keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Talvi-iltain maraton 2017


Viime vuoden tapaan myös tänä vuonna polkaistaan kirjavuosi käyntiin maratonin merkeissä.

Ohjeet (ne perinteiset):

  • Lue 24 tunnin aikana niin paljon kuin ehdit ja haluat. Saat valita milloin suoritat maratonin, kunhan luet viikolla yksi. Tauot lasketaan mukaan suoritusaikaan.
  • Merkitse ylös luetut kirjat ja sivumäärä. Ilmoita ne omassa blogissasi, sosiaalisessa mediassa ja/tai kirjoita ne tämän blogin kommenttikenttään.
  • Käy lopuksi laittamassa linkki kommentteihin, jotta lisään blogisi ja lukemasi teokset yhteiseen koontiin (ilmestyy viikolla 2).

tiistai 27. joulukuuta 2016

Lukumato matkasi historian hämärissä

Laitoin vuodeksi 2016 pystyyn haasteen, jossa tarkoituksena oli kulkea läpi historian lukemalla eri aikakausille sijoittuvia kirjoja. Aluksi kuvittelin saavuttavani helposti korkeimman arvon. Nyt on kuitenkin neljä päivää haasteen loppumiseen eikä suoritus ole lähelläkään neljäätoista aikakautta. Joskus on tehtävä epätoivoisia ratkaisuja, jos mielii kohota markiisiksi asti. Niinpä tartuin vielä tänään kahteen ohueen kirjaan, jotka huiskaisten luin läpi. Kaikeksi onneksi hyllyistä löytyi sopivat kirjat.

En siis vaeltanut historiaa läpi vaan tyydyin matkaamaan historian hämärissä. Aikajänne kuitenkin ulottui aina antiikista 1900-luvun loppuun. Vaikka haaste nyt loppuikin, luulen kuitenkin ainakin joskus lukevani puuttuvat aikakaudet.

Antiikki 800 eaa - 400 jaa
  • Sofokles - Kuningas Oidipus (arvostelu tulee)
Barokki ja klassismi 1600-luku
  • Molière - Saituri (arvostelu tulee)
Valistus ja esiromantiikka 1700-luku
Romantiikka 1800-luvun alku
  • Johan Ludvig Runeberg - Idyllejä ja epigrammeja (arvostelu tulee)
Realismi ja naturalismi 1800-luvun loppu
  • Aleksis Kivi - Kanervala (arvostelu tulee)
Modernismi ja ekspressionismi 1900-luvun alku
Radikalismi ja postmodernismi 1900-luvun loppu

Lukematta jääneet aikakaudet:

Keskiaika 400 - 1400 -luku
Renessanssi 1400 - 1500 -luku
Symbolismi 1800 - 1900 -luku


lauantai 24. joulukuuta 2016

Riemukasta joulun aikaa


Jälleen on joulu. Täällä joulua on laitettu jo hyvissä ajoin ja viime hetken tohinat ovat kovaa kyytiä menossa. Kuusi on tuotu sisään, viimeiset lahjat on paketoitu ja ruoka tehty. Omalta osaltani joulupöydässä on perunoita ja ruskeaa kastiketta (vaatimus joka joulu), seitania, porkkanalohta (maistuu niin erehdyttävästi kalalle, että hämmennystä riittää), pipareita ja juustokakku marenkimurskalla, glögin ja metsämansikan makuisella kiilteellä ja mansikoilla. Toki kaikille muillekin riittää vegaanipöperöistäni, mutta pöytään on kannettu myös ihan perinteisiä jouluruokia kinkusta lähtien.

Mössens julafton

Jouluaattoon kuuluu myös pukki, joka tulee jakamaan lahjat. Silloin lukumato menee kiltistä vahtimaan pukin poroja ja saapuu takaisin vasta pukin lähdettyä jo muihin koteihin.



Lukuiloakin jaettiin tänä vuonna. Mukaan lähti Evaria.


Lukumadon iloa tuottaneet kirjat:
Tapio Tamminen, Kansankodin pimeämpi puoli
Friedrich Nietzsche, Antikristus (ei arvostelua)
Tom of Finland, Sarja kuvia

Muita iloa tuottaneita kirjallisuuteen liittyviä:


Evarian haasteosallistuminen:

Rachel Joyce: Harold Fryn odottamaton toivioretki 
Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori 
Anni Nupponen: Kauheat lapset 
Marjut Helminen: Appelsiinilehto  
Milja Kaunisto: Luxus 
Jory John & Benji Davies: Pää tyynyyn! 
Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus    
Terhi Rannela: Frau 
Teresa Myllymäki: Karhulehto 
Johanna Valkama: Itämeren Auri 
S.K. Tremayne: Jääkaksoset 
Minna Rytisalo: Lempi 
Silja Sillanpää: Tenho ja Ryske - satuja soitosta 
Lucinda Riley: Keskiyön ruusu 
Estelle Maskame: DIMIMY - kaipaan 

perjantai 23. joulukuuta 2016

Tom of Finland - Sarja kuvia

Painettu 2014
Kustantamo: Like
Sivumäärä: 128
Mistä sain? Kirjastolta lainattu


Touko Laaksonen on ollut kaikkien huulilla viime vuosina. Ehkä kuitenkaan kaikki eivät tiedä puhuvansa kenestäkään Laaksosesta vaan ennemminkin Tom of Finlandista. Päälle kaksikymmentä vuotta kuolemansa jälkeen Tomista on tullut ilmiö myös täällä Suomessa. Postimerkkejä, tekstiilejä, kalentereja, kortteja ja kahvipaketteja on syydetty kovalla hinnalla markkinoille ja menekkiä on ollut. Ei liene enää juuri ketään, jolle Tomin lihaksikkaat nahkaan pukeutuneet miehet eivät olisi tuttuja. Siltikin - kuinka moni loppujen lopuksi tietää mitä Tom of Finland on. Vastausta voi lähteä etsimään Sarja kuvia -teoksesta.

Tiesin kyllä jo etukäteen, että Tomin kuvat ovat täynnä pornoa ja raiskauksia. Samalla Tom of Finland edustaa edelläkävijyyttä, lupausta paremmasta ja nautintoa, joka kuuluu kaikille. Sarja kuvia -teoksessa nautinto seksistä ei kuulu kertaakaan vain kahdelle ihmiselle vaan se jaetaan yhteisöllisesti vähintään kolmen kesken. Tomin maailmassa homous on hyväksyttyä. Hän näyttää, että ihminen voi olla oma itsensä eikä sitä tarvitse ottaa vakavasti. Sarja kuvia -teoksessa on rutkasti itseironiaa.

Ehkä jopa yllättäen, Tomin maailmassa ei tunneta kateutta. Nuorten nettipalstat täyttyvät kysymyksistä, onko penikseni riittävän suuri ja olenko ok juuri tällaisena. Nämä hahmot eivät mieti onko heidän elimensä riittävä, toisilla on isompi ja toisilla pienempi ja kaikki ovat yhtä hyviä ja siitä isommasta nautitaan yhteistuumin.

Tom on varmasti vaikuttanut käsitykseen siitä, että homo ei välttämättä ole naisellinen vaan myös perimaskuliinisten miesten keskuudessa voidaan elää heteronormin ulkopuolella. Hän on raivannut samalla tietä eroottisen taiteen tekijöille, sadomasokisteille ja fetisisteille. Tomin teoksissa bdsm ja fettarius on osa ihmisen identiteettiä, ei vain päälle liimattua kokeilunhalua.

Sarja kuvia -teoksesta tekee omalla tavallaan erityisen se, että mukana on paljon materiaalia, jota ei ole ennen julkaistu missään. Kyseessä on teos, jonka tekemiseen on käytetty todella paljon aikaa, vaivaa ja intohimoa - ainakin sellainen vaikutelma välittyy lukijalle.

Taitavan piirrosjälkensä lisäksi Tom on onnistunut sellaisessa mikä ei ensimmäisenä tule mieleen kun kuulee sanaparin eroottinen taide. Seuratessa iloisten ja lämminhenkisten miesten seksipuuhasteluja, lukijalle ei jää tunne, että hän olisi tunkeutunut toisten ihmisten reviirille ja yksityiselämään tirkistelijänä. Seksuaalisuus kuuluu kaikille ja sitä kuuluu jakaa, on Tomin sanoma.

----
MUOKKAUS: Kommenttikentässä mainostin Efter Niossa esitettyä haastattelua Tom of Finlandiin liittyen. Toisin kuin uskoin, se on edelleenkin katsottavissa (4 kk 21 pv, 23.12.2016->). Haastattelu on hyvä ja suosittelen katsomaan sen täältä. Tomin alkaa 18.28 ja päättyy 27.18.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Laita tänne linkki koontipostaukseesi vuoden 2016 haasteista

Vuosi lähenee loppuaan ja haasteet alkavat päättyä. Jos olet ollut mukana jossakin blogini vuoden 2016 haasteessa, laita linkki koontipostaukseesi kommenttikenttään.

Tähän samaiseen postaukseen ilmoitetaan sekä lukuiloa-haasteen että läpi historian -haasteen suoritukset.

23.12. pitää viimeistään olla lukuilon koontipostaus linkattuna ja historian vastaavasti 31.12..

tiistai 6. joulukuuta 2016

Haaste alkaa


Rauhaa ja rakkautta itse kullekin.

Tänään alkaa blogini vuoden 2017 lukuhaaste. Meitä on jo mukana kymmenen.

Millä aiheilla olette aloittamassa haasteen vai makusteletteko vielä sopivaa? Täällä aloitetaan seksuaalisella väkivallalla, homoseksuaalisuuden historialla ja sadomasokismilla.


Miten te vietätte tätä päivää?

Minä olen työpäivän jälkeen seuraillut mielenosoituksia ja kuunnellut Palefacea. Muutama muukin kantaaottavaa ja poliittista musiikkia tekevä artisti on ollut mukana joukossa. Innoitusta haasteeseen saa muun muassa näistä kappaleista:





torstai 1. joulukuuta 2016

Infoa pian päättyvistä lukuhaasteista

Vuosi alkaa kääntyä lopuilleen ja Klassikkojen lumoissa -blogin vuoden 2016 haasteet päättyvät. Vielä ehtii tehdä loppurutistukset haasteisiin, kirjoittaa rästissä olevat postaukset ja tehdä koonnin. Tässä tärkeimmät päivämäärät haasteissa mukana olijoille.

23.12.2016 päättyy lukuiloa-haaste. Tähän haasteeseen saa ilmoittaa myös oman vuoden kirjahuiput, joista on ollut paljon iloa. Tekstejä saa ehdottaa linkattaviksi, vaikka haasteeseen ei olisikaan varsinaisesti osallistunut. 24. päivä ilmestyy koonti. Lukuiloa-haaste on järjestetty kahtena vuotena peräkkäin ja hiipuneen osallistumisinnon takia sitä ei enää järjestetä ensi vuonna ainakaan minun puolestani.

31.12.2016 päättyy läpi historian-haaste, johon tuli varsin kunnioitettava määrä ilmoittautumisia. Muistakaa myös koota lukemisenne! Mattimyöhäiset ehtivät vielä ainakin kiriä ritariksi asti. Kokoan mahdollisimman pian haasteen päättymisestä suuremman koonnin, josta käy muun muassa ilmi ketkä ovat lukeneet, mitä on luettu ja minkälainen hovi ollaan yhteistuumin saatu aikaiseksi.


Muistathan ilmoittautua myös vuoden 2017 haasteeseen, joka alkaa aivan näinä päivinä. Tule mukaan antamaan ääni hiljaisille ja vaiennetuille, vaatimukset eivät ole kovat ja haasteen voi suorittaa myös muuten kuin pelkästään kirjoja lukemalla. 



Psst. Talvi-iltain maraton järjestetään myös tällä kertaa viikolla yksi. Kaikki innokkaat mukaan maratoonaamaan ja polkaisemaan kirjavuosi mukavasti käyntiin. Maratoonata saa ihan minä päivänä tahansa kyseisellä viikolla. Maratonkuva liitettäväksi postauksiin ja sivupalkkeihin ilmestyy myöhemmin.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Liputtaminen on vallankäyttöä

Hyvää ruotsalaisuuden ja Kustaa Aadolfin päivää arvon Suomen kansa. Jälleen tänään on Suomen liput nostettu salkoihin kunnioittamaan merkittävää päivää.



Suomen lippu on vallan käyttöä. Se sulkee tietyt ihmisryhmät ulkopuolelle siitä käsityksestä, kuka kuuluu kansaan ja mikä on arvostettavaa elämää. Suomessa liputetaan sotien kunniaksi (Kustaa Aadolf oli mukana monissa sodissa), muistellaan veteraaneja ja kunnioitetaan perinteisiä käsityksiä kulttuurista ja suomalaisuudesta. Liputuspäivien kriittinen tarkastelu ei kestä päivän valoa monikulttuurisessa ja moniarvoisessa Suomessa.

Ymmärtääkseen miksi sellainen pieni asia kuin lipun nostaminen tangon nokkaan muutamana päivänä vuodessa on vallankäyttöä, tarvitaan ymmärrystä siitä, mikä lippu on. Lippu on symboli. Suomen lipun tarkoituksena on yhtenäistää muuten niin erillistä kansaa. Kun hajanainen joukko ihmisiä saadaan kunnioittamaan lippua, liputuspäivien avulla yhtenäistetään joukkoa ja luodaan koheesiota. Tiettyinä päivinä joukko suorittaa saman toimen ja tällä saadaan tarvittavia yhteisiä tapoja, joiden avulla luodaan yhtenäisyyden tunnetta ihmisten välille.

Ihmiset nostavat lipun salkoon joko tottumuksesta, halusta jatkaa perinnettä tai ihan oikeasta kunnioituksesta. Muutama soraääni, joka jättää lipun nostamisen sikseen, ei paljoa hetkauta. Nostamalla lipun salkoon määriteltyinä liputuspäivinä, ihmiset antavat hiljaisen hyväksyntänsä yhteiskunnan arvoille ja rakenteelle. Tietyt tahot Suomessa on velvoitettu liputtamiseen. Mikäli tätä niin kutsuttua kansaa ei saada nostamaan lippuja salkoon, ei kukaan voi kuitenkaan välttyä lipun näkemiseltä jossain. Näin ei ole vaaraa, että jossakin olisi paikka, jossa kukaan ei nostaisi lippua rakentamaan yhtenäisyyttä.

