torstai 4. lokakuuta 2018

Ludvig Holberg - Erasmus Montanus

Tanskankielinen alkuteos (1723)
Painos: 1981
Kustantamo: Gyldendal
Sivumäärä: 68 + 75
Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Erasmus Montanus, kouluttamattomien ihmisten lapsi, on hankkinut Kööpenhaminasta korkean koulutuksen, joka on sisältänyt filosofiaa, kuten logiikkaa, metafysiikkaa ja retoriikkaa. Montanus palaa synnyinsijoilleen tavaten jälleen sukulaisensa ja rakastettunsa. 

Komedian ainekset ovat kasassa kouluttamattomien ja huikentelevaisen kouluttautuneen kohdatessa jälleen toisensa. Ihmetystä ja kauhistelua herää, kun käy ilmi, että Montanus on latinalaistanut nimensä Rasmus Bergistä Erasmus Montanukseen. 


Koulutuserot välien hiertäjänä

Koulutustason periytyminen on edelleen tutkimusten aiheena, kuten myös ihmiset, jotka ovat pudonneet akateemisen ja duunarimaailman väliin löytämättä kotia oikeastaan mistään. Tarinoissa toistuu se, kuinka ihminen ei ole kunnolla sopeutunut akateemisen maailman tapoihin, mutta ei enää kuulu samalla tavalla  myöskään duunarisukuun. Ulkopuolisuutta ja sopeutumattomuutta on nähtävissä myös niissä tarinoissa, joissa duunaritaustasta tullut ihminen on löytänyt akateemisesta maailmasta itselleen kodin tai kokenut tehneensä väärän valinnan. 

Montanus on selkeästi sopeutunut akateemisiin piireihinsä, jopa niin, että on tullut ylimieliseksi. Hän tuntee olevansa liian hieno entisessä asuinpaikassaan, maanviljelijöiden ja muiden korkeakoulutuksen käymättömien ihmisten keskellä. Palaajan uudet tiedot hiertävät myös lähipiirin tunteita ja välillä itkettääkin. He eivät esimerkiksi voi millään hyväksyä, että planeettamme olisi pyöreä. Pannukakku se on, ja tämä myös Montanuksen on lopulta suostuttava myöntämään. Mielessäni kävivät Galilei ja kiista aurinkokeskisestä maailmankuvasta. Uuden maailmankuvan omaksuminen näyttäytyy suurena uhkana. En voinut olla miettimättä heitä, joille tieteen tuottama tieto on uhka, ja jotka eivät voi hyväksyä mitään omaan ajatteluunsa sopimatonta. Tällainen hyväksymättömyys tosin on kaikilla ihmisillä jossain mittakaavassa. 


Filosofian olemus

Erasmus Montanus on yksi keino etsiä vastausta filosofian olemukseen. Esittänen kysymyksen, kuka on filosofi ja mikä on filosofiaa. Vastausta tähän on etsitty lukuisten ihmisten toimesta, eikä vastaus ole lainkaan selkeä. Filosofi voi olla henkilö, joka opiskelee filosofiaa yliopistolla, mutta sen merkitystä pidetään monesti laajempana. Toisaalta filosofiksi voidaan mieltää henkilö, joka kehittää ajatteluaan ja käy väittelyitä ja keskusteluita muiden ihmisten kanssa järkipohjalta. Sitten toki on tapana sanoa, että ihmisellä on filosofia, silloin kun hän päästää suustaan jotain edes hitusen syvällisempää, näkökulmasta riippuen. Kirjakaupat ovat kelpuuttaneet filosofiahyllyihinsä, eivät suinkaan akateemista filosofiaa, vaan tarot-kortteja, elämäntapaoppaita ja enkelikirjoja — kaikkea, mikä eroaa arkiajattelusta ja tarjoaa jonkinlaista mystiikkaa, jonka kanssa en sanoisi filosofialla olevan tekemistä. Filosofian avulla voidaan tutkia mystiikkaa, mutta mystiikkaa itsessään se ei ole.

Teoksen kommentaarissa huomautetaan, että Montanus on nuori ihminen, joka kuvittelee keskustelun tarkoituksen olevan oikeassa oleminen eikä totuuden lähestyminen. Todista se! Todista se! huutelee Montanus eikä kelpuuta vastaukseksi oikeastaan mitään. Totuuden lähestyminen ja yhdessä pohtiminen on kaunis näkemys filosofian olemuksesta, mutta ei täysin kattava eikä välttämättä totuudenmukainenkaan.


Kieli identiteetin ja aseman kysymyksenä

Kiinnostavaksi näkökulmaksi nousi myös latinan asema maailman ja sivistyneistön kielenä. Nykylukijana mietin latinan ja englannin asemaa. Erasmus Montanuksessa käytetään paljon latinankielisiä lausahduksia, jotka on ainakin tässä painoksessa käännetty alaviitteisiin. Englanti on noussut maailmankieleksi hyvin nopeasti ja vaivihkaa, nyttemmin kasvattaa edelleen asemaansa selkeän englanninkielistämispolitiikan seurauksena. Toisin kuin latina taisi aikoinaan olla, englanti ei ole enää statuskysymys, sillä se ei ole vain ylemmän luokan kieli. Englanti eriarvoistaa eri tavalla: sulkemalla sitä osaamattomat ihmiset enemmän tai vähemmän ulkopuolelle. Samalla kielten käyttöalueet kaventuvat ja kieliä kuolee aikaisempaa vauhdikkaammin, mikä vähentää kulttuurien ja ajattelutapojen variaatioita ja voi tehdä ihmisistä juurettomia kielensä ja itsensä kadottaneita olioita. 

Ajatus näiden kielten asemasta ei tokikaan sisälly teokseen itseensä, vaan on omaa teoksesta noussutta pohdintaani, jota olisi kiinnostavaa jatkaa pidemmälle vertaillen kielten asemaa ja niiden aseman aiheuttamia seurauksia laajemminkin. 

******

Erasmus Montanus on täynnä tulkittavaa. Se herätti minussa enemmän vakavia ajatuksia kuin nauruntyrskähdyksiä ollakseen komedia, mutta silti Holbergin näytelmä on kiinnostavaa luettavaa. Ehkä teoksen onnistuneisuus on siinä, että hauskuuttelunsa ohessa se pistää pohtimaan vaikeitakin kysymyksiä. Ei ole yksinkertaista sanoa, kuka lopulta on naurun kohde. Lopun onnellisuuskin on näkökulmakysymys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin