torstai 9. helmikuuta 2017

Yhdessä parempi maailma



Katveita-blogin kirjoittaja haastoi pohtimaan mitä voisi tehdä paremman maailman puolesta. Hän kehotti löytämään tapoja toimia siitä paikasta, jossa juuri minä olen. Ilman muuta lähden mukaan. En halua vetää mitään roolia, tässä postauksessa minä olen ihan vain minä.


Kohtaan ympärilläni paljon syrjintää ja inhimillistä vierauden tunnetta. Ympärilläni olevat ihmiset edustavat monia eri vähemmistöjä - niin seksuaalisia, sukupuolisia, etnisiä kuin kielellisiäkin. Tosi monia. Kaikki maailman vähemmistöt eivät kuitenkaan näy elämänpiirissäni. Minä en tunne yhtäkään vammaista tai saamelaista, silti puolustan myös heidän oikeuksiaan.


On paljon mitä juuri sinä ja minä voimme tehdä eikä teon tarvitse olla suuri. Riittää, että teko on omannäköinen ja suhteutettu sen hetkisiin voimavaroihin, joita on käytettävissä.


Kaikkein tärkeintä on, että kohtaat ihmisen juuri hänenä itsenään. Kysyt mitä kuuluu, hymyilet vastaan tuleville ja tarjoat apuasi tarvittaessa. Pienet arkipäivän kohtaamiset muodostuvat niiksi merkittävimmiksi. Jos arjessa on asiat hyvin, muualta tulevat solvaukset on helpompi kestää.


Tutustu vastapuoleesi. Myös he ovat ihmisiä. Älä tuomitse heitä ihmisinä. Kohdista kritiikkisi ja tuomitsevat lauseesi aatteeseen.


Kerää ympärillesi ihmisiä, joiden seurassa juuri sinulla on hyvä olla. He auttavat jaksamaan. Muista myös kiittää heitä. Kiittäminen ei välttämättä tarkoita kiitos-sanaa tai rahallista lahjaa.


On myös tärkeää, että suhtaudut itseesi ja omiin toimintatapoihisi kriittisesti. Et ole täydellinen. Meissä kaikissa on kehityttävää. Vilpitön halu tehdä hyvää kanssaihmisille kyllä huomataan, vaikka joskus tietämättömyyttäsi käyttäytyisit loukkaavasti. Kuuntele kun sinulle puhutaan. Jokainen loukkaantuminen on otettava totena. Transihmiset tietävät paremmin mikä heistä tuntuu loukkaavalta kuin sinä cissukupuolisena.


Muista, että jokainen ihminen on yksilö eikä kukaan edusta mitään kasvotonta massaa. Se mikä toisesta ryhmään kuuluvasta ihmisestä on loukkaavaa, ei välttämättä ole sitä toisesta. On helpompi kohdistaa vihansa maahanmuuttajiin ryhmänä kuin tuntevaan ja ajattelevaan ihmiseen. Jos joku on antanut sinulle luvan käyttää nimitystä pervo, se ei tarkoita, että saat käyttää sitä kaikista muistakin. Kohtaa ihminen yksilönä, älä ryhmänsä edustajana.


Mitä minä olen tehnyt paremman maailman puolesta?


  • Myönnän rehellisesti, että olen käyttänyt feikkineljäntuulenlakkia ja että olen tällä keinoin myös tukenut kulttuurista hyväksikäyttöä. En tee sitä enää, ja se lienee tärkeintä. Minusta on tullut vahvasti saamelaisten puolestapuhuja. Seuraan aktiivisesti uutisia ja saamelaisia sosiaalisessa mediassa ja pyrin kehittämään itseäni.
  • Suhtaudun kriittisesti omiin käsityksiini maailmasta. Aikanaan näin anarkistit siinä valossa, jossa media heidät esittää, eli huligaaneina, jotka rikkovat ikkunoita ilman mitään motiivia. Perehdyin anarkismiin ja nykyään olen heittänyt vanhat käsitykseni romukoppaan. Meillä kaikilla on opittavaa anarkismista ja sen taustalla olevista aatteista, vaikka emme alkaisikaan kantaa mustaa lippua. Viime aikoina olen tutustunut gootteihin. Eivät he ole vain mustaan pukeutuvia, kasvonsa valkaisevia hautausmaahaahuilijoita!
  • Olen tutustunut vastapuoleen. Tämä tarkoittaa perehtymistä mm. kokoomuslaisuuteen, perussuomalaisuuteen, äärioikeistoon jne. En edelleenkään kannata näitä, mutta ainakin olen tutustunut.
  • Pidän ääntä yhdenvertaisuudesta niin netissä kuin ''oikeassa elämässäkin''. En puolusta vain omia oikeuksiani.
  • Aloitin Suomiko100-haasteen. Olen oppinut tämän myötä jo todella paljon lisää ja maailmani on laajentunut. Kyseinen haaste on yksi viimeisimmistä julkisista teoistani paremman maailman puolesta.

Lukumadon toive ihan teille jokaiselle:

Antakaa äänenne vaiennetuille ja hiljaisille. Olkaa läsnä ja välittäkää. Asettukaa vastustamaan syrjintää. Huolehtikaa itsestänne. Maailmassa on paljon hyvää.

4 kommenttia:

  1. Hieno vastaus, kiitos!

    Pysähdyin tuohon vastapuoleen tutustumiseen. Se on vaikeaa! Siinä minua ovat auttaneet kirjat, ja joskus oikeat ihmisetkin. Oikeastaan juuri tästä aiheesta Ahtisaari on opettanut meille jotakin: rauhasta ei voi neuvotella, ellei kaikkia osapuolia oteta samanarvoisina ihmisinä samaan pöytään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän oli mukavaa vastata.

      Vastapuoleen tutustuminen on todella vaikeaa. Välillä on ihan hyvä vain elellä omassa kuplassaan. Hieno kommentti Ahtisaarelta. Ja toisaalta - miten voi vastustaa jotain, jos ei tiedä mitä vastustaa!

      Poista
  2. Hyvä ja tärkeä postaus! Omaa toimintaa on tärkeä osata tarkastella, kritisoida ja muuttaa - minulla feminismi on on ollut väylä oppia huomaamaan, miten voin kohdella toisia paremmin. Välillä on tosiaan tärkeä antaa ääni vaiennetuille ja osata itse asettua kuuntelijan rooliin. Haasteesi on tosi hyvä ja kiinnostava, pitääkin etsiä siihen taas sopivaa luettavaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina niin mukavaa kuulla, että omasta teosta on ollut hyötyä, tässä tapauksessa haasteesta.

      Niinhän se on, että syrjityt eivät saa oikeuksia, jos muutkin eivät heitä puolusta. Kuuntelukin on tärkeää. On hirveää, jos ihminen toteaa, että hän on oikeassa, vaikka ei tiedäkään asiasta yhtään mitään. Liiallinen itsevarmuus on pahasta.

      Poista

LinkWithin