yhtä haluaviksi ja yhtä irstaiksi kuin miehetkin. Pääsipä mukaan myös transvestiittejä, jotka kuvattiin asiallisesti (sen verran mitä tässä teoksessa on asiallisuus) eikä miestä hameessa mielletty kummajaisena. Vähemmistösilmälasit päässään lukien teos on upea vaikkakin varsinainen tieto aihepiireistä pitää hakea aivan muualta.


------


Nuoren Don Juanin urotyöt on mitäänsanomaton kirja, ainakin heti Hospodarin perään luettuna. Näkisin järkevämpänä, että sen lukisi ennen Hospodaria, vaikka Don Juan onkin jälkimmäinen teos. Don Juan käsittelee nuoren pojan kasvua seksuaaliseksi mieheksi. Hän kasvaa naisten ympäröimänä eikä hän ole saanut ikinä nähdä alastonta naista, koska tällaista pidetään sivistymättömänä. Aikanaan seksuaaliset halut kuitenkin heräävät ja ensimmäiset kokeilut Don Juan tekee siskonsa kanssa. Lopulta seksi vetää pojan mukanaan ja sitä on pakko saada harjoittaa mahdollisimman monen naisen kanssa. Don Juan käsittää voimansa kasvaessaan ja ymmärtää lopulta, että naisista ei ole vastustelemaan, jos hän käy heihin kiinni ja tätä hän käyttää häikäilemättä hyväkseen.


Jos Hospodar on edistyksellinen vähemmistökuvauksessaan, Don Juanissa heteroseksuaalisuus nähdään luonnollisena normina. Teoksessa esitetään itsestäänselvyytenä, että tyttö kiinnostuu miehistä ja poika naisista.


Don Juan on kuitenkin ihan kelpo kertomus monesti vaietusta aiheesta. Nuoret ovat seksuaalisia, vaikka se tuppaisikin aikuisilta unohtumaan tai se haluttaisiin jopa kieltää. Kun nuori kiinnostuu seksistä, ei siinä aikuisten estelyt paljoa auta, ja miksi tarvitsisikaan. Tokikin Don Juanin kaltainen toiminta raiskauksineen on ihan kaikilta kiellettyä eikä teoksesta kannatakaan ottaa mallia aivan suoraan. Silmiinpistävää teoksessa on seksuaalivalistuksen puuttuminen, ympärillä olevat aikuiset vaikenevat täydellisesti aiheesta. Varsinkin muutamien viime vuosien kohujen seurauksena olisi kuitenkin hyvä muistaa, että seksuaalisuus on mukana koko elämän (ja että ihmiset yliseksualisoivat asioita, mutta se on jo erillinen aihe).

-------
Feministinen lukuhaaste


maanantai 13. helmikuuta 2017

Simo Grönroos (toim.) - Epäneutraali sukupuolikirja

Julkaistu: 2016
Sivumäärä: 152
Mistä sain? Ilmainen e-kirja netistä / Suomen Perusta

Huh minkä kirjan olen nyt lukenut.

Yksikään ihminen ei saisi kuulla olevansa pervo tai vakavasti häiriintynyt. Eduskuntapuolueella kuvittelisi olevan jonkinlaista vastuuta sanoistaan. Mielipiteitä on monia, mutta ihmisoikeudet eivät ole mielipide. Kenenkään transsukupuolisuus ei ole mielipide. Sanoja on lukemattomia, ei ole pakko valita niitä kaikkein nöyryyttävimpiä ja loukkaavampia. Kuvittelisi myös, että puolue, joka esittäytyy lasten oikeuksista huolestuneena, ei antaisi yläastelaisille kirjaa, joka voi oikeasti vahingoittaa.

Feminismiä saa ja pitää kritisoida. Se ei ole mikään kritiikiltä suojattu saareke. Tehkää se kuitenkin jotenkin muuten. Vaikka keväällä yläkouluihin lahjoitetaan feministinen teos, se ei tarvitse rinnalleen kirjaa, jossa nykypäivän feminismi on ymmärretty väärin.

Feminismi ei vihaa miehiä.
Feminismi on huolissaan kaikkien sukupuolten ja sukupuolettomuuksien yhdenvertaisuudesta.
Yleisen hyvän vuoksi on joskus luovuttava omista etuoikeuksistaan.
Feminismi ei kata vain sukupuolta vaan käsittää yhdenvertaisuusongelmat paljon laajempina ilmiöinä.

Ainakin se feminismi, jota minä kannatan ja edustan.

On outoa, että teoksessa väitetään yhdessä kohtaa, että vaatimus miesten luonteen kovuudesta saattaa miehet epätasa-arvoiseen asemaan verrattuna naisiin ja sitten heti kohta ollaan väittämässä, että stereotypioista luopuminen romahduttaa yhteiskunnan.

Teoksessa myös kritisoidaan sitä, että naiset ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ottavat uhrin aseman vain sen takia, että he pääsisivät parempaan asemaan kuin miehet ja saisivat näin höynäytettyä järjestelmää. Tapaa, jota kirjassa kritisoitiin, käytetään kuitenkin hyväksi kirjan argumentaatiossa - miehistä tehtiin uhreja.

Sanasto on varsin lennokasta. Runnomista, sortamista, bimboja, kuohitsemista, silvotuttamista ja pervoseminaareja ei olettaisi löytyvän asiallisesta vastineesta toiselle kirjalle.

Kun on tarkoitus kirjoittaa kirja sukupuolista, olisi mielestäni suotavaa pysyä aiheessa. Satunnaiset kohdat maahanmuutosta vaikutti ennemminkin vain jonkinlaiselta oman mielenpahoituksen esille tuomiselta tässäkin yhteydessä kuin siltä, että irralliset kohdat olisivat tuoneet mitään lisäarvoa teokseen.

Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin. Epäneutraalissa sukupuolikirjassa on oikeasti kaiken muun keskellä hyvää materiaalia. Ne ovat juuri niitä samoja, joista minä, feministi, olen huolissani ja joita ajan. Teoksessa kritisoidaan feminismiä sellaisten asioiden puutteesta, jotka oikeasti kuitenkin on feminismissä mukana. Tämä teki kirjan lukemisesta absurdia.

------------
Suomiko100 ja feministinen lukuhaaste
Suomiko100: Cisseksismi, heteronormatiivisuus
Feministinen lukuhaaste: antifeminismi, heteronormatiivisuus, sukupuolen kaksijakoisuus, cisseksismi

torstai 9. helmikuuta 2017

Yhdessä parempi maailma



Katveita-blogin kirjoittaja haastoi pohtimaan mitä voisi tehdä paremman maailman puolesta. Hän kehotti löytämään tapoja toimia siitä paikasta, jossa juuri minä olen. Ilman muuta lähden mukaan. En halua vetää mitään roolia, tässä postauksessa minä olen ihan vain minä.


Kohtaan ympärilläni paljon syrjintää ja inhimillistä vierauden tunnetta. Ympärilläni olevat ihmiset edustavat monia eri vähemmistöjä - niin seksuaalisia, sukupuolisia, etnisiä kuin kielellisiäkin. Tosi monia. Kaikki maailman vähemmistöt eivät kuitenkaan näy elämänpiirissäni. Minä en tunne yhtäkään vammaista tai saamelaista, silti puolustan myös heidän oikeuksiaan.


On paljon mitä juuri sinä ja minä voimme tehdä eikä teon tarvitse olla suuri. Riittää, että teko on omannäköinen ja suhteutettu sen hetkisiin voimavaroihin, joita on käytettävissä.


Kaikkein tärkeintä on, että kohtaat ihmisen juuri hänenä itsenään. Kysyt mitä kuuluu, hymyilet vastaan tuleville ja tarjoat apuasi tarvittaessa. Pienet arkipäivän kohtaamiset muodostuvat niiksi merkittävimmiksi. Jos arjessa on asiat hyvin, muualta tulevat solvaukset on helpompi kestää.


Tutustu vastapuoleesi. Myös he ovat ihmisiä. Älä tuomitse heitä ihmisinä. Kohdista kritiikkisi ja tuomitsevat lauseesi aatteeseen.


Kerää ympärillesi ihmisiä, joiden seurassa juuri sinulla on hyvä olla. He auttavat jaksamaan. Muista myös kiittää heitä. Kiittäminen ei välttämättä tarkoita kiitos-sanaa tai rahallista lahjaa.


On myös tärkeää, että suhtaudut itseesi ja omiin toimintatapoihisi kriittisesti. Et ole täydellinen. Meissä kaikissa on kehityttävää. Vilpitön halu tehdä hyvää kanssaihmisille kyllä huomataan, vaikka joskus tietämättömyyttäsi käyttäytyisit loukkaavasti. Kuuntele kun sinulle puhutaan. Jokainen loukkaantuminen on otettava totena. Transihmiset tietävät paremmin mikä heistä tuntuu loukkaavalta kuin sinä cissukupuolisena.


Muista, että jokainen ihminen on yksilö eikä kukaan edusta mitään kasvotonta massaa. Se mikä toisesta ryhmään kuuluvasta ihmisestä on loukkaavaa, ei välttämättä ole sitä toisesta. On helpompi kohdistaa vihansa maahanmuuttajiin ryhmänä kuin tuntevaan ja ajattelevaan ihmiseen. Jos joku on antanut sinulle luvan käyttää nimitystä pervo, se ei tarkoita, että saat käyttää sitä kaikista muistakin. Kohtaa ihminen yksilönä, älä ryhmänsä edustajana.


Mitä minä olen tehnyt paremman maailman puolesta?


  • Myönnän rehellisesti, että olen käyttänyt feikkineljäntuulenlakkia ja että olen tällä keinoin myös tukenut kulttuurista hyväksikäyttöä. En tee sitä enää, ja se lienee tärkeintä. Minusta on tullut vahvasti saamelaisten puolestapuhuja. Seuraan aktiivisesti uutisia ja saamelaisia sosiaalisessa mediassa ja pyrin kehittämään itseäni.
  • Suhtaudun kriittisesti omiin käsityksiini maailmasta. Aikanaan näin anarkistit siinä valossa, jossa media heidät esittää, eli huligaaneina, jotka rikkovat ikkunoita ilman mitään motiivia. Perehdyin anarkismiin ja nykyään olen heittänyt vanhat käsitykseni romukoppaan. Meillä kaikilla on opittavaa anarkismista ja sen taustalla olevista aatteista, vaikka emme alkaisikaan kantaa mustaa lippua. Viime aikoina olen tutustunut gootteihin. Eivät he ole vain mustaan pukeutuvia, kasvonsa valkaisevia hautausmaahaahuilijoita!
  • Olen tutustunut vastapuoleen. Tämä tarkoittaa perehtymistä mm. kokoomuslaisuuteen, perussuomalaisuuteen, äärioikeistoon jne. En edelleenkään kannata näitä, mutta ainakin olen tutustunut.
  • Pidän ääntä yhdenvertaisuudesta niin netissä kuin ''oikeassa elämässäkin''. En puolusta vain omia oikeuksiani.
  • Aloitin Suomiko100-haasteen. Olen oppinut tämän myötä jo todella paljon lisää ja maailmani on laajentunut. Kyseinen haaste on yksi viimeisimmistä julkisista teoistani paremman maailman puolesta.

