tiistai 31. maaliskuuta 2015

Romaanihenkilöiden jäljillä-haasteen ensimmäinen vastaus

Rakas satuhahmo


Henkilön nimi: ''kuolema''

'' 'Kuka sinä olet?' Stepan kysyi epäluuloisena. 'Olen kuolema. Teen kaikista ihmisistä samanarvoisia', kuolema vastasi. 'Juuri sinua minä tarvitsen', Stepan kiirehti sanomaan. 'Sinä et välitä olenko köyhä vai rikas. Poikani kastetaan ensi sunnuntaina. Tule hänen kummikseen.' ''
Tšekkoslovakialainen kansansatu Kuolema kummina on jo joskus aiemmin vilahtanut täällä blogin puolella. Kyseinen satu tunnetaan myös Grimmin satuna, mutta juuri tämä versio on minulle kaikkein tärkein. Tarina sisältyy Yle-opetusjulkaisujen kokoelmaan Tarinoiden Eurooppa.
Tarina ei ole pitkä. Ilman kuvia sen mitta on juuri viisi sivua. Sisältöä on sitten senkin edestä. On köyhä perhe, johon syntyy kolmastoista lapsi. Lapselle yritetään kummiksi kuningasta, mutta yrityksen epäonnistuttua vastassa on laiha, kalpea mies harmaassa takissa - kuolema. Kuolema tarjoutuu kummiksi ja antaa lahjaksi Stepanille taidon parantaa sairaita. Jos kuolema seisoo vuoteen jalkopäässä, hänen antamalla yrtillä sairas parantuu, mikäli taas pääpuolella, sairasta ei voi enää pelastaa.

Kuolema on jäänyt mieleen, mutta erityistä syytä siihen ei taitane olla. Ehkä se osittain johtuu hahmon erottuvaisuudesta satuhahmojen joukosta. Lapsille suunnattu satu käsittelee kuoleman avulla monia tärkeitä teemoja, ja opettaa että hengellä - itsensä eikä toisen - ei saa leikkiä.

Vaikka kuolema onkin ennemmin tarinan sivuhenkilö, se näyttelee tarinassa yhtä suurta osaa kuin Stepan. Kuolema herättää tunteen ajattomasta viisaudesta ja järjenkäytöstä. Hän ohjaa, kun muut seuraavat vain tunteitaan. Kuoleminen on välttämättömyys.


--------
Haaste on lähtenyt The books of my life - blogista.

Tarkoitukseni on esitellä vähintään kaksitoista kirjallisuudenhahmoa tämän haasteen nimissä. Esittelyt voivat olla joko lyhyitä tai pitkiä, mutta vältän samalla juonipaljastuksia kirjasta, jossa henkilö esiintyy. Kirjoitukset ilmestyvät epätasaisin väliajoin.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Wiggo Wallensköld

(vk.12, keskiviikko)
Kuva on piirtämäni, eikä liity teokseen.
Monikielinen alkuteos (2005)
Kustantanut: Tampereen taidemuseo?
Sivumäärä: suomenkielellä n. 10
Mistä sain? Lainattu.
Wiggo Wallensköld on yksi suosikkitaiteilijoistani. Vaikka en ole koskaan nähnyt hänen maalauksiaan muuten kuin kuvina netissä ja kirjassa, ne onnistuvat sykähdyttämään jollain tavalla. Tämä kirja julkaistiin, kun Wallensköld valittiin vuoden nuoreksi taiteilijaksi 2005.
     Kirja koostuu kahdesta osiosta, Wallensköldin haastattelusta ja jonkun (valitettavasti nimi ei ole muistissa) koostamasta tekstistä, jossa oli lähinnä hänen mielipiteitään ja perusteluitaan, miksi taiteilija oli oikea valinta tunnustuksen saajaksi. Kumpikin teksti on sekä suomeksi, ruotsiksi, että englanniksi. Kuvituksena käytetään, mitäpä muutakaan kuin, Wallensköldin omia teoksia.
     Kirja on hyvä perusteos, mutta harmittavinta on, että se on niin lyhyt. Olisi ollut kiinnostavaa perehtyä syvemminkin taulujen taustoihin. Jälleen kerran nälkä voimistui enemmän kuin sammui.
    Jokainen taulu on häiritsevä ja silmiä avaava. Ne ovat sellaisia, joita ei voi sivuuttaa. Ihmisen moninaisuus ja kehon luomat rajoitukset näyttäytyvät kaikessa, ensimmäinen kauneudessaan, jälkimmäinen kauheudessaan. Teosten ääressä katselija on kuin tirkistelijä toisen yksityiseen elämään. Samalla hahmo on katselijan edessä liikkumatta, jähmettyneenä paikoilleen, voimatta liikkua, sillä erilaisuuteen kiinnitetään katseet. Oma suosikkini on ''Starlight''. Maalaus on hyvin kaunis.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Pika-arviot: Uskollinen / Egalian tyttäret / Hippiäistä ei saa rääkätä

(vk.8, keskiviikko)
Allegiant (2013)
Suomennettu 2015
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 393
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Aikaisempien osien arvostelut löytyvät täältä ja täältä.

Arvostelussa ei ole juonipaljastuksia mistään sarjan osasta.

Miksi minä luen tätä kirjaa? Se oli se kysymys, jota pohdin koko kirjan ajan. Toki tiesin vastauksenkin. Olenhan lukenut kaksi ensimmäistä osaa trilogiasta ja haluan tietää miten se päättyy. Olenhan myös pitänyt todella paljon kahdesta aikaisemmasta. Uskollinen oli kuitenkin aikalailla pohjanoteeraus. 
   Jälleen kerran jatketaan suurin piirtein siitä mihin edellinen osa jäi. Uskollinen on täynnänsä sitä nuortenkirjoihin sisältyvää ihmissuhdesähellystä. Täytynee kuitenkin positiivisena puolena sanoa, että varsinkin loppu tällä saralla oli iloinen yllätys poikkeavuutensa vuoksi, vaikkakin Tobiasin ja Trisin välillä käyty nahistelu alkoi puuduttaa sivu sivulta. Väliin on syötetty muka-hienoja viisauksia, jotka eivät sillä tavoin esitettyinä sopineet tarinan väliin.
   Uskollisessa ei ole samaistumispintaa. Se on yksi suurimmista ongelmista. En voi ymmärtää millään tasolla henkilöiden ihmetyksiä maailmasta, joten koin olevani tapahtumien ulkopuolinen seuraaja, en osa sitä maailmaa kuin ensimmäisten osien kohdalla.
     Aikaisemmissa osissa, nopeasta temposta huolimatta, on ollut paljon hienoja teemoja. Sellaisia aiheita, jotka saavat ajattelemaan ja pysähtymään. Tässä viimeisessä osassa nämä kaikki jäävät pois. Petyin lähes täysin.

(vk.8, perjantai)
Egalias døtre (1977)
Suomennettu 1991
Kustantamo: Kääntöpiiri
Sivumäärä: 272
Mistä sain? Kirjastosta lainattu
Egalian tyttäret on hyvin nopealukuinen kirja. Ei tarvita kuin tovi ja se on luettu. Teema on tärkeä, sukupuolten epätasa-arvo. Brantenberg on kirjoittanut tarinan maailmasta, jossa naisen ja miehen roolit on heitetty päälaelleen. Odotin häiritsevää ja shokeeraavaa kirjaa, mutta oikeastaan kokemus oli laimea. Kyllähän nyt tiedän, missä sukupuoliajattelu näkyy, siis kaikkialla ja joka paikassa. Silti kirja on ihan mukavaa ajanvietettä ja aihepiiriltään tarpeellinen.
(vk.11, torstai)
 
Kuva täältä.

Suomenkielinen alkuteos (2010)
Kustantamo: Suomen urheiluliiton julkaisut Oy
Sivumäärä: 65
Mistä sain? Kirjastosta lainattu
Hippiäistä ei saa rääkätä on Petri Kuhnon esikoiskirja. Se löytyi kirjastosta painautuneena hyllyyn muiden kirjojen taakse, ja tietämättä mitä se sisälsi, oli opus  pakko ottaa mukaan. Ensimmäisellä lukukerralla en pitänyt runoista, mutta toisella löysinkin jo ne omat suosikkini. Kokoelma oli loppujen lopuksi aika hellyttävä, jos tästä voi kyseistä sanaa käyttää. Runot ovat yhteiskunnallisesti kantaaottavia. Pääteemoja ovat ihmisen rikkinäisyys, alkoholismi, perheväkivalta ja luonnonsuojelu. Muuten löysin myös prostituutiota yhteiskunnallisena ilmiönä, uskontojen kritisoimista, sukupuoliroolien kyseenalaistamista, seurustelupalstoille vitsailua... Myös tuloksentavoittelu, terveyshysteria... Kokoelmasta on moneen tulkintaan. Säkeet ovat lyhyitä ja tuovat rytmiä. Ulkoasu houkuttaa lukemaan. Suosikkirunoikseni muodostuivat Huorissa ja viimeinen runo ennen loppusanoja, joka päättyy sanaan blaupunkt.


sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Helmikuusta vähäsen

Kevät jo kurkkii aivan lähettyvillä. Ihana, ihana kevät. Kaikessa innostuksessani olen hieman taukoillut blogista ja lueskellut vähäsen. Helmikuu oli ja meni, eikä se mitenkään loistokas kuukausi ollut kirjallisella puolella määrällisesti. Mutta laatu on määrää tärkeämpi, eikö vain. Koska minulla ei ole aikaa lukea tänä vuonna näillä näkymin kovin paljoa, luen sitten laadukasta kirjallisuutta. Nautiskelen jokaisesta sanasta hitaasti. Luen sellaista, joista saan hyvää mieltä ja ehkä vähän huonoakin. Rauhassa ja hiljaa.
Kuukausi alkoi aivan täydellisesti René Daumalin Mont Analoguen parissa. Kirja sai ansaitusti viisi tähteä. Helmikuussa juhlistin myös Runeberginpäivää, pohdin kirjojen omistamista, kirjoitin lumoavimmista kertomuksista ja luin vielä kaksi kirjaa, Veronica Rothin Uskollisen ja Gerd Brantenbergin Egalian tyttäret, jotka odotuttavat arviotaan. Edellinen ansaitsee valitettavasti vain kaksi tähteä ja jälkimmäinen kolme.
Sivumäärä on 777 ja tähtien keskiarvo 3.3333...., eli pyöristäen 3. 

LinkWithin