torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden 2015 tilinpäätös


On aika saattaa tämäkin vuosi päätökseen. Aika on kulunut kuin huomaamatta, liian vähän kirjoja lukien, mutta niistä silti yhtä lailla nauttien. Vuosi päättyi mitä suurimpaan lukuinnostukseen, jolle ei ihan heti olekaan loppua nähtävissä.


En voi olla kiittämättä teitä jokaista lukijaa, jotka olette kulkeneet blogini matkassa. Kaikkia teitä, jotka olette tuolla 42 joukossa, että teitä ketkä tänne silloin tällöin poikkeatte. Jokainen kommentti, jokainen uusi lukija on tuottanut minulle iloa ja lämmintä mieltä. Ne ovat auttaneet huomaamaan, että blogini on päässyt muiden kirjablogien joukkoon. Toivon, että tekin olette nauttineet tästä blogista niin kuin olen nauttinut  sen kirjoittamisesta. Toivon, että jokaisesta vastauksestani kommentteihinne on näkynyt se, että olen arvostanut kirjoittamaanne. Alun haparoinnin jälkeen olen jokaiseen jotakin vastannut. Ja kiitän myös arvokkaista vinkeistä joita olen kommenttikenttiin saanut. Kaikkea ei osaa pohtia lukijan näkökulmasta, vaikka on itsekin lukija monessa blogissa. Jatketaan.


Kirjoja vuoden aikana kertyi 29 kappaletta, niiden yhteenlasketun sivumäärän ollessa 4396. Näistä kokonaan uusia kirjailija tuttavuuksia oli 24/29, hieno määrä siis. Vuoden kokonaistunnelma kirjallisuuden suhteen on kuitenkin lattea, voisin helposti laskeskella noin kolmetoista pettymystä tai muuten mitäänsanomatonta kokemusta. Toisaalta myös vuoteen mahtui erityisen hienoja kirjoja. Kunniamaininnan positiivisina yllättäjinä voisin antaa seuraaville opuksille (lukujärjestyksessä):


  • Wolf Kankare, Kettujumala palelee
  • Gertrude Stein, Ida
  • Cotton karkaa haudasta
  • Burroughs, Apinoiden Tarzan
  • George Orwell, Vuonna 1984


Vuosi alkoi vauhdikkaasti aina hyvän Gardellin parissa ja jatkui suuren pettymyksen tuottamien runojen kera. Tammikuussa tutustuin myös ahkerasti muiden kirjablogien arvioihin ja tein jatkuvaa suosiota keräävän postauksen kirjablogien epäsuosituimmista teoksista. Helmikuun aloitin upealla Mont Analoguella, joka lumosi minut. Runebergin päivänä leivottiin kakkua ja pian pohdin kirjojen omistamista. Vastasin tasan kerran romaanihenkilöiden jäljillä haasteeseen esitellen Tsekkoslovakialaisen kansansadun Kuolema kummina hahmon kuoleman - tämä rakas satuhahmo. Huhtikuussa kirjoitin klassikoista. Ja toukokuun alussa sain päätettyä vuoden toisen pettymyksen, Ihmepojan. Olin lupautunut lukemaan kirjablogien epäsuosituimman teoksen, ja tykästyin ikihyviksi. Joulukuussa löysin sen kirjaston poistokasasta ilmaisena, ja nyt Ida on hyllyissäni. Kuten niin usein, myös ne kirjat, joista toukokuun lopulla kirjoitin, jäi lukematta. Jerry Cottonin järjenjuoksu sai minut naureskelemaan ja melko pian siitä osallistuin ruotsalaisissa kirjablogeissa kiertävään tematrio -haasteeseen. Tuli vastaan vuoden kolmas pettymys, Hemmingssonin sarjakuvateos. Heinäkuussa tempaistiin kirjastojen puolesta. Nuortenkirjaviikot  hieman epäonnistuivat, ne eivät tänä vuonna innostaneetkaan. Heinäkuun lopulla julkaisin hajanaisia mietteitä Hitlerin mietteistä. Elokuussa saattelin päätökseen usean vuoden kirjaprojektini, tuskaisen hölmöläissatukokoelman. Pääsin vastaamaan Liebster Award -haasteeseen ja viettämään kaksi päivää Helsingin kirjamessuilla bloggaajapassi paidassa. Julkaisin puheen vihapuheesta. Tutustuin ensimmäistä kertaa e-kirjaan. Loppusyksyn ja alkutalven aikana nautin upeasta Kivun kauneus -kirjasta. Sen jälkeen julkaisin seuraavan vuoden haasteet ja toivottelin jouluiloa. Loppuvuodesta bloggasin vielä viimeiset kirjat, joista Orwellin teos oli se kaikkein paras.


MITÄ KUULUU SHAKESPEAREOSIOLLE?


Vuoteen mahtui viisi tekstiä. Niissä aiheina:


  • 10 kaikkien aikojen parasta Hamletia
  • Ensimmäinen folio löytyi Ranskasta
  • Kuvia, kuvia
  • Taatusti se on Edward de Vere, osa 2
  • Muutama elokuvavinkki syyskuun ratoksi

Osion uusivuosi alkaa Macbeth -elokuva-arvion parissa. Mitä sen jälkeen sinne kirjoittelen, sen näyttää aika.


VUODEN SUOSIKIT


  • Suosikkisitaatti


- Erityistä suosikkisitaattia ei tänä vuonna ilmennyt.


  • Suosikkikirja (kaunokirjallisuus / tietokirjallisuus)











Mont Analoguen bloggaus löytyy
täältä ja Kivun kauneuden täältä.


  • Vuoden 2015 kaunein kirjankansi
Valinta oli tänäkin vuonna yksinkertainen, kirjan kansi miellyttää silmääni yksinkertaisuudellaan ja monitulkintaisuudellaan.













 

Charles Dickens - Saiturin jouluyö, George Orwell - Vuonna 1984

A Chritmas Carol (1843)
Painos: 1986
Kustantamo: Satukustannus
Sivumäärä: 127
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

On eräs kirja, joka on joulua täynnä. Mutta ei myöskään pelkkää joulua. Sen sanoma on ajankohtainen ympäri vuoden, aina.

 Dickensin Saiturin jouluyö on kertomus Ebenezer Scroogesta, saiturista, joka piti joulua humpuukina. Hyvän joulun toivotukset eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa eikä rahaa liiennyt vähäosaisille. Scroogen luokse saapuu tämän vanha liikekumppani, joka oli eläessään aivan yhtä saita kuin kumppaninsa. Jacob Marleyn ympärillä ovat raskaat kahleet, joita hänen pitää raahata mukanaan. Scroogen kettingit ovat vielä huomattavasti raskaammat ellei hän muuta tapojaan. Tämän vuoksi hänen luoksensa lähetetään kolme henkeä - menneiden, nykyisten ja tulevien joulujen henget - joiden matkassa Scrooge oppii ymmärtämään välittämisen ja lämminsydämisyyden merkityksen.

Scrooge matkaa menneisyyteen, jossa hän huomaa oman pikkuihmisen jouluilonsa. Nykyisten joulujen henki näyttää kuinka kaikki ihmiset ympäri maata viettävät joulua, kuinka karuinkin sydän lämpenee ja käsi nousee tervehdykseen. Tällaisesta Scroogekin voisi päästä osalliseksi. Viimeinen, tulevien joulujen, henki vie Scroogen matkalle varjoihin, jotka toteutuvat, jos mies ei muuta tapojaan. Hänen kuollessaan kukaan ei sure, kaikki ovat ainoastaan iloisia päästessään eroon kärttyisästä ukosta.

Joulupäivänä Scrooge nousee vuoteeltaan iloisena. Hän on muuttunut. Saituus on hävinnyt, se on vaihtunut anteliaisuuteen. Ja jouluilo valtaa itse kunkin mielen. Scrooge huomaa ihmisten tuovan onnea enemmän kuin raha koskaan saattaisi. 

Kertomus on parhaimmillaan kuvailevassa kielessä, sitä on ilo lukea. Jokainen sana piirtää kuvaa tapahtumista ja tekee tarinasta elävän. John Worsleyn kuvitus on lämminsävyistä että kaunista. 

Nineteen Eighty-Four (1949)
Painos: 2008
Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 327
Mistä sain? Lainattu

Winston Smith aloittaa päiväkirjan. Se ei ole laitonta, koska lakeja ei ole. Mutta siitä seuraisi joko kuolemanrangaistus tai ainakin 25 vuotta pakkotyöleiriä, jos se kävisi ilmi. Rikoksista pahin oli ajatusrikos, ja ne eivät koskaan jäisi piiloon ikuisiksi ajoiksi. Isoveli valvoo joka puolella, teleruutuja ja mikrofoneja on sijoitettu kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Ihmisten jokaista liikettä, tekoa ja ajatusta valvottiin silmä kovana. Oli tyhmää aloittaa päiväkirja, ja vielä tyhmempää kirjoittaa siihen alas isoveli. Winston kuolisi, häntä kidutettaisiin. Se tapahtuisi ennemmin tai myöhemmin. Jonain päivänä joukko miehiä piirittäisi hänet ja veisi rakkausministeriöön. ''Ajatusrikos ei johda kuolemaan, ajatusrikos ON kuolema.'' Olihan hän tehnyt rikoksista pahimman - ajatusrikoksen.
Valtiossa on rikollista kaikki mikä ei ole puolueen linjan mukaista. Lapset opetetaan pienestä pitäen kavaltamaan vanhempansa, nuoret liittyvät sankoin joukoin seksinvastaisuusliittoon ja historiaa kirjoitetaan uudestaan, jotta puolueen ennustukset osuisivat oikeaan. Isoveljeä palvotaan. Ja kun ihminen kuolee rikoksen seurauksena, häntä ei ole koskaan ollutkaan olemassa. Kaikki merkit hänestä pyyhitään pois, häntä ei ole koskaan ollutkaan olemassa.
Sitten eräänä päivänä Julia työntää Winstonin käteen vaivihkaa lapun, rakastan sinua. On vain vaikea tavata, eikä tilannetta paranna se, että Winston on naimisissa. Kuitenkin he onnistuvat keksimään keinot ja päätyvät nauttimaan ruumiillisista iloista. Sekä Julia että Winston haluavat asettua puoluetta vastaan, puoluetta, joka ei kunnioita ihmisyyttä, oikeutta eikä vapautta. Se mitä heille tapahtuu, on ilmmiselvää alusta lähtien. Sitä ei hetkeäkään epäile. Kuitenkin loppuun oli sijoitettu myös käänne, joka saa haikeaksi, jota ei olisi toivonut tapahtuvan.

Vuonna 1984:n on ansiokas kirja. Sen kielessä olisi toivomisen varaa, mutta tarina on painavaa tarinaa. Se laittaa miettimään. Onko tällainen totalitaristinen yhteiskunta jo jossain määrin olemassa? Minkä me voisimme laittaa hinnaksi vapaudelle? Mitä on vapaus?

Tarina eteni jouhevasti, ainoastaan kohta, jossa Winston lukee Goldsteinin kirjaa, on pitkästyttävä. Sivulta 280 eteenpäin tarina on jo jotain todella hienoa, se saa innostumaan ja pohtimaan filosofisia teorioita. Solipsismin käsite löytyy jo ennen kuin tarinassa sitä mainitaan. Metafyysiset rakennelmat ja filosofiset aatokset ovat kiehtovampia kuin mikään muu kertomuksessa. Oikeastaan koko kolmas, viimeinen, osa on kaikkein paras, mutta samalla se rankin, kiehtovin.

Ajatukseni suuntasivat kirjaa lukiessa niihin kysymyksiin, mitä voimme todella tietää, mistä muodostuu arvomme ja maailmankatsomuksemme, mikä on valtion rooli ihmisen elämässä, mitä on vapaus ja onko sellaista vapautta todella olemassa, jos on, mistä se muodostuu. Paljon eri kysymyksiä. Eihän meillä ole todistetta siitä, onko havaintomaailmamme tosi, edes siitä olemmeko me olemassa. Ja vaikka kirjan tarkoituksena todennäköisesti on näyttää ei toivottava kuva valtiosta, en kyennyt välttymään eritoten tällaisilta pohdinnoilta.

Kirja on sellainen, että siitä tulisi keskustella jonkun kanssa. Tähän saan vielä tammikuun kuluessa mahdollisuuden, joten mielenkiinnolla odottelen näitä pohdintoja.

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Miina Supinen - Orvokki Leukaluun urakirja, Astrid Lindgren - Bröderna Lejonhjärta

Suomenkielinen alkuteos (2013)
Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 134
Mistä sain? Joululahja

Aattoiltana availin saamiani lahjapaketteja. Yhdessä niistä oli ilmiselvä kirja ja paketista paljastuikin Miina Supisen Orvokki Leukaluun urakirja. En ollut kuullut kirjailijasta enkä myöskään hänen kirjastaan aikaisemmin. Tänään otin kolmisen tuntia aikaa ja luin kirjan läpi.

Orvokki Leukaluu on ammatinvalintapsykologi, joka vastaa tässä kirjassa ihmisten lähettämiin lyhyisiin viesteihin, ehdottaen heille sopivaa ammattia. Kirjan luonteen huomioon ottaen, ammattiesittelyissä on edetty huumorimielessä. Mukaan on otettu liki 40 erilaista ammattia, joista osa on kieltämättä harvinaisempia, kuten joulumies tai pullapomo. Kuhunkin ammattiin keskitytään parin sivun verran.

Kirjan paras anti tulee joidenkin erityisen osuvien ammattikuvausten kautta, mutta hauskaa on toki sekin, että muutama ammatti on sellaisia, jotka minuakin ovat  erityisesti kiinnostaneet. Kerran pääsin tutustumaan suurtalouskokin työhön, eräopas on ollut haaveeni, opettaja, kirjailija, apulaisprofessori esiasteena professorin uralle ja  ehkäpä oudoimpana astronautti.

Supiseen en varmasti olisi tutustunut, jos hänen kirjaansa ei olisi tullut lahjaksi. Loppujen lopuksi opus oli ihan viihdyttävä ja huumori suht hauskaa.

Ruotsinkielinen alkuteos (1998)
Kustantamo: Rabén & Sjögren
Sivumäärä: 228
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

”Ibland måste man göra saker man inte vågar, annars är man ingen människa utan bara en liten lort.”

Jo aikaisemmin syksyllä saatoin päätökseensä Lindgrenin ihastuttavan Bröderna Lejonhjärta-kirjan. Kirjan tarina oli tuttu useamman vuoden takaa suomen kielisestä versiosta, mutta alkuperäiskielinen houkutteli aika lailla. Ja se kannatti. Kirjaa oli ihana lukea - sen ruotsi oli sujuvaa ja mukavaa, eikä lainkaan liian vaikeaa.

Tarina lienee jo monelle tuttu. On kaksi veljestä, jotka kuolevat ja päätyvät Nangijalaan. Toinen menee sinne ennemmin, toinen tulee perässä hieman myöhemmin. Nangijala näyttää alussa olevan oikea paratiisi laaksoineen ja eläimineen, mutta todellinen tilanne ei olekaan näin valoisa. Veljekset joutuvat suureen seikkailuun, jossa kaikki ei aina sujukaan ihan suunnitelmien mukaan. Lopulta veljekset päätyvät myös kuolemaan Nangijalassa, he tekevät itsemurhan. Kuulemma Nangilimassa on kaikki paremmin.

Kirjan tarina ei saanut minua enää juurikaan ihastumaan. Siinä oli oikeastaan muutama häiritsevä seikka. Ensimmäinen oli se jatkuva isomman veljen ihailu. Veljeksistä vanhempi oli kauniimpi ja parempi ja nuorempi tuli perässä. Toisaalta veljesten välinen rakkaus oli huomattavaa, ja saattoi tämä epätasa-arvon vaikutelma johtua myös siitä, että se kerrottiin nuoremman näkökulmasta - jos hän näkikin veljensä omissa silmissään parempana, vaikka tilanne ei tosiasiassa olisi ollutkaan näin.

Toinen häiritsevä, mutta toisaalta samalla myös se kaunein kohta, oli itsemurha. Häiritsevyys muotoutui siitä, että alussa kerrottiin Nangijalan olevan se hyvä paikka, se viimeinen minne ihminen kuolemansa jälkeen päätyy. Miten voi kuolla vielä uudestaan, jos kerran on jo kuollut? Mutta samalla - mielestäni oli hyvä ratkaisu ottaa itsemurha mukaan myös näin lasten kirjaan, varsinkin kun se ei ollut millään keinoin mässäilevä, pelottava tai ahdistava. Myös näitä rankempia aiheita tulisi käsitellä, ja sadun kautta se voisi onnistua.

Kirjan avulla voisi saada aikaiseksi mielenkiintoiset keskustelut myös hiukan vanhempien ihmisten kanssa. Itsemurhastakin pitäisi puhua, hiljaisuus ei ole hyvästä. Siitä mistä ei voi puhua, juuri siitä on puhuttava. 

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Haastekoonti

Vuoden 2015 aikana osallistuin yhteensä neljään haasteeseen, josta yhden koonnin julkaisin jo aiemmin. Nyt ovat vuorossa Maalaismaisemia, sateenkaaren värit ja listahaaste.













1001 kirjaa ja yksi pieni elämä - blogista liikkeelle lähteneen maailaismaisemia -haasteen tarkoituksena oli innostaa lukemaan maalle sijoittuvia kirjoja. En halunnut ottaa paineita suorittamisesta, vaan päätin lukea ihan niitä kirjoja mitä muutenkin olisin halunnut lukea. Toisaalta ajattelin, että haaste olisi hyvä tällaiselle kaupunkikirjallisuutta pääosin lukevalle ihmiselle. Olin lähtötilanteessa, blogihistoriani aikana, lukenut maalle sijoittuvia kirjoja 11 ja kaupunkiin 72.
Haasteessa saavutin suo, kuokka ja Jussi - tason neljällä luetulla kirjalla; Elias Koskimiehen Ihmepoika, Team Pärvelön Hyi, Homoa!, Markku Karpion Tie auki taivasta myöten ja Suomen lasten hölmöläissadut.
''Nämä viikot olen nyhvännyt Ihmepojan parissa, jolta odotin niin paljon, jota kärkyin hyllyistä, tulin iloiseksi löytäessäni ja sitten petyin.''
''Takakansi ei kuvaa kirjan tunnelmaa juuri lainkaan. Mietin ehkä sen 170 sivua, missä on se  tolppakorkokenkiin ja kimaltavaan hattuun pukeutuva poika, jota kukaan ei hyväksy seuraansa.''

