Helmikuusta vähäsen

Kevät jo kurkkii aivan lähettyvillä. Ihana, ihana kevät. Kaikessa innostuksessani olen hieman taukoillut blogista ja lueskellut vähäsen. Helmikuu oli ja meni, eikä se mitenkään loistokas kuukausi ollut kirjallisella puolella määrällisesti. Mutta laatu on määrää tärkeämpi, eikö vain. Koska minulla ei ole aikaa lukea tänä vuonna näillä näkymin kovin paljoa, luen sitten laadukasta kirjallisuutta. Nautiskelen jokaisesta sanasta hitaasti. Luen sellaista, joista saan hyvää mieltä ja ehkä vähän huonoakin. Rauhassa ja hiljaa.

Kuukausi alkoi aivan täydellisesti René Daumalin Mont Analoguen parissa. Kirja sai ansaitusti viisi tähteä. Helmikuussa juhlistin myös Runeberginpäivää, pohdin kirjojen omistamista, kirjoitin lumoavimmista kertomuksista ja luin vielä kaksi kirjaa, Veronica Rothin Uskollisen ja Gerd Brantenbergin Egalian tyttäret, jotka odotuttavat arviotaan. Edellinen ansaitsee valitettavasti vain kaksi tähteä ja jälkimmäinen kolme.

Sivumäärä on 777 ja tähtien keskiarvo 3.3333...., eli pyöristäen 3.