Anonyymi - Herra Jackin ihmeellinen huone (IYK)

(vk. 41)

TEUVO PAKKALA, PIKKU IHMISIÄ

Suomenkielinen alkuteos (1913)
Kustantamo: Otava

Sivumäärä: 54

Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Teuvo Pakkalan novellikokoelman Pikku ihmisiä luin samaan aikaan Yksinäisyyden kaivon kanssa. Hallin teoksen päätin jättää yhdeksi illaksi sivuun, kun sitä niin pitkään olen lukenut. Sille on arvostelua odotettavissa viikonlopun aikana.

Pikku ihmisiä sisältää neljä eri novellia, joissa kussakin on päähenkilönä lapsi, mutta heillä on erilainen elämä ja perhe. Vaikka Pakkalaa ei kirjailijana ole koskaan oikein arvostettu, on hänen lapsikuvauksensa raikasta ja ajatonta. Realismin aikana Pakkalan viimeiseen asti hiotut novellit saivat kritiikkiä. Tuolloin ei ollut totuttu ajattelemaan lapsen näkökulmasta. Pikku ihmisiä koostuu yhteensä neljästä novellista, joista kerron tarkemmin.

I. Veli

Novellin Veli päähenkilönä on Laura, jonka kanssa asuvat äiti Kirsti, lehtori-isä ja Leena. Laura vaikuttaa hemmotellulta tytöltä, jolla on kuitenkin omalla tavallaan rakastavat vanhemmat. Kerran Laura näkee näyteikkunassa pienen tyttönuken, jonka hän haluaa omakseen. Vanhemmat ilahtuvat siitä, koska ennen Laura ei ole nukkeja halunnut ja onhan hän sentään tyttö. Isä rakennuttaa vielä pienen nukkekodin, joka nimetään päivöläksi ja nukke saa nimekseen Kirsti. Lapsen mielikuvitus uteliaisuus ja tiedonjano on ajaton, väittää Pakkala, Laura näkee kerran nuken kasvoilla odottavan ilmeen, mutta ei osaa keksiä, mistä se johtuu. Vanhemmat alkavat kehitellä tarinaa, jonka seurauksena hankitaan toinen nukke, veli-Erkki. Kuitenkin, vaikka Lauran vanhemmat yrittävät ymmärtää lapsensa mielenliikkeitä ja ostavat hänelle lahjoja, toivoo Laura vain elevää veljeä. Sellaista kuin kuollut veli-Erkki. Leena lupaa kiireissään veljen jouluksi. Yllättävällä tavalla tähän löytyy ratkaisu, eikä Laura joudu pettymään. Tämä novelleista oli oma suosikkini.

II. Arka kohta

Arka kohta novellissa esittäytyvät Mylly-Pekka, Paljas-Pekka, heidän kaveriporukkansa ja Mylly-Pekan sisko ja äiti. Tarinan päähenkilöillä Pekoilla on kummallakin oma arka kohtansa, josta huomauttamisesta he loukkaantuvat syvästi. Mylly-Pekalla, eli Pekka Myllylällä se on hänen punaiset hiuksensa, josta muut pojat intoutuvat huutelemaan: ''Mylly palaa''. Paljas-Pekalla taas tämä kutsumanimi, jossa sana paljas juontuu siitä, että hänen suvustaan ja perheestään ei tiedetä mitään. Mylly-Pekka tunnetaan yllytyshulluna, joka tekee mitä tahansa. Lähialueella sijaitsee maneesi, jonne ei ole tikkaita, mutta lähes katolle asti pääsee kiipeämään. Esteenä on kuitenkin vastaantuleva räystäs. Pojat lyövät vetoa pystyykö Mylly-Pekkakaan katolle kiipeämään. Toisaalta he tietevät, että hän pystyy kaikkeen, mutta toisaalta tehtävä on mahdoton. Ja tottakai Pekka yrittää, uhrarohkeasti hän suoriutuu katolle asti ja ansaitsee poikien kunnioitusta. Novellissa käsiteltiin hyvin pienten lapsien tarvetta tulla hyväksytyiksi.

III. Iikka raukka

Kolmantena novellina on Iikka raukka, jossa päähenkilönä on Iikka-poika, joka luulee olevansa hevonen. Hän hirnuu kuin hevonen ja käyttäytyy kuin hevonen. Muista kylän lapsista on hauskaa kun Iikka pukee päähänsä päitset ja antaa heidän ratsastaa. Ja onhan Iikka nopeampi juoksemaan ja parempi vetäjä kuin mikään hevonen. Ymmärrettävää kyllä, aikuiset pitävät häntä hulluna ja takasin palannut isä ei halua hyväksyä omaa poikaansa. Itselleni tämä novelleista jäi etäisimmäksi, enkä saanut kiinni, mitä Pakkala yritti sillä kertoa.

IV. Piispantikku

Piispantikun henkilöinä ovat näkyvimpinä Tiuran Santeri ja Aukusti. Aukusti on tunnettu siitä, että hän ei osaa lukea ja Santeri taas siitä, että hän oli lähialueen paras lukija. Tavoitteena on, että Aukusti oppisi lukemisen salat ennen kuin hänen isänsä tulee meriltä takaisin kotiin. Toivottomuuttaan Aukusti pyytää apua Santerilta, joka kehittelee apuvälineeksi lukutikun. Oikeastaan ainoa ongelma osaamisessa oli ollut usko omiin kykyihin, Aukusti osasikin jo lukea alunperinkin. Muut luulevat tikulla olevan ihmeellinen kyky opettaa lukemaan ja niin kaksi poikaa saa kerättyä rahaa tikkukaupoilla.

Teuvo Pakkalaa en ollut ennen lukenut ja oli mukava kokemus lukea hänen teoksensa. Kuitenkaan Pakkala ei onnistunut herättäämään kertomuksillaan tunteita, jonka takia Pakkala taitanee jäädä minun osaltani vähemmälle.