''Oli ihanaa lukea kerrankin kirja, jossa ihmisten sukupuolia ei tuotu ilmi selkeästi eikä stereotyyppisesti.''






''Olen pohtinut jo pari viikkoa, mitä kirjoittaisin tästä kirjasta, joka oli ihan viihdyttävä, mutta samalla jätti - no, ei jättänyt mitään.''

''Mikä parasta, kirjassa ei osoitella erityisesti homoseksuaalisuutta ja tehdä siitä jotain mystistä kummallisuutta. Toki se on merkittävässä osassa, mutta aikalailla arkisesti ja hyväntuulisesti.''






''Se on pinnallinen, kevyt ja jotenkin mitäänsanomaton.''

''Toisaalta tarinassa on hyvin tuotu esille, että joillekin yhteisö on tärkeä osa elämää ja voimavara, ei pelkästään negatiivisia puolia omaavaa.''

''Kuitenkin tarina vie samalla hyvin etäälle juuri näistä uskonnollisista liikkeistä, sehän se kirjan aihe piti olla.''






''Kirja eteni - kangerrellen ja huokaillen, epätoivoakin tuntien. Kerta toisensa jälkeen kirja meni hyllyyn pölyttymään.''


''Ja nyt, kun jonkin aikaa on lukemisesta kulunut - aikalailla tarkalleen 45 minuuttia - ei lukija pysty kirjoittamaan kirjasta mitään järkevää, sillä käsitys siitä mistä ensimmäisillä sivuilla kirjoitettiin on kaikonnut jo joskus, kun vuosiluvuissa oli vielä kaksi nollaa.''


''Yhdestä asiasta lukijalla on varsin hyvät muistikuvat, tuskasta. Ja varma tieto siitä, että jos kuuna päivinä kukaan tulee pyytämään lukijalta kirjaa luettavakseen, ikipäivinä se ei ole Hölmöläiset.''


Kuten ehkä jo huomaa, en pitänyt yhdestäkään lukemastani kirjasta. Kaiken toivon mukaan ensi vuoden haasteiden kirjat tuovat mukavampia tuttavuuksia mukanaan. Tilanne tämän vuoden jälkeen on 15 maalle sijoittuvaa ja 78 kaupunkiin.

Suoritin myös kahta Goodreads'n haastetta, sateenkaaren värit ja listahaaste samalla periaatteella - en erityisesti etsinyt kirjoja.

Suoritus:



Violetti: -Ei kirjaa- 
Listahaasteesta täytin 37/50.

torstai 24. joulukuuta 2015

Iloista joulunaikaa ja lukuiloa 2015



Vuoden takaisia Lapin tunnelmia.
Stämningen i Lapland i sista år.

Och nu är det jul i min älskade Nord, är det jul i vårt hjärta också?
Och ljusen de brinna på rågade bord, och barnen i väntan stå. Där borta i taket, där hänger han än, den bur, som har fångat min trognaste vän, och sången har tystnat i fängelseborg, o, vem har ett hjärta för sångarens sorg?
 Jag bor i de eviga vårarnas land, där de glödande druvorna gro.
Cypresserna dofta vid havets strand, där har jag mitt ensliga bo. Det flammande Etna, det gnistrar så skönt, och luften är vårlig och gräset är grönt, orangernas ånga ur skogarna går, och ljuv mandolinen som kärlek slår.
 Och stråla, du klaraste stjärna i skyn, blicka ned på min älskade Nord! Och när du går bort under himmelens bryn, välsigna min fädernejord! I blommande vårar på gyllene strand, var finnes ett land som mitt fädernesland? För dig vill jag sjunga om kärlek och vår, så länge din Sylvias hjärta slår.
...
Vi komma, vi komma från Pepparkakeland
och vägen vi vandrat tillsammans hand i hand.
Så bruna, så bruna vi äro alla tre,
korinter till ögon och hattarna på sne’.
Tre gubbar, tre gubbar från Pepparkakeland,
till julen, till julen vi komma hand i hand.
Men tomten och bocken vi lämnat vid vår spis,
de ville inte resa från vår pepparkakegris.
Muutamia tekstejä vuoden 2015 lukuilo-haasteen tiimoilta. Kiitos Suketukselle, joka lähti mukaan haasteeseen.
Kirjamessuja


Lukumaratonit


Kirjailijoiden merkkipäivät


Suurta iloa tuottaneet kirjat


Muita hetkiä

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Vuoden 2016 haasteet (Läpi historian, talvi-iltain maraton, lukuiloa)

LÄPI HISTORIAN

Kuvitusta saa käyttää haasteeseen liittyvissä postauksissa.


















Mitä?

Haasteessa luetaan eri aikakausille sijoittuvia kirjoja, yksi kuhunkin kategoriaan sopivaa. Kirjoja lukemalla saavutetaan aatelisarvoja, hierarkiassa alemmasta ylempään. Lukemisjärjestyksellä ei ole väliä.

Milloin?

Haasteaika on 1.1.2016 - 31.12.2016

Arvot:

1. Ritari (2 luettua kirjaa)
2. Baronetti (4)
3. Paroni / paronitar / vapaaherra  (5)
4. Kreivi / kreivitär / jaarli  (6)
5. Markiisi / markiisitar (7)
6.  Herttua / herttuatar (8)
7.  Ruhtinas / prinssi / prinsessa (9)
8.  Kuningas / kuningatar (10, yksi kustakin kategoriasta)
9.  Keisari / keisarinna / tsaari (14, yksi kutakin aikakautta: antiikki, keskiaika, renessanssi, barokki, klassismi, valistus/esiromantiikka, romantiikka, realismi, naturalismi, symbolismi, modernismi, ekspressionismi, radikalismi ja postmodernismi)

Huomioi, että keisarin arvossa ei mennä enää vain kategorioiden mukaan.

Aikakaudet ja esimerkkikirjailijoita:

Antiikki 800 eaa – 400 jaa

Keskiaika 400 - 1400 -luku

Renessanssi 1400 - 1500 -luku

Barokki ja klassismi 1600 -luku
Kirjailijoita (barokki)
Kirjailijoita (klassismi)

Valistus ja esiromantiikka 1700 -luku

Romantiikka 1800 -luvun alku
Kirjailijoita

Realismi ja naturalismi 1800 -luvun loppu
Realismia edustavia kirjailijoita
Naturalismia edustavia kirjailijoita

Symbolismi 1800 - 1900 -luvun vaihde

Kirjailijoita
Modernismi ja ekspressionismi 1900 -luvun alku
Kirjailijoita (modernismi)
Kirjailijoita (ekspressionismi)

Radikalismi ja postmodernismi 1900 -luvun loppu
Radikalismi
Esimerkkejä (postmodernismi)

LUKUILOA 2016

Kuvitusta saa käyttää haasteeseen liittyvissä postauksissa.



















Lukuiloa on yhteneväinen vuoden 2015 haasteen kanssa. Minulle tuli tästä haasteesta niin hyvä mieli, että päätin uusintaa sen ensi vuodelle.


Mitä?
Tuotetaan iloa kirjallisuuden tiimoilla. Haasteeseen kelpaavat monenlaiset postaukset. Riittää, että olet kertonut jostakin iloa tuottavasta hetkestä.
Kuinka?
Tee kirjoituksia iloisista, kirjallisista hetkistä tunnisteella lukuiloa. Haasteen päätyttyä ilmoita vielä osallistumisesi päättymisestä ensi vuoden aikana ilmestyvään haastekoontien keräyspostaukseen, niin kirjoituksesi pääsevät mukaan. Käyn kokoamassa kaikki tunnisteen takana olevat postaukset, joten omaa koontia ei välttämättä tarvita.
Milloin?
Haasteaika on 24.12.2015 - 23.12.2016. Vuosi on siis aikaa. Viimeinen päivä ilmoittaa osallistumisen päättyminen on 23.12. Koontipostaus ilmestyy jouluaattona.

TALVI-ILTAIN MARATON

Kuvitusta saa käyttää maratoniin liittyvissä postauksissa.


























Elokuun maratonin yhteydessä minulle heräsi ajatus - miksei maratoonaisi myös talvella kun ulkona on pimeää. Ottaisi käteen kupin kuumaa ja lueskelisi.

Mitä?

Lukumaraton vuoden ensimmäisen viikon kunniaksi. Maratonin säännöt ovat ne perinteiset ja tutut.

Milloin?

Maratonpäivä on vapaavalintainen, kunhan se sijoittuu vuoden 2016 viikolle 1.

Kuinka?

Mikäli tähän ilmoittautuu useampikin bloggaaja kuin minä, niin teen viikon kaksi aikana kokoavan kirjoituksen.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Taru Höykinpuro (toim.) - Kivun kauneus

Suomenkielinen alkuteos (2006)
Kustantamo: Like
Sivumäärä: 176
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Kaunis. Mitä muuta tästä kirjasta saattaisikaan sanoa. Koko teos on valmisteltu viimeisen päälle huolella - ulkoasu, Qumman upeat valokuvat ja jokaisen ihmisen tekstit ovat vain nautittavaa luettavaa. Kirjaa selailee ja lukee ilokseen, minä vietin kirjan parissa aikaani lokakuulta lähtien.

Ensiksi muutama käsite, jotka kannattaa ymmärtää. Ne toki selvitetään kirjassakin. Kinky tarkoittaa ihmistä, joka nauttii sadomasokismista, sitomisesta ja/tai hänellä on jokin fetissi. Toisinaan termin alle luetaan myös transvestismi, itsetarkoituksellinen sukupuolten sekoittaminen ja sukupuolitottelemattomuus. Sadomasokismi on osapuolten vapaaehtoiseen suostumukseen perustuvaa toimintaa, jossa ihminen saa (yleensä seksuaalista, mutta ei aina) nautintoa esimerkiksi kivusta, alistamissuhteesta tai liikkumatilan rajoittamisesta. Sitominen (''bondage'') luetaan usein sadomasokismiin. Fetissi on jokin esine, materiaali, ruumiin osa yms., josta ihminen esimerkiksi kiihottuu. Kirjan lukemisen kannalta nämä ovatkin ne oleellisimmat käsitteet, mutta ne ovat sisällöltään laajemmat kuin nyt esitin.

Kirjan parikymmentä kirjoittajaa kertoo kukin esseessään omasta suhteestaan sadomasokismiin ja fetisseihin, kuinka he huomasivat tämän puolen itsessään, mistä he nauttivat, mitä mieltä he ovat yhteisöstä, vai ovatko he enää lainkaan mukana tämän yhteisön toiminnassa... Kirjan ansioksi voi lukea sen kuinka laajalta alalta näitä kirjoituksia on. Ne valottavat hienosti koko kinkyyden monipuolisuutta. Mukana on cis-miehiä, cis-naisia ja transihmisiä. Nuorempia ja vanhempia. Tunnetumpia ja ei-niin-tunnettuja. Yhteisön toiminnassa aktiivisia ja ei-niin-aktiivisia. Ja jos joku on kuvitellut, että tällaisessa ''alakulttuurissa'' ihmiset nauttivat samoista asioista, häviää se ajatus vauhdilla jo ensimmäisten tarinoiden jälkeen. Mikään alakulttuurin edustaja ei ole tietyn muotin mukainen.

Kirjan osittaisen vanhentumisen huomaa siitä, että joissakin tarinoissa viitataan sadomasokismin ja fetisseiden sairausluokitukseen. Kirjan loppupuolilta löytyvä Sofi Oksasen kirjoitus luotaakin tätä sairausleimaa. Nämä kyseiset seksuaalisuuden ilmentymät poistettiin Suomen sairausluokituksista 2011 samaan aikaan muutaman muun kanssa. Suurimmaksi osaksi kirja on silti edelleen täysin ajankohtainen ja lukemisen arvoinen. Tämän osan voi nähdä tärkeänä katsauksena sairausleimojen historiaan.

Huolimatta siitä kuuluuko näihin ryhmiin vaiko ei, kirjasta löytyy materiaalia itse kullekin. Kirjan lopun käsiteluettelo selittää eri sanojen merkityksiä ja Yuri Höykinpuro on kirjoittanut turvaohjeita sadomasokismin toteuttamiseen. Ja kuten monissakin kirjoissa, tästäkin löytyy kirja- ja nettisivuluettelo aiheesta enemmänkin kiinnostuville.

Mutta niin. Tämä kirja ansaitsee paikkansa lumoavimmat kertomukset -listalla.  

Muistathan ilmoittaa Lukuiloa-haasteen postaukset


Vuosi lähenee loppuaan ja Lukuiloa-haasteen päättymispäivä kolkuttelee jo sitäkin lähempänä. Muistathan ilmoittaa teemaan sopivat postauksesi viimeistään 23.12., mieluiten laittamalla näihin teksteihin tunnisteen Lukuiloa, mutta kelpuutan myös kommenttikenttään laitetut linkit.
Vaikka et olisikaan ilmoittautunut etukäteen haasteeseen, saat tehdä sen vielä nytkin. Kaikki ilonhetket otetaan mielellään vastaan.
Esimerkiksi nämä kelpaavat:
  • Lukumaratonit
  • Erilaiset kirjaisat mietteet
  • Yleiset kirjahöpinät
  • Kirjamessut
  • Toisen ihmisen kanssa jaetut kirjakeskustelut
Oikeastaan mikä vain paitsi perinteinen kirja-arvostelu. Toisaalta kirja-arvostelutkin kelpuutan, jos postauksesta näkyy lumoutuminen ja iloinen hetki.
Koontipostauksen kirjoitan ja julkaisen jouluaaton aikana.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Lukumadon ensimmäinen e-kirja

Julkaistu: 2009
Sivumäärä: 86
Mistä sain? Ilmainen e-kirja netistä / Itä-Suomen yliopisto


En ollut ajatellut tarttuvani kovin herkästi e-kirjaan, mutta koska kiinnostava teos löytyi ainoastaan tässä muodossa, eikä lainkaan painettuna, päätin ottaa haasteen vastaan ja katsoa miltä sähköisen kirjan lukeminen tuntuisi.

Kirja koostuu esipuheesta, liitteistä ja kahdeksasta luvusta. Ne käsittelevät metafysiikan teorioita ja muutosta aina Parmenideesta (n. 540 - 480 eaa) Collingwoodiin ja Wittgensteiniin 1900 - luvulle. Tekstin mukana piirtyy selkeä peruskuva tästä kehityskaaresta metafyysiikan kulta-ajoista, kiinnostuksen lopahtamisesta ja sen uudelleen palaamisesta.

Eri aikoina on kiinnostanut eri asiat metafysiikan alalta. Yhteisenä kaikille voisi pitää sitä, että yritetään etsiä sitä perustavinta todellisuutta - niitä asioita, jotka muut tieteet, kuten fysiikka, olettaa. Antiikin aikana oltiin kiinnostuneita erityisesti maailman perusaineksesta, josta maailma koostuu. Aristoteleen käsityksen mukaan oli neljä alkuainetta: maa, tuli, ilma ja vesi ja nämä elementit voivat muuttua toisikseen. Varhaiset filosofit etsivät kuitenkin vain yhtä alkuainetta, mistä maailma koostuu. Esimerkiksi Thalesin mukaan kaikki mikä on olemassa, on oikeastaan ja alun perin vettä. Klassisen luonnonfilosofian huippu ja loppu sijoittuu Herakleitoksen ja Parmenideen aikaan. Herakleitos yritti todistella muutoksen puolesta, kun taas Parmenideen mielestä muutos ei ole todellista. Myöhemmin Platonin tavoitteena oli sovittaa Parmenideen ja Herakleitoksen vastakkaiset näkemykset yhteen.

Kirjaa oli ilo lukea, se sisälsi todella paljon mielenkiintoista tietoa ilman tyhjäkäyntiä ja turhaa jaarittelua. Jokainen sivu oli täyttä asiaa; ne oli luettava kunnolla, jotta ymmärtäisi mitä kirjassa myöhemmin sanotaan. Sajama ja Aalto-Heinilä ovat onnistuneet kirjoittamaan kirjan, joka tarjoaa kattavat perustiedot metafysiikasta, ja jonka lukemalla on helpompi jatkaa muuhun aihetta käsittelevään kirjallisuuteen. Ehkä hienoisena kritiikkinä voisi ilmaista, että osa lauseista on rakennettu hieman oudosti ja vaikeasti ymmärrettävästi - pienellä muokkauksella saman asian saisi sanottua ymmärrettävämmin.

E-kirjan lukeminen oli paljon helpompaa kuin olin kuvitellut. Se ei ollutkaan sellaista tuskaista ja jatkuvasti ongelmia sisältävää, mutta silti yhä edelleen koen perinteisen kirjan paremmaksi. E-kirja ei ole omalle lukutavalleni se soveliain. Tykkään selailla kirjaa, tehdä yleiskatsauksia ja palailla aina vähän väliä taaksepäin tarkistamaan mitä aikaisemmin sanottiinkaan - varsinkin tietokirjassa, mutta myös kaunokirjallisessa teoksessa. Tämä selaileva lukutapa oli huomattavasti haasteellisempi sähköisessä kirjassa. Yritä nyt sieltä etsiä rullaamalla hiirellä tai sormella, sitä yhtä tiettyä kohtaa. Paperikirjassa voisi kääntää sekunnissa sata sivua kerrallaan. Kokeilin eri laitteita kirjan lukemiselle - tietokonetta, kahta eri tablettia ja älypuhelinta. Älypuhelin osoittautui heikoimmaksi, varsinkin kun tiedostoa ei oltu muokattu mobiililaitteelle sopivaksi. Kerralla näkyi vain hyvin pieni pätkä tekstiä ja sitä sai olla jatkuvasti siirtelemässä. Ajatukset keskeytyivät lukemiselta jatkuvasti. Toinen tableteista ei ikinä edes onnistunut lataamaan teosta - se ruksutti tunnin, kunnes ruutuun ilmaantui lataus epäonnistui - teksti. Kolmannellakaan yrittämällä kirja ei auennut. Toinen tabletti olikin jo ihan mukiinmenevä vaihtoehto - kevyt kantaa ja näytölle mahtui riittävä määrä tekstiä. Tämä olikin käytössä silloin kun luin kirjaa muualla kuin kotona. Lopulta kaikkein paras laite, jolta luin suurimman osan kirjasta, oli tietokone. Tekstiä näkyi ruudulla kunnollinen määrä, hakuominaisuuksilla oli jo suhteellisen vaivatonta etsiä haluamansa kohta - varsinkin kun tein vihkoon samalla muistiinpanoja, joten tiesin mitä löytyi mistäkin alaluvusta, ja tietokoneen näyttö oli säädettävissä sopivaan kulmaan helpommin kuin muissa laitteissa. Toki tietokone tuotti ongelman silloin kun luin kirjaa sängyssä ja yritin samalla kirjoittaa muistiinpanoja vihkoon. Pöydän ääressä  istuen (mutta myös sängyssä lukiessa) tietokone vei ylivoimaisesti voiton.

E-kirjasta ei muodostunut sellaista lukumuotoa, jonka valitsisin, jos tarjolla olisi myös perinteinen paperiversio, mutta en kuitenkaan näe mitään estettä miksen lukisi sähköisenä sellaista teosta, joka on ainoastaan netissä. 

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Zenon - Fragmentit ja paradoksit

Painos: 2001
Suomentanut: Reijo Valta
Sivumäärä: 45
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Reijo Valtan suomentama pikkukirjanen tarjoaa kaiken sen mitä Zenonilta on säilynyt - kolme lyhyttä fragmenttia. Paradoksit eivät ole säilyneet siinä muodossa, missä hän ne aikanaan esitti.
Zenon eli noin vuosina 488 - 420 eaa. Hetkeksi paradoksit unohdettiin, kun Aristoteles tuomitsi ne vääriksi ja tällainen suuri filosofi vei ajatukset pois näistä mietteistä. 1800 - luvun lopulla matematiikan ja logiikan alojen kehittyessä, myös paradoksit tulivat uudestaan mielenkiintoisiksi. Muun muassa matemaatikot ovat yrittäneet saada paradoksien ongelman ratkaistua päättymättömien ja lähenevien sarjojen avulla (tämä tarkoittaa sitten mitä? En ole matemaatikko). Myös filosofien, esimerkiksi Humen, Kantin ja Hegelin, keskuudessa paradoksit nousivat ainakin jossain määrin suosituiksi.
Kirjan johdannossa esitetään muutakin mielenkiintoista tietoa. Platonin dialogissa, jonka nimi on Parmenides, Zenonin esitetään olevan Parmenideen oppilas ja rakastaja. Strabonin, kreikkalaisen maantieteilijän, historioitsijan ja filosofin, mukaan Zenon kuoli yritettyään syöstä Elean tyrannia vallasta. Zenonia pidetään dialektiikan isänä, joka puolusti oppi-isänsä Parmenideen ajatuksia.
Zenonin väittämät perustuvat sille, että hän yritti todistaa pisteen olemassaolon mahdottomuuden.

Siinä yläpuolella on viiva. Emme voi olettaa, että viiva koostuisi pisteistä. Matematiikassahan on sellainen tosiasia, että oli viiva minkä pituinen tahansa, siinä on äärettömän monta pistettä. Voimme jakaa tämän viivan mistä kohtaa tahansa, ja aina siinä on äärettömän monta pistettä. Vaikka jatkaisimme jakamista loputtomiin, emme saavuttaisi yhtä pistettä.
Eikö ole myös ristiriitaista olettaa, että viiva koostuisi äärettömästä määrästä pisteitä? Pisteiden määränhän täytyy olla rajallinen, koska viivassahan on niin monta pistettä kuin siinä on. Kuitenkin sen täytyy olla myös ääretön luku, koska se on rajattomasti jaettavissa.

Myös tässä ''pisteessä'' on tosiasiassa äärettömän monta pistettä. Ja jos erottaisimme siitä nuppineulan pään kokoisen ''pisteen'', olisi siinäkin äärettömän monta pistettä, ei vain yhtä.

Ja tämä ei ole Zenonin ongelma, vaan jatkokehittely niistä: Kahden sentin viivassa ja kahden metrin viivassa on kummassakin äärettömän monta pistettä. Mutta eikö äärettömän pitäisi olla yksi ja sama luku, sellainen johon ei voi lisätä enää mitään, mutta jos siitä vähentää ykkösen, se ei enää ole ääretön. Miten siis kahdessa eripituisessa viivassa voi olla saman verran pisteitä, jos siihen ei voi edes lisätä yhtä.


Tässä on viiva, jossa on kolme (kuvitellaan, että kolme on ääretön)  pistettä.

Tässä taas on pidempi viiva, jossa pitäisi olla saman verran (''ääretön'') pisteitä. Ne ovat vain jakautuneet suuremmalle alueelle. Mutta mehän voimme lisätä tuonne väliin vielä yhden tai useamman pisteen, joten eihän viiva voi koostua äärettömästä määrästä pisteitä.


Etkä sinä voi ylittää autotietä. Autotiessä on ääretön määrä pisteitä. Kun saavut tien puoleen väliin, on edessäsi jälleen ääretön määrä pisteitä. Kun saavut näiden pisteiden puoliväliin, on jälleen edessäsi ääretön määrä pisteitä. Näin jatkuu loputtomiin, aina pitää ylittää ensin puolet pisteistä, puolet, puolet jne. Et voi kulkea läpi äärettömän määrän pisteitä rajallisessa ajassa.

Etkä voi saavuttaa edelläsi hikoilevaa lenkkeilijää. Aina kun astut yhden askeleen, lenkkeilijäkin on mennyt eteenpäin. Voit tulla aina lähemmäs lenkkeilijää, mutta et saavuttaa häntä. Aina kun olet tullut siihen pisteeseen, jossa lenkkeilijä oli, lenkkeilijä on mennyt eteenpäin.

Zenonin paradoksit tarjoavat viihdyttävää ajanvietettä - liikettä ei ole olemassa, puolet ajasta on sama kuin kaksinkertainen aika, paikkaa ei ole olemassa eikä esineen putoamisesta kuulu ääntä. Yritä siinä nyt ratkaista näitä. Vaikka ei koskaan saavuttaisikaan ratkaisua, on kirja ainakin todella viihdyttävä.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Anförande mot hatprat / Puhe vihapuheesta

13.11.2015 Pariisista kantautui järkyttäviä uutisia. Marjatta, Kaisa Reetta sekä Miska ovat kirjoittaneet kukin omassa blogissaan hienot tekstit. Katsokaa niitä.
.
Minä pidin puhekurssilla pienimuotoisen vaikuttavan puheen, jonka tarkoituksena oli saada ihmiset ajattelemaan, kuinka helposti kuka tahansa voi joutua vihapuheen kohteeksi, ja että meillä kaikilla on vastuu.

