lauantai 23. heinäkuuta 2016

Bloggaajan identiteettiongelma

Klassikkojen lumoissa on ollut hiljainen jo päälle kuukauden. En voi sanoa, että se johtuisi kiireestä tai jostakin muusta erityisestä selkeästä syystä. Selittelemättä totean, että minua ei ole yksinkertaisesti huvittanut.
Ongelma ei kuitenkaan ole siinä, että bloggaaminen olisi menettänyt hohtonsa. Kuvittelin aluksi, että ylipäätänsä bloggaaminen ei innosta enää ja otin sitten aikalisän miettiäkseni koko touhun tarkoitusta. Tauko toi mukanaan paljon hyvää, esimerkiksi ymmärsin, että olen lähemmäs vuoden ollut epäaktiivinen, mutta silti minulla olisi vaikka mitä mistä haluaisin kirjoittaa. Tämä ''vaikka mitä'' ei sovi kuitenkaan nimikkeen klassikot ja kirjablogi alle, ainakaan siinä määrin, miten olen käsittänyt termin kirjablogi.
Samalla kun olen hiljentynyt, blogini lukijamäärät ovat ottaneet huiman harppauksen. Alkuaan minulla oli vain kolme lukijaa, mutta nyt vakituisia lukijoita on jo päälle viisikymmentä. Siis viisikymmentä ihmistä, joille minun jorinani tulevat suoraan bloggerin etusivulle, huimaa. Sen lisäksi Google analytics paljastaa, että huonoimpanakin kuukautena lukijamäärät ovat päälle kahdessa sadassa.
Eihän tämä toki ole mitään verrattuna tuhansien seuraajien vloggaajiin, joiden ympärillä juoksee fanilauma kiljumassa. Minulle kuitenkin viisikymmentä lukijaa ja muutama sata katsojaa ovat tosi huima määrä. En kaipaa fanilaumoja ja olenkin pitänyt blogini kanssa matalaa profiilia.
Blogia ei tehdä lukijoille, hoetaan, mutta minä totean, että totta vie tehdään. Ellen haluaisi, että kirjoituksiani luettaisiin ja kommentoitaisiin, en olisi siirtynyt Word-tiedostojen ajasta eteenpäin. Mitä epäaktiivisempi olen ollut, sitä enemmän olen miettinyt lukijoita, joille en ole voinut tarjota sitä laatua, jota haluaisin tarjota. Edelleenkään en ole kysymässä keneltäkään minkälaisia postauksia minun tulisi tehdä tai minkälaisia aiheita valikoida. Olen vain ymmärtänyt, että niin itseni kuin lukijoidenkin tähden, blogini on uudistuttava. Minulla on intoa bloggaamiseen ja kyllähän sen nyt pitäisi näkyä.
Mitä siis jatkossa?
Termi kirjablogi on tehnyt mieleeni karsinan, joka huutaa, että en saisi kirjoittaa mistään muusta kuin kirjoista. Innostukseni lukemiseen ei ole ilmentynyt romaanien ja runokirjojen muodossa. Olen siis kuvitellut, että enhän minä enää edes lue. Kuinka väärässä olinkaan. Minä kulutan kirjallisuutta ja tekstejä melkeinpä enemmän kuin koskaan ennen, muoto on vain suurimmaksi osaksi jotakin muuta kuin painettu romaani. Olen lukenut hirmuisen monta lehteä, nettiartikkelia, analysoinut laulujen sanoja ja kuluttanut kohta talon korkuisen kasan tietokirjallisuutta, pelkästään tämän vuoden aikana. Lukenut lyhyitä, mutta sitäkin sisältörikkaampia tekstejä. Haluan kirjoittaa näistä, haluan kirjoittaa kulttuurista, yhteiskunnasta ja siitä mitä milloinkin juolahtaa mieleen ilman sen kummempia raja-aitoja. Aidat ovat ainoastaan rajoittavia. Kirjoistakin kirjoitan.
Miksikään lifestyleblogiksi en ole ajatellut kehittää tätä nettisivustoa. Ainakin nyt tuntuu siltä, että blogin aiheina pysyvät kirjat ja kirja-ala, mutta en rajoita haluani kirjoittaa kulttuurista, yhteiskunnasta ja musiikista. Yhteisenä nimittäjänä ovat tekstit, joita on lukemattomia erilaisia. Enkä välttämättä orjallisesti pitäydy tässäkään. Ajattelin potkia aidan kumoon ja katsoa mihin lähden kehittämään blogiani.
---
Oikeastaan kun mietin tarkemminkin, aihepiirit joita blogissa käsitellään, eivät mitenkään radikaalisti ole muuttumassa. Olen innoissani ja kun blogiani olen selaillut taaksepäin, olen huomannut, että tähän suuntaan olen ollut vääjäämättä menossa. Blogin nimikin on jo aika harhaanjohtava, koska klassikot eivät juurikaan ole olleet aiheinani, mutta tulevaisuus näyttää muutanko blogin nimen.

8 kommenttia:

  1. Minulla on kovan luokan identiteettikriisi blogini suhteen, olen lipsahtanut muihin kuin kirja-aiheisiin nykyään liiankin usein. Osa lukijoistani on lähtenyt sen takia, toisia ehkä tullutkin. Tärkeintä on kuitenkin tehdä itseäkin inspiroivia kirjoituksia, muuten into bloggaamiseen voi lopahtaa. Silti tunnen piston aina kun kirjoitan muusta kuin kirjoista. Blogin alkutaipaleella kun kirjoitin enimmäkseen kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Minä olen seuraillut näiden blogivuosieni aikana kun aikaisemmat suosikkiblogini ovat lopettaneet ja osa muuttunut erilaiseen suuntaan. En tiedä mitä uudistuminen tarkoittaa lukijoiden suhteen, mutta minä olen innoissani. Mietin sitä kaikkea mitä voin kirjoittaa, mielessä on käynyt jo poliittinen musiikki ja totaalikieltäytyminen. Ehkä uudistuminen tuo uusiakin lukijoita myös kirjamaailman ulkopuolelta, sen näkee sitten.

      Minullakin on ollut noita pistoja, varsinkin kun en ole kirjoittanut klassikoista.

      Poista
  2. Minä aloin mennä tiedätkö juuri samaan suuntaan muutaman kirjapostausken jälkeen. Lisäsin blogini nimeenkin jossain vaiheessa ... ja ajatuksia.

    Itse suunnittelin juuri, kun kuuntelin Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin musiikkia, että kirjoitan Kilpeläisen lyriikasta, joka on UPEAA! Laulujen sanat ovat kirjallisuutta mitä suurimmassa määrin. Hyvä laulu on kuin novelli, romaani tai elokuva.

    Lehtiartikkeleistakin voi kirjoittaa tai poliittisesta pilakuvasta.

    Hyvä Lukumato!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle Marjatta. Olen seurannut blogiasi jo pitkään ja erityisesti pidän ajatuksistasi. Kirjablogeissa ja ylipäätään kirjamaailmassa tuntuu helposti unohtuvan, että tekstejä on monenlaisia. Kilpeläiseltä olen kuunnellut Autiosaarta ja täytyy kyllä sanoa, että sanoitukset ovat hienoja. Mitä sitä sen kummemmin rajoittamaan mistä kirjoittaa.

      Poista
  3. Samastun ajatuksiisi. Välillä olen kaivannut alustaa, jonne voisin kirjoittaa kannanottoja tai ajatuksiani ajankohtaisista asioista, ja olen miettinyt, voisiko blogi toimia siihenkin. Ja toden totta: me luemme niin paljon muutakin kuin kokonaisia kirjoja. Tuosta tekstien määrään ja moninaisuuteen liittyvästä ajatuksestasi innostuneena ajattelinkin, että voisin ainakin omassa blogissani (tai sitten ensimmäisenä itse koottuna haasteena, kukapa tietää) tuoda esiin itseäni kiinnostavia tekstejä, jotka eivät ole kokonaisia kirjoja. Välillä on hassua, kun oppilaat sanovat, etteivät he lue mitään - ja kuitenkin tekstejä on koko ajan kaikkialla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin minun blogini osalta tässä on mielenkiintoista se, että kaikki muut kuin kirja-arvostelupostaukseni kirvoittavat kommentteja. Ehkä siis en ole huolissani siitä, mitä lukijoille tapahtuu. Yleensä tuntuu, että lukemiseksi miellettään vain paksun kirjan kahlaaminen kannesta kanteen, vaikka hyvää ja kehittävää lukemista löytyy muualtakin.

      Poista
    2. Nimenomaan: kaikki muukin lukeminen on hyödyllistä (tai viihdyttävää; tarvitseeko kaikesta edes hyötyä?). Myönnän itsekin lukevani usein innolla muiden bloggajien tekstejä, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä viimeksi luetun kirjan kanssa. Ja koska blogi on harrastus, sitä ei tarvitse sitoa mihinkään tiettyyn pakkopuuhaan. Tärkeintä, että itse viihtyy blogin ja tekstiensä parissa :)

      Poista

LinkWithin