Suomen lippu on ainakin jollain tasolla pyhä. Sen käyttöä säätelevät tarkat normit; lippu ei saa koskea maahan, sitä ei saa käyttää halventavasti ja se tulee hävittää oikeaoppisesti. Julkisesti lipun polttavaa katsotaan paheksuvasti. Tällainen ihminen näyttää julkisesti, että hän ei halua olla osa yhteiskuntaa eikä hyväksyä rakenteita ja arvoja. Lipun häpäiseminen julkisesti on kantaaottavampi teko kuin lipun nostamatta jättäminen, vaikka ajatusmaailma voikin olla sama tekojen taustalla.
Samalla kun lipulla luodaan kuvaa siitä, millainen on Suomen kansa, liputuspäivillä jätetään osa suomalaisuuden kirjosta pois. Argumenttina voi todeta, että kaiken vuoksi on mahdotonta liputtaa ja osa liputuksen arvoisista päivistä on yksinkertaisesti pakko karsia pois. Siitä huolimatta eräs asia nousee silmille kun selailee kalenteriin merkittyjä päiviä ja sitä, mitkä niistä ovat saaneet lipun kuvan peräänsä. Saamelaisten kansallispäivä ei ole liputuspäivä. Suomessa kunnioitetaan Suomen lisäksi ruotsalaisuutta ja eurooppalaisuutta, mutta Suomen ja Euroopan ainoa alkuperäiskansa, saamelaiset, jätetään liputuksen ulkopuolelle.

Suhtautumisessa saamelaisiin on paljon parantamisen varaa, mutta kokonaisen kulttuurin jättäminen suomalaisuuden ulkopuolelle on yksinkertaisesti väärän tuntuista. Saamelainen kulttuuri on hieno ja ongelmistaan huolimatta siitä voidaan oppia paljon. Arvostusta saamelaisuus ainakin ansaitsisi lisää. Liputtamalla on suljettu kokonainen ihmisryhmä ja kulttuuri meidän ulkopuolelle ja tehty heistä osa niitä toisia.

maanantai 31. lokakuuta 2016

Helsingin kirjamessut 2016

Hyvää viimeistä messupäivää arvon kirjamessuilijat - tai nyt tätä julkaistessa pitänee toivoa, että messut olivat kaikista mukavat. Lukumadon messuhumu kesti tänä vuonna perjantain ja lauantain, juuri sopivan mittaisen hetken. Yhdessä päivässähän messuilla ei ehdi nähdä juuri mitään, mutta kahden päivän jälkeen ihmismassat ja sosialisoituminen alkaa väsyttää. Tänäkin vuonna minulla oli ilo kulkea bloggaajapassi paidassani. Ehkä joku bongasikin minut kävelemästä ympäri messuhallia.

Perjantai kului tehdessä kirjaostokset. Mukaan lähti ilmaisia lehtiä politiikasta, feminismistä ja kulttuurista, kovan tason tietokirjoja politiikan ja yhteiskunnan saralta ja kovaa ei-populisoitua filosofiaa. Pari etsimistäni kirjoista jäi löytämättä, mutta edullisesti lähti sen verta mitä löytyi. Uutuuspuolelta samat kirjat löytyivät halvemmalla kuin antikvariaateista ja tämän vuoksi tein tasan yhden ostoksen antikvariaattipuolelta tänä vuonna, koska ei tullut mitään erityistä kirjaa vastaan, josta olisi pulittanut ison summan. Kyseinen kirja oli Von Wrightin Looginen empirismi. 
Perjantaina matkasin Messukeskukselta illaksi Hartwall Arenalla kuuntelemaan Kentin jäähyväiskonsertin. Oli upea, sanottakoon jo tässä vaiheessa, mutta yritän mahdollisimman pian saada ihan oman postauksen konsertista aikaiseksi.
Lauantaina mukanani oli seuraa, joten kiertelimme päämäärättömästi ympäriinsä ja katselimme vähän kaikkea. Ainoa esitys, jota pysähdyimme kuuntelemaan, liittyi skeptisismiin. Kiitos siitä, oli mielenkiintoinen kuunnella. Ehkä kirjankin vielä joskus luen. Postimerkkiosastokin tuli katsastettua ja ruokapuolella poikettua, mitään kuitenkaan hankkimatta.
Poikkesin bloggaajapisteellä antamassa kirjavinkkini. Joku kävijä saattoikin bongata lukuvinkkilistani sieltä kasasta. Tämän vuoden vinkkaukseni pyöri teemassa vaihtoehtoisia elämäntapoja ja mukana olivat Kalevi Kalemaan Sankareita vai pelkureita, Tiia Aarnipuun Kivun kauneus ja Taru Höykinpuron Sinivalkoisissa höyhenissä. Toivottavasti jonkun lukulistalle tarttui jokin monista hyvistä ehdotuksista, joita pöydältä löytyi.
Tämän vuoden ohjelmatarjonta oli omalta kohdaltani lattea, mutta messut olivat varsin onnistuneet joka tapauksessa. Kaksi päivää kirjojen ja kirjan ystävien keskellä oli taas yksi vuoden kohokohdista. Kiitos bloggaajapassista!

maanantai 24. lokakuuta 2016

Suomi(ko) 100 - lukuvinkkejä

Tässä muutamia poimimiani vinkkejä lukuhaasteessa mukana oleville. Vinkit painottuvat vahvasti tietokirjallisuuteen. Kaikkia niistä en ole lukenut enkä osaa sanoa teosten tasosta. Käytä listaa vapaasti hyödyksesi.

POLIITTISET AATTEET

Anarkismi
- https://fi.theanarchistlibrary.org/special/index

Anarkistisen kirjallisuuden aarreaitta

Kommunismi
- Saarela - Suomalainen kommunismi ja vallankumous 1923 - 1930

- Timo Kalevi Forss - Toverit herätkää, poliittinen laululiike Suomessa

- Heidi Köngäs - Hertta

Uusnatsit
- Henrik Holappa - Minä perustin uusnatsijärjestön

Fasismi
- Roselius, Tikka, Silvennoinen - Suomalaiset fasistit

Libertarismi
- Harisalo, Rajaniemi - Liberaali valtio, toimiva yhteiskunta

Oikeisto-/vasemmistoradikalismi
- Koivulaakso, Brunila, Andersson - Äärioikeisto Suomessa

AATTEISIIN PERUSTUVAT PÄÄTÖKSET

Totaalikieltäytyminen
- Henri Sulku - Kotini on linnani

Aseistakieltäytyminen
- Kalevi Kalemaa - Sankareita vai pelkureita, suomalaisen aseistakieltäytymisen historia

SEKSUAALI- JA SUKUPUOLIVÄHEMMISTÖT

Homoseksuaalisuus
- Valdemar Melanko - Raportti Helsingin 1960-luvun homokulttuurista

- Marja-Leena Parkkinen - Ulos kaapista

Transsukupuoliset
- Marja Björk - Poika

- Siri Kolu - Kesän jälkeen kaikki on toisin

- Tiia Aarnipuu - Trans, sukupuolen muunnelmia

Queeridentiteetti
- Bergman, Lindquist - Queering Sápmi, saamelaisia kertomuksia normien ulkopuolelta

- Tiia Aarnipuu - Sinivalkoisissa höyhenissä

SEKSUAALISET MIELTYMYKSET JA AMMATIT

Sadomasokismi
- Taru Höykinpuro - Kivun kauneus

- Suvi Hurmelinna ja Stan Ström - Kipukynnys

- Outi Alanne - Neiti N:n tarina

Fetisismi
- Taru Höykinpuro - Kivun kauneus

Prostituutio
- Elina Tiilikka - Punainen mekko

- Anna Kontula - Prostituutio Suomessa

- Anna Kontula - Punainen eksodus, tutkimus seksityöstä Suomessa

RIKOKSET

- http://www.suomendelfins.fi/12-sivut-fi/toiminta/68-temp

Sisältää vaikuttavan listan aiheeseen sopivista kirjoista

Insesti
- Maria Peura - On rakkautes ääretön

PERHE- JA SUHDEMALLIT

Sateenkaariperheet
- Rintamäki, Autio, Riihiluoma, Suvanne - Sateenkaaren alla, kertomuksia perheistä

- Jämsä - Sateenkaariperheet ja hyvinvointi

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Suomi(ko) 100 - lukuhaaste


Haastekuvaa saa käyttää haasteeseen liittyvissä postauksissa ja blogin sivupalkissa.
Kenellekään ei liene jääneen epäselväksi, että vuonna 2017 Suomessa vietetään itsenäisyyden satavuotisjuhlaa. Kun mietitään mitä on suomalaisuus, monille tulee mieleen ensimmäisenä sauna, salmiakki ja sisu. Ehkä myös kesämökit ja makkaranpaisto. Tai rehellisyys ja ahkeruus. Toisaalta myös jurous, hiljaisuus ja laaja oman tilan tarve.

Suomalaisuuteen liitetään olennaisena osana monia taiteen merkkiteoksia, kielen ja kirjallisuuden puolelta nousevat nimet Mikael Agricola, Elias Lönnrot, Aleksis Kivi, Minna Canth ja Väinö Linna - toki monia muitakin. Jokainen kirjailijoista antaa tietynlaista kuvaa suomalaisuudesta.

Kun Suomessa juhlitaan näitä perinteitä, Suomi(ko) 100 -lukuhaasteessa nostetaan esille sitä Suomen rajojen sisäpuolelle mahtuvaa elämänmenoa, joka ei usein ääneen pääsekään. Vaikka kyseessä on lukuhaaste, haasteeseen saa osallistua myös muuten kuin pelkästään kirjoja lukemalla.
Mitä?
Lue kirjoja tai kirjoita/valokuvaa. Keskiössä tulee olla sellaiset ihmiset, ihmisryhmät tai elämätyylit, jotka eivät pääse ääneen kovin usein tai jotka vaiennetaan täysin. Haasteen tarkoitus on antaa mahdollisuus huomata, miten paljon hienoa moninaisuutta mahtuu myös sellaisiin asioihin, joita ei haluta luomaan suomikuvaa. Haasteen puitteissa saa myös vapaasti tuoda esiin myös kurjuutta ja ongelmia. Ilmiön pohtiminen laajemminkin on enemmän kuin suotavaa, mutta ei pakollista.
Milloin?
Haasteaika alkaa 6.12.2016 ja päättyy 5.12.2017. Koontien toivotaan olevan valmiita haasteen päättymispäivään mennessä ja linkitetty erilliseen koontipostaukseen täällä blogissa.
Miten?
  • Haasteeseen osallistumiseen vaaditaan yhden kirjan lukeminen. Muutoin lähteet eivät ole rajoitettu. Kirjoja saa lukea toki niin monta kuin haluaa.
  • Vaikka haaste jäisi kirjojen lukemisen osalta keskeneräiseksi tai muutoin tulee kirjoitettua vain vähän postauksia, linkit näihin kirjoituksiin saa ja on toivottavaa laittaa. Kaikki haasteaikana kirjoitettu kootaan koontipostaukseen, mutta haasteen suorittajiin luetaan vain heidät, jotka ovat saaneet aiheeseen sopivan kirjan luettua. Eli vaikka et olisikaan innokas lukija, tervetuloa mukaan suorittamaan haastetta.
  • Kirjoiksi kelpaavat niin tietokirjat kuin kaunokirjallisuus.
  • Ainoa vaadittava seikka kirjoilta on, että niiden täytyy käsitellä vaiennettua tai väärinymmärrettyä suomalaisuutta.

Sopivia aiheita (muitakin saa vapaasti keksiä):

Poliittiset aatteet
  • Anarkismi
  • Anarkokapitalismi
  • Kommunismi
  • Uusnatsit
  • Fasismi
  • Libertarismi
  • Oikeisto-/vasemmistoradikalismi
Aatteisiin perustuvat päätökset
  • Totaalikieltäytyminen
  • Aseistakieltäytyminen
  • Selibaatti
Uskonnolliset ryhmittymät
  • Sikhit
  • Jehovan todistajat
  • Helluntailaisuus
  • Luonnonuskonnot
  • Uuspakanuus
Ruokatottumukset
  • Veganismi + muut kasvissyönnin lajit
  • Karppaus
  • Dieetit
Sairaudet, oppimisvaikeudet ja vammat
  • Vammaisuus
  • Erilaiset harvinaiset sairaudet
Etniset vähemmistöt, kielivähemmistöt ja alkuperäiskansat
  • Saamelaiset
  • Fintiaanit
  • Somalit
  • Romanit
  • Maahanmuuttajat
  • Tataarit
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt
  • Homoseksuaalisuus
  • Biseksuaalisuus
  • Panseksuaalisuus
  • Aseksuaalisuus
  • Transsukupuoliset
  • Muunsukupuoliset
  • Sukupuolettomat
  • Genderfluid
  • Intersukupuolisuus
  • Polygender
  • Queeridentiteetti
Seksuaaliset mieltymykset ja ammatit
  • Sadomasokismi
  • Fetisismi
  • Zoofilia
  • Nekrofilia
  • Seksityö
  • Prostituutio
Rikokset
  • Insesti
  • Raiskaus
  • Pedofilia (tekona)
  • Poliisiväkivalta
Perhe- ja suhdemallit
  • Sateenkaariperheet
  • Polyamoria
  • Avoimet suhteet
  • Ihmissuhdeanarkia
Iloa ja ennakkoluulottomuutta mukaan! Ilmoittautuminen aukeaa heti ja mukaan voi tulla pitkin vuotta.

Lukuvinkkejä on listattu tänne.

He ovat jo mukana:

  1. Niina T.
  2. Tiia&Tommi
  3. Suketus
  4. Kaisa V
  5. Nellu
  6. Veera
  7. Marika
  8. Kira Niia
  9. Sirri
  10. Hande
  11. Hanna-chan

lauantai 3. syyskuuta 2016

Hei, ethän sä kuole


Mä tykkään Nietzschestä. Sillä on hienoja ajatuksia. Hän totesikin aikanaan, että mikä ei tapa se vahvistaa. Ja se on kyllä täysin totta.


Kävin vähäsen tuolla kartsalla ajelemas tolla isäukon datsun satasella. On se kyllä hieno peli, vaikka toki vähän alkeellinen. Menee kun ei parempaakaan oo. Kävin näyttää kylän mummoille parit temput. Auto luisutti makeesti kun ajelin sataakahtakymppiä siit kyläkaupan ohi. Olihan siinä vähäsen liukasta kun tota lunta on sadellut ja on sitä pakkastakin ollut niin että sormissa tuntuu. Mut  hengissä säilyin, ens kerralla mä uskallan mennä viel kovempaa. Ei toi auto jätä alle. Nyt mä oon rohkeempi.

Mä meen tonne mun kavereiden kaa vähän pitää hauskaa. Kun mä sauhuttelen tupakkaa ja kittaan alkoholia pari pulloo per ilta, niin kyllähän mä olen sen jälkeen tosi vahva. Oikein vetreä ja virkeä. Et tulis mukaan meiän rinkiin – tekisit elämästäs niin hemmetin upeen.

Tää alkomahooli alkaa nousta nyt päähän. Tuntuu tosi kivalta. Ja tuol näkyy olevan puistossa leikkimäs toi naapurin kymmenen ikäinen kersa. Tulkaa kaverit, mennään pitään vähän hauskaa. Niin mä ja mun kaverit Jore ja Pirjo lähetään, muut ei tuu mukaan. Heill on omaa kivaa. Pirjo vetäsee kersalta lapion kädestä ja mä vetäsen housut alas. Tää on kyl mahtavaa. Eihän tollanen lapsi mitään kenellekään kerro. Saa olla rauhassa, ja tieksä miten hiton vahva siitä kersasta tulee, kun pari päivää kuluu. Pääsee yliopistoonkin aikanaan kun oppii sietämään koulukiusaamisen. Eihän noin rumalla naamalla kavereita saada.

Mun faija teki just toissapäivänä itsemurhan. Se hirtti ittensä meiän vintille. Olihan se ihan surkee isä, ei siit mihinkään pääse. Vaik kyllä mä sitä kaipaankin, ei kukaan osannu samalla lailla kiroilla takaperin ja laulaa heviä. Se oli ihan omaa luokkaansa niilt osin. Mut mä oon nyt taas vahvempi, et jaksan helpommin jos joku muu läheinen päättää päivänsä. Joskus tällanen ei enää kirpase.

Mut koulu alkaa huomenna ja se on ihan perseestä. Siel istuu taas se silmälasipäinen finninaamainen nörtti. Kuvittelee lukevansa jotain fanttivysiikkaa. Ja viel pahempi on yks Kerttu, se lukee historiaa ja uskontoo – ne aineet on tarkotettu vain tyhmille, niille jotka ei osaa mitään. Musa on se juttu, jos jotain haluu, mut koulu on tyhmä paikka. Ei siel kukaan järkevä viihdy.

Mä astun takas siihen pölyseen kouluun. Kaikki on iha niinkun ennen. Ja siel se Kerttukin istuu. Pitää sille ny jotain sanoo: Sinä terroristien homokätyri. Painu kuuseen ja vähän äkkiä. Mä en jaksa katsoa enää tota sun transuilua. Toi sun varvas on aivan liian iso, se pistää pahasti silmääni kun sä luet siellä sitä sun Dostojevskiäs – onks toi nyt se Macbeth. Ja turha sun on sitä naamaa venyttää ja alkaa pillittää – täähän on vaan leikkiä. Yks pieni vitsi. Kyllä sinä tiedät, että koska sä et kuole, sinä vaan vahvistut. Saisit olla kiitollinen mulle.
 
 
 
 

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Kirjaisa haaste

Sain jokin aika sitten Suketukselta haasteen, jossa kerrotaan mielipiteitä kirjoista.
Säännöt:1. Linkitä haasteen antaja blogipostaukseesi ja lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkitä heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkitä heille postauksesi, jotta he tietävät,
mikä on homman nimi.
1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et?
Potterit, aina ne Potterit. Ei vain innosta, vaikka maailma tuntuu olevan hulluna niihin. Monet dekkarit ja muut pinnalla olevat sarjat lasketaan tähän kategoriaan myös.


2. Kirja tai kirjasarja, josta sinä pidät, mutta kukaan muu ei pidä?
Olen suorastaan lähtemättömästi rakastunut Gertrude Steinin
Idaan. Ida päätyi aikanaan luettavakseni, kun tein pienen tutkimuksen kirjablogien epäsuosituimmasta teoksesta ja olin lupautunut lukemaan sen teoksen, joka ikinä saa tämän kyseenalaisen tittelin. Onneksi tein tutkimuksen ja luin kirjan, nykyään Ida komeilee hyllyssäni.


3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?
Olen lukenut tasan yhden kolmiodraaman -
Lerouxin Oopperan kummituksen. Tavallaan olisin ehkä halunnut, että Christine päätyisi yhteen kummituksen  kanssa, mutta tarkemmin ajatellen en kuitenkaan. En erityisemmin jää harmittelemaan teosten tapahtumia.


4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty:
Chick lit ei ole lainkaan minun juttuni kuten eivät myöskään dekkarit tai fantasia. En edes koe suurta halua pitää niistä, vaikka dekkareita tuntuukin tulevan kustantamoiden painoista kuin viimeistä päivää ja niiden kulutuksen olevan suurta. Toisaalta minua ei juuri koskaan ole kiinnostanut se valtavirtaisin kirjallisuus, vaikka toki poikkeuksiakin on, varsinkin kun lukee klassikoitakin.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä?
Hmm, vaikea ajatella, koska yleensä en muodosta hahmoihin mitään suhdetta. En tiedä onko Maupassantin Ihmissydämen hahmot rakastettuja, mutta minulla ne saavat höyryt nousemaan päästä.


6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et?
Tämäkin on vaikea, jotta en ala toistaa itseäni turhan paljon. Sanoisinko vaikka
Murakami tai Hotakainen, vaikka tuntuukin väärältä tuomita molempien kirjallinen tuotanto vain yhden kirjan perusteella.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa?
Potterit. Olen lukenut kolme ensimmäistä kirjaa ja neljänteen sitten jämähdin. Ei kiinnosta. Toinen on Nälkäpeli, jota luin kunniakkaasti ehkä kaksikymmentä sivua, raivostuin, luin vähän sieltä täältä, raivostuin enemmän ja heitin kirjan pois.

8. Kirja, joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?
Potterit. Vastaukseksi menee tähänkin, elokuvista kun tämän kohdalla tykkään. Jokin Taru sormusten herrasta kelpaisi myös tähän.
----
Päädyin tässä muutenkin pohtimaan, mitkä ovat sellaisia hahmoja kirjallisuudessa, joista pidän ja kirjailijoita, joiden tuotannosta pidän. Minulla on neljä suosikkikirjailijaa, joiden tuotanto on minulle tavalla tai toisella todella tärkeä: Shakespeare, Gardell, Mukka ja Sade. Katsoin myös suosikkiteosteni listausta. Pohdin sitä, millä puolella kirjastossa usein vierailen ja minkälaisia teoksia sieltä tarttuu mukaan. Lähes poikkeuksetta kaikissa on kaksi yhteneväistä piirrettä - synkkyys ja tabuaiheet. Tästä aiheesta on myös blogiteksti valmisteilla.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Onko moraalista vaatia ihmistä olemaan luonnollinen?

Nykyään lähes kaikessa käytetään argumenttina luonnollisuutta. Milloin mikäkin on epäluonnollista eikä siksi hyväksyttävää. Yksinkertainen esimerkki luonnollisuuteen vetoamisesta on taannoinen keskustelu Tahdon2013-kampanjan ympärillä. Eduskuntaa myöten huudeltiin kuinka homoseksuaalisuus on epäluonnollista. Vastapuoli tarttui argumenteissaan tähän ja väitti kyseessä olevan aivan luonnollinen asia. Lopulta keskustelu jää helposti kiertämään kun väännetään mikä on milloinkin luonnollista.

Mitä on luonnollinen?

Hämmentäväksi argumentiksi luonnollisuuden tekee se, että sanalle luonnollinen on ties kuinka monta määritelmää eikä sillä ole mitenkään selväpiirteistä tarkoitusta.

Etsin määritelmiä termille:

''Luonnollinen on jotakin sellaista, mitä on luonnossa. Sellaista, mitä ihminen ei ole tehnyt.''

''Luonnollinen tarkoittaa hyvää ja kaunista. Luonnotonta on epäluonnollinen ja väärä.''

''Luonnollisuus on sitä, että luonnollisesti kuuntelee sielunsa ääntä ja toteuttaa sielunsa tahtoa.''


Tämän tyyppisiä olivat määritelmät ja jokaisessa niissä on ongelmia. Ensimmäiseen todettakoon, että ihmiset pitävät hyvinkin luonnollisena esimerkiksi älypuhelimia ja koululaitosta, ja ne ovat asioita, jotka ihminen on tehnyt. Monet eivät pidä etanoita kauniina, mutta ei ne siltikään ole epäluonnollisten listalla. Viimeisessä kompastutaan jo pelkästään siihen, että siinä on ymmärrettävä mitä luonnollisuus tarkoittaa, jotta voi tietää mitä luonnollisuus on. Muotoilultaankin se on jo pelkästään huono ja sitten eksytäänkin puhumaan sielusta, joka ei liity edes aiheeseen ja käsitteenä vie ajatukset  uskontoon, jossa taas tuntuu olevan erilainen luonnollisuuden määritelmä. Vaikka kuinka etsisi, luonnollisuus ei löydä pätevää määritelmää.


Kristinusko




Raamatussa on kaksi kuuluisaa synninpesää, Sodoma ja Gomorra (mm. 1. Moos. 19:1-38). Raamattu kertoo näistä kylistä, että siellä harjoitettiin syntiä, mutta yhtäkään mainintaa ei löydy siitä, mitä nämä synnit ovat. Useimmiten fundamentalistisessa uskonnonkäsityksessä nämä synnit määritellään kuitenkin seksuaalisina ja sukupuolisina. Kieleen on päässyt käsite ''Sodoman asukas'', jota käytetään vahvasti loukkaavana nimityksenä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajille. Näiden lisäksi kyseiset paikat yhdistetään myös zoofiliaan ja sukurutsaan.

Kristinuskoon kuuluu myös käsitys hyveistä, joita tulisi pyrkiä noudattamaan. Kardinaalihyveet, jotka on määritelty jo antiikin aikana, ovat viisaus, rohkeus, kohtuullisuus ja oikeamielisyys. Keskiajalla näiden joukkoon lisättiin vielä usko, toivo ja rakkaus. Vaikka pitäisikin kristinuskon tarjoamaa luonnollisuuskäsitystä hyvänä pohjana elämälle, herää kuitenkin kysymys, onko luonnollista sellainen, jonka eteen täytyy ponnistella. Eikö se ennemmin ole tavoiteltava ja hyvä päämäärä, mutta ei luonnollista?


Kristinuskon ihmiskäsityksenä on essentialismi, jonka mukaan on olemassa jo valmis ihmisolemus. Ihminen ei ole vain tabula rasa, joka pystyy täysin valitsemaan miten elämänsä elää. Mikäli ihmisellä on valmis ihmisolemus, voinee sitä pitää luonnollisena. Ongelmaksi asia muodostuu siinä vaiheessa, kun uskotaan, että ihminen voi myös päättää elämästään, olemuksestaan ja teoistaan eikä kaikki ole vain ylhäältä annettua. Silloin pitäisi pohtia, miten nämä päätökset suhtautuvat käsityksiin luonnollisuudesta.

Markiisi de Sade

Markiisi de Sade eli Ranskassa 1700-luvulla. Hän piti kristinuskon moraalikäsitystä luonnonvastaisena. Saden mukaan kristinusko on vain ihmisen luoma harha ja kristinuskon moraalikäsitys on luonnonvastainen.

Sadea pidetään usein nihilistinä, mikä on kuitenkin aika vaikeaa nähdä, jos hänen tuotantonsa kertoo hänen arvomaailmastaan yhtään mitään. Saden teoksista jää vaikutelma siitä, että hän on pitänyt aikanaan vapautta tehdä ja luoda oma todellisuutensa, hyvinkin suuressa arvossa. Siinä tapauksessa, että nihilismi nähdään vain vallitsevien arvojen merkityksettömyytenä, Saden leimaaminen nihilistiksi on heti oikeutetumpaa.

Sade on todennut, että ihminen ei ole eläimiä ja kasveja kummempi. Tämä toteamus tuo oman lisänsä luonnollisuuskeskusteluun. Tällöinhän luonnollista on se, että toimisi eläimellisesti. Saden romaanissa Justine ihmiset ovat himojensa orjia, he raiskaavat ja kiduttavat ja varastavat, ja kristinuskoon pohjaava ja vahvan hyveellisesti elävä Justine kohtaa kerta toisensa jälkeen vääryydet. Moraalin unohtaneet ihmiset menestyvät autuaallisen hyvin kun taas moraalisesti elävät ovat ongelmissa. Sade arvosteli perhe- ja sukupuolimoraalia, joka on hänen keskeisin pilkan kohde.

Voisi sanoa, että Sade kannatti ns. sosiaalisista normeista vapaata hedonismia. Hedonismi on käsitys, jonka mukaan keskeisenä asiana ihmiselämässä on mielihyvän tavoittelu ja yksinkertaisesti se mikä aiheuttaa mielihyvää, on hyvää. Toinen hänelle korkeista päämääristä oli ns. vihollisuus elämää kohtaan.

Nietzsche

Toinen nihilistinä pidetty henkilö on Nietzsche (toisaalta Nietzsche puhui yli-ihmisestä, joka ylittää nihilismin asettamalla uusia arvoja), jonka mukaan nöyryys, siveys, köyhyys ja pyhyys vahingoittavat suuresti elämää. Hän käsittelee uskonto- ja arvoteemojaan enemmänkin kirjassaan Antikristus. Nietzschen mukaansa sääli on sovellettua nihilismiä, koska sääliessä kadotetaan elämänvoimaa. Moraalin avulla tavoitellaan henkistä, poliittista tms. ylemmyyttä tai toisinaan aineellista etua.

