sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Inhabit Media - ᐃᒃᐱᖕᓂᐊᓂᒃᑲ

Inuktitutinkielinen alkuteos (2018)
Kustantamo: Inhabit Media
Kuvittaja: Emma Pedersen
Sivumäärä: 24
Mistä sain? Ilmainen e-kirja (linkki)


NBES-yhdistyksellä on nettisivuillaan suhteellisen suuri ilmaisten e-kirjojen kokoelma ihan viime vuosina julkaistuja kirjoja, niin lapsille kuin aikuisillekin. Ensimmäiseksi luettavakseni valitsin niistä lyhyimmän, kymmenen lauseen mittaisen ᐃᒃᐱᖕᓂᐊᓂᒃᑲ-teoksen, joka kuuluu suomeksi jotakuinkin ''minun tunteeni''. 

Teoksen tarkoituksena on opettaa lapsille perustunteiden tunnistamista ja niiden kuvaamista omakielisillä sanoilla. Teos on rakentunut niin, että yhdellä sivulla on yksi lause ja sen vieressä sivun kokoinen kuva, joka havainnollistaa, mitä lause tarkoittaa. Esimerkiksi ensimmäisenä on ᖁᕕᐊᓱᖅᑰᔨᔪᖓ, translitteroituna ''quviasuqkuujijunga'', ja suomennettuna suunnilleen ''minä olen iloinen''. 

Aloitin lukuprosessini translitteroimalla kunkin lauseen. Translitterointi on minulle tapa rentoutua sen sijaan, että katsoisin televisiota. Televisio-ohjelmienkin katsominen on kyllä ihan kivaa, muttei erityisen rentouttavaa. Kirjainmerkkien muuttaminen toisiin ja käden kirjoittava liike on rauhoittavaa. Aloitin translitteroinnin useampi vuosi sitten arabiasta ja nyt viime kesänä elvytin harrastukseni inuktitutin kanssa. 

Polysynteettiset kielet ovat erityisen haastava projekti oppia, sillä niiden rakentuminen on hyvin erilaista. Vaikka teoksen lauseet kirjoitetaankin yhteen pötköön, ne ovat silti lauseita, eivätkä sanoja. Toisen ongelman aiheuttaa se, ettei netissä käytössä olevat sanakirjat ja muut apumateriaalit ole erityisen kattavia. Sanakirjat eivät kertoneet suurinta osaa näistä tunnesanoista eikä niitä löytynyt myöskään kuukkeloimalla inuktitutin tavumerkeillä tai translitteroidulla versiolla. Niinpä täytyy olla kiitollinen suurista kuvista, joista pystyi päätellä sanojen merkityksiä, silloin kun niitä ei muuten saanut selville. 

Sinänsä teos ei tarjonnut mitään erityistä sisältönsä puolesta, mutta se avasi portin tunnesanojen ja tunteiden ilmaisun pohdintaan laajemminkin. 

Teoksen lukemisen jälkeen aloin pohtia millaisia muita sanoja tunteille olisi, jos ei jätettäisi ajatusta vain perustunteiden tasolle. Mutkien kautta löysin sivuston, jolle on listattu eri kielten tunnesanoja, joita ei löydy muista kielistä. Suomen osalta siellä on listattu esimerkiksi sisu ja Tanskasta hygge. Sivuun voi käydä tutustumassa täällä. Tällä kertaa keskityin erityisesti eskimo-aleuttilaisten kielten sanoihin, ja tykästyin sanaan iktsuarpok, joka ilmaisee sitä hermostuneisuutta, joka tulee vieraita odottaessa ja käydessä kurkkimassa, ovatkohan he jo saapuvilla. Löytyisipä tälle jokin helppo suomennos! Näiden sanojen avulla saa helposti lisää nyansseja omien tuntemusten pohdintaan. 

Tästä siirryin katsomaan koskettavan puolituntisen dokumentin Dancing Towards the Light, joka kuvaa Nunavutilaisten nuorten tanssikulttuuria, jonka avulla etsitään toivoa ja yhteyttä kuolleisiin ystäviin ja sukulaisiin ja yritetään kestää jatkuvien itsemurhien tuodessa surua ja ahdistusta. Dokumentin ovat tehneet Ed Ou ja Kitra Cahana, se on puhuttu englanniksi ja inuktituksi ja tekstitetty kokonaisuudessaan englanniksi. 

Alkuperäiskansojen keskuudessa on erityisen korkea itsemurha-aste, ja Nunavutin alueella niitä tehdään erityisen paljon Arviatissa Kivalliqissa. Eräs arvitialainen nuori kertoo (lyhentäen suomentaen): Kun tanssin, ajattelen muita ihmisiä. Kun ajattelee niitä ihmisiä, jotka on menettänyt, tietää miten tanssia. Menetimme niin monta ystävää täällä Arviatissa. Menetin tyttöystäväni kesällä. Kaipaan häntä paljon. Toivoisin, että voisin palata ajassa takaisin ja pelastaa hänen elämänsä, kuten hän pelasti minun. 

Dokumenttiin liitetyssä artikkelissa pohditaan muun muassa sitä, mistä korkeat itsemurhaluvut johtuvat. Miksi jokaisella alueen asukkaalla on kokemusta itsemurhasta jossain roolissa. Yksinkertaisia syitä tähän ei ole, mutta syiksi esitetään ainakin yhä vaikuttavaa traumaa siirtomaa-ajasta, kouluissa ollutta kieltoa puhua omaa äidinkieltä ja harjoittaa omia perinteitä. Samalla monia lapsia hyväksikäytettiin, nöyryytettiin ja pidettiin nälässä. 

Kyse ei ole vain Nunavutin alueesta, vaan esimerkiksi myös Kalaallit nunaatissa (Grönlanti) tapahtuu paljon itsemurhia. Prussic on sanoittanut lapsuuden kokemuksiaan kappaleessaan Angajoqqaat, Vanhemmat. Hän aloittaa: Vanhempani eivät välitä minusta, heidän täytyy mennä juomaan, joten minun täytyy olla yksin kotona. Olen yksin kotona joka päivä. Sen sijaan, että ostaisivat minulle ruokaa, he juovat.  

Angajoqqaatin kertosäe tiivistää ahdistuksen tunteita: 

Illissi meeqqasi puiguinnalugit
Illissi meeqqasi allatulli paarisigiit
Naamik illissi imerneq ikiaroorneq allamillu naamik
Illissi meeqqasi puiguinnarnagit
Illissi meeqqasi allatulli paarisigiit
Naamik illissi imerneq ikiaroorneq allamillu naamik

Unohditte teidän lapsenne
Teidän pitäisi huolehtia lapsistanne paremmin
Ei, te juotte ja poltatte hasista ettekä mitään muuta, ei
Älkää unohtako lapsianne
Teidän pitäisi huolehtia lapsistanne paremmin
Ei, te juotte ja poltatte hasista ettekä mitään muuta, ei


*****
Suomennokset inuktitutista ja kalaallisutista ovat omiani. 

Linkit:


tiistai 1. tammikuuta 2019

Vuosi 2018

Kuvat ovat retkeltäni Kööpenhaminasta.

Elän vieläkin hitusen vuoden 2017 lukumuistoissa — Ruotsissa, meressä ja Nekrofilenissä. Ajan kuluessa olen ymmärtänyt paremmin, kuinka voimakas lukukokemus se minulle oli. Silti on taas aika koota kuluneen vuoden tilastot ja mietteet, joihin on kiva aina palata.

Tänä vuonna kirjojen määrä ei ollut suuri. Luin 28 kirjaa, joiden sivumäärä oli 5796. Luin hitaasti ja märehtien, ja loppuvuodesta annoin muun elämän viedä kirjojen jäädessä taka-alalle.


Voimakkain lukukokemus oli tietyllä tavoin Pasolinin Orgiat, jonka 110 sivun lukemiseen käytin kolme kuukautta. Se verotti kirjamäärää, mutta en kadu, sillä eihän lukeminen ole ahmimiskilpailu. Orgian tekstiini palailen vieläkin. Se näkyy minulle voimakkaana ja kauniina, yhtenä blogihistoriani parhaimmista teksteistä, jos ei jopa parhaimpana.


Vähitellen yritin irrottautua kirjoitustavasta, jossa käsittelyssä on kirja tai minun ajatukseni sinänsä. Koetin törmäyttää ajatukseni ja tunteeni kirjan tarinan kanssa, ja luoda niistä jotain uutta. Yritin kirjoittamalla hahmottaa, mitä minun ja tarinan välissä tapahtuu, luoden itselleni jonkinlaisen kasvuprosessin. Minulla ei ole vastausta siihen, onko tekstini kuinka antoisia muille lukijoille, mutta toivon niiden olevan. Tänä vuonna muistan lähes jokaisen lukemani kirjan todella hyvin ja olen ihmisenä erilainen kuin vuosi sitten. Tarinat vaikuttivat minuun syvemmin kuin aiemmin, sillä annoin niiden vaikuttaa, enkä kiiruhtanut eteenpäin kirjamäärät silmissä vilkkuen.



Kirjaa valitessa en juuri koskaan mieti kustantamoja. Silti on ilo huomata, kuinka laajalla otannalla luen vuosi toisensa jälkeen. Tämän vuoden 28 kirjaa on ilmestynyt 25:ltä kustantamolta. Likelta, Gyldendalilta ja Vertigolta luin kultakin kaksi teosta, lopuilta yhden. Pienkustantamot ovat erityisen edustettuja lukemisessani.

Vuoden paras kaunokirjallinen teos ja tietokirja










Kun maailma järkkyi on häpeilemättömästi poliittinen. Vieläkin kaipaan vastaavaa lukukokemusta.

Lahden ja Ylisen Johdatus kvanttimekaniikkaan tarjosi suhteellisen lähestyttävän katsauksen täysin vieraaseen aiheeseen.

Kaunein kansi

















Tämä kansi vangitsi katseeni jo silloin kun teoksen ostin vuosi sitten omakseni. 


LinkWithin