lauantai 30. huhtikuuta 2016

Liz Simpson - Parantavat kivet

The Book of Crystal Healing (1997)
Painos: 1998
Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 121
Mistä sain? Omasta hyllystä

Toisinaan kirjaa lukiessa herää myötähäpeän tunne, mutta sitä ei tiedä, kohdistuuko myötähäpeä kirjailijaan vaiko kustantamoon, joka on ottanut teoksen  kustannusohjelmaansa. Pelkästään kun näinkin tämän näennäistieteellisen opuksen kirjaston poistohyllyssä, tiesin, että kirja olisi enintäänkin vain huvittava.

Teoksen tarkoituksena on kertoa kuinka kiteillä voi parantaa erilaisia sairauksia ja vaivoja. Tekijän huomautuksessa todetaan, että ''kiteillä parantamisen lähtökohta on, että ihmisen jokainen solu värähtelee omalla taajuudellaan''. Sen jälkeen kirja eksyy syvälle universaaleihin elämänvoimiin ja hieman myös avaruusolentoihin, ja mikä merkittävintä, kaikista väitteistä puuttuvat  lähdeviitteet. Se ei tokikaan ole ihme, tämähän on näennäistieteellistä löpinää.

Kirjan outouksien luetteleminen veisi ties kuinka pitkät pätkät palstatilaa, mutta valotan muutamia.

1) Ensinnäkin kirja vetoaa hämmentävällä tavalla joihinkin erikseen määrittelemättömiin tutkijoihin.

''Tutkijat ovat jo tietoisia värin, muodon ja pinnan vaikutuksesta elintoimintoihin.''

''Onneksi aikoinaan salatieteeksi, siis salaiseksi tai arvoitukselliseksi, leimattu on nyt saamassa hyväksyntää niiden uusien tutkija sukupolvien keskuudessa, jotka tajuavat, että ihmiskokemusta ei voi selittää vain tieteellisin keinoin.''

2) Toinen ongelma on selvästi täysin virheelliset tiedot. Esimerkiksi teoksessa väitetään, että ihmisten ja luonnon välinen suhde olisi ollut muuttumaton ja animismi olisi ihmisten vanhin filosofia. Tai että masennuksen, unettomuuden, reuman ja syövän sekä monen muun vaivan syynä olisi se, että maanalainen vesi, mineraalikeskittymät ja ihmisten rakentamat perustukset vääristäisivät maasta nousevaa luonnollista säteilyä. Kirjassa väitetään myös, että kivillä olisi sukupuoli.

3) Teoksessa viitataan paljon siihen kuinka vanha ''tiede'' kivillä parantaminen jo on. Kerrotaan kuinka ensimmäinen viittaus kivillä parantamiseen löytyi jo papyruksesta 1600 vuotta ennen ajanlaskun alun, viitataan filosofi Teofrastokseen (372 - 286 eaa) sekä Platonin ja Aristoteleen aikaan. Uudempia viittauksia on 1980-luvun Marcel Vogel, joka kuulemma piti kiteiden vaikutusta jo tuolloin tieteellisenä.

Haluaisinkin kysyä, kuinka moni todella valitsee ystävänsä samalla tavalla kuin kiteen, eli pitämällä kättä lähettyvillä ja tunnustelemalla sopivatko energiavärähtelyt yhteen. Minä en ainakaan ole yhtäkään ystävääni valinnut tuolla perusteella.

Tartu siis tähän kirjaan, jos haluat viihdettä tai tutkia minkälaista on täysin epäpätevä argumentointi - sitä on koko kirja kannesta kanteen. Mutta älä usko tähän, tietosisältö on täyttä roskaa, vähän niin kuin homeopatiassa taikka astrologiassa. Ja jos tiedät tai edes arvelet, mikä saa ihmiset todella uskomaan näihin, kerro kommenttikentässä.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Maailma juhlii tänään Shakespearea


Shakespearen kuolemasta on tullut kuluneeksi tänään 23.4.2016 tasan 400 vuotta. Shakespearen lumoissa -osiossa olen nyt julkaissut linkkejä päivän juhlahumuun (ja vähän tulevaankin). Kunniakas tavoite olisi saada kirjoitettua vähintään kerran kahdessa kuukaudessa kirjoitus joulukuuhun asti. Joka tapauksessa lukumato juhlii ja seurailee tilannetta. Linkin Shakespearen lumoihin löydät sivupalkista.
Tapahtuma- ja artikkelivinkit Suomessa ja muualla maailmassa ovat tervetulleita. Miten sinä vietät tätä päivää/vuotta?

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Tapio Tamminen - Kansankodin pimeämpi puoli

Suomenkielinen alkuteos (2015)
Kustantamo: Atena
Sivumäärä: 244
Mistä sain? Kirjastolta lainattu


En morgon från stranden ett skepp jag såg,
som en pil in i viken det sköt.
Då svällde mig bröstet, då brände min håg,
då visste jag, vad mig trött.
Jag lopp ifrån gettren och moder min,
pch vikingen tog mig i skeppet in
uppå havet.

(ruotsinkielinen runo teoksesta)

Tapio Tamminen sai kirjallaan Kansankodin pimeämpi puoli Tieto-Finlandia palkinnon vuonna 2015. Teos käsittelee rotuopin, kansallismielisen kiihkoilun ja syrjinnän historiaa laajasti ja kattavasti. Teoksen kantavaksi voimaksi nousee tarina siitä, kuinka ruotsalainen kiihkoilu vaikutti maailmanlaajuisestikin. Ruotsi oli aikanaan rotubiologian johtava maa.

Kirja jakaantuu kuuteen osaan - Skandinavia arjalaisuuden kehtona, eugeniikka kansankodissa, pohjoismaiden mytologia ja germaanien uskonto, neljännen valtakunnan rakentajat, islamofobia ja kansakunta orgaanisena kokonaisuutena.
Jos jotain kirjaa olen viime aikoina hehkuttanut ystäville ja tuttaville, se kirja on ollut Kansankodin pimeämpi puoli. Kerrassaan loistava tietokirja. Se ei takkuile vaan soljuu mukavasti läpi vaikean aiheensa. Ja mikä parasta, se ei ole kuiva.
Ohuehkoon kirjaan mahtuu tietoa vaikka millä mitalla. Tätä voisi lukea ties kuinka monta kertaa läpi huomaten aina jotain uutta. Ruotsin historian rajuus yllätti ja eritoten se, kuinka nopeasti Ruotsi on muuttanut kuvaansa vähemmistöystävälliseksi maaksi.
Kansankodin pimeämpi puoli näyttää sen, miten helppoa voi olla muokata tietoa. Se on kurkistus täysin ylimenevään nationalismiin, jossa ihmisen kallon kokokin vaikuttaa siihen, kuinka puhdas hän on. Muistelisin, että puhtaan ihmisen indeksiluku olisi 74.6 - 80.0. Suomalaisen indeksi on tarkalleen 80.8. Innostuin mittailemaan tätä ja näin se tosiaan ainakin minun kohdalla on. Retkiryhmä aikanaan teki myös kallonmuodon tutkimusretkiä Suomenkin puolelle. Frenologiaa käsittelevästä tietokirjasta olen kirjoittanut aikaisemmin.
Erityinen ansio kirjassa on se, että se linkittää Ruotsin historian suurempaan kansainväliseen kokonaisuuteen. Mukana ovat niin tattarit, saamelaiset, suomalaiset, eurooppalaiset kuin intialaisetkin. Kirja etenee viikinkiajan ihannoinnista sota-ajan kautta nykypäivään ja hieman kurkistetaan myös tulevaisuuteen.
Eläydyin kirjan lukemiseen - toisinaan jopa naurahdin. En sen takia, että lukemani tieto olisi ollut hauska, vaan koska se oli käsittämätön. Aika hurahti huomaamatta ohi opus kädessä.
Teos ei ole vain historiaa vaan se valaisee myös monia nykypäivän yhteiskunnan polttavimpia aiheita kuten rasismia. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Tietohaaste

Lukumadon ensimmäinen kiertävä haaste lähtee käyntiin nyt.
Viime aikoina tiedon sirpaloituminen ja kunnollisen tiedon määrän vähentyminen on puhuttanut eri medioissa. Tieteeltä ja koulutukselta leikataan rahaa; ääntäkin tätä vastustamaan riittää. Kuitenkin sellainen yksi merkittävä tiedon osa-alue jää puutteelliseksi, ääniä puhumaan ei juurikaan ole, kun kyse on tietokirjoista. Äidinkielen opettajain liiton blogiteksti vuodelta 2014 on valitettavan ajankohtainen.
Blogeihin tietokirjoja ei juurikaan päädy, sillä niitä ei lueta välttämättä kannesta kanteen ja halu arvostella vain osittain luettu kirja voi olla heikko. Tietokirjan merkitys on myös muutakin kuin tiedon levittämistä. Se on myös yksi keino, jolla mahdollistetaan, että suomenkin kielialueella on keinot puhua tieteen viimeisimmistä tuloksista, muulla kuin englannilla. Väitökset ja yliopiston muut tiedejulkaisut englannistuvat kovaa vauhtia, näin täytyy tehdä, jos tutkimukselle haluaa näkyvyyttä. Tietokirjoja vielä julkaistaan kummallakin kotimaisella, suomeksi ja ruotsiksi. Hieman toisesta näkövinkkelistä tarkasteltuna asian tärkeys saattaakin jo avautua. Pohjois-saamen (saamen kielistä elinvoimaisin) kielistä oppimateriaalia on pitkälti vain ala-asteelle, yläasteellekin jonkin verran. Lukiossa onkin enää vain äidinkielen oppikirja pohjois-saameksi. Kirjallisuutta käännetään vähän ja jotkut saamelaiskirjailijat julkaisevatkin teoksensa jo heti alun alkaenkin esimerkiksi suomeksi, jotta saisi enemmän lukijoita -> enemmän rahaa -> ei käännöskustannuksia. Pohjois-saame kuten muutkin saamet on luokiteltu uhanalaisiksi kieliksi. Miksi? Koska niille ei ole käyttöä ja ne sulautuvat jatkuvasti isompiin kieliin, kun uudet sanat otetaan käyttöön. Tiedättehän te esimerkiksi tämän ihmeellisen suomi-englanti-sekoituksen.
Tässä haasteessa tuodaan esille tietokirjallisuutta ja tietoa.
Ohjeet:
  • Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi.
  • Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä - siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne
  • Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lähdeluettelo.
  • Aikaisempi kirjoitukseni tietokirjoista. Siitä voi katsoa mitä ei ainakaan lasketa tietokirjaksi.
  • Haasta mukaan vähintään kolme blogia jakamaan tietoa eteenpäin.

  • Ristiretket on ulkoasultaan upean näköinen ja kerronnaltaan kiinnostava kokonaisuus ristiretkistä. Teoksen kuvaama aikajakso ulottuu vuodesta 300 jaa aina nykypäivään asti piirtäen selkeän kokonaiskuvan eri ristiretkistä ja taisteluista.
  • Pelastussotaa Suomessa 1889 - 1989 -teoksessa kerrotaan pelastusarmeijan perustamisesta Englannissa ja liikkeen leviämisestä Suomeen ja liikkeen toiminnasta Suomessa. Liikkeen historiaa kuvataan monipuolisesti ja kiinnostavasti eikä teoksessa ole juurikaan valittamista.
  • Ulos maailmaan sisältää upeita kuvia, kiinnostavia taulukoita ja mielenkiintoista tekstiä. Teoksessa esitellään suomalaisen merenkulun historia keskiajasta nykypäivään. Selkeän kokonaiskuvan lisäksi teoksesta oppii myös joukon yksityiskohtia.
  • Äventyret Sverige valottaa Ruotsin talous- ja sosiaalihistoriaa keskiajasta eteenpäin. Ulkoasu kutsuu tutkailemaan ja samalla oppii myös ruotsia selailun ohessa.
  • Hyllyjeni viimeisin tietokirjatulokas on Dick Harrisonin Ett stort lidande har kommit över oss, historien om trettioåriga kriget. Järkälemäinen teos on pitkä kuin kolmikymmenvuotinen sota eikä siinä ole juurikaan kuvia. En ole vielä kovin paljoa ehtinyt tutustua, mutta teos on ehtinyt jo siitä huolimatta vakuuttaa tiedon määrällään. Näin yksityiskohtaista ja laajaa kuvausta ei taitane kyseisestä sodasta olla toista.
Nettisivut
  • Globalis. Globaliksesta löydät lyhyen tietoiskun 200 maasta, useita satelliittikuvia ja tilastoja. Globaliksessa voi luoda erilaisia karttoja ja tilastoja sekä tutkailla missä päin maailmaa on kriisi meneillään. Voi myös katsoa interaktiivisesti miten ihmisen toiminta vaikuttaa jäätikön sulamiseen tai mitkä maat ovat ratifioineet esimerkiksi kansainvälisen rypäleasesopimuksen.
  • Logos. Logoksessa esitellään filosofian termejä ja henkilöitä artikkeleiden muodossa ja tietomäärä laajenee jatkuvasti. Artikkeleihin sisältyy myös kirjallisuus- ja linkkivinkit. Tiedätkö jo mitä Alain Badiou on tehnyt tai mistä puhutaan kun aiheena on fenomenologia?
  • Tieteen termipankki. Termipankkiin kootaan kaikkien Suomessa harjoitettavien tieteenalojen termistöä ja niiden selityksiä kaikkien saataville. Kiinnosti sitten kosmologia, epidemologia tai Aasian tutkimus, pankista on löydettävissä termien selityksiä ja niiden vieraskielisiä vastineita.
  • Google scholar. Tunnetko jo Google scholarin? Tämä hakukone on oiva apu silloin, kun haluaa suodattaa hakutuloksista pois kaikki suomi24:set ja wikipedian artikkelit. Scholarin avulla voi etsiä eri alojen tieteellisiä julkaisuja lukuisilla eri kielillä.
  • Freemeteo. Freemeteon avulla pystyy löytämään säätietoja 11 miljoonasta paikasta, tarkan säähistorian ja satelliittikuvia sekä sääkarttoja. Oma Jakutskin säätutkimukseni on kiittänyt näitä sivuja monta kertaa ja ainakin kyseisen paikan osalta myös luotettava lähde.
Haastan mukaan seuraavat bloggaajat:
Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia
Eniten minua kiinnostaa tie
Kirjojen kamari

Hannu Salama - Juhannustanssit

Juhannustanssit kertoo nuorista, jotka matkaavat viettämään juhannusta kuusikymmenluvulla maalle. Nuorilla miehillä on mielessään lähinnä kauniit tytöt ja seksi, ja välillä kaksi ihmistä suuntaavat pusikkoon harjoittamaan yhdyntää. Toisinaan tunteet kuumenevat ja kipinät lentelevät kun riidellään keskenään.

Romaanin kuvaus on mielenkiintoista, mutta olisin odottanut tarinalta suurempaa radikaaliutta, koska Salama joutui kertomuksensa vuoksi jumalanpilkkaoikeudenkäyntiin ja teosta sensuroitiin tabujen esille tuomisen vuoksi. Nykyajan ihmisen näkökulmasta on vaikea käsittää mikä teoksessa oli tuohon aikaan niin radikaalia, vaikka kirjassa esitettiin myös pilaileva saarna Jeesuksesta. Jäin myös pohtimaan, miksi Salaman ympärille rakentui niin suuri kohu, vaikka toinen aikalaiskirjailija Timo K. Mukka kuvasi seksiä huomattavasti avoimemmin. Mielestäni kirja on kuitenkin mielenkiintoinen ja kuvasi julkaisuajankohtaa hyvin.
Hannu Salama syntyi vuonna 1939 ja hän on vieläkin elossa. Juhannustanssit ilmestyi vuonna 1964, ja on oletettavaa, että kirja sijoittuu samoihin aikoihin. Yhtenä todisteena tästä on se, että Onni puhuu pojille kuinka hän muistaa vapaussodan, mutta noin nuoret eivät sitä voi muistaa. Vapaussota taisteltiin 1918 ja kertomuksen nuoret olivat parikymppisiä. Kirjan loppupuolella puhutaan kommunismin puolesta ja vastustetaan kapitalistien valtaa, mistä ilmenee ajankohdan radikaali pyrkimys muuttaa totuttuja tapoja ja halu omaan vapauteen.
Radikalismi sijoittui 60-luvulle ja näkyi kulttuurissa sovinnaisten tapojen vastustamisena. Radikaalin kirjan henkilötkin ovat nuoria, jotka elävät auktoriteeteista välittämättä – niin kuin nuoret eivätkä kuin pienet aikuiset. Nuorisokulttuuri saapui Suomeen 50-luvulla ja levisi maaseuduille kuusikymmenluvulla. Tarinassa näkyy uusi ajatus nuorista aikuisista eroavana ryhmänä; lapsesta ei kasvettukaan enää suoraan aikuisiksi vaan hengailtiin porukoissa ilman suurempia velvollisuuksia.
Romaanissa näkyy vahvasti yhteiskunnassa alkava vapautuminen. Vielä 1900–luvulla on säädelty vahvasti esimerkiksi alkoholinkäyttöä ja ihmisten välistä seksuaalista kanssakäymistä. Seksuaalinen vapautuminen levisi 1960–1980 -luvuilla nopeasti koko läntisessä maailmassa. Salaman romaanissa alkoholia juodaan paljon ja seksuaalisuus on hyvinkin vapaata. Seksiä harjoitetaan vaikka avioliiton ulkopuolella, mikä oli aikanaan paheksuttavaa. Uskonnon roolikaan ei ollut niin merkittävä eikä Raamatun oppeja otettu yhtälailla tosissaan. Raamattua on pidetty vahvasti moraalisuuden takaajana ja ilmiselvästi sen auktoriteetin kariseminen herätti pelkoja – voiko moraalia ollakaan ilman uskontoja. Kulkeutuuko yhteiskunta nihilistiseen suuntaan, jos ei ole yhteistä moraalin luojaa. Voimmeko edes puhua moraalista, jos kaikilla on siitä oma yksilöllinen käsityksensä. Ehkä myös yhtenäisen kulttuurin katoaminen huolestutti, jos ei olekaan uskontoa turvaamassa tuttua elämänkulkua, jota rytmittävät kirkkopyhät ja erilaiset siirtymäriitit. Kieltämättä kulttuuri ainakin pinnalliselta tasolta tarkasteltuna näytti yhteneväisemmältä, kun kaikki pakotettiin kristillisen ihmiskäsityksen muottiin (uskonnonvapauslaki tuli toki jo 1920-luvulla). Tämä näkyi varmasti myös suhtautumisessa romaaniin. Eihän se enää nykyään näytä millään keinoin radikaalilta.

Salaman romaanissa ihmetellään paljolti, miksi yksi hahmoista oli muuttanut Helsinkiin ja mikä hinku ihmisillä oli niille seuduille ylipäätänsä. Suuret ikäluokat olivat saavuttaneet aikuisiän juuri 60-luvulla ja maaseudulla ei ollut enää tarjota kaikille töitä. Suomen elinkeinorakennekin oli muuttunut maaseutuyhteiskunnasta teollisemmaksi. 1960–1975 Suomessa koettiin suuret muuttoaallot, jotka kohdistuivat maaseudulta kaupunkeihin. Muuttaminen koski nimenomaan erityisesti 20-30 -vuotiaita.

Juhannustansseissa näkyy siis hyvin monitasoisesti suomalaisen elämäntavan muutos, joka tuli voimalla, mutta hämmensi ja järkyttikin ihmisiä. Keskustelua heräsi jo pelkästään siitä, mikä on kirjallisuuden tehtävä ja mitä kertomuksissa saa esittää, pitäisikö kirjan sivistää ihmisiä ja mikä lopulta on sivistystä.

torstai 7. huhtikuuta 2016

Maaliskuu

Vuosi kuvina, maaliskuu
Kevät! Ehkä kuvaa suurentamalla huomaa jo kevään ensimmäiset kukkasetkin ihan tuossa alareunassa. Luntakaan ei enää ole ja aurinko paistelee kivasti. On valoa ja pitkät päivät.
Maaliskuu on ollut täynnä työtä. On ollut vaikka mitä ja välillä on ollut todella väsynyt, niin että on rojahtanut aikaisin sängyn pohjalle ja nukahtanut. Ensi viikolla tämä aherrus toviksi helpottaa ja on aikaa ehkä ottaa vähän rennomminkin. Ehkäpä rennommin kuin pariin vuoteen.  
Maaliskuu on houkutellut  ulos, kun vaan on kerinnyt ja sen ajan myös on ottanut. Huhtikuun alkupuolella satoi jo kunnollista vettäkin. Rakastan sadetta. Sade tekee onnelliseksi, sateen tuottamat hiljaiset kadut. Ja silloin kun satoi, olin ulkona. Pukeutuneena sadetakkiin ja nauttien tiuhaan putoilevista pisaroista.
Maaliskuu ei tuonut kirjoja. Niin moni asia oli estämässä. Huhtikuun alun ensimmäiset päivät toivat mukanaan aivan uuden tuulen, joka näkyy ainakin ensi syksyyn tässäkin blogissa. Lukumato lukee vuonna 2015 ilmestyneitä kaunokirjallisia teoksia. Lyriikkaa, romaaneja, ehkä novellejakin. Otetaan nyt takaisin se, mitä ei viime vuonna uutuuspuolelta saanut tehtyä.
Ja tämän maaliskuun keskellä olen jälleen huomannut kuinka hienoja ystäviä minulla on. Kuinka hienoja tekstejä on maailma täynnä. Ja kuinka hienoa on oppia kaikenlaista uutta - filosofiaa, historiaa, elämänkatsomuksellisia kysymyksiä ja uskontojen historiaa Suomessa, vähäsen biologiaa ja vaikka mitä muuta. Tieto on hieno asia. Sitä riittää vaikka kuinka paljon.

10.4.2016 // Olihan maaliskuussa sittenkin yksi kirja, Hannu Salaman Juhannustanssit. Sivumäärä 211. Läpi historian haasteeseen sain kohdan radikalismi.

LinkWithin