Luonnontila

Kolme tunnetuinta luonnontilateoriaa voi auttaa tarkastelussa, mitä on ihmisolemus ja luonnollisuus. Luonnontila on teoreettinen tila, jossa valtiota ei vielä ole. Hobbesin (1588 - 1679) mukaan ihminen on luonnontilassa peto, jonka elämä on yksinäinen, kurja, häijy, raaka ja lyhyt. Luonnontilassa vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan. Ihminen on siis luonnostaan paha ja tarvitsee lakeja ja valtiota pystyäkseen elämään moraalin vaatimalla tavalla.

Locken (1632 - 1704) ja Rousseaun (1712 - 1778)  teoriat eroavat paljonkin, mutta kummassakin uskotaan, että ihmisellä on kyky toimia moraalin vaatimusten mukaisesti luonnontilassakin. Rousseaun mukaan luonnontila oli ihmisen paratiisillinen alkutila. Rousseau ajatteli, että pahat tavat ja väkivalta on pikemminkin sivilisaation aikaansaannosta.

Nykypäivä

Nykyään luonnollisuutta käytetään argumenttina vaikka mihin - ''on luonnollista syödä lihaa'', ''on luonnollista olla hetero'', ''on epäluonnollista kuulua hlbtq-vähemmistöön'' jne. Milloin nykyisen muotoinen yhteiskuntamalli on luonnollinen, milloin ollaan pohtimassa minkälaista on luonnollinen seksi. Erityisen paljon luonnollisuudesta puhutaankin nimenomaan seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden kohdalla. Yleensä tähän liitetään myös puhe ikiaikaisuudesta ja universaaleista totuuksista.

Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa -tutkimuksesta ja THL:n kyselyistä saa tietoa siitä, mitä tällainen yhteiskunnallinen ilmapiiri ja luonnollisuuspuhe voi saada aikaiseksi.


THL:n vuoden 2013 kyselyn mukaan 78-84% cis-hetero -ihmisistä kokivat terveytensä joko erittäin hyväksi tai hyväksi. Hlbtiq-ihmisistä 60% mielsi terveytensä joko hyväksi tai vain jokseenkin hyväksi. Tämän lisäksi cis-heterot käyttävät enemmän päihteitä verrattuna vähemmistöön kuuluviin, mutta siitä huolimatta transnuoret ovat selkeästi tyytymättömämpiä terveyteensä. Itsemurhat ja itsensä vahingoittaminen on selkeästi yleisempää vähemmistönuorten keskuudessa verrattuna enemmistöön kuuluviin.
Joka vuosi vietetään sen vuoden aikana väkivaltaisesti ja oman käden kautta kuolleiden transihmisten muistoksi muistopäivää. Vuonna 2015 näitä kuolemia tilastoitiin yhteensä 271 eikä kaikkia saada edes koskaan tilastoihin mukaan. Luonnollisuusargumentti vaikuttaa moraalisestikin kyseenalaiselta käyttää.
-- Kuvat Wikipediasta, paitsi viimeinen, jonka lähdetiedot ovat  kuvassa.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Bloggaajan identiteettiongelma

Klassikkojen lumoissa on ollut hiljainen jo päälle kuukauden. En voi sanoa, että se johtuisi kiireestä tai jostakin muusta erityisestä selkeästä syystä. Selittelemättä totean, että minua ei ole yksinkertaisesti huvittanut.
Ongelma ei kuitenkaan ole siinä, että bloggaaminen olisi menettänyt hohtonsa. Kuvittelin aluksi, että ylipäätänsä bloggaaminen ei innosta enää ja otin sitten aikalisän miettiäkseni koko touhun tarkoitusta. Tauko toi mukanaan paljon hyvää, esimerkiksi ymmärsin, että olen lähemmäs vuoden ollut epäaktiivinen, mutta silti minulla olisi vaikka mitä mistä haluaisin kirjoittaa. Tämä ''vaikka mitä'' ei sovi kuitenkaan nimikkeen klassikot ja kirjablogi alle, ainakaan siinä määrin, miten olen käsittänyt termin kirjablogi.
Samalla kun olen hiljentynyt, blogini lukijamäärät ovat ottaneet huiman harppauksen. Alkuaan minulla oli vain kolme lukijaa, mutta nyt vakituisia lukijoita on jo päälle viisikymmentä. Siis viisikymmentä ihmistä, joille minun jorinani tulevat suoraan bloggerin etusivulle, huimaa. Sen lisäksi Google analytics paljastaa, että huonoimpanakin kuukautena lukijamäärät ovat päälle kahdessa sadassa.
Eihän tämä toki ole mitään verrattuna tuhansien seuraajien vloggaajiin, joiden ympärillä juoksee fanilauma kiljumassa. Minulle kuitenkin viisikymmentä lukijaa ja muutama sata katsojaa ovat tosi huima määrä. En kaipaa fanilaumoja ja olenkin pitänyt blogini kanssa matalaa profiilia.
Blogia ei tehdä lukijoille, hoetaan, mutta minä totean, että totta vie tehdään. Ellen haluaisi, että kirjoituksiani luettaisiin ja kommentoitaisiin, en olisi siirtynyt Word-tiedostojen ajasta eteenpäin. Mitä epäaktiivisempi olen ollut, sitä enemmän olen miettinyt lukijoita, joille en ole voinut tarjota sitä laatua, jota haluaisin tarjota. Edelleenkään en ole kysymässä keneltäkään minkälaisia postauksia minun tulisi tehdä tai minkälaisia aiheita valikoida. Olen vain ymmärtänyt, että niin itseni kuin lukijoidenkin tähden, blogini on uudistuttava. Minulla on intoa bloggaamiseen ja kyllähän sen nyt pitäisi näkyä.
Mitä siis jatkossa?
Termi kirjablogi on tehnyt mieleeni karsinan, joka huutaa, että en saisi kirjoittaa mistään muusta kuin kirjoista. Innostukseni lukemiseen ei ole ilmentynyt romaanien ja runokirjojen muodossa. Olen siis kuvitellut, että enhän minä enää edes lue. Kuinka väärässä olinkaan. Minä kulutan kirjallisuutta ja tekstejä melkeinpä enemmän kuin koskaan ennen, muoto on vain suurimmaksi osaksi jotakin muuta kuin painettu romaani. Olen lukenut hirmuisen monta lehteä, nettiartikkelia, analysoinut laulujen sanoja ja kuluttanut kohta talon korkuisen kasan tietokirjallisuutta, pelkästään tämän vuoden aikana. Lukenut lyhyitä, mutta sitäkin sisältörikkaampia tekstejä. Haluan kirjoittaa näistä, haluan kirjoittaa kulttuurista, yhteiskunnasta ja siitä mitä milloinkin juolahtaa mieleen ilman sen kummempia raja-aitoja. Aidat ovat ainoastaan rajoittavia. Kirjoistakin kirjoitan.
Miksikään lifestyleblogiksi en ole ajatellut kehittää tätä nettisivustoa. Ainakin nyt tuntuu siltä, että blogin aiheina pysyvät kirjat ja kirja-ala, mutta en rajoita haluani kirjoittaa kulttuurista, yhteiskunnasta ja musiikista. Yhteisenä nimittäjänä ovat tekstit, joita on lukemattomia erilaisia. Enkä välttämättä orjallisesti pitäydy tässäkään. Ajattelin potkia aidan kumoon ja katsoa mihin lähden kehittämään blogiani.
---
Oikeastaan kun mietin tarkemminkin, aihepiirit joita blogissa käsitellään, eivät mitenkään radikaalisti ole muuttumassa. Olen innoissani ja kun blogiani olen selaillut taaksepäin, olen huomannut, että tähän suuntaan olen ollut vääjäämättä menossa. Blogin nimikin on jo aika harhaanjohtava, koska klassikot eivät juurikaan ole olleet aiheinani, mutta tulevaisuus näyttää muutanko blogin nimen.

