keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Miina Supinen - Orvokki Leukaluun urakirja, Astrid Lindgren - Bröderna Lejonhjärta

Suomenkielinen alkuteos (2013)
Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 134
Mistä sain? Joululahja

Aattoiltana availin saamiani lahjapaketteja. Yhdessä niistä oli ilmiselvä kirja ja paketista paljastuikin Miina Supisen Orvokki Leukaluun urakirja. En ollut kuullut kirjailijasta enkä myöskään hänen kirjastaan aikaisemmin. Tänään otin kolmisen tuntia aikaa ja luin kirjan läpi.

Orvokki Leukaluu on ammatinvalintapsykologi, joka vastaa tässä kirjassa ihmisten lähettämiin lyhyisiin viesteihin, ehdottaen heille sopivaa ammattia. Kirjan luonteen huomioon ottaen, ammattiesittelyissä on edetty huumorimielessä. Mukaan on otettu liki 40 erilaista ammattia, joista osa on kieltämättä harvinaisempia, kuten joulumies tai pullapomo. Kuhunkin ammattiin keskitytään parin sivun verran.

Kirjan paras anti tulee joidenkin erityisen osuvien ammattikuvausten kautta, mutta hauskaa on toki sekin, että muutama ammatti on sellaisia, jotka minuakin ovat  erityisesti kiinnostaneet. Kerran pääsin tutustumaan suurtalouskokin työhön, eräopas on ollut haaveeni, opettaja, kirjailija, apulaisprofessori esiasteena professorin uralle ja  ehkäpä oudoimpana astronautti.

Supiseen en varmasti olisi tutustunut, jos hänen kirjaansa ei olisi tullut lahjaksi. Loppujen lopuksi opus oli ihan viihdyttävä ja huumori suht hauskaa.

Ruotsinkielinen alkuteos (1998)
Kustantamo: Rabén & Sjögren
Sivumäärä: 228
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

”Ibland måste man göra saker man inte vågar, annars är man ingen människa utan bara en liten lort.”

Jo aikaisemmin syksyllä saatoin päätökseensä Lindgrenin ihastuttavan Bröderna Lejonhjärta-kirjan. Kirjan tarina oli tuttu useamman vuoden takaa suomen kielisestä versiosta, mutta alkuperäiskielinen houkutteli aika lailla. Ja se kannatti. Kirjaa oli ihana lukea - sen ruotsi oli sujuvaa ja mukavaa, eikä lainkaan liian vaikeaa.

Tarina lienee jo monelle tuttu. On kaksi veljestä, jotka kuolevat ja päätyvät Nangijalaan. Toinen menee sinne ennemmin, toinen tulee perässä hieman myöhemmin. Nangijala näyttää alussa olevan oikea paratiisi laaksoineen ja eläimineen, mutta todellinen tilanne ei olekaan näin valoisa. Veljekset joutuvat suureen seikkailuun, jossa kaikki ei aina sujukaan ihan suunnitelmien mukaan. Lopulta veljekset päätyvät myös kuolemaan Nangijalassa, he tekevät itsemurhan. Kuulemma Nangilimassa on kaikki paremmin.

Kirjan tarina ei saanut minua enää juurikaan ihastumaan. Siinä oli oikeastaan muutama häiritsevä seikka. Ensimmäinen oli se jatkuva isomman veljen ihailu. Veljeksistä vanhempi oli kauniimpi ja parempi ja nuorempi tuli perässä. Toisaalta veljesten välinen rakkaus oli huomattavaa, ja saattoi tämä epätasa-arvon vaikutelma johtua myös siitä, että se kerrottiin nuoremman näkökulmasta - jos hän näkikin veljensä omissa silmissään parempana, vaikka tilanne ei tosiasiassa olisi ollutkaan näin.

Toinen häiritsevä, mutta toisaalta samalla myös se kaunein kohta, oli itsemurha. Häiritsevyys muotoutui siitä, että alussa kerrottiin Nangijalan olevan se hyvä paikka, se viimeinen minne ihminen kuolemansa jälkeen päätyy. Miten voi kuolla vielä uudestaan, jos kerran on jo kuollut? Mutta samalla - mielestäni oli hyvä ratkaisu ottaa itsemurha mukaan myös näin lasten kirjaan, varsinkin kun se ei ollut millään keinoin mässäilevä, pelottava tai ahdistava. Myös näitä rankempia aiheita tulisi käsitellä, ja sadun kautta se voisi onnistua.

Kirjan avulla voisi saada aikaiseksi mielenkiintoiset keskustelut myös hiukan vanhempien ihmisten kanssa. Itsemurhastakin pitäisi puhua, hiljaisuus ei ole hyvästä. Siitä mistä ei voi puhua, juuri siitä on puhuttava. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin