perjantai 24. helmikuuta 2017

Riikka Ala-Harja - Kevyt liha

Suomenkielinen alkuteos (2015)
Kustantamo: Like
Sivumäärä: 216
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Alkuvuoden olen viihtynyt varsin hyvin rankemman puoleisen kirjallisuuden parissa. Mikä ettei vaihteeksi siis astuisi oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja lukisi jotain oikein kevyttä.  

Kenelle Kevyt liha on oikein suunnattu, ihmettelen. Teos on tylsä. En ole lukenut kovin monia kirjoja, jotka kertovat tavallisesta keskiluokkaisesta elämästä tavallisine arjen askareineen, mutta alan jo menettää toivoa. Ei kai ole pakko kirjoittaa tarinaa, jossa ei sanota aihepiiristään mitään uutta. Heteroiden arkielämää saa tuutin täydeltä lehdistä, televisiosta, kirjoista ja elämässä ylipäätänsä - miksi vielä yksi kirja? Kai tämä aihe on tästä kulmasta jo käsitelty. Ei siinä, varmasti joku kiinnostuu ja innostuu tästäkin kirjasta.

Minulle kirjojen lukeminen merkitsee oman ajattelun haastamista ja maailmankuvan muokkaamista, jotta voin ymmärtää erilaisia elämisen tapoja ja olla aina vain hyväksyvämpi ihminen. Tosiasiahan on että mitä enemmän tutustuu eri aihepiireihin sitä vähemmän kokee tarvetta inhota toista ihmistä ja tämän ominaisuuksia. Tällaista Kevyt liha ei tarjonnut, eikä se tarjonnut minulle mitään muutakaan.

Lyhykäisyydessään. Tarinan päähenkilö on Saara, joka on eronnut miehestään ja toimii poikansa yksinhuoltajana. Hän on ammatiltaan valoteknikko ja käy ahkerasti kuntosalilla. Välillä poika matkustaa isänsä luokse. Jossain vaiheessa Saara tapaa sattumalta Jarnon, jonka kanssa seurusteli 25 vuotta aikaisemmin ja he päätyvät yhteen. Saaran työ, arki ja suhteet sekoittuvat pohdintaan naisen ja miehen eroista ja yhtäläisyyksistä.

Teoksessa olisi ollut potentiaalia vaikka mihin. Se olisi voinut käsitellä oivaltavasti miesten ja naisten olemusta ja pohtia näiden erottelujen tarpeellisuutta. Valitettavasti pohdinta jäi pintapuoliseksi kysymysten esittelyksi ilman sen syvällisempää ajatusta. 

Lauseet ovat lyhyitä ja toistelevia. Suorastaan harmitti. Ajatuksissani muokkasin tekstiä sujuvammaksi ja lauseita pidemmiksi ja ilmaisuvoimaisemmiksi. Ehkä lauseiden pituudessa ja toistelevaisuudessa on jokin tarkoitus, jota en vain ymmärrä.

''Jarno avaa vyöni.
Jarno riisuu housuni.
Reiteni ovat pyöräilystä jäässä.
Jarno vie minut sohvalle.
Jarno...''

Jarno sitä ja Jarno tätä. Suomenkielessä on myös esimerkiksi hän.

Jälleen sain yhden todisteen siitä, että kevyt kirjallisuus ei ole minua varten.
 
--------
Feministinen lukuhaaste

2 kommenttia:

  1. Ei napannut tämä kirja, liian arkista. Maihinnoususta pidin todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että jonkun toisenkin mielestä arkisuus tökki. Ehkä pitäisi antaa mahdollisuus Maihinnousulle. Jää nähtäväksi.

      Poista

LinkWithin