sunnuntai 16. elokuuta 2015

Normeja haastavaa lastenkirjallisuutta 3

vk. 29

Aivan upean kirjastotempauksen jälkeen tuli aivan vastustamaton halu päästä kirjastolle. Lainapinot huojuvat omissa korkeuksissaan, joten päätin lähteä kiertelemään lasten osastoa. Miten ihania tuttavuuksia sieltä löytyikään! Sitten lopulta vielä etsiskelin viisi normeja haastavaa kirjaa ja istahdin lukemaan sateen ropistessa kirjaston rauhaan.

Luin nämä kirjat:

  • Jacqueline Wilson, Veljeni Henrietta
  • Jo Hoestlandt, Pellenaama
  • Catherine ja Laurence Anholt, Ystävät ympäri maailman
  • Pija Lindenbaum, Kenta ja barbiet
  • Pirkko Harainen, Emma ja erilainen perhe

Suosittelen kaikkia näistä lämpimästi. Jokainen kirja on kaunis kuvitukseltaan ja haastaa hyvin normeja. Eritoten tykästyin Veljeni Henrietta - ja Kenta ja barbiet -kirjoihin. Tällä kertaa en valitettavasti saa enempää kirjoitettua, ja kolmas osa jää hieman tyngäksi. Kävi niin, että tekniset ongelmat hävittivät kyseiset kirjankansikuvat (onneksi ei muita) ja muistiinpanoni. Nyt joulukuun viimeisenä päivänä muistikuvat tarinoista ovat heikoilla kantimilla.

----
Normeja haastavaa lastenkirjallisuutta 1
Normeja haastavaa lastenkirjallisuutta 2

perjantai 14. elokuuta 2015

Elokuinen yhteislukumaraton - lukuiloa!

Kesän ensimmäinen lukumaraton jäi välistä, mutta nyt olen taasen mukana. Tällä kertaa ajattelin ottaa ihan rennosti ja lueskella niitä kirjoja, jotka ovat omissa hyllyissäni tai lainassa kirjastoilta. Aloitan nyt perjantai-iltana 8.10 ja päätän seuraavana päivänä samaan aikaan.
Samalla lukumaraton-postaukseni kuuluvat lukuiloa-haasteeseen, sillä onhan tämä varsin hauskaa puuhaa.
Viime maratoneissani olen lukenut erittäin mukavia kirjoja (toki myös pettymyksiä) kuten Heini Junkkaalan Soita minulle Billy, Sapfon Iltatähti, häälaulu ja Doris Lundin vaikuttava Eric. Eikä sovi unohtaa, että lukumaratonien aikana löysin toisen suosikkisitaateistani, Junkkaalan näytelmän alkulehdillä olevan, RuPaulin sanoman: You are born naked and the rest is drag (Olet syntynyt alastomana ja loppu on dragia).
Tämän kertaisen maratonin aloitan iki-ihanalla Else Holmelund Minarikin Pikku Karhun tarinoilla, uusintalukua siis. Pääsen ainakin vauhtiin. Onnea samalla muille lukijoille, olitte jo aloittaneet tai tulitte mukaan huomenna. Pidetään hauskaa ja nautitaan lukemisen ilosta.

Aikataulua maratonista:

8.10 Maraton alkaa Else Holmelund Minarikin Pikku Karhun tarinoilla.
8.57 Pikku Karhun tarinat on luettu, pohdin uutta kirjaa ja valmistaudun nukkumiseen.
9.40 Päädyin aloittamaan kielipakinakokoelmaa Maailman vaikein kieli, selailin sitä ja lueskelin ensimmäiset kymmenen sivua. Huomenna sitten jatkuu, nyt menen nukkumaan niin jaksaa taas olla virkeänä ja lukea.
8.19 Uusi päivä, olen selaillut muiden blogeja, joihinkin jopa kommentoinut ja nyt jatkuu myös oma urakkani kielipakinoiden parissa.
9.29 Lukuisia nauruja olen nauranut ja nyt on hengähdystauko paikallaan.
10.26 Nyt jatkan lukemista.
3.00 Luin juuri pakinat loppuun ja sain samalla paljon ajattelemisen aihetta. Seuraavaksi pohdin uuden kirjan.
4.21 Juhana Vähäsen Avaa tule on tällä hetkellä kesken, kyseessä on upea kirja, joka vaatii hidastelemaan. Silmät hyppivät riviltä toiselle ja ajatus ei kulje, joten pieni ulkoilu ja jaloittelutauko lienee paikallaan.
5.20 Jälleen on aika jatkaa lukemista ja katsoa mitä Avaa tule tuo tullessaan.
7.11 Avaa tule on nyt luettu ja tunti lukuaikaa jäljellä. Ehdin lukea vielä yhden ohuen kirjan.
7.55 Yksi satukirja tuli juuri saatettua loppuun. Tähän on hyvä päättää maraton.

