Jonas Gardell - Kummajainen astuu kehiin



Ett ufo gör entré (2001)
Suomennettu 2002
Kustantamo: Like
Sivumäärä: 297
Mistä sain? Omasta hyllystä


Teosta edeltävän kirjan arvostelun löydät täältä.

Aika on kiirinyt eteenpäin. Teoksessa Koomikon synty elettiin ala-asteen viimeistä luokkaa, nyt Juha kavereineen on päässyt peruskoulun viimeiselle ja lapsuus on jäämässä taakse.

Kirjassa on useampia ääniä. Pääosin äänessä on yhdeksäsluokkalainen Juha ja välillä katse siirretään Jennyyn, Juhan kaveriin ja koulukiusattuun tyttöön, jolle on tärkeää olla samanlainen kuin Juha ja joka viiltelee itseään unohtaakseen tuskansa. Kursiivilla kirjoitetuissa luvuissa on äänessä Juha aikuisena, pohtimassa omaa nuoruuttaan ja kasvuaan.

Tällainen näkökulman vaihto aikuisen ja lapsen välillä toi kiinnostavaa lisäantia kirjaan. Nuoruuden uho on jo jäänyt pois eikä enää ole tarvetta olla  kapinallinen, etsiä paikkaansa yhteisössä ja tulla näkyväksi muiden silmissä.

Juha rakastaa esillä oloa. Ala-asteella hän oli luokan pelle, mutta kun vitsit eivät innostaneet enää ketään, hän alkoi muuttua näkymättömäksi ja matkia muita. Juhalla on hirveä tarve päästä luokan suosituimpien jengiin. Sinnehän Juha pääsee kunhan vain kuuntelee muiden huolia ja antaa tupakasta viimeiset hönkäisyt. Samalla Jenny kokee ulkopuolisuutta, koska hän ei kelpaa Juhalle silloin, kun luokan suosituimmat pyytävät mukaan. Jenny ei uskalla kertoa kokemastaan kiusaamisesta ja nielee vain kaiken sillä seurauksella, että uskoo kaikkien maailman ihmisten vihaavan häntä ja katsovan inhoavasti ällö-Jennyä.

Kaikki on suurta. Makeimmat vaateliikkeet tekevät ihmisestä uskottavan, Klippotek-parturin ihmiset ovat suorastaan jumalia, Villageen pääsy on merkki aikuisuudesta ja parhaat bändit ja komeimmat jätkät ovat suorastaan kiljumisen arvoisia asioita. On oltava kokenut ja aikuinen. Kokemattomuus seksissä on pahasta ja heitä, jotka ovat kokeneet, kadehditaan, vaikka kokemus olisi raiskaamisen seurausta. Juhakin valehtelee silmät päästään, koska totuuden puhuminen on sitä, että valehtelee uskottavasti, keksityn ja koetun tapahtuman ero on vain kyvyssä eläytyä ja koetut tapahtumat ovat niitä, jotka muut uskovat koetuiksi. Juha ei saa koskaan koskea rintoihin, suudella eikä harjoittaa seksiä ja on aivan varma, että niin ei koskaan tapahdukaan. Raiskattu, takapuoli paljaana ja tajuttomana oleva tyttö houkuttelee yhdyntään, heittämään viimeinkin kokemattomuuden taakan harteilta. Ei Juha sellaista voi kuitenkaan tehdä - eunukkijuha.

Teos pistää kaiken muun ohella pohtimaan, mikä on tyttöjen ja naiseuden arvo. Poikien halusta kirjassa puhutaan, mutta tytöt ovat vain pidättyväisiä, eivätkä halua seksiä. Muuten teoksessa suhtaudutaan tyttöyteen yhtä ymmärtäväisesti kuin poikana elämiseen. Poikien silmissä tytöt näyttäytyvät kuitenkin rintojensa koon ja seksin kautta.

Epäonnistuneiden bileiden jälkeen Juha saapuu kotiin ja itkee lohduttomana aamuun asti. Hän katsoo itseään peilistä ja vetää epätoivon suojakoteloa ympärilleen. Jokin yön aikana kuitenkin muuttuu. Juha