maanantai 14. huhtikuuta 2014

(vk.15, maanantai)
JEANETTE WINTERSON, EI APPELSIINI OLE AINOA HEDELMÄ
Oranges are not the only fruits (1987)
Painos: 2007
Kustantamo: Bazar
Sivumäärä: 230
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Kirjablogien ihmeellisestä maailmasta minulle sattui silmiin tämä kirja, jolla oli hyvin kiinnostava nimi. Päätin ennakkoluulottomasti tarttuaa opukseen, mikä ei ollut lainkaan virhe. Ei appelsiini ole ainoa hedelmä oli hyvin mielenkiintoinen ja siinä yhdistyi useampi minua kiinnostava aihe.
    Ymmärtääkseni Winterson kuvaa tarinassa omaa kasvuaan aikuiseksi. Jeanette on adoptoitu uskonnolliseen perheeseen, joka haluaa kasvattaa lapsesta lähetystyöntekijän ja lapsisaarnaajan. Tyttö on kiinnostunut oppimisesta ja omistautunut aiheelleen. Kouluun mennessään hän on yksinäinen ja erottuu uskonnollisten aiheidensa vuoksi. Hän kertoo toisille lapsille manalasta, minne he joutuvat mikäli eivät usko Jumalaan. Opettajat järkyttyvät syvästi, etenkin kun Jeanette kirjoo mustalla langalla kuvan helvetissä palavista ihmisistä ja lisää siihen aiheeseen sopivan tekstin. Lapsuus ei ole helppo, mutta äiti on erittäin ylpeä kasvatistaan.
    Kaikki vaikuttaa menevän hyvin seesteisesti ja suunnitelmien mukaan. Mutta sitten neljätoistavuotiaana Jeanette ihastuu, toiseen tyttöön. Melanie on hänen mielestään juuri täydellinen eikä hän tiedä, että rakkaus samaan sukupuoleen ei ole hyväksyttävää. Kun asia saadaan selville, joutuu Jeanette ja Melanie kirkossa eteen nöyryytettäväksi. Tämän minä olin jo olettanut, mutta lopun juonenkäänteet ja loppuratkaisu yllättivät.
    Tämä oli yksi niistä sadoista kertomuksista aiheesta lapsen kasvu nuoreksi aikuiseksi. Samalla rikotaan jotain annettua 'sääntöä' ja pohditaan kuinka sovitaan kyseiseen ryhmään. Ei appelsiini ole ainoa hedelmä ei erottunut oikeastaan lainkaan tästä joukosta. Se oli harmillista, tässä oli ainekset todella hyväksikin tarinaksi. Sen lisäksi ikä ei kovin usein käynyt selville, mikä olisi ollut parempi vaihtoehto tarinan kannalta. En myöskään ymmärtänyt kirjan jaottelussa käytettyjä nimiä. Miten ne liittyivät juuri sen luvun tapahtumiin? Positiivisina puolina mainitsen sen, että kerronta oli hyvää ja nautinnollista sekä sen, että kirjaa ei ollut pituudella pilattu. Winterson osasi lopettaa tarinansa juuri oikeassa kohdassa, kun mielenkiinto oli vielä säilynyt täysin, mutta olisi lopahtanut heti, jos pidemmäksi olisi kirjoitettu. Eli, hyvä, perinteinen romaani.
   Nimivalinta oli osuva. Se kuvasi osuvasti kirjan aihetta ja tarinassa tuli toistuvasti esille appelsiini. Ratkaisu millä näihin varsinaisiin hedelmiin liittyen todettiin, että ei se ole ainoa hedelmä, todella yllätti. Ihmisiin liittyen tiesin sen jo etukäteen. Samalla pohdin kysymystä, miksi aina appelsiini. Kuten vaikka Ayad Akhtarin Appelsiininkuorten katu. Miksi appelsiini?
(vk.14, sunnuntai)
FEDOR DOSTOJEVSKI, KÖYHÄÄ VÄKEÄ
Бедные люди, Bednyje ljudi (1846)
Painos: 2008
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 232
Mistä sain? Kirjastosta lainattu
 

Tutustumiseni Dostojevskiin (viime vuonna Rikos ja rangaistus) jatkui esikoisella Köyhää väkeä. Se sisältää Makarin ja Varvaran välisen kirjeenvaihdon. Käytän näistä henkilöistä vain etunimiä, sillä en ole ymmärtänyt vieläkään venäläisen nimistön hienouksia.
    Makar on rakkaudessaan omistautuvainen ja tekisi mitä tahansa Varvaran tähden. Hän ostaa makeisia ja kaikenlaista muuta turhaa, yli omien varojensa. Varvara taas yrittää toppuutella ja on moninpaikoin se järkevämpi osapuoli. Hyvin erilaisten, mutta kuitenkin samanlaisten henkilöiden kirjeenvaihto on aika mielenkiintoista luettavaa. Dostojevski kuvaa romaanissaan kirjan nimen mukaisesti köyhiä, vähäosaisia ihmisiä. Tapahtumia ei ollut paljoa, ja luulen ettei se ollut tarkoituskaan. Ennemmin, jos nyt lukisin kirjan uudelleen, lähestyisin sitä ihmisten persooniin painottaen enkä tapahtumiin itsessään.
    Se oli oma virheeni lukiessani, mutta se ei ollut ainoa syy miksi kirja ei onnistunut viehättämään. Luulen, että olisin tykästynyt, mikäli en olisi lukenut jo aiemmin Rikos ja rangaistusta. Toisaalta suomennos oli hyvin tylsä. Sanoista puuttui se ilmaisuvoima ja leikittely, mitä vanhemmissa suomennoksissa yleensä on. Paikoin tuntui kuin olisin lukenut asiatekstiä, en kaunokirjallista tuotosta. En ehkä kuitenkaan voi syyttävää sormeani kohdistaa itse suomentajaan, vaan siihen että jouduin valitsemaan uusimmman suomennoksen. Se ei sytytä, varsinkaan klassikoiden kohdalla. Tulin kuitenkin tutustuneeksi kirjeromaaniin, joita en ole ennen lukenut. Sinänsä siis hyvinkin mielenkiintoinen kokemus, joten voisin lukea tällaisia useampiakin.
(vk.14, lauantai)

JONAS GARDELL, ÄLÄ KOSKAAN PYYHI KYYNELEITÄ PALJAIN KÄSIN - OSA 2: SAIRAUS
Torka aldrig tårar utan handskar - 2. Sjukdomen (2013)
Suomennettu 2014
Kustantamo: Johnny Kniga
Sivumäärä: 297
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Tämä kirja olisi pitänyt kuvata leskenlehtien kanssa. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Olen kuitenkin päässyt toteamaan, että tämä trilogia täytyy kuvata kasvien kanssa.
     Minun on hyvin vaikea kirjoittaa tästä kirjasta. Sanoja ei vieläkään tunnu löytyvän, vaikka kirjan lukemisesta on jo kulunut aikaa. Yritän kerta toisensa jälkeen aloittaa, pyörittelen sormiani vain lopulta todetakseni, että taaskaan ei tule yhtikäs mitään. Yritän nyt viimeinkin parhaani mukaan.
     Sarjan toinen osa jatkaa tutuksi tulleiden miesten tarinaa. Koskettavasti ja herkästi. Sairaus, hiv, on juuri saapunut Ruotsiin ja se aiheuttaa pelkoa. Enää kumppaniin ei välttämättä uskalleta koskea ja muut ihmiset pohtivat, tarttuuko tämä homorutto ilman välityksellä. 'Tauti on oikein, jotta homot ymmärtävät väärät halunsa ja tulevat taas ihmisiksi', todetaan moneen kertaan. Kivuttomasti ei elämä suju. Ystäviä sairastuu jatkuvasti ympärillä.
     Kirjan tunnelma oli edellistä synkempi. En enää osaa sanoa mitä odottaa viimeiseltä osalta. Tämä kirja oli juuri täydellinen. Asioita kierreltiin ja kaarreltiin, mentiin ajassa taaksepäin ja eteenpäin. Sitten välillä pysähdyttiin ja napattiin kiinni juuri siihen hetkeen, ytimekkäästi ja taidokkaasti. Gardell osaa mieleenpainuvien lauseiden kirjoittamisen, sellaisten jotka eivät unohdu. Jokaisella henkilöllä on myös omat tunnistettavat ominaispiirteensä. Esimerkkeinä näistä ovat ''En minä tiedä... mutta sen minä tiedän, että aion koskettaa sinua nyt'', ''En minä tahdo, että olisin jokin olematon rakkaani elämässä'', ''Rakastan sinua. Toivon, että voit hyvin. Mutta uskottelen itselleni, että sinua ei ole olemassa sekä Paulin mieleenpainuva herran lettas.
     Enempää en onnistu kirjoittamaan. Se on vain ylitsepääsemättömän mahdotonta.  

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014


MAALISKUUN MITÄÄNSANOMATTOMAMPI LUKUvalikoima

Maaliskuun lukutahti on ollut alkuvuoden tapaan omalla mittapuullani ennennäkemättömän nopeaa. Maaliskuun lopulla kateissa ollut bloggausintoni palasi takaisin. Kirjoja tuli luettua aika monipuolisesti, mutta taso jäi mieleen keskimääräistä heikompana. Samalla, kun koko alkuvuonna on tullut tavallista enemmän niitä täysosumia, on ollut myös reilummin keskenjätettyjä, joiden lukeminen tuntui niin tympeältä, että ne ovat jääneet kesken. Keskimääräistä ei ole ollut kovinkaan paljoa.

Maaliskuussa luetut täysin uudet sekä uusvanhat tuttavuudet, tähdet ovat täysin uusien perässä:



Maija Raski, Värssykirja*

Hannu Tarmio, Ajatuksia elämästä, onnesta ja vanhenemisesta*

Tietolipas, Tulkintoja tytöistä*


Kuudesta luetusta kirjasta puolet olivat itselleni täysin uusia, uusvanhoja ei ollut lainkaan.

Yhteensä kirjoja siis tuli luettua kuusi kappaletta, sivumäärän ollessa 1141. Koko alkuvuoden tulos 18/3583.

Viittä tähteä ei ansainnut ainutkaan kirja.

Neljä tähteä sai Shakespearen Hamlet että Timo K. Mukan Täältä jostakin.

Kolmea ei tähteä tullut myöskään yhtään.

Kakkosen sai Jansson Muumipeikkosarjakuvillaan ja Hannu Tarmio ajatuskirjallaan.

Ykkönen jäi Maija Raskin Värssykirjan ja erittäin puuduttavan Tulkintoja tytöistä - opuksen kohtaloksi.

Kesken jätin Guy de Maupassantin Ihmissydämen, jota yritin lukea kuukauden päivät. Sinänsä kiinnostava aihe, mutta naisen näkeminen esineenä sai ärsyyntymään. Vielä, kun naispäähenkilön suuhun oli laitettu sanoja, että nainen kulkee vain tunteidensa vietävänä eikä kykene harkitsemaan ja tekemään itsenäisiä päätöksiä, päätin kirjan laskea käsistäni. Näkemystä kun ei edes yritetty korjata, vaan se huokui koko kirjasta. Se on ero tämän ja monen muun epätasa-arvoa kuvaavan kirjan välillä.

Hirvittää laskea keskiarvoa tältä kuulta. Lopulta se jäi arvolle 2, hyvä/mukiinmenevä. Sama siis kuin tammikuussa. Koko alkuvuoden keskiarvojen keskiarvo on 2,3333...






(vk.13, sunnuntai)
MAIJA RASKI, VÄRSSYKIRJA
Suomenkielinen alkuteos (1994)
  Painos: 1994
Kustantamo: Karisto
Sivumäärä: 226
Mistä sain? Sukulaisten hyllystä lainattu
''Lukeminen on ajatukselle, mitä voimistelu ruumiille.'' ~ Joseph Addison
Ei niin tasokkaiden värssykirjojen luku jatkuu. Löysin sukulaisten hyllyistä tämän kirjan, joka on jaettu useampiin osiin erilaisten ihmisten elämän etappien mukaan. Esimerkiksi ristiäiset, rakkaus jne.
    Anti jäi hyvin köyhäksi. Kirjoitin ylös vain viisi mietettä, enkä vielä ole varma kelpuutanko niistäkään kokoelmiini muuta kuin kolme. Kirjan sisältämät runotkaan eivät olleet niitä hienoimpia. En jäänyt pohtimaan mietelmiä sen kummemmin.
    Kuvitus ei yltänyt samalle tasolle Tarmion kokoaman ja Seppo Polameren kuvittaman kirjan kanssa. Kevyenä, yhdeltä istumalta luettavana välipalana Värssykirja kuitenkin toimii.
(vk.12, sunnuntai)
TIMO K. MUKKA, TÄÄLTÄ JOSTAKIN

Suomenkielinen alkuteos (1965)
Painos: 1994
Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 208
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Timo K. Mukka ei pettänyt tälläkään kertaa. Hän on kirjoittanut erinomaisen kirjan. Samalla kykenen hyväksilukemaan tämän haasteisiin nuorena nukkuneet ja ihminen sodassa että juhlistamaan osaltaan Mukan 70-vuotis päiviä. 
     Mukka kuoli vain 28-vuotiaana. Hän nuoresta iästään huolimatta on kirjoittanut useamman kirjan.
     Täältä jostakin kertoo Matti K. Tullista, nuoresta alokkaasta, joka kokee että hänet on eristetty elämästään liian aikaisin. Hän kapinoi armeijaa vastaan kertoen olevansa pasifisti ja kommunisti. Koko kirja pyörii hänen ajatustensa ympärillä. Tulli ei suostu harjoittelemaan ja tekeytyy sairaaksi päästäkseen armeijan kurista hetkellisesti pois. Juonellisesti kirja ei ollut rikas ja monipuolinen.
     ''Kuten Mukalla aina myös tässä romaanissa ovat vastakkain rakkaus ja kuolema, järjestäynyt yhteiskunta ja yksilön sopeutumattomuus.'' (takakansitekstiä) Mukka käsittelee sitä, kuinka yhteiskunta on pakotettu toimimaan tietyllä tavalla ja ihmiset on laitettu samaan muottiin. Herkkä, helposti itkevä taiteilijapersoona ei sovi tähän yhteiskuntaamme. Armeijassa häpeillään alati itkevää Tullia ja naljaillaan hänen ammatillaan. Tärkeään rooliin nousee myös sodanvastaisuus ja (hetero)seksuaalisuus, jota Mukka käsittelee erittäin yksityiskohtaisesti. Tarina etenee pääosin johdonmukaisesti, mutta välillä hypättään aiheeseen, joka ei liity tapahtumiin lainkaan.
      Kykenen ymmärtämään miksi monet ovat kritisoineet Mukan tuotoksia ja suhtautuvat niihin inholla vieläkin. Kaikki se realistisuus, häpeilemättömyys ja kärjistäminen. Silti, syystä taikka toisesta selittämättömästä, minuun nämä tarinat vaikuttavat ja näen niissä niiden lumon. Ihania kertomuksia.    

LinkWithin