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Siri Kolu - Kesän jälkeen kaikki on toisin

Suomenkielinen alkuteos (2016)
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 110
Mistä sain? Kirjastolta lainattu


Olen jo hyvän tovin miettinyt mitä kirjoittaisin tästä kirjasta.  Tovin jo mietin jättää kirjoittamatta, mutta halusin kuitenkin antaa näkyvyyttä teokselle.  Kyseessä on siis Siri Kolun erityisesti nuorille suunnattu kirja, joka kertoo transsukupuolisen Peetun tarinaa.
Peetulla on kesän jälkeen edessä korjaushoitojen leikkaukset, jota hän odottaa huolimatta siitä, että korjaushoidot eivät ole se kaikkein helpoin kokemus ihmisen elämässä. Hoidot on kuitenkin tehtävä, jotta voisi tulla omaksi itsekseen. Odotusta helpottamaan Peetun isä tarjoaa pojalleen kymmenen purjelentoa joiden aikana he keskustelevat.
Teos ei ollut mitenkään mieleenpainuva jos ei huonokaan. Se oli ihan kiva lukaista läpi, mutta pari kuukautta lukemisen jälkeen ei ole enää mielessä mitä tarinassa sitten oikeastaan tapahtuikaan. Positiivisia puoliakin toki on - erityisesti se, että Peetun transsukupuolisuutta ei alleviivata erityisesti vaan se on yksi hänen ominaisuuksistaan muiden joukossa. Toisaalta teoksesta näkee, että Kolu on tehnyt työtä ottaakseen selvää faktoista; tarinassa puhutaan bindereistä, phallosta ynnä muista ihan asioiden oikeilla nimillä. Politiikkaakin oli laitettu mukaan, mikä oli sinänsä hyvä asia translain uudistamisen junnatessa paikoillaan.
Jälleen kerran on kuitenkin nähtävänä se ongelma, että tavoittaako tämä teos sellaista lukijakuntaa, jonka sen soisi lukevan.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Petja Lähde - Jumala on muuttanut kaupunkiin


Suomenkielinen alkuteos (2015)
Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 190
Mistä sain? Kirjastosta lainattu



Yhteiskunta luo rikollisen

Ajatus on rikos. Toisaalta yksi pahimmista rikoksista on se, että ei yritä miellyttää muita. Albert Camus’n teoksen Sivullinen päähenkilö Meursault päätyy tappamaan arabin. Ampumistilanteessa aurinko kuumottaa ja sokaisee, ruumis hikoilee käden puristaessa asetta kuin huomaamatta. Liipaisimen antaessa periksi jostain kuuluu laukaus ja luodit uppoavat ruumiiseen.

Petja Lähteen romaanin Jumala on muuttanut kaupunkiin henkilö Jan on ollut pedofiili jo pienestä asti. Hän ei ole koskaan tehnyt yhtäkään rikosta, ainoastaan ajatellut lapsen kanssa makaamista. Siitä huolimatta Jan pelkää puhua halustaan, koska yhteiskunnan silmissä hän on rikollinen.

Meursaultin ja Janin rikoksissa on suuri ero. Meursault ei kadu tekoaan, se on hänelle samantekevä. Jan sitä vastoin haluaa pyrkiä eroon taipumuksestaan, mutta epäonnistuu joka kerta riittämättömän tuen puuttuessa. Harrastaessaan seksiä itseään vanhemman naisen kanssa Janin on kuviteltava naisen olevan alaikäinen kiihottuakseen. Yhteiskunnan paineessa tällainenkin fantasiointi tuottaa Janille suuria tunnontuskia.

Rehellisyys on henkilöitä yhdistävä tekijä. Meursault’ta ohjaa suorastaan itsepäinen intohimo totuutta ja sen ehdotonta ilmaisemista kohtaan. Meursault ei suostu valehtelemaan tunteistaan ja teoistaan, vaikka se aiheuttaakin yhteiskunnassa ongelmia. Jankin kertoo omasta seksuaalisuudestaan ensin vanhemmille, jotka hylkäävät poikansa. Lopulta Jan joutuu kertomaan, että hänen vanhempansa ovat kuolleet. Humalatilassa Jan avautuu myös kumppanilleen. Hän kertoo, ettei ole tehnyt rikosta, valaisee tilastoja pedofiilien määrästä ja siitä, että loppujen lopuksi pedofiilit tekevät vain murto-osan seksuaalirikoksista. Jan joutuu puolustelemaan itseään. Nainen kiittää luottamuksesta, mutta yöllä pariskunnan nukkuessa nainen sohii perkuuveitsellä Janin peittoa ja Jan joutuu pakenemaan.

Meursault joutuu oikeuteen tekemästään murhasta. Murhanhimo leijuu oikeussalissa, mutta ei Meursault’ssa. Aikaisemmat satunnaisilta vaikuttaneet ohikulkijat päätyvät oikeussaliin vastustamaan Meursault’ta ja hänen tekoaan. Meursault ei suostu myöntämään, että hänen teollaan olisi ollut jokin erityinen syy ja katumaan murhaa. Meursault’n tapauksessa halutaan hirveästi löytää syy siihen, miksi murha on tehty ja löytää jonkinlainen tarina tapahtuneelle.

Jan yrittää myös löytää syitä omalle piirteelleen. Hän kysyy äidiltään, onko lapsuudesta löydettävissä hyväksikäyttötaustaa tai muita rankkoja kokemuksia, koska näitä yleensä pedofiileilla väitetään olevan. Tarinan puutteessa Jan ahdistuu entisestään.

Kuoleman tuottaminen on lopullinen teko. Meursault tuomitaan kuolemanrangaistukseen, joka viime kädessä on Sivullisen ainoa harkittu murha. Meursault toivoo, että runsaslukuinen määrä katsojia ottaisi hänet vastaan vihanhuudoin tuomiopäivänä. Viha tuomittua kohtaan on totuus ja Meursault haluaa totuuden säilyvän loppuun asti. Hän haluaa, että elämä kulkee loppua kohden niin kuin aina ennenkin. Jan lukee muiden rikoksista ja huutaa kuolemantuomiota. Hän yrittää myös itsemurhaa. Jumala on muuttanut kaupunkiin -teoksessakin kuolema on ainoa, jota voisi verrata todelliseen rikokseen, paitsi että kuolemantuomioita ei anneta.

Meursault ja Jan ovat kumpainenkin hyvin kilttejä ja viattomia. Yhteiskunta on luonut heistä paatuneet rikolliset.


LinkWithin