Maratonin loppukoonti

Maraton on siis nyt jälleen ohi - ja voi kun olen innoissani. Mieleen ehti jo juolahtaa ajatus talvi-iltain maratonista, lomalla lämpimien peittojen alla joulun aikaan. Katsotaan saanko aikaiseksi (ja voihan tästäkin saada yhteismaratonin, jos muutkin innostuvat).

Hetkeksi nyt kuitenkin vielä tämän kertaiseen.

Kirjat:

Else Holmelund Minarik - Pikku Karhun tarinat
Lari Kotilainen ja Annukka Varteva (toim.) - Maailman vaikein kieli
Juhana Vähänen - Avaa tule
Richard Scarry - Perinteisiä tarinoita

Lopputuloksena on neljä kirjaa, joista kolme omasta hyllystä ja yksi kirjastolta. Näistä yksi oli uusintalukua. Sivumäärä on 535. Kaksi kirjoista on hyvin nopeita lukea, kaksi vaatii erityistä pysähtymistä.

Arvostelut kirjoista julkaisen sitten aikanaan, tarkemmat päivämäärät ilmestyvät sivupalkkiin.

Mikäli en aivan väärin laskenut, luin yhteensä hieman päälle yksitoista tuntia.

Aivan erityisesti jäi mieleen Juhana Vähäsen runokokoelma. Se vaatisi vieläkin enemmän pysähtymistä, lukemista ja keskustelua muiden ihmisten kanssa, jotta kaiken voisi saada irti. Upea elämys kaikin puolin!

''-- samat vanhat silmät vaikkakin sumeat jo, ja ehkä hän sen vuoksi näkee paremmin itsensä, kaikki heijastuu tuohon sumeaan kalvoon ja hän näkee kaiken täydellisesti eikä enää tarvitse mitään ulkopuoleltaan, ei mitään epätäydellistä.'' - Juhana Vähänen

Kiitos vielä tämän kertaisen maratonin järjestäjälle blogista Oksan hyllyltä.

tiistai 11. elokuuta 2015

Suomen lasten hölmöläissadut

Julkaistu: 2005
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 139
Mistä sain? Lahjana
Olipa kerran kirja, joka on naurattanut ja ihastuttanut ihmisiä vuodesta toiseen, ja löytää yhä edelleen vannoutuneet ihailijansa. Siellä hyllyissä se lymyilee ja odottelee ottajaansa, joka löytää sen maailman. Mikäpä muukaan olisi kyseessä kuin Hölmölän kylä ja kylän asukkaiden arkea kuvaavat tarinat. Ja eräs lukija, joka on päättänyt lukea sen kirjan lyhyenä iltapuhteena.
Eletään vuotta 2005 tai ehkä 2007. Jossain siellä päin kuitenkin on hetki menossa. Lukija avaa kirjan ja alkaa lukea.
''Kauan sitten oli jossain päin Suomea kylä, joka näytti aivan tavalliselta kylältä. Kylän touhuja seuratessa huomasi kuitenkin, että kaikki ei ollut ihan kohdillaan.''
Niin - ei niin kauaa sitten oli lukija, joka näytti syventyneen innoissaan aivan arkiseen harrastukseensa. Pään sisäisiä mietteitä seuratessa kuitenkin huomasi, että kaikki ei ollut ihan kohdillaan.
Ja se epäkohta oli aivan pohjattoman typerät ukot ja akat. Ja äärettömän pitkäpiimäiset sadut.
Kirja eteni - kangerrellen ja huokaillen, epätoivoakin tuntien. Kerta toisensa jälkeen kirja meni hyllyyn pölyttymään. Mutta sieltä se aina silloin tällöin putkahti takaisin, saaden aikaan vain lisää huokailuja, jotka ajan kiiriessä muuttuivat älähdyksiksi.
Ikinä milloinkaan ei lukija aloittanut kirjaa alusta, ei lukenut yhden yhtä sivua toistamiseen. Jatkoi vain velvollisuudentuntoisesti siitä mihin oli kirjanmerkin viimeksi jättänyt.
Vuodet etenivät. Yhä edelleen sama kirja painoi mieltä ja kummitteli jättämättä rauhaan. Kertaalleen kirja oli käynyt jo komeron synkimmässä nurkassa - ja se kertaalleen tarkoittaa yli vuoden mittaista ajanjaksoa.
Aikaa kului. Lukija hankki uusia kirjahyllyjä ja tyhjensi komeron kirjoista, laittaen ne kaikki esille. Paha muisto tuli jälleen entistä näkyvämmäksi.
Kului päiviä. 31.7.2015 lukija sai tarpeekseen ja päätti ottaa kirjan käteensä ja lukea sen loppuun.
Kului minuutteja, tuskaisia sellaisia. Höyryä nousi päästä ja ärtymys suureni, kun lukija luki tarinan ukosta akan töissä. Kun enää viisi sivua oli lukematta, oli lukija taas luovuttamassa. Halu kiusasi, se pakotti jättämään kirjan taas hyllyyn pariksi seuraavaksi vuodeksi. Mutta sitten lukija puri kieltään, kasvatti istumalihaksiinsa juuret ja luki ne viimeisetkin viisi sivua. Kello kahdelta oli urotyö suoritettu.
Saadakseen edes jotain kirjoitettua, lukija selaili kirjaa hieman alkupuolelta ja myhäili kuvituksen onnistumiselle. Lukija ei kuitenkaan enää lukenut. Voimat olivat loppuneet ja kirjan painettuaan sitten kiinni, kiinni se sai myös pysyä. Omatunnon kolkuttava ääni sai vihdosta viimein kaikota.
Ja nyt, kun jonkin aikaa on lukemisesta kulunut - aikalailla tarkalleen 45 minuuttia - ei lukija pysty kirjoittamaan kirjasta mitään järkevää, sillä käsitys siitä mistä ensimmäisillä sivuilla kirjoitettiin on kaikonnut jo joskus, kun vuosiluvuissa oli vielä kaksi nollaa.
Yhdestä asiasta lukijalla on varsin hyvät muistikuvat, tuskasta. Ja varma tieto siitä, että jos kuuna päivinä kukaan tulee pyytämään lukijalta kirjaa luettavakseen, ikipäivinä se ei ole Hölmöläiset.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Team Pärvelö - Hyi, Homoa!

Julkaistu: 2012
Kustantamo: Team Pärvelö
Sivumäärä: 92
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Team Pärvelön julkaisu Hyi, Homoa! johdattaa lukijan suomalaisuuteen, maalaismaisemiin ja homoseksuaalisuuteen.

Kokoelman piirtäjinä ovat:

Katarina Vesikko/Puppun
Ella Kurki,
Päivi Niinikangas/Ered
Tubbs
Taina Koskinen/Myrntai
Anni Keränen
Saija Korkiakoski
Hanna-Pirita Lehkonen
Miukki Kekkonen
Muura Karoliina
Raakel Hokkanen
Maaria Laurinen
Niko-Petteri Niva
Susanna Nousiainen/Suspu
Muura Karoliina
Kampela
Raakel Hokkanen
Maria Sunqvist (Muutama sana homosarjakuvasta)

Olen pohtinut jo pari viikkoa, mitä kirjoittaisin tästä kirjasta, joka oli ihan viihdyttävä, mutta samalla jätti - no, ei jättänyt mitään.

Kokoelma on ihan mukava ja kevyt, kun kaipaa nopeaa lukemista jossa saa ihan vapaasti antaa ajatustensa vaellella. Vain yksi sarjakuva on sellainen, että siitä ei saanut mitään selvää vaikka kuinka yritti lukea pariinkin otteeseen. Muutoin piirtäjät ovat kyllä tehneet ulkoasullisesti hienoa jälkeä.

Mikä parasta, kirjassa ei osoitella erityisesti homoseksuaalisuutta ja tehdä siitä jotain mystistä kummallisuutta. Toki se on merkittävässä osassa, mutta aikalailla arkisesti ja hyväntuulisesti. Onhan tarinaa joulupukistakin ja Kalevalaa ''hieman'' sovellettu. Hyi, Homoa! on sellainen hetkellinen hauskuus.

Sarjakuvista voi bongailla viittauksia suomalaiseen kulttuuriin, kirjallisuuteen, perinteisiin että myös ihan nykymaailmaan. Paljon oli perinteisiä tarinoita muokattu uusiksi versioiksi.

Maria Sunqvistin kirjoitukseen ''Muutama sana homosarjakuvasta'' olisin kaivannut paljon enemmän syvyyttä ja pituutta. Nyt se on lyhyt katsaus, mutta loppuu ennemmin kuin siitä saa mitään irti.

Toteamatta mitään muuta, onhan tämä sellainen kokoelma, jonka voisi kuvitella lukevansa paremminkin aurinkoisena kesäpäivänä laiturilla maaten, veden liplatellessa ja mansikoita mutustellen. Ehkä Hyi, Homoa! olisi jättänyt jotakin enemmänkin jälkeensä, mikäli tilanne jossa luin kirjan, olisi ollut erilainen.

lauantai 1. elokuuta 2015

Katsaus kesä- ja heinäkuuhun


Nyt se elokuukin on jo täällä. Kesä on mennyt ohi aikalailla nopeaan. Sadepäiviä on riittänyt, se on ihanaa. Sateen tuntu iholla ulkona juoksennellessa on kesän parhaita hetkiä. Toki siinäkin on ollut eräs haittapuoli. Nimittäin en ole päässyt kuin muutaman kerran lukemaan ulos, kun maa tai tuolit ovat olleet märkiä tai sitten on ollut ihan vain vaara sateesta, eikä kirjaa tietenkään voi sateessa pitää.
Kesäkuukausina ei ole lukeminen ollut sitä kaikkein aktiivisinta, mutta sen määrän olen korvannut lukemalla Hitleriä, sillä kyseinen Taisteluni-kirja pudottaa lukutahtia yli puolella.
Kesäkuun vietin blogilomaa, ja kirjoitinkin silloin tänne ainoastaan toukokuun koosteen ja yhden kirja-arvostelun. Heinäkuun bloggaamisen aloitin esittelemällä juhannuslukemistoni, ja vastaamalla ruotsalaisissa kirjablogeissa kiertävään tematrio-haasteeseen, jonka aihepiiri oli sillä kertaa meri. Lupauduin kirjoittamaan suomalaisista runoilijoista ja heidän ruotsinnetuista teoksistaan, joten tällainen kirjoitus on luvassa elokuun puolella. Sitten luin sarjakuvan, josta en pitänyt lainkaan ja osallistuin tempaukseen kirjastojen puolesta pohtimalla kirjastoja hyvinvoinnin, oppimisen, kulttuurin ja yhteisöllisyyden näkökulmasta. Tästä tempauksesta tuli pakottava halu lähteä kirjastolle ja niin sitten vietin päivän lasten puolella ja luin kuvakirjoja, joista on tulossa normeja haastavia lastenkirjoja-sarjaan postaus. Nuortenkirjaviikot eivät innostaneet, ja pyörin turhautuneena nuorten puolella. Sitten luin yhden kirjan, joka oli ihan hyvä - tavallaan ja aloittelin toista, joka vielä odottelee lopettamistaan. Tämä yksi kirja päästi pohtimaan uskon vaikutusta ihmisten elämässä ja nuorten radikalisoitumista, toinen kirja on laittanut pohtimaan rasismia. Nuortenkirjaviikkojen tulokseksi tulee tältä vuodelta kaksi kirjaa - yksi ja sitten toinen myöhästynyt. Sitten siirsin työpöydän vintille ja hankin pari uutta kirjahyllyäViimeisenä heinäkuun päivänä kirjoitin hajanaisia pohdintoja Taisteluni-kirjasta ja osallistuin sillä Ompun klassikkohaasteeseen. Näiden lisäksi heinäkuun puolella tuli luettua vielä yksi sarjakuva ja sitten satukirja. Myös blogin ulkoasu valmistui lopulta, ja olen nyt tyytyväinen. Mikäli joku tietää millä nuo tunnisteiden numerot saisi pienemmiksi, niin saa vinkata. Ja tokikin Shakespeare-osioon ilmestyi tauon jälkeen uusi kirjoitus.
Kesä- ja heinäkuussa luin (suluissa arvostelun julkaisupäivä):
Kari Suomalainen - Välskärin kertomuksia (10.6.)
Cotton karkaa haudasta (3.7.)
Nina Hemmingsson - Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt (7.7)
Markku Karpio - Tie auki taivasta myöten (22.7.)
Hitler - Taisteluni, 184 sivua (31.7.)
Team Pärvelö - Hyi, Homoa! (tulossa 5.8.)
Suomen lasten hölmöläissadut (tulossa 11.8.)
Viisi normeja haastavaa lastenkuvakirjaa (tulossa 16.8.)
Sivumäärä, pois lukien kuvakirjat on 885 - tavallaan. Paljastukset tästä ilmaantuvat elokuun arvostelujen yhteydessä.

Kuten huomaa, olen nyt aloittanut kokeilemaan postausten ajastamista. Tämä voisi taata sen, että blogissa ei ilmesty arvosteluja montaa kerralle ja sitten tule useamman viikon taukoa. Katson ja kokeilen jääkö tämä tapa, mutta ainakin nyt se vaikuttaa hyvältä.

LinkWithin