tiistai 1. tammikuuta 2019

Vuosi 2018

Kuvat ovat retkeltäni Kööpenhaminasta.

Elän vieläkin hitusen vuoden 2017 lukumuistoissa — Ruotsissa, meressä ja Nekrofilenissä. Ajan kuluessa olen ymmärtänyt paremmin, kuinka voimakas lukukokemus se minulle oli. Silti on taas aika koota kuluneen vuoden tilastot ja mietteet, joihin on kiva aina palata.

Tänä vuonna kirjojen määrä ei ollut suuri. Luin 28 kirjaa, joiden sivumäärä oli 5796. Luin hitaasti ja märehtien, ja loppuvuodesta annoin muun elämän viedä kirjojen jäädessä taka-alalle.


Voimakkain lukukokemus oli tietyllä tavoin Pasolinin Orgiat, jonka 110 sivun lukemiseen käytin kolme kuukautta. Se verotti kirjamäärää, mutta en kadu, sillä eihän lukeminen ole ahmimiskilpailu. Orgian tekstiini palailen vieläkin. Se näkyy minulle voimakkaana ja kauniina, yhtenä blogihistoriani parhaimmista teksteistä, jos ei jopa parhaimpana.


Vähitellen yritin irrottautua kirjoitustavasta, jossa käsittelyssä on kirja tai minun ajatukseni sinänsä. Koetin törmäyttää ajatukseni ja tunteeni kirjan tarinan kanssa, ja luoda niistä jotain uutta. Yritin kirjoittamalla hahmottaa, mitä minun ja tarinan välissä tapahtuu, luoden itselleni jonkinlaisen kasvuprosessin. Minulla ei ole vastausta siihen, onko tekstini kuinka antoisia muille lukijoille, mutta toivon niiden olevan. Tänä vuonna muistan lähes jokaisen lukemani kirjan todella hyvin ja olen ihmisenä erilainen kuin vuosi sitten. Tarinat vaikuttivat minuun syvemmin kuin aiemmin, sillä annoin niiden vaikuttaa, enkä kiiruhtanut eteenpäin kirjamäärät silmissä vilkkuen.



Kirjaa valitessa en juuri koskaan mieti kustantamoja. Silti on ilo huomata, kuinka laajalla otannalla luen vuosi toisensa jälkeen. Tämän vuoden 28 kirjaa on ilmestynyt 25:ltä kustantamolta. Likelta, Gyldendalilta ja Vertigolta luin kultakin kaksi teosta, lopuilta yhden. Pienkustantamot ovat erityisen edustettuja lukemisessani.

Vuoden paras kaunokirjallinen teos ja tietokirja










Kun maailma järkkyi on häpeilemättömästi poliittinen. Vieläkin kaipaan vastaavaa lukukokemusta.

Lahden ja Ylisen Johdatus kvanttimekaniikkaan tarjosi suhteellisen lähestyttävän katsauksen täysin vieraaseen aiheeseen.

Kaunein kansi

















Tämä kansi vangitsi katseeni jo silloin kun teoksen ostin vuosi sitten omakseni. 


2 kommenttia:

  1. Luettujen kirjojen määrä ei todellakaan ole tärkeää, siitä olen samaa mieltä. Kvanttimekaniikan kurssin suorittaneena ihailen sinnikkyyttäsi kirjan Johdatus kvanttimekaniikkaan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se ole. Kvanttimekaniikka vaati kyllä paljon, mutta antoi se hitusen takaisinkin. Hyvää uutta vuotta sinulle.

      Poista

LinkWithin