Ensiksi alkuperäinen puheeni ja sen jälkeen vapaamuotoinen suomennos.

---
Du är terrorist. Du är fjolla. Du är flickpojke.
Många av oss har upplevt hatprat. Hatprat är ett uttryck som begränsar ditt liv - din rättighet att vara dig själv eller att bli hörd. Är du, din vän eller din släkting immigrant, flykting, kvinna, transperson? Tillhör du eller hen en sexuell minoritet eller är hen muslim, katolik, invalid och så vidare. Hatprat berör oss antingen rakt eller omständligt.
Man måste säga ett tydligt nej mot hatprat.
Vi kan fråga om måste vi behaga några människor som är intoleranta. Om du är tolerant måste du acceptera alla yttranden. Men det är inte så lätt. John Rawls har en teori om rättvisa. Han har sagt att vi måste få göra vad vi vill bara vi minns att alla människor har samma rätt. Fördragsamhet är inte samma sak som relativism.
Hatprat sårar människan men det förstärker också ojämlikhet i samhället. Det är mot mänskliga rättigheter och skapar fruktan. På en atmosfär där den har fruktan härskar, måste både minoritetgrupper och alla som pratar för dem vara tysta. Hatprat minska yttrandefrihet.
Tusentals människor får lyssna på hatprat i morgon. Vad gör du? Du eller din vän kan vara en av dem.
---
Sinä olet terroristi. Sinä olet hintti. Sinä olet transu.
Useat meistä ovat kokeneet vihapuhetta. Vihapuhe on ilmaisua, joka rajoittaa elämääsi - oikeuttasi olla oma itsesi tai oikeuttasi tulla kuulluksi. Oletko sinä, sinun ystäväsi tai sukulaisesi maahanmuuttaja, pakolainen, nainen, transihminen? Kuulutko sinä tai hän seksuaalivähemmistöön tai onko hän muslimi, katolinen, invalidi ja niin edelleen. Vihapuhe koskettaa meitä joko suoraan tai välillisesti.
Meidän täytyy sanoa selvä ei vihapuheelle.
Voimme kysyä, täytyykö meidän suvaita joitakuita ihmisiä, jotka ovat suvaitsemattomia. Jos sinä olet suvaitseva, sinun täytyy hyväksyä kaikki mitä sanotaan. Mutta se ei ole niin helppoa. John Rawlsin, yhdysvaltalaisen filosofin, keskeisimpiin ajatuksiin kuului niin sanottu vapausperiaate. Se tarkoittaa, että meidän täytyy saada tehdä mitä haluamme niin pitkään kuin muistamme, että kaikilla ihmisillä on sama oikeus. Suvaitsevaisuus ei tarkoita samaa kuin relativismi.
Vihapuhe satuttaa ihmisiä, mutta se vahvistaa myös epätasa-arvoa yhteiskunnassa. Se rajoittaa ihmisoikeuksia ja luo pelkoa. Ilmapiiri, joka luo pelkoa, saa sekä vähemmistöryhmät että kaikki heidät, jotka puhuvat vähemmistöjen puolesta, olemaan hiljaa. Vihapuhe  vähentää sananvapautta.
Tuhannet ihmiset joutuvat kuuntelemaan vihapuhetta huomenna. Mitä sinä teet? Sinä tai ystäväsi voi olla yksi heistä.

---
Otin puheessani esiin John Rawlsin yhden ajatuksen, hänellä on useita muitakin hyviä. Kuten Popperillakin, joka jäi ulkopuolelle tästä puheesta. Suosittelen.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Pika-arvioita

Ahdistus iski. Minulla on monta kirja-arviota julkaisematta sitten alkusyksyn. Tavoitteena tiivistää arvostelut kolmeen virkkeeseen.


Little Bear, Father Bear Comes Home ja Little Bear's Friend (1957, 1959, 1960)
Suomennettu 2000
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: Yht. 180
Mistä sain? Omista hyllyistä
Uusintalukua. Minarikin kuvitukseltaan valloittava teos sisältää kolme eri tarinaa Pikku Karhun elämästä. Jokainen tarina kertoo jotakin pienen hahmon ihmettelystä ja kasvusta - ystävistä, vanhempien rakkaudesta ja muiden ihmisten välittämisen tärkeydestä. Suloiset eläinhahmot ja yksinkertaiset lauserakenteet ovat mitä oivinta lukemistoa pienten lasten kanssa, mutta myös vanhempi ihminen voi löytää kirjasta useampia tasoja - myös useamman lukukerran jälkeen.


Suomenkielinen alkuteos (2002)
Kustantamo: Sks
Sivumäärä: 160
Mistä sain? Kirjastosta lainattu
Maailman vaikein kieli -teos sisältää vuosilta 1998 - 2001 suomen kielen tutkijoiden kirjoittamia kielipakinoita monilta eri elämänalueilta. Ne heijastelevat kielen muuttumista ja sen tärkeyttä, arkipäiväisyyttä meille. Suosittelen lukemaan kirjan pienissä erissä, lukumaratonin kirjana alkoi tympäämään jo aika varhaisessa vaiheessa.

 Avaa tule

Suomenkielinen alkuteos  (2008)
Kustantamo: Teos
Sivumäärä: 76
Mistä sain? Kirjaston poistomyynnistä
Vähäsen runokokoelmaksi väitetty, mutta myös voisi hyvinkin olla pieni tarina, on erittäin upea teos. Se vetää lukijan mukaansa etsimään kirjan sanomaa, jota ei löydä vaikka kuinka lukisi - koko ajan löytää jotakin uutta ja lyhyydestä huolimatta kirja on erittäin hidas lukea. Upea, vaikuttava, pohdituttava ja innostava - yksinkertaisesti runouden helmiä.


- Ei sisällä teostietoja -

Tylsä ja jo niin nähty, voisi kuvailla Scarryn tarinakokoelmaa. Se sisältää ne jo niin puhkiluetut tarinat, mutta nyt vain erilaisin kuvin ja yksinkertaistetuin tekstein. En voi suositella.

LinkWithin