maanantai 14. huhtikuuta 2014

(vk.15, maanantai)
JEANETTE WINTERSON, EI APPELSIINI OLE AINOA HEDELMÄ
Oranges are not the only fruits (1987)
Painos: 2007
Kustantamo: Bazar
Sivumäärä: 230
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Kirjablogien ihmeellisestä maailmasta minulle sattui silmiin tämä kirja, jolla oli hyvin kiinnostava nimi. Päätin ennakkoluulottomasti tarttuaa opukseen, mikä ei ollut lainkaan virhe. Ei appelsiini ole ainoa hedelmä oli hyvin mielenkiintoinen ja siinä yhdistyi useampi minua kiinnostava aihe.
    Ymmärtääkseni Winterson kuvaa tarinassa omaa kasvuaan aikuiseksi. Jeanette on adoptoitu uskonnolliseen perheeseen, joka haluaa kasvattaa lapsesta lähetystyöntekijän ja lapsisaarnaajan. Tyttö on kiinnostunut oppimisesta ja omistautunut aiheelleen. Kouluun mennessään hän on yksinäinen ja erottuu uskonnollisten aiheidensa vuoksi. Hän kertoo toisille lapsille manalasta, minne he joutuvat mikäli eivät usko Jumalaan. Opettajat järkyttyvät syvästi, etenkin kun Jeanette kirjoo mustalla langalla kuvan helvetissä palavista ihmisistä ja lisää siihen aiheeseen sopivan tekstin. Lapsuus ei ole helppo, mutta äiti on erittäin ylpeä kasvatistaan.
    Kaikki vaikuttaa menevän hyvin seesteisesti ja suunnitelmien mukaan. Mutta sitten neljätoistavuotiaana Jeanette ihastuu, toiseen tyttöön. Melanie on hänen mielestään juuri täydellinen eikä hän tiedä, että rakkaus samaan sukupuoleen ei ole hyväksyttävää. Kun asia saadaan selville, joutuu Jeanette ja Melanie kirkossa eteen nöyryytettäväksi. Tämän minä olin jo olettanut, mutta lopun juonenkäänteet ja loppuratkaisu yllättivät.
    Tämä oli yksi niistä sadoista kertomuksista aiheesta lapsen kasvu nuoreksi aikuiseksi. Samalla rikotaan jotain annettua 'sääntöä' ja pohditaan kuinka sovitaan kyseiseen ryhmään. Ei appelsiini ole ainoa hedelmä ei erottunut oikeastaan lainkaan tästä joukosta. Se oli harmillista, tässä oli ainekset todella hyväksikin tarinaksi. Sen lisäksi ikä ei kovin usein käynyt selville, mikä olisi ollut parempi vaihtoehto tarinan kannalta. En myöskään ymmärtänyt kirjan jaottelussa käytettyjä nimiä. Miten ne liittyivät juuri sen luvun tapahtumiin? Positiivisina puolina mainitsen sen, että kerronta oli hyvää ja nautinnollista sekä sen, että kirjaa ei ollut pituudella pilattu. Winterson osasi lopettaa tarinansa juuri oikeassa kohdassa, kun mielenkiinto oli vielä säilynyt täysin, mutta olisi lopahtanut heti, jos pidemmäksi olisi kirjoitettu. Eli, hyvä, perinteinen romaani.
   Nimivalinta oli osuva. Se kuvasi osuvasti kirjan aihetta ja tarinassa tuli toistuvasti esille appelsiini. Ratkaisu millä näihin varsinaisiin hedelmiin liittyen todettiin, että ei se ole ainoa hedelmä, todella yllätti. Ihmisiin liittyen tiesin sen jo etukäteen. Samalla pohdin kysymystä, miksi aina appelsiini. Kuten vaikka Ayad Akhtarin Appelsiininkuorten katu. Miksi appelsiini?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin