sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Turinoita kirjamessuilta 2018 (myös grönlanniksi)


Kirjamessut oli. Ehkä hieman väsähtäneesti, mutta oli kuitenkin. Ja olihan se kivaa. Neljä päivää tarjosi kiinnostavia haastatteluja, tuttuja kasvoja, uusia tuttavuuksia, kirjalöytöjä ja kipeitä jalkoja. 

Hieman turhamaisuuttani astelen vuosi toisensa jälkeen ylpeämpänä punaisella matolla. Tuntuuhan punainen matto ylevältä. Vuosi toisensa jälkeen ymmärrän punaisen maton tarinoita hitusen paremmin, ja jopa otan niihin itsekin osaa muutenkin kuin haahuilijana. Mitä paremmin ymmärrän ja kykenen puhumaan erityisesti ruotsia, mutta myös tanskaa ja norjaa, mitä enemmän ymmärrän pohjoisen maista, sitä enemmän pääsen sisälle tähän osaan messualuetta. Tänä vuonna yksi keskustelu oli osittain norjaksi, ja siitähän minä pidin. On myönnettävä, että tämä messualue on suosikkini ja olen monesta syystä iloinen, että sellainen löytyy. 

Keskustelut tarjosivat hienoja sitaatteja, joita en valitettavasti kirjoittanut ylös. Nyt en enää niitä muista, mutta kiitokset näistä menevät Erkka Mykkäselle (Työn alla novelli) ja Pirjo Hassiselle (Mistä kirjailijat vaikenevat?). Kävin myös kuuntelemassa Susanne Ringelliä, josko romaaninsa God morgon olisi auennut paremmin, mutta näin ei käynyt. 


Saamelaiskirjailijoiden vaikuttavuudesta käytyä keskustelua en seurannut loppuun asti liiallisen väsähtämisen vuoksi, mutta tässä keskustelussa oli niin monta hyvää asiaa, että haluan antaa sille mainintansa. Alkusanat sanottiin pohjoissaameksi, englanninkielellä puhuvan sanomiset tulkattiin tiiviissä muodossa ja olipa vielä valittu taululle messujen ruotsinkielinen nimi. Hihkaisin yleisössä ymmärrettyäni saameksi käydyn osan ilman ongelmia. Parivuotinen työ on siis tuottanut jonkin verran tulosta. Mutta kuitenkin: Missä ihmeessä myytiin saamenkielistä kirjallisuutta? On toki iloinen asia, että saamelaiskirjailijat pääsivät parissa ohjelmassa lavalle, mutta yhtäkään kirjaa en löytänyt myynnistä.


Minähän en osta yhtäkään suomenkielistä kirjaa! Tällä ajatuksella lähdin kirjaetsintöihin. Toinen ajatukseni oli messubudjetin alittaminen, jotta voin myöhemmin hyvällä omatunnolla hankkia Edenborgin hamassa tulevaisuudessa ilmestyvän novellikokoelman (en malta odottaa). Suomenkielisiä kirjoja minulla on hyllyt täynnä, niitä saa kirjastolta enkä niitä tosin juuri enää lue. Tällä hetkellä arviolta 90% lukemastani on muunkielistä. Käännösmaailman hävittyä, pettymys, en onnistunut enää löytämään yhtäkään grönlanniksi julkaistua kirjaa. Siispä kiersin pisteeltä toiselle ja kyselin ''Löytyykö muilla pohjoismaisilla kielillä julkaistuja kirjoja kuin suomi ja ruotsi?'' Myytiin ei-oota. Sarjakuvat norjaksi ja tanskaksi onnistuin löytämään antikvariaattipuolelta. 


Parlandin runot ja suomenruotsin murrekirja löytyi myöskin. Vaikka tällä hetkellä mahdottomalta tuntuva tavoitteeni on oppia ymmärtämään Tanskassa puhuttavaa himmerlandskin murretta, minua kiinnostaa perehtyä näihinkin. Ehkäpä kohta hupmailen niin leveää österbotniskaa, ettei yksikään ruotsia puhuva tuttuni minua ymmärrä. 
- Ä je lett ti haald åt ha som asint jäär. 
- Kårvin har två endor, men stjäär han äv midtåpå så vaal ä fyra småå.
Boken om våra modersmål sisältää esseitä pääosin ruotsiksi, mutta myös muillakin kielillä. Se on julkaistu syntymäpäivälahjana Mikael Reuterille: ''Artikkelen nedenfor er skrevet på islandsk både fordi jeg vet at Mikael Reuter forstår islandsk og fordi jeg tror at han setter pris på det som en nordisk entusiast med interesse for språklig mangfold''. Tämä pätkä sai jo haaveilemaan, että minunkin kunniakseni joskus julkaistaisiin tekstikokoelma näin kauniilla saatesanoilla ja minun tapauksessani se toki sisältäisi kaikki mahdolliset pohjoismaiset kielet. 

Starkt te
kostar
12:50
14:—
15:—
(beroende på lokalen)
Vi betalar
12:50
14:—
15:—
(beroende på lokalen)
- Henry Parland 

Kiitos bloggaajapassista.

*****
Lukumato opiskelee grönlantia II, Kirjamessut

torstai 4. lokakuuta 2018

Ludvig Holberg - Erasmus Montanus

Tanskankielinen alkuteos (1723)
Painos: 1981
Kustantamo: Gyldendal
Sivumäärä: 68 + 75
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Erasmus Montanus, kouluttamattomien ihmisten lapsi, on hankkinut Kööpenhaminasta korkean koulutuksen, joka on sisältänyt filosofiaa, kuten logiikkaa, metafysiikkaa ja retoriikkaa. Montanus palaa synnyinsijoilleen tavaten jälleen sukulaisensa ja rakastettunsa. 

Komedian ainekset ovat kasassa kouluttamattomien ja huikentelevaisen kouluttautuneen kohdatessa jälleen toisensa. Ihmetystä ja kauhistelua herää, kun käy ilmi, että Montanus on latinalaistanut nimensä Rasmus Bergistä Erasmus Montanukseen. 


Koulutuserot välien hiertäjänä

Koulutustason periytyminen on edelleen tutkimusten aiheena, kuten myös ihmiset, jotka ovat pudonneet akateemisen ja duunarimaailman väliin löytämättä kotia oikeastaan mistään. Tarinoissa toistuu se, kuinka ihminen ei ole kunnolla sopeutunut akateemisen maailman tapoihin, mutta ei enää kuulu samalla tavalla  myöskään duunarisukuun. Ulkopuolisuutta ja sopeutumattomuutta on nähtävissä myös niissä tarinoissa, joissa duunaritaustasta tullut ihminen on löytänyt akateemisesta maailmasta itselleen kodin tai kokenut tehneensä väärän valinnan. 

Montanus on selkeästi sopeutunut akateemisiin piireihinsä, jopa niin, että on tullut ylimieliseksi. Hän tuntee olevansa liian hieno entisessä asuinpaikassaan, maanviljelijöiden ja muiden korkeakoulutuksen käymättömien ihmisten keskellä. Palaajan uudet tiedot hiertävät myös lähipiirin tunteita ja välillä itkettääkin. He eivät esimerkiksi voi millään hyväksyä, että planeettamme olisi pyöreä. Pannukakku se on, ja tämä myös Montanuksen on lopulta suostuttava myöntämään. Mielessäni kävivät Galilei ja kiista aurinkokeskisestä maailmankuvasta. Uuden maailmankuvan omaksuminen näyttäytyy suurena uhkana. En voinut olla miettimättä heitä, joille tieteen tuottama tieto on uhka, ja jotka eivät voi hyväksyä mitään omaan ajatteluunsa sopimatonta. Tällainen hyväksymättömyys tosin on kaikilla ihmisillä jossain mittakaavassa. 


Filosofian olemus

Erasmus Montanus on yksi keino etsiä vastausta filosofian olemukseen. Esittänen kysymyksen, kuka on filosofi ja mikä on filosofiaa. Vastausta tähän on etsitty lukuisten ihmisten toimesta, eikä vastaus ole lainkaan selkeä. Filosofi voi olla henkilö, joka opiskelee filosofiaa yliopistolla, mutta sen merkitystä pidetään monesti laajempana. Toisaalta filosofiksi voidaan mieltää henkilö, joka kehittää ajatteluaan ja käy väittelyitä ja keskusteluita muiden ihmisten kanssa järkipohjalta. Sitten toki on tapana sanoa, että ihmisellä on filosofia, silloin kun hän päästää suustaan jotain edes hitusen syvällisempää, näkökulmasta riippuen. Kirjakaupat ovat kelpuuttaneet filosofiahyllyihinsä, eivät suinkaan akateemista filosofiaa, vaan tarot-kortteja, elämäntapaoppaita ja enkelikirjoja — kaikkea, mikä eroaa arkiajattelusta ja tarjoaa jonkinlaista mystiikkaa, jonka kanssa en sanoisi filosofialla olevan tekemistä. Filosofian avulla voidaan tutkia mystiikkaa, mutta mystiikkaa itsessään se ei ole.

Teoksen kommentaarissa huomautetaan, että Montanus on nuori ihminen, joka kuvittelee keskustelun tarkoituksen olevan oikeassa oleminen eikä totuuden lähestyminen. Todista se! Todista se! huutelee Montanus eikä kelpuuta vastaukseksi oikeastaan mitään. Totuuden lähestyminen ja yhdessä pohtiminen on kaunis näkemys filosofian olemuksesta, mutta ei täysin kattava eikä välttämättä totuudenmukainenkaan.


Kieli identiteetin ja aseman kysymyksenä

Kiinnostavaksi näkökulmaksi nousi myös latinan asema maailman ja sivistyneistön kielenä. Nykylukijana mietin latinan ja englannin asemaa. Erasmus Montanuksessa käytetään paljon latinankielisiä lausahduksia, jotka on ainakin tässä painoksessa käännetty alaviitteisiin. Englanti on noussut maailmankieleksi hyvin nopeasti ja vaivihkaa, nyttemmin kasvattaa edelleen asemaansa selkeän englanninkielistämispolitiikan seurauksena. Toisin kuin latina taisi aikoinaan olla, englanti ei ole enää statuskysymys, sillä se ei ole vain ylemmän luokan kieli. Englanti eriarvoistaa eri tavalla: sulkemalla sitä osaamattomat ihmiset enemmän tai vähemmän ulkopuolelle. Samalla kielten käyttöalueet kaventuvat ja kieliä kuolee aikaisempaa vauhdikkaammin, mikä vähentää kulttuurien ja ajattelutapojen variaatioita ja voi tehdä ihmisistä juurettomia kielensä ja itsensä kadottaneita olioita. 

Ajatus näiden kielten asemasta ei tokikaan sisälly teokseen itseensä, vaan on omaa teoksesta noussutta pohdintaani, jota olisi kiinnostavaa jatkaa pidemmälle vertaillen kielten asemaa ja niiden aseman aiheuttamia seurauksia laajemminkin. 

******

Erasmus Montanus on täynnä tulkittavaa. Se herätti minussa enemmän vakavia ajatuksia kuin nauruntyrskähdyksiä ollakseen komedia, mutta silti Holbergin näytelmä on kiinnostavaa luettavaa. Ehkä teoksen onnistuneisuus on siinä, että hauskuuttelunsa ohessa se pistää pohtimaan vaikeitakin kysymyksiä. Ei ole yksinkertaista sanoa, kuka lopulta on naurun kohde. Lopun onnellisuuskin on näkökulmakysymys.

perjantai 28. syyskuuta 2018

Oqalogatigiinneq I - Lukumato opiskelee grönlantia

Grönlanninkielen perusteeni kaipaavat kovasti vahvistusta. Grönlanti on kovin erilainen kieli, eikä minulla ole opettajaa, joten välillä on vaikea hahmottaa kuinka kieltä käytettäisiin erilaisissa tilanteissa. Tämän tähden aloin piirrellä, ainakin pääosin Paint-ohjelman avulla, sarjakuvia. Tämä on ollut varsin hauska tapa opiskella, joten jatkanen piirtelyä vastakin. Pyrin piirtelemään kaksikielisenä grönlanniksi ja tanskaksi. 

Grønlandsk sprog er et meget anderledes sprog og jeg har ikke en lærer, så det er svært at finde ud af, hvordan man bruger sprog i forskellige situationer. Jeg burde studere mer at mine sprogkundskaber skulle være stærkere. Af denne grund begyndte jeg at tegne tegneserie, ved hjælp af Paint-programmet. Dette har været en sjov måde at studere på, så fortsætter jeg med at tegne. Hovedsageligt gør jeg på to sprog, grønlandsk og dansk.

Voit klikata kuvan suuremmaksi (ja tarvittaessa suurentaa näytön kokoa).
Du kan klikke på billedet for at forstørre (og om nødvendigt forstør skærmens størrelse).


torstai 13. syyskuuta 2018

Blogin vuosipäivät


Mikä on tärkein kirja, tärkein kulttuurikokemukseni? Merkittävien hetkien listaaminen olisi pitkä projekti, mutta vuosien saatossa kaikesta tästä massasta on hioutunut yksi henkilö — ja yksi teos — johon lähes kaiken muun voi jollain tavoin palauttaa. (Satunnaisesti arvotut lainaukset ovat Heikki Kaskimiehen suomennoksesta vuodelta 2013. Arvoin ne siksi, että haukon henkeäni jokaisen lauseen kohdalla, koska ne kaikki ovat niin hienoja.)

On tullut aika todeta, että blogini täyttää viisi vuotta. Ehkä siitä pitäisi osata sanoa jotain järkevää. Lopulta, kuinka moni asioista, joita voisin sanoa, ovat omia sanojani? Minun pitäisi kiittää ennemminkin monia henkilöitä ja hetkiä, joita olen tavannut ohimennen tai pidemmin, tai lukenut heidän kirjojaan. 


Jotkut vertaavat blogiaan lapseen. En tunne blogiani lapseksi. Ennemminkin tämä on poliittinen pamfletti, kiistatila, jossa keskeneräisen ristiriitaiset ajatukset kinastelevat keskenään ja tappelevat elintilastaan. Tämä on häväistyskirjoitus. Tämä on leikkikenttä, jossa julistavuus ei ole ongelmajätettä. Blogini on yhteiskunnallinen koelaboratoria, jossa kehittelen höpsähtäneen inehmoisen innolla utopistista radikaalia sopimuseettistä tilaa. 


Blogistani, joka oli tarkoitettu vain vuoden projektiksi, tulikin pitkälle venähtänyt harrastus. 

Rohkeuteen kasvaminen on ilmaisu, johon blogivuoteni tiivistäisin. Lukumadosta, joka luki kirjoja, joita oletti olevan ok lukea, on kasvanut ihminen, joka uskaltaa sanoa ja näyttää mitä lukemista rakastaa. 

Vuonna 2016 elin pahaa luku- ja bloggausjumin aikaa. Silloin kaikki lukeminen tuntui menettävän merkitystään. Luin, koska halusin sanoja, mutta en nauttinut oikein mistään. Ymmärsin, että se mitä halusin lukea, oli jotain täysin muuta, kuin se mitä luin.


Kirjoitin julki, että en halua minulla olevan vain kirjablogi siinä merkityksessä kuin ajattelin blogin tarkoittavan. Kyseessä olivat ensimmäiset oivallukset rohkeudesta. Minulle selvisi, että lukemisen nautinnon menettäminen oli pitkälti kiinni siitä, että yritin esittää lukijana ja persoonana jotain muuta kuin olen. 

Muistan ensimmäisen hetken, kun hain rohkeutta vaatineen kirjan hyllystä. Nappasin sen mukaani ja kiikutin hitusen vaivaantuneena kirjastotiskille. Siitä hetkestä olen siirtynyt vähitellen niin sanottuihin kovempiin aineisiin. 


Olisi ollut naiivia kuvitella, ettäkö kaikille maailman ihmisille olisivat lukemiseni ja mielipiteeni olleet sopivia, ja sitten vielä se, että kirjoitan ajatukseni julki. Välillä on käynyt mielessä, muistakin syistä, pitäisikö vain lyödä hanskat tiskiin ja tehdä päätös blogin lopettamisesta. Minähän olen jääräpää, joten en ole lähdössä yhtään minnekään. Armollinen yhteiskunta voi rakentua vain armottomalle ajattelulle, kuten Perttu Häkkinen on todennut. En lopeta tavoitteideni ajamista ja korjaamista, mutta on hyvinkin mahdollista, että tapani muuttuvat. Tällä hetkellä blogi on kuitenkin erittäin hyvä keino ajatusten julkaisualustaksi. 


Rakas, ihana IYK-listani on lukemiseni ydintä, lukuharrastukseni suola, kirsikka ja kermakakku. Jokainen kerta, kun otan käsiini listalle sopivan kirjan, röyhistän rintaani ylpeydestä, sillä olen rohjennut. Listan julkaiseminen ja kirjojen lukeminen on ollut pitkällisen pohdinnan ja häpeilyn takana. Tein linjauksen, etten yhdenkään postauksen kohdalla mainitse, että en edusta jotakin ihmisryhmää. Kuvitelkoon lukijat mitä kuvittelevat. 

Nykyisin vien minkä tahansa kirjaston tiskille ilman sen kummempaa reaktiota. Kaikki kirjat ovat yhtä avoinna julkisella paikalla. Olen löytänyt oman ääneni, alati muuttuvan, mutta pohjavireeltään saman, kirjoittajana, ihmisenä, oliona, pomppivana atomikimppuna... 

Minä nautin tästä. 

tiistai 14. elokuuta 2018

Vierailla vesillä -lukuprojektihaaste 15.8.18—5.12.19

Poliittinen keskustelu on kärjistynyt. Kuplautuminen ja uhriutuminen toistuvat jatkuvasti keskusteltaessa nykykeskustelukulttuurista. Erimieliset huutelevat välillä toisilleen, mutta vielä useammin samanmieliset retostelevat keskenään erimielisen lausahduksilla — tai samanmielisen, jonka sanomasta on väen väkisin etsitty vika. 

Kuplautuminen ja poteroituminen on helppoa ja vaivatonta ja netin algoritmit edistävät sitä entisestään. Vaikka kuinka yritänkin huijata algoritmeja antamaan silmilleni erimielistä syötettä, ne usein kuitenkin huomaavat sen, minkä parissa vietän netissä eniten aikaa. 

Vaikka en koekaan edustavani mitään tiettyä määriteltyä näkökantaa asioille, on minullakin tiettyjä yleisiä linjauksia, joita mieluusti etsin muiden teksteistä ja sanoista, jotta ei tarvitse ajatella niin paljoa. Natsismi, radikaalifeminismi ja anarkokapitalismi ovat esimerkkejä ilmiöistä, jotka minulta menevät yli ymmärryksen ja joiden edustajien kanssa en juuri koskaan ajaudu keskustelemaan. 

Nyt aloitan lukuprojektihaasteen pienentääkseni maailmankuvani vinoutumia (ja kutsun myös kaikki muut mukaan). Mitään määriteltyä ei ole mistä asiasta pitäisi lukea, vaan ainoastaan ilmiöstä, josta ei tiedä tai ymmärrä mitään. Luettava saa olla kaunokirjallisuutta, musiikkilyriikoita, tietoa, tiedettä vaikka artikkelimitassa. Sinä haasteeseen mukaan lähtevä tiedät parhaiten mitä et ymmärrä, oli se sitten kasvissyöntiä, alkuperäiskansojen oikeuksista käytyä keskustelua tai Odinin soturien katupartioita. HUOM! Haasteeseen voi lähteä mukaan koska vain aikarajan puitteissa ja olla mukana niin pitkään kuin huvittaa. Voit vaikka aloittaa tammikuussa ja lopettaa helmikuussa. Haasteen pituus on omia intressejäni varten. 

Lue siis ja kirjoita blogiisi vapaamuotoinen teksti. Ainoat vaatimukset ovat, että antaudut keskusteluun lukemasi tekstin kanssa: mietit miksi se eroaa niin paljon omista näkemyksistäsi ja mikä oikeastaan onkin yhteistä. Älä tuomitse, mutta jos olet eri mieltä, saat toki tuoda sen esille kunhan argumentoit miksi ajattelet näin. 

Huomioi, ettei haasteessa ole kyse lukemisesta sinänsä. Tässä ei ole kyse siitä, että jos ihminen ei ymmärrä mikä fantasiakirjallisuudessa on hienoa, hän lukisi nyt fantasiaa. Jos kuitenkin joku kokee ymmärtämättömyyttä fantasiafanitusta kohtaan, hän voi lukea tekstin, jossa joku avaa mieltymyksensä syitä. Kyse ei ole siis tekstilajeista tai genreistä, vaan ajattelusta, ilmiöistä, maailmankuvista ja katsantokannoista. 

Haasteen tarkoituksena ei ole kääntää ketään vastustamalleen näkökannalle, mutta lisätä tietoutta ja keskustelutaitoja erilaisten näkökulmien kanssa. On hienoa, jos haaste lisää ymmärrystä 'vastustajasta' tai omasta maailmankuvasta. 

Toivon myös, että mahdolliset muut osallistujat tekevät jonkinlaisen kokoavan loppukatsauksen. Vähintään niin, että esille tulevat luetut tekstit ja linkit niistä kirjoitettuihin pohdintoihin, mutta olisi kiinnostavaa myös tuoda esille vuoden aikana käytyä ajatteluprosessia, sen kehittymistä ja pohdintaa siitä, millaisia tuntemuksia vierailla vesillä liikkuminen herätti. 

*****
Ilmoittautuminen avautuu heti postauksen julkaisusta ja kestää haasteen loppuun asti. Haastekuvan nappasin Wikipediasta lisäämällä siihen tekstin. Kuvaa saa vapaasti käyttää.

torstai 9. elokuuta 2018

Gene Sharp - Väkivallattomuus

There Are Realistic Alternatives (2003)
Painos: 2014
Kustantamo: Into
Sivumäärä: 80
Mistä sain? Omista hyllyistä

En ehkä koskaan unohda oikeusministeri Antti Häkkäsen leveän hymyileviä kasvoja hänen puhuessaan kansalaistottelemattomuudesta ja siitä, kuinka kaikki muutos pitäisi tehdä lainsäädännöllisen prosessin ja eduskunnan kautta. Häkkäsen taannoinen väite tuntuu melko naiivilta ja käytännössä mahdottomalta toteuttaa. 

Sharpin Väkivallattomuus on ollut hyllyissäni jo hyvän tovin. Viime aikaiset keskustelut varsinkin  pakkopalautusten vastustamisesta tekivät lukuprojektini turhankin ajankohtaiseksi. Näissä näkemissäni keskusteluissa olisi — puolin ja toisin — kaivattu hitusen lisää teoriaa tueksi ja argumentointitaitoja taskuun. 

Sharpin klassikoksi noussut ohut tietoteos auttaa, jos väkivallattoman toiminnan ja sellaisen suunnittelun peruspalikat ovat hukassa tai hakemassa muotoaan. Se antoi myös minulle, innokkaalle mielenosoitusteorian lukijalle, jonkin verran uutta tietoa, paikkaili käsitysteni karikkoja, toi tietouteeni uusia keinoja ja käsitteitä, joilla ehkä kykenen taas hieman terävöittämään omaa argumentaatiotani. 

Siltikin Väkivallattomuus on mielestäni liian pintapuolinen ja ohut. Sen olemus jää listamaiseksi asioiden luettelemiseksi eikä missään vaiheessa syvennytä aiheeseen sen kummemmin. Sharpin asiantuntemuksen alalta kuitenkin huomaa esimerkiksi siitä, että hän ei sorru höpisemään, kuinka neuvottelu ratkaisisi kaiken ja väkivalta kyettäisiin lopettamaan pelkällä hyvällä tahdolla. 

Heti teoksen alkuun Sharp esittelee varsin hulppeat tavoitteet teokselle, varsinkin, kun kyseessä on muutaman kymmenen sivun mittainen kirjanen. Kysymyksiin, mitä väkivallan taustalla piilee ja miksi väkivallasta on tullut yleisesti hyväksytty toiminnan muoto, on mahdotonta antaa tällaisessa sivumäärässä kattavaa vastausta, eikä teos näin lunasta jokaista lupaustaan. 

Moni asia jäi myös mietityttämään. Ensinnäkin käytän Sharpin määrittelemää väkivallan käsitettä laajempaa määritelmää. Yleisesti ottaen en näe perusteltuna rajata väkivaltaa vain fyysiseen tekoon tai uhkaukseen, jotka saattavat johtaa loukkaantumiseen tai kuolemaan. Tämä hävittää väkivallan monet vivahteet ja niinkin suuren kategorian kuin henkisen väkivallan. Laajemman määritelmän käyttö ei ole vain uskonnollisten ja eettisten liikkeiden asia. 

Tämän lisäksi Sharp listaa 198 eri väkivallattoman vastarinnan keinoa, mutta ei sen tarkemmin perustele tai selittele näitä. Erityisesti kansalaistottelemattomuuden alle kerätyt määreet jäivät häiritsemään. Kansalaistottelemattomuushan on laitonta ja julkista, mutta väkivallatonta toimintaa (kuten Sharp käsitelistauksessa määritteleekin). Ei kai siihen kuulu vaalien boikotointi ja suostumattomuus ehdolle lakeja säätäviin elimiin. Tuskin äänestämättä jättäminen on laitonta. Ehkä katson asiaa liian nykysuomalaisesta näkökulmasta. Toki äänestämättä jättäminen voi toimia muunlaisena väkivallattoman vastarinnan keinona, ja sitä käytetään ja perustellaan paljon enemmän anarkistisen teorian puolella. 

Suosittelen teoksen kuitenkin lukaisemaan läpi. Vaikkei se välttämättä opetakaan paljon, siinä on hyvä perusesitys aiheestaan. 

LinkWithin