lauantai 14. maaliskuuta 2015

Pika-arviot: Uskollinen / Egalian tyttäret / Hippiäistä ei saa rääkätä

(vk.8, keskiviikko)
Allegiant (2013)
Suomennettu 2015
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 393
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Aikaisempien osien arvostelut löytyvät täältä ja täältä.

Arvostelussa ei ole juonipaljastuksia mistään sarjan osasta.

Miksi minä luen tätä kirjaa? Se oli se kysymys, jota pohdin koko kirjan ajan. Toki tiesin vastauksenkin. Olenhan lukenut kaksi ensimmäistä osaa trilogiasta ja haluan tietää miten se päättyy. Olenhan myös pitänyt todella paljon kahdesta aikaisemmasta. Uskollinen oli kuitenkin aikalailla pohjanoteeraus. 
   Jälleen kerran jatketaan suurin piirtein siitä mihin edellinen osa jäi. Uskollinen on täynnänsä sitä nuortenkirjoihin sisältyvää ihmissuhdesähellystä. Täytynee kuitenkin positiivisena puolena sanoa, että varsinkin loppu tällä saralla oli iloinen yllätys poikkeavuutensa vuoksi, vaikkakin Tobiasin ja Trisin välillä käyty nahistelu alkoi puuduttaa sivu sivulta. Väliin on syötetty muka-hienoja viisauksia, jotka eivät sillä tavoin esitettyinä sopineet tarinan väliin.
   Uskollisessa ei ole samaistumispintaa. Se on yksi suurimmista ongelmista. En voi ymmärtää millään tasolla henkilöiden ihmetyksiä maailmasta, joten koin olevani tapahtumien ulkopuolinen seuraaja, en osa sitä maailmaa kuin ensimmäisten osien kohdalla.
     Aikaisemmissa osissa, nopeasta temposta huolimatta, on ollut paljon hienoja teemoja. Sellaisia aiheita, jotka saavat ajattelemaan ja pysähtymään. Tässä viimeisessä osassa nämä kaikki jäävät pois. Petyin lähes täysin.

(vk.8, perjantai)
Egalias døtre (1977)
Suomennettu 1991
Kustantamo: Kääntöpiiri
Sivumäärä: 272
Mistä sain? Kirjastosta lainattu
Egalian tyttäret on hyvin nopealukuinen kirja. Ei tarvita kuin tovi ja se on luettu. Teema on tärkeä, sukupuolten epätasa-arvo. Brantenberg on kirjoittanut tarinan maailmasta, jossa naisen ja miehen roolit on heitetty päälaelleen. Odotin häiritsevää ja shokeeraavaa kirjaa, mutta oikeastaan kokemus oli laimea. Kyllähän nyt tiedän, missä sukupuoliajattelu näkyy, siis kaikkialla ja joka paikassa. Silti kirja on ihan mukavaa ajanvietettä ja aihepiiriltään tarpeellinen.
(vk.11, torstai)
 
Kuva täältä.

Suomenkielinen alkuteos (2010)
Kustantamo: Suomen urheiluliiton julkaisut Oy
Sivumäärä: 65
Mistä sain? Kirjastosta lainattu
Hippiäistä ei saa rääkätä on Petri Kuhnon esikoiskirja. Se löytyi kirjastosta painautuneena hyllyyn muiden kirjojen taakse, ja tietämättä mitä se sisälsi, oli opus  pakko ottaa mukaan. Ensimmäisellä lukukerralla en pitänyt runoista, mutta toisella löysinkin jo ne omat suosikkini. Kokoelma oli loppujen lopuksi aika hellyttävä, jos tästä voi kyseistä sanaa käyttää. Runot ovat yhteiskunnallisesti kantaaottavia. Pääteemoja ovat ihmisen rikkinäisyys, alkoholismi, perheväkivalta ja luonnonsuojelu. Muuten löysin myös prostituutiota yhteiskunnallisena ilmiönä, uskontojen kritisoimista, sukupuoliroolien kyseenalaistamista, seurustelupalstoille vitsailua... Myös tuloksentavoittelu, terveyshysteria... Kokoelmasta on moneen tulkintaan. Säkeet ovat lyhyitä ja tuovat rytmiä. Ulkoasu houkuttaa lukemaan. Suosikkirunoikseni muodostuivat Huorissa ja viimeinen runo ennen loppusanoja, joka päättyy sanaan blaupunkt.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin