sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Helsingin kirjamessut 2/2

Toinen, ja messujen viimeinen, päivä on nyt ohi ja olen kotiutunut takaisin kirjoittamaan pohdintojani. Tänäänkin vietin messuilla koko päivän, nyt kuitenkin keskittyen enemmän ohjelmatarjontaan, mitä nyt  kaksi tuntia kiertelin ystäväni kanssa.

Päivän aloitin hakemalla päivän Hufvudstadsbladetin ja samalla jakeluun oli tullut myös kirjallisuus- ja kulttuurilehti Källanista jokin toinen numero kuin se, jonka eilen otin. Mukaan lähti esite Hans Ruin esseekilpailusta, johon ehkä voisin ottaa osaa ja osallistuin Svenska Akademien kilpailuun saaden tieto-osiosta oikein 7/12 ja nyt jännitän saanko kirjapalkinnon. Myös moniin muihin arvontoihin osallistuin ja eräästä lähti mukaan pikapalkintona dekkari, jonka suosiolla luovutan sitä enemmän haluavalle. Poikkesin uutuusosastolla sen verran, että hain kirjan, joka eiliseltä jäi harmittamaan. Kyseessä on siis Ville Similän ja Mervi Vuorelan Valtio vihaa sua - suomalainen punk ja hardcore 1985-2015.
Saatuani kirjan reppuun, kiiruhdin Aino-saliin kuuntelemaan paneelia vähemmistöt suomalaisessa kirjallisuudessa, jossa Taika Dahlbom haastatteli Anja Snellmania, Maija Haavistoa ja Mari Pyytä. Haavisto onnistui saamaan minut hieman kiinnostumaan hänen romaaneistaan. Pidin myös hänen vastauksestaan yleisöstä nousseeseen kysymykseen siitä, miksi vähemmistön edustaja on teoksissa aina päähenkilö, jos sellainen löytyy, ja vain hyvin harvoin sivussa. Haavikon vastaus kuului, että vammaisia, sukupuolivähemmistöjä ja monia muitakin vähemmistöryhmiä marginalisoidaan yhteiskunnassa niin paljon, että heidän täytyy saada olla välillä sankareita. En muista liittyikö se tähän puheenvuoroon, mutta joku panelisteista oli saanut kiitosta siitä, että hän oli kirjoittanut kirjan, johon vähemmistönuori voi samaistua. Kun miettii kuinka monesta eri kirjasta vammattomat cis hetero etnisenemmistö yms. nuoret saavat omanlaisia esikuvia, vähemmistönuorille tämä jää valitettavan vähäiseksi. Näille kirjoille olisi vieläkin enemmän tilausta. Ettei aina käsiteltäisi esimerkiksi sitä vammaisuutta taikka seksuaalisuutta ongelmana tai ilmiönä, jota vaan suvaitaan. Tässä keskustelussa pohdittiin myös sitä, kuka saa kirjoittaa mistäkin vähemmistöstä, täytyykö olla homo kirjoittaakseen homoista, ja mitä tulee ottaa huomioon kirjoittaessaan vähemmistöstä, jota ei itse  edusta. Käväistiin hieman leimautumisen pelon puolellakin. 


Kierreltyäni ystäväni kanssa ympäri messuhallia, suuntasin kohti Edith Södergran-lavaa, josta tuli suosikkini messuilla. Tämän lavan ohjelmista seurasin kolme - De finska romernas historia (Panu Pulma ja haastattelija Peik Henrichson), Integration, identitet och kultur (Mika Helander haastatteli ja keskustelijoina Zinaida Lindén ja Ahmed Hassam) sekä päivän päättävänä ohjelmana Dikt och politik - samhällskritiska drag i nyare finlandssvensk litteratur (haastattelemassa Trygve Söderling ja kesk. Johanna Holmström sekä Kaj Korkea-Aho). Kaikki näistä tarjosivat mielenkiintoista tietoa. Södergran lava oli mukavan pieni ja viihtyisä sekä ohjelma oli kiinnostavaa. Ja mainittakoon myös, että lavan penkit olivat messuhallin mukavimmat. Oikeastaan tykästyin tänä vuonna eniten koko ruotsinkieliseen messuosaan ja astelinkin suurimman osan ajasta punaisen maton päällä.

Bloggaajapisteellä pistäydyin kirjoittamassa vinkkilistan ei kovin tunnetuista vanhoista kirjoista, joten vinkkasin René Daumalin Mont Analoguen, Elis Andersonin Frenologian ja Radclyffe Hallin Yksinäisyyden kaivon. Pisteellä tapasin Hyönteisdokumentti-, Reader, why did I marry him- ja Yöpöydän kirjat-blogin kirjoittajat ja kävimme mielenkiintoisen keskustelun pääosin frenologiasta. Kiitos teille.


Aini Linjakumpu haastattelijanaan Matti Myllykoski pohtivat hengellistä väkivaltaa ohjelmanumerossa uskonnon varjot - hengellinen väkivalta kristillisissä yhteisöissä. Linjakumpu totesi, että useimmiten hengellistä väkivaltaa on sellaisissa uskonnollisissa yhteisöissä, jotka tukeutuvat vahvasti pikkutarkkoihin sääntöihin ja normeihin, joiden rikkomisesta seuraa rangaistus. Toisekseen myös sellaisiin, joissa on vahva auktoriteetti (''koska Jumala näin haluaa''). Hän painotti kuitenkin, että jokaisessa liikkeessä on ihmisiä, jotka siinä ovat vapaasta tahdostaan ja kaikki liikkeet eivät ole läpeensä pahoja, vaikka tällainen stereotypia helposti syntyykin. Esimerkkeinä hengellisestä väkivallasta nostettiin ehkäisykielto, verensiirtokielto, karttamismenettely varsinkin Jehovan todistajuudessa sekä vaatimus seksuaalisuuden toteuttamisesta vain heteronormatiivisessa parisuhteessa. Karttamisoppi on paha jo siinäkin suhteessa, että liikkeestä eronneita/erotettuja kutsutaan luopioiksi ja nähdään huonompina ihmisinä kuin heidät, ketkä eivät liikkeeseen ole koskaan kuuluneetkaan. Näillä ''luopioilla'' sentään oli avain pelastukseen. Internet on kuitenkin mahdollistanut voimaannuttavia ulottuvuuksia.

Aleksis Kivi-lavan ohjelmistosta seurasin kirjalliset hiljaisuudet - sukupuoli, vähemmistöt ja sensuuri, jossa keskustelijoina olivat Tuula Juvonen ja Katriina Rosavaara, haastattelemassa Johanna Sillanpää. Pohdittiin sitä kuinka paljon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä esiintyy kirjallisuudessa, miksi aiheeseen paneutuvia kirjoja ei julkaista ja mikä näiden kirjojen merkitys voisi olla sekä sitä, miksi media ei tuo esille näitä kirjoja. Keskustelu kävi pitkälti samoja teemoja kuin Aino-salin vähemmistöpaneeli, mutta näkökulma oli nyt nimenomaan hlbti-ryhmässä.

Seuraamiani ohjelmanumeroita yhdisti se, että ne eivät käsitelleet niin paljon kirjaa, vaan enemmänkin antoivat tietoa kyseisestä aiheesta. Näin oli hyvä, koska en ollut lukenut kuin kaksi kirjaa viikonlopun ohjelmistossa tarjotuista kirjaan painottuvista esityksistä.

Kiitän tähän samaan syssyyn saamastani bloggaajapassista, siihen sisältyi hienoja etuja ja olo oli jotenkin huimasti virallisempi kuin ihan peruskävijänä. Lehdistökeskuskin vaikutti viihtyisältä paikalta.

Kokonaisuudessaan messut olivat varsin mukava kokonaisuus, jossa kahden päivän mitta oli minulle mielekäs. Aikaisempina vuosina piti tehdä selkeä valinta kävikö katselemassa kirjoja vaiko esityksiä, nyt sai aimo annoksen kumpaakin, ja kotiin raahautui väsynyt, mutta iloinen messuilija. Jos jotakin voisin tuleville messuille toivoa, niin sitä että kohtaamisia ja keskusteluja saisi olla vieläkin enemmän, sillä niistä lopulta jäi paras tunnelma. Miksei voisi olla jotakin ohjelmaa, jossa myös yleisö pääsisi keskusteluun mukaan (muutakin kuin lukupiirejä), eikä olisi vain katselijan roolissa. Messut eivät kuitenkaan loppujen lopuksi ole pelkkä markkinoinnin ja ostamisen tantere.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Helsingin kirjamessut 1/2

Ensimmäinen messupäivä on ohi, ja on aika kirjoittaa koontia. Tänään tarkoitukseni oli vain kierrellä messualuetta ja tehdä hyvät kirjalöydöt, sunnuntaina sitten on aika keskittyä enemmän ohjelmaan. Vietin kirjojen keskellä koko päivän aina aamu kymmenestä ilta kuuteen asti.
Kirjamessut tarjosivat vaikka mitä mielenkiintoista ilmaisjakelua, joita otinkin mukaani ison kasan. Näitä etsiskellessäni ensimmäisen tunnin ajan, pohdin jo, että olenko minä enää Suomessa. Kuulin vain muutaman sanan suomea, mutta muuten joka puolelta (myös uutuuskirjojen) kuului pelkästään ruotsia - olin iloinen. Kiitos kaikille teille mukavista ruotsinkielisistä keskusteluista, tarjositte hyvää harjoitusta (puhuin lähes pelkästään tätä kieltä).


Yhdeltä islamia esittelevältä osastolta otin kaksi lehtistä - Ihmisoikeudet islamissa ja yleisimmät harhakäsitykset siitä ja Vad är meningen med livet. Eräs osaston henkilökunnasta innostui siitä, että olen lukenut Koraanin niin, että piti minulle puolen tunnin monologin Koraanin oikeasta lukutavasta ja Jumalan olemassaolon perusteista. Olisi varmaan jatkanut pidempäänkin, jos en olisi saanut siihen pieneen hengähdystaukoon sanottua kiitostani. Mielenkiintoinen näkökulma, huolimatta siitä että löysin monia ristiriitaisuuksia hänen puheestaan ja mukava kohtaaminen.

Nappasin myös mukaani päivän Hufvudstadsbladetin, Freds postenin teemana Efter  kolonialismen, kaksi yhteiskunta, kulttuuri, feminismi Astra-lehteä ja Källanin, joka on Svenska litteratursällskapet i Finlandin julkaisu.

Eurooppatiedotuksen/Eduskunnan piste on pakollista käytävää hyvien ilmaisjakelujen vuoksi. Tänä vuonna ei paljoa löytynyt sellaista, jota minulla ei jo olisi ollut, mutta neljä lehtistä eduskunnan kirjastosta, yleisesti eduskunnasta, eduskuntatalon taiteesta ja historiaa. Tällä pisteellä käynnin jälkeen hymyilytti entistä enemmän. Eräs henkilö tuli luokseni esittelemään näitä lehtisiä ja vastaamaan kysymyksiini ja samalla hän pahoitteli, että joutuu nyt puhumaan ihan vain suomea, toivottavasti ymmärrän. No toki ymmärsin, onhan kyse äidinkielestäni, mutta kaikki merkit siitä kuinka Suomessa välitetään ruotsin kielestä ja arvostetaan sitä, on minulle iloa tuottavia.


Antikvariaattipuolta kiertelin Shakespeare-löytöjen toivossa. Hyvillä tarjouksilla varustettuna hankin Yrjö Jylhän suomentaman Kuningas Learin (painos 1936), Cajanderilta Antonius ja Cleopatran (1918) ja kokoelman Shakespeare nuorisolle, kertomuksia Shakespearen näytelmistä (1905). Kaksi viimeistä sain muutaman euron alennuksella, koska sekä myyjän että minun suosikkikirjailija on Shakespeare. Uutuuspuolella en ollut uskoa silmiäni, kun näin suht halvalla ruotsinnoksen soneteista ja runoelmista. Nämä runoelmat, joita ei ole suomennettu, löysin ne nyt sellaisella kielellä, jolla kykenen lukemaan. Osaston myyjä sai kuulla pitkän, hämmentyneen puheeni siitä kuinka onnellinen olen nyt.



Loput löydöistäni näkyvät tässä kuvassa. Näistä Noitavasara oli sellainen, joka minun oli tarkoituskin ostaa messuilta, ja Noitain paljastaminen oli kaupanpäällinen. Eräs kirja uutuuspuolelta oli myös kiinnostava, mutta päätin jättää sen vielä ostamatta ja nukkua yön yli - jäisikö harmittamaan vaiko ei. Nyt olen sitä mieltä, että  sen vielä huomenna hankin, mutta muuten keskityn haastatteluihin.

Jonotin myös Sofi Oksasen signeerauksen Normaan, joka ei suinkaan ole minun kirjani, vaan sukulaiseni, jolle lupauduin nimikirjoituksen hankkimaan. Hirmuinen tungos ja jonotusaika sitä varten.

Ja eräs huomio, jonka tein nyt  bloggajapassi paidan helmassa, oli se että ihmiset - niin myyjät kuin kävijätkin - tervehtivät ja keskustelevat aivan eri tavalla kuin aikaisempina vuosina. Kahdella edellisellä kerralla ei vaihdettu kuin muutama sana siinä tilanteessa, jos ostin kirjan. Nyt pääsin käymään monia mielenkiintoisia keskusteluja ja sain jopa tervehdyksiä. Pistäydyin bloggaajapisteellä, mutta huomenna ajattelin tulla vielä muutenkin kuin vain ohimennen sanomaan hei.

Huomenna julkaisen osan 2/2.


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Liebster Award - tunnustus

Katriinalle suurkiitokset tästä tunnustuksesta. Oli iloinen yllätys.



1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

1. Tack person som gick prisen för dig och sätt länk till hens bloggen.
2. Sätt pris till din bloggen.
3. Svar alla frågorna.
4. Berätta 5-11 blogger, som ger pris. Dem har under 200 läsarer.
5. Utfärd 11 frågor.
6. Skriv stadga till din skriften.
7. Berätta ur prisen dem, som du välj.
Katriina antoikin varsin kinkkisiä kysymyksiä, joiden parissa riitti pähkäiltävää, ettei kaikki vastaukset olisi olleet samanlaisia.
1. Pidätkö kauhukirjoista? Gillar du skräcklitteratur?
En ole juurikaan lukenut kauhukirjoja, muutaman lapsille suunnatun, mutta Stephen King jäi jo kesken. En siis voi sanoa pitäväni.

Jag har inte läste många skräckböcker, några barnsböcker, men Stephen Kings bok var inte min grej.

 2. Mikä on paras kauhukirja ja miksi? Vad är bäst skräckboken och värför?
Kuten jo todettu, en lue kauhua. Tähän mennessä on tutuksi tullut vain R. L. Stinen Goosebumbsit, joista Hän on kannoillasi ja Naamioitu kostaja - kirjoissa (en ole lukenut) on kyllä hienoin kansikuva, mutta sisällöltään ehkä Karmivat pianotunnit. Ehkä sen takia, että harrastan pianonsoittoa? Tiedä häntä. Omista hyllyistä löytyy Viemärin vaanija ja aikanaan olin hyvinkin innostunut koko sarjasta. Sittemmin se on jäänyt, mutta voisihan sitä joskus palata.

Jag har lärt känna R. L. Stines Goosebumbps-serie. I böckerna Hän on kannoillasi och Naamioitu kostaja (jag har inte läst) är finaste omslagsbild, men Karmivat pianotunnit är mest intressant. Kanske därför att jag spelar piano. Jag vet inte. I min egna hyllor är Viemärin vaanija och ibland gillade jag serien.

 3. Millaisista kauhuolennoista tykkäät lukea (esim. vampyyrit, kummitukset, zombiet, noidat, ihmissudet)? Har du någon skräckfigur som du gillar läser (till exempel vampyr, spöke, zombie, häxa, varulv...)
Kauhuolennot eivät itsessään kiehdo minua. Ihmissudet ja vampyyrit etäännyttävät entisestään kauhutarinasta. Eli jos lukisin kauhua, haluaisin nimenomaan realistisuutta, todellista maailmaa. Siitäkin voisi saada mitä tahansa tyylilajiin sopivaa irti - yliluonnollisilla elementeillä varustettu kauhu ei ole edes pelottavaa, koska siitä voi etäännyttää itsensä.

Nej, jag gillar inte skräckfigurer. Om jag skulle läsa skräcklitteratur, jag vill att sagor skulle vara realistiska. Skräcklitteratur med övernaturliga elementer är inte skrämmande, eftersom avlas kan distansera sig.

 4. Mitä Halloween aiheisia kirjoja suosittelisit muille? Vad böcker du rekommendera som tema är halloween?
Pyhäinpäivään tahi tuttavallisemmin kurpitsajuhlaan minulla ei ole mitään kirjaa suositeltavana. Aina voi kuitenkin ehdottaa Tsekkoslovakialaista kansansatua Kuolema kummina. Tämä ei ole kauhua, ei mitään erityistä kurpitsajuhlaluettavaa, mutta satuna varsin loistava.

Jag vet inga böcker som tema är halloween, men jag rekommendera Tjeckoslovakiens folksagan Döden som fadder, som är bekant också Grimms sagan. Dessa är inte skräcklitteratur, men den är jätte kul.

 5. Mikä on paras paikka ja hetki lukea kauhukirjoja? Vad är bäst plats och tid att du läser skräckböcker?
Jaa-a, en minä tähän mitään kykene vastaamaan.

Ojdå, jag kan inte svarar.

 6. Mikä kirja on saanut sinut oikeasti pelkäämään? Vad bok är sådan, att du fruktade?
En ole pelännyt mitään tarinaa. Totesinkin jo, että yliluonnollinen kauhu ei ole pelottavaa. Ei edes Kingin Se - kirja typerine pelleineen. Mielestäni oikeassa maailmassa on niin paljon kaikkea, että yliluonnollisuutta tähän ei enää kaipaa. Aikanaan etäännytin itseni fantasiasta. Shokeeraavimmat ja kauhistuttavimmat kirjat ja aiheet löytää kyllä ihan realistisuudesta. Hitler on tähän tarkoitukseen aivan omaa luokkaansa, ja koetapa lukea pedofiliasta taikka terrorismista. Ei jännittävyyttä kaukaa tarvitse etsiä, mutta pelko on silti väärä sana. Ehkä ennemmin inho tai jotain muuta sellaista.

Jag har inte fruktat när jag har läst. Jag tycker att övernaturliga skräck är inte skrämmande. I riktig världen är så mycket olika saker och händelser att jag längta inte övernaturliga elementer. Ibland läste jag så mycket fantasi, att nu orkar jag inte. Mest fruktansvärd böcker och temor kan hittar i realistiska böcker. Hitler är precis fruktansvärd, liksom pedofili eller terrorism också.

 7. Kuunteletko tunnelmaa luovaa musiikkia lukiessasi kirjoja? Lyssnar du musik när du läser böcker?
En pysty kuuntelemaan musiikkia, jos luen. Musiikkia kuuntelen toki muuten, mutta sen kanssa ei pysty keskittymään kirjaan. Otankin vapauden suositella hyvää musiikkia. Tällä hetkellä eniten kuulokkeistani kuuluu näitä: Klamydia on perseestä, Tänä yönä vien sut pois, Mä vaan pogoon, Minus Zero ja monia muita. Punk, noise ja moni muu (häiriöäänimusiikki) on parhautta musiikin saralla. Suomalaisista tulee kuunneltua eniten Klamydiaa, Pelle Miljoonaa, Apulantaa ja Satumnaisuutta. Ulkomaisista kestosuosikkiani Coca-cola 3:sta ja Rise Against, Merzbow, Death in June... On musiikki niin hienoa, näillä saa tunnelmaa aikaan.

Naturligvits jag lyssnar musik, men jag kan lyssnar om jag läser. Jag vill rekommendera några bra band och låter. Just nu lyssnar jag  mest: Klamydia on perseestä, Tänä yönä vien sut pois, Mä vaan pogoon, Minus Zero och många andra låter. Punk, noise och många andra musikstiler är min grej. Min favorit finländska banden är Klamydia, Pelle Miljoona, Apulanta och Satumnaisuus. Bästa banden i utomlander är min favorit Coca-cola 3 och Rise Against, Merzbow, Death in June... Musik är fin!

 8. Luetko kirjoja aina parhaillaan kuluvaan vuodenaikaan tai juhlapyhään liittyen? Läser du böcker som gäller årstid eller fest som är nu?
Voi en. En lue mitään vuodenaikaan katsoen, yleensä. Tällä hetkellä olen palannut Bröderna Lejonhjärtan maailmaan ja tutustun Kivun kauneuteen.

Nej. Jag läser någonting som gäller årstiden, vanligen. Just nu läser jag Astrid Lindgrens Bröderna Lejonhjärta på svenska och Taru Höykinpuros boken Kivun kauneus. Den innehåller några berättelser, annorlunda skrivarer, och tema är sadomasochism.

 9. Mikä kirjoihin liittyvä asia kauhistuttaa sinua eniten? Vad saker som gäller böcker skrämmar dig mest?
Yksi ''kauhistuttavimmista'' asioista on uutuuskirjojen pitkät varausjonot, jotka tulivat tutuiksi Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä - trilogian kohdalla. Ei läheskään sama kuin talsia kirjastoon tietäen, että siellä haluamani kirja odottaa. No ei vaineskaan - hienoa että kirjoja luetaan ja niitä varataan.

En saker som är skrämmande är den att jag måste väntar så länge om jag vill läser nyhetbok. Exempel, jag måste väntade länge när jag ville läsa Jonas Gardells trilogi Torka aldrig tårar utan handskar. Den är inte samma sak än går i bibliotek och veta att bok som jag vill, väntar där. Nåjo, den är fin att människor läser böcker.

 10. Juhlitko riehakasta Halloweenia vai rauhoitutko pyhäinpäivänä vai kumpaakin vai ei kumpaakaan? Firar du halloween?
En juhli kurpitsajuhlaa, yleensäkään en pidä juhlien materiaalisuudesta, mitä pyhäinpäivä aika lailla on. Hyvä ruoka ja musiikki, sekä mukava kirja on aina paikallaan, oli mikä päivä tahansa. Enimmillään koristelen ruoan teemaan sopivasti.

Jag firar inte halloween. Jag gillar inte materialistisk fest. Både god mat och bra musik, också bra bok är alltid kul sak. Ibland användar jag halloweentema om jag gör mat.

 11. Minkä aihealueen kirjoja luet yleensä eniten? Om du läser böcker, vad är din favorittema?
Mitään tiettyä aihealuetta ei ole. Helppo on kuitenkin todeta, että hömppää en lue alkuunkaan ja chick lit on kauhistus numero yksi kera dekkarien. Kirjassa pitää olla ajateltavaa, pureskeltavaa ja ehkä jopa mahdollisuus järkyttyä - parhaimmissa kirjoissa vaikutus kestää usean päivän ajan. Gardellin Äkpkpk-trilogia sai aikaan kalvavan kylmyyden tunteen ja jokin toinen kirja taas järkyttää, esimerkkinä se Taisteluni, ja Timo K. Mukka herättää kirjoillaan jotain todella syvää. Kirjat ovat minulle mahdollisuus tutustua uusiin maailmoihin, näkökulmiin ja syventää käsitystäni maailmasta. Ne ovat jatkuvasti muokkaamassa maailmankuvaani, kirjojen avulla löydän uusia näkövinkkeleitä maailman tuijottamiseen. Täytyy  silti myöntää, että olen erittäin kiinnostunut kaikesta seksuaalisuuteen liittyvästä monimuotoisuudesta - sekä valoisalta että pimeältä puolelta. Sadomasokismi, prostituutio, pedofilia, fetissit, mutta myös varsin valtavirtainenkin ihmiselämän ilmeneminen saa minut intoutumaan ja kiinnostumaan. Pidän myös klassikoista esimerkiksi sen takia, että ne ovat aikalaisen kertomus omasta maailmastaan, ei niin kuin historiallinen romaani. On kuitenkin mielenkiintoista vertailla klassikkoa ja samaan aikaan sijoittuvaa historiallista romaania - kuinka näkemyksemme maailmasta ovat muuttuneet aikojen saatossa, mitä me pidämme arvossa jne. Realistisuus, usein myös rankkuus on minulle se juttu.

Jag har någonting favorittema. Den är lätt, att jag inte läser ''skräp'' (rolig men inte rationell) och chick lit och deckare är inte mina grejer. Jag gillar böcker som ger tankar och kanske de rubbar. Gardells Torka aldrig tårar utan handskar, Hitlers Mein Kampf och alla Timo K. Mukkas böcker är jätte effektfulla böcker. Böcker är möjlighet lära känna olika synvinklar och de bearbetar min världsåskådning. Jag måste tillstå att jag är jätte intresserad sexuals mångfald - både mörk och ljus sidor. Sadomasochism, pedofili, prostitution, fetischer men också särdeles mainstream livstil, är jätte jätte intressanta. Jag gillar jämföra klassiker och historiska romaner - hur vår åsikter har bytt, vad är viktig och värdefull och så vidare. Sanning och ocså hårda temor är mina grejer.
Yksitoista kysymystäni haastamilleni henkilöille / Min frågorna:

Du kan svarar på finska eller på svenska
1. Miksi pidät juuri kirjablogia? Varför har du bokblogg?
2. Luetko klassikoita? Läser du klassiker?
3. Mikä on paras klassikko, jonka olet lukenut? Vad är bästa klassiker, vars du har läste?
4. Pidätkö runoista tai näytelmistä? Gillar du dikter eller pjäser?
5. Blogiaikasi paras kirja? Miksi? Vad är bästa boken vars du har läst, när du har skrivit bloggen? Varför?
6. Kertoisitko jostakin sinulle tärkeästä kirjailijasta? Kan du berätta ur författare, som är bemärk för dig?
7. Haaveiletko oman kirjan julkaisemisesta? Miksi? Miksi et? Har du dröm att du skulle publicerar din egen bok? Varför? Varför inte?
8. Luetko muilla kielillä kuin äidinkielelläsi? Läser du andra språker än din modersmål?
9. Kertoisitko jonkin laadukkaan tietokirjan? Kan du berätta, vad är högklassig fackbok?
10. Mitä sinulla on kirjahyllyssäsi? Siis minkälaisia kirjoja? Vad har du i din bokhyllan? Alltså, hurdana böcker?
11. Mikä kirjoissa on parasta? Vad är det bästa med böcker?
Haastamani blogin pitäjät (ja perustelut, miksi juuri he):
Miskan blogiin löysin joskus kevättalvella ja luin viime kesänä blogin kokonaan läpi, aivan alkuhetkistä lähtien. Tällä nuorella miehellä on hieno kirjoitustyyli, arvostettava palo kirjoittamiseen (on niin hienoa, kun paistaa läpi se, että asiaan suhtaudutaan intohimolla, oli sen kohde mikä tahansa!), ja samaistuttavia mielipiteitä. Tätä blogia lukiessa tulee aina hyvälle mielelle.
Jokken kirjanurkka oli yksi ensimmäisiä blogeja, joita luin - jo silloin kun en vielä ajatellutkaan perustavani omaa. Jokken kirjoitusten mukana olen kulkenut ihan alkuvuodesta 2012. Hänen bloginsa ja kirjoituksensa herättävät minussa kunnioitusta, ja se on ollut yksi merkittävimpiä tienviitoittajiani omalla blogitaipaleellani.
Zephyrin blogi on myös jotenkin kotoisa, ja samalla kurkistus täysin erilaiseen lukuarkeen kuin minulla. Ehkä kiinnostukseni tätä blogia kohtaan lähtee siitä erilaisuudesta. Kirjanurkkauksen parissa olen saanut monia oivalluksia, ai tällaistakin kirjallisuutta on.
Yksi uusimpia löytämiäni blogeja on Lukupino, jossa mielenkiintoisella tavalla käsitellään kirjallisuutta ja kulttuuria. Monipuoliset aiheet ja näkökulmat innostavat minua. Erityisen innoissani olen upeasta esittelytekstistä minä-välilehdessä. Juuri näin! Lukeminen todella on paljon laajempaa kuin kirjat.
Annan blogin löytäessäni olin iloisesti yllättynyt, toinenkin klassikoiden lukija on täällä blogimaailmassa. Sittemmin kävi selväksi, että luemme aivan erilaisia klassikoita - hän lukee niitä kevyitä ja onnellisen elämän makuisia kun minä täällä tahollani synkistelen. Annan lukemat klassikot kuuluvat suurimmaksi osaksi kategoriaan ''minä en näitä lue'', mutta klassikoista lukee aina mielellään.
A room of my own är kul blogg, som jag hittade i sommar. Den har hjälpte mig studera svenska, jag har studerat många ord. Mrs Calloways bloggen är intressant eftersom jag kan hittar nya böcker som publicerar inte i Finland och lära känna andra svenskblogg.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Syyspäivien kirjakuulumisia

Sain lukemisen otteesta kiinni jälleen kunnolla. Taru Höykinpuron toimittama Kivun kauneus on imaissut aivan heti mukaansa näiden ihmisten tarinoihin. Kirja on parasta pitkään aikaan. Hetken otin kuitenkin aikaa lukemiselta kirjoittaakseni jotakin blogiinikin, nimittäin esitunnelmia Helsingin kirjamessuista, jotka ovat jo aivan oven takana.
Tänä vuonna on aivan erityisen upea tilanne. Ymmärsin, että minäkin voisin saada bloggaajapassin - ja näin sainkin. Ajatuksissa on siis viettää messuillen koko viikonloppu sen yhden päivän sijasta. 
Messuilla on muutakin kuin kirjoja, joten aloitan siitä. Tänäkin vuonna ilmeisesti musiikkimessuille on pääsy samalla lipulla, joten lauantaina vietän toivon mukaan sillä puolella pari tuntia. Ensin kello 12.00 on lavalla puhumassa Apulanta ja sitten 13.00 Pelle Miljoona. Pellen haastattelua en ainakaan ajatellut jättää välistä.
Mutta sitten niihin kirjoihin...
Lauantai
12.30 ->
Tietokirjailijapalkintojen jako (Eino Leino)
Hyvän elämän filosofiaa (Sibelius)
Kärlek <3 Feminism = sant? (Tottiscenen)
15.30->
Aikamme monta islamia (Eino Leino)
16.00-17.00
Lempilyriikkaa
Sunnuntai
11.00->
Äidinkielemme historian käännekohtia (Wine Corner)
Vähemmistöt suomalaisessa kirjallisuudessa (Aino)
11.30->
Vartiotornin varjossa - toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta (Mika Waltari)
12.00->
Maailma eläimen silmin (Aino)
13.00->
Hanko ja Porkkala - Neuvostoliiton meritukikohdat (Eino Leino)
Uskonnon ja tieteen myytit (Aino)
Kun enkelit katsovat muualle & Minuuttivalssi (Louhi)
13.30->
Muistolaattabongarin opas (Katri Vala)
14.00->
Käännetyt maailmat & kääntämisen menneisyys ja tulevaisuus(Aino)
De finska romernas historia (Edith Södergran)
14.30->
Uskonnon varjot - hengellinen väkivalta kristillisissä yhteisöissä (Mika Waltari)
15.30->
Kasvonsa menettänyt mies (Mika Waltari)
16.00->
Integration, identitet och kultur (Edith Södergran)
16.30->
Kirjalliset hiljaisuudet - sukupuoli, vähemmistöt ja sensuuri (Aleksis Kivi)
17.00->
Dikt och politik - Samhällskritiska drag i nyare finlandssvensk litteratur (Edith Södergran)
17.30->
Halun vallassa - onnellisuutta etsimässä (Eino Leino)
Lauantain ajattelin enemmän keskittyä antikvariaattipuolella kiertelyyn ja näiden halpojen (jopa ilmaisten) mielenkiintoisten tuotteiden tuotteiden tutkailuun ja tunnelman haisteluun. Viime vuonna ilmaiseksi löytyi kasa Euroopan politiikkaa ja taloutta yms. käsitteleviä lehtisiä. Ehkä jopa pistäydyn lempilyriikkaa-tapahtumassa Shakespearen sonettien kanssa. Ja tiedä häntä jos tänä vuonna uskaltautuisin bloggaajapisteelle, lähemmäs kuin kahden metrin päähän.  Sunnuntain todennäköisesti keskityn ohjelman seuraamiseen, onhan sunnuntaina minulle selkeästi mielenkiintoisempaa tapahtumaa kuin lauantaille. Tunnelman mukaan menen.

torstai 8. lokakuuta 2015

Paluu blogiin

Hui, huomaamatta meni aika niin etten kirjoittanut blogiin lainkaan. Vain tuo yksi jotensakin kirjoitettu arvostelu ilmaantui. Vihdoin olisi taas aika osoitella elonmerkkejä - elossahan täällä ollaan.
Syksy on mennyt aika tiiviisti muun muassa musiikkiharrastuksen parissa ja näin lukeminen on jäänyt vähemmälle. Nyt sekin alkaa kuitenkin innostaa ihan eri tavalla. Mutta eritavoin upeita kappaleita on tullut kuunneltua ja analysoitua kattavat määrät - Pelle Miljoonaa, Against me:tä yms. pääosin punkyhtyeiden biisejä.
Syksyiselle lomalleni olen jo hankkinut luettavaa ja ajattelin myös saattaa loppuun vielä tämän viikon puolella Astrid Lindgrenin Bröderna Lejonhjärtan. Mutta siitä lisää sitten myöhemmin. Lomakirja on sen tasoista arvostelua saanut, että en ihan heti mainosta sitä täällä. Olen kyllä innoissani, mutta voi myös käydä niin etten ikinä saa sitä loppuun. Aika näyttää. Lomalla tarkoitus on myös vihdosta viimein saada pari arvostelua julkaistua ja sillä tavoin mennään sitten kohti Helsingin kirjamessuja. Nehän on jo tässä kuussa.
Lyhyellä paluuyrityksellä toivotan kaikille kirpeitä syyspäiviä.

LinkWithin