Lukumadon toive ihan teille jokaiselle:

Antakaa äänenne vaiennetuille ja hiljaisille. Olkaa läsnä ja välittäkää. Asettukaa vastustamaan syrjintää. Huolehtikaa itsestänne. Maailmassa on paljon hyvää.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Talvi-iltain maratonin loppukoonti

Vihdosta viimein talvi-iltain maratonin loppukoonti on julkaisukunnossa. Jos huomaat virheitä, ilmoita niistä, niin korjaan. Linkkejä kirjojen arvosteluihin saa myös antaa.


Maratonin aikana luettiin yhteensä 7437 sivua ja kuunneltiin äänikirjoja 3 tuntia ja 20 minuuttia.


  • Agatha Christie - Poirot-novelleja (osittain)
  • Alan Bradley - Loppusoinnun kaiku kalmistossa
  • Alice Munro - Kerjäläistyttö (osittain)
  • Alice Walker - Häivähdys purppuraa
  • Andrzej Sapkowski - Järven neito (luettu osittain)
  • Anthony de Mello, Havahtuminen (luettu osittain)

  • Cassandra Clare - Varjojen kaupungit 2
  • Charles Dickens - Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit (osittain)
  • Charles Yu - How to Live Safely in a Science Fictional Universe
  • Colin Meloy ja Carson Ellis - Sysimetsän valtakunta

  • Elina Koivunen - Kuninkaalliset, valtaa ja vallattomuutta (osittain)
  • Eugène Guillevic - Terragué (osa kokoelmasta Riittejä)
  • Evelyn Waugh - Mennyt maailma (luettu osittain)

  • Ferdinand von Schirach - Collinin tapaus

  • Gustave Flaubert - Rouva Bovary (osittain)

  • Ingo Schulzen - Adam ja Evelyn
  • Italo Calvino - Koko kosmokomiikka (novelli)

  • J. M. Coetzee - Nuoruus
  • J. T. Hyvönen (toim.) - Maalaiskuntain kunnallislaki
  • Jo Nesbø - Lepakkomies (äänikirja)
  • Jonas Gardell - Kummajainen astuu kehiin (luettu osittain)
  • Joyce Maynard - Haavoitettu (osittain)

  • Kaartinen, Salmi ja Tuominen - Maamme, itsenäisen Suomen kulttuurihistoria
  • Katri Alatalo - Kulkija (novelli)
  • Katri Alatalo - Tee minulle syksy (novelli)
  • Katri Alatalo - Jos seinät voisivat tuntea (novelli)
  • Katri Alatalo - Rubiinilaiva (novelli)

  • Laura Friman - JVG
  • Lauren Beukes - Zoo City
  • Lewis Carroll - Kraukijahti

  • Maarit Peltoniemi-Ojala - Oma lapsi, vihdoinkin
  • Marie Kondo - KonMari, siivouksen elämänmullistava taika
  • Marja Aho - Huhuu! Kartanossa kummittelee
  • Miia Kankimäki - Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (luettu osittain)
  • Mikko Rimminen - Nenäpäivä (osittain)

  • Pelastakaa lapset ry - Matkalla perheeksi, opas adoptiovanhemmille

  • Roald Dahl - Annok Iplik
  • Russel Brand - Hamelnin pillipiipari

  • Sami Rajakylä - Pätkärunoilija
  • Sanna Wicström - Hyvän elämän reseptit
  • Saija Nissinen - Sitomisen taito (osittain)
  • Satu Grünthal - Säkeilyvaara (osittain)
  • Siri Pettersen - Mätä (osittain)
  • Sophie Kinsella - Himoshoppaajan salaiset unelmat (luettu osittain)
  • Suvi Hurmelinna ja Stan Ström - Kipukynnys
  • Suzanne Collins - Vihan liekit (äänikirja)

  • Terttu Autere - Kuka murhasikaan rouva Holmin?
  • Timo Parvela ja Bjorn Sortland - Kepler62, osa 3

  • Walter Jon Williams - Rautahermot (luettu osittain)

LinkWithin