sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Turinoita kirjamessuilta 2018 (myös grönlanniksi)


Kirjamessut oli. Ehkä hieman väsähtäneesti, mutta oli kuitenkin. Ja olihan se kivaa. Neljä päivää tarjosi kiinnostavia haastatteluja, tuttuja kasvoja, uusia tuttavuuksia, kirjalöytöjä ja kipeitä jalkoja. 

Hieman turhamaisuuttani astelen vuosi toisensa jälkeen ylpeämpänä punaisella matolla. Tuntuuhan punainen matto ylevältä. Vuosi toisensa jälkeen ymmärrän punaisen maton tarinoita hitusen paremmin, ja jopa otan niihin itsekin osaa muutenkin kuin haahuilijana. Mitä paremmin ymmärrän ja kykenen puhumaan erityisesti ruotsia, mutta myös tanskaa ja norjaa, mitä enemmän ymmärrän pohjoisen maista, sitä enemmän pääsen sisälle tähän osaan messualuetta. Tänä vuonna yksi keskustelu oli osittain norjaksi, ja siitähän minä pidin. On myönnettävä, että tämä messualue on suosikkini ja olen monesta syystä iloinen, että sellainen löytyy. 

Keskustelut tarjosivat hienoja sitaatteja, joita en valitettavasti kirjoittanut ylös. Nyt en enää niitä muista, mutta kiitokset näistä menevät Erkka Mykkäselle (Työn alla novelli) ja Pirjo Hassiselle (Mistä kirjailijat vaikenevat?). Kävin myös kuuntelemassa Susanne Ringelliä, josko romaaninsa God morgon olisi auennut paremmin, mutta näin ei käynyt. 


Saamelaiskirjailijoiden vaikuttavuudesta käytyä keskustelua en seurannut loppuun asti liiallisen väsähtämisen vuoksi, mutta tässä keskustelussa oli niin monta hyvää asiaa, että haluan antaa sille mainintansa. Alkusanat sanottiin pohjoissaameksi, englanninkielellä puhuvan sanomiset tulkattiin tiiviissä muodossa ja olipa vielä valittu taululle messujen ruotsinkielinen nimi. Hihkaisin yleisössä ymmärrettyäni saameksi käydyn osan ilman ongelmia. Parivuotinen työ on siis tuottanut jonkin verran tulosta. Mutta kuitenkin: Missä ihmeessä myytiin saamenkielistä kirjallisuutta? On toki iloinen asia, että saamelaiskirjailijat pääsivät parissa ohjelmassa lavalle, mutta yhtäkään kirjaa en löytänyt myynnistä.


Minähän en osta yhtäkään suomenkielistä kirjaa! Tällä ajatuksella lähdin kirjaetsintöihin. Toinen ajatukseni oli messubudjetin alittaminen, jotta voin myöhemmin hyvällä omatunnolla hankkia Edenborgin hamassa tulevaisuudessa ilmestyvän novellikokoelman (en malta odottaa). Suomenkielisiä kirjoja minulla on hyllyt täynnä, niitä saa kirjastolta enkä niitä tosin juuri enää lue. Tällä hetkellä arviolta 90% lukemastani on muunkielistä. Käännösmaailman hävittyä, pettymys, en onnistunut enää löytämään yhtäkään grönlanniksi julkaistua kirjaa. Siispä kiersin pisteeltä toiselle ja kyselin ''Löytyykö muilla pohjoismaisilla kielillä julkaistuja kirjoja kuin suomi ja ruotsi?'' Myytiin ei-oota. Sarjakuvat norjaksi ja tanskaksi onnistuin löytämään antikvariaattipuolelta. 


Parlandin runot ja suomenruotsin murrekirja löytyi myöskin. Vaikka tällä hetkellä mahdottomalta tuntuva tavoitteeni on oppia ymmärtämään Tanskassa puhuttavaa himmerlandskin murretta, minua kiinnostaa perehtyä näihinkin. Ehkäpä kohta hupmailen niin leveää österbotniskaa, ettei yksikään ruotsia puhuva tuttuni minua ymmärrä. 
- Ä je lett ti haald åt ha som asint jäär. 
- Kårvin har två endor, men stjäär han äv midtåpå så vaal ä fyra småå.
Boken om våra modersmål sisältää esseitä pääosin ruotsiksi, mutta myös muillakin kielillä. Se on julkaistu syntymäpäivälahjana Mikael Reuterille: ''Artikkelen nedenfor er skrevet på islandsk både fordi jeg vet at Mikael Reuter forstår islandsk og fordi jeg tror at han setter pris på det som en nordisk entusiast med interesse for språklig mangfold''. Tämä pätkä sai jo haaveilemaan, että minunkin kunniakseni joskus julkaistaisiin tekstikokoelma näin kauniilla saatesanoilla ja minun tapauksessani se toki sisältäisi kaikki mahdolliset pohjoismaiset kielet. 

Starkt te
kostar
12:50
14:—
15:—
(beroende på lokalen)
Vi betalar
12:50
14:—
15:—
(beroende på lokalen)
- Henry Parland 

Kiitos bloggaajapassista.

*****
Lukumato opiskelee grönlantia II, Kirjamessut

torstai 4. lokakuuta 2018

Ludvig Holberg - Erasmus Montanus

Tanskankielinen alkuteos (1723)
Painos: 1981
Kustantamo: Gyldendal
Sivumäärä: 68 + 75
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Erasmus Montanus, kouluttamattomien ihmisten lapsi, on hankkinut Kööpenhaminasta korkean koulutuksen, joka on sisältänyt filosofiaa, kuten logiikkaa, metafysiikkaa ja retoriikkaa. Montanus palaa synnyinsijoilleen tavaten jälleen sukulaisensa ja rakastettunsa. 

Komedian ainekset ovat kasassa kouluttamattomien ja huikentelevaisen kouluttautuneen kohdatessa jälleen toisensa. Ihmetystä ja kauhistelua herää, kun käy ilmi, että Montanus on latinalaistanut nimensä Rasmus Bergistä Erasmus Montanukseen. 


Koulutuserot välien hiertäjänä

Koulutustason periytyminen on edelleen tutkimusten aiheena, kuten myös ihmiset, jotka ovat pudonneet akateemisen ja duunarimaailman väliin löytämättä kotia oikeastaan mistään. Tarinoissa toistuu se, kuinka ihminen ei ole kunnolla sopeutunut akateemisen maailman tapoihin, mutta ei enää kuulu samalla tavalla  myöskään duunarisukuun. Ulkopuolisuutta ja sopeutumattomuutta on nähtävissä myös niissä tarinoissa, joissa duunaritaustasta tullut ihminen on löytänyt akateemisesta maailmasta itselleen kodin tai kokenut tehneensä väärän valinnan. 

Montanus on selkeästi sopeutunut akateemisiin piireihinsä, jopa niin, että on tullut ylimieliseksi. Hän tuntee olevansa liian hieno entisessä asuinpaikassaan, maanviljelijöiden ja muiden korkeakoulutuksen käymättömien ihmisten keskellä. Palaajan uudet tiedot hiertävät myös lähipiirin tunteita ja välillä itkettääkin. He eivät esimerkiksi voi millään hyväksyä, että planeettamme olisi pyöreä. Pannukakku se on, ja tämä myös Montanuksen on lopulta suostuttava myöntämään. Mielessäni kävivät Galilei ja kiista aurinkokeskisestä maailmankuvasta. Uuden maailmankuvan omaksuminen näyttäytyy suurena uhkana. En voinut olla miettimättä heitä, joille tieteen tuottama tieto on uhka, ja jotka eivät voi hyväksyä mitään omaan ajatteluunsa sopimatonta. Tällainen hyväksymättömyys tosin on kaikilla ihmisillä jossain mittakaavassa. 


Filosofian olemus

Erasmus Montanus on yksi keino etsiä vastausta filosofian olemukseen. Esittänen kysymyksen, kuka on filosofi ja mikä on filosofiaa. Vastausta tähän on etsitty lukuisten ihmisten toimesta, eikä vastaus ole lainkaan selkeä. Filosofi voi olla henkilö, joka opiskelee filosofiaa yliopistolla, mutta sen merkitystä pidetään monesti laajempana. Toisaalta filosofiksi voidaan mieltää henkilö, joka kehittää ajatteluaan ja käy väittelyitä ja keskusteluita muiden ihmisten kanssa järkipohjalta. Sitten toki on tapana sanoa, että ihmisellä on filosofia, silloin kun hän päästää suustaan jotain edes hitusen syvällisempää, näkökulmasta riippuen. Kirjakaupat ovat kelpuuttaneet filosofiahyllyihinsä, eivät suinkaan akateemista filosofiaa, vaan tarot-kortteja, elämäntapaoppaita ja enkelikirjoja — kaikkea, mikä eroaa arkiajattelusta ja tarjoaa jonkinlaista mystiikkaa, jonka kanssa en sanoisi filosofialla olevan tekemistä. Filosofian avulla voidaan tutkia mystiikkaa, mutta mystiikkaa itsessään se ei ole.

Teoksen kommentaarissa huomautetaan, että Montanus on nuori ihminen, joka kuvittelee keskustelun tarkoituksen olevan oikeassa oleminen eikä totuuden lähestyminen. Todista se! Todista se! huutelee Montanus eikä kelpuuta vastaukseksi oikeastaan mitään. Totuuden lähestyminen ja yhdessä pohtiminen on kaunis näkemys filosofian olemuksesta, mutta ei täysin kattava eikä välttämättä totuudenmukainenkaan.


Kieli identiteetin ja aseman kysymyksenä

Kiinnostavaksi näkökulmaksi nousi myös latinan asema maailman ja sivistyneistön kielenä. Nykylukijana mietin latinan ja englannin asemaa. Erasmus Montanuksessa käytetään paljon latinankielisiä lausahduksia, jotka on ainakin tässä painoksessa käännetty alaviitteisiin. Englanti on noussut maailmankieleksi hyvin nopeasti ja vaivihkaa, nyttemmin kasvattaa edelleen asemaansa selkeän englanninkielistämispolitiikan seurauksena. Toisin kuin latina taisi aikoinaan olla, englanti ei ole enää statuskysymys, sillä se ei ole vain ylemmän luokan kieli. Englanti eriarvoistaa eri tavalla: sulkemalla sitä osaamattomat ihmiset enemmän tai vähemmän ulkopuolelle. Samalla kielten käyttöalueet kaventuvat ja kieliä kuolee aikaisempaa vauhdikkaammin, mikä vähentää kulttuurien ja ajattelutapojen variaatioita ja voi tehdä ihmisistä juurettomia kielensä ja itsensä kadottaneita olioita. 

Ajatus näiden kielten asemasta ei tokikaan sisälly teokseen itseensä, vaan on omaa teoksesta noussutta pohdintaani, jota olisi kiinnostavaa jatkaa pidemmälle vertaillen kielten asemaa ja niiden aseman aiheuttamia seurauksia laajemminkin. 

******

Erasmus Montanus on täynnä tulkittavaa. Se herätti minussa enemmän vakavia ajatuksia kuin nauruntyrskähdyksiä ollakseen komedia, mutta silti Holbergin näytelmä on kiinnostavaa luettavaa. Ehkä teoksen onnistuneisuus on siinä, että hauskuuttelunsa ohessa se pistää pohtimaan vaikeitakin kysymyksiä. Ei ole yksinkertaista sanoa, kuka lopulta on naurun kohde. Lopun onnellisuuskin on näkökulmakysymys.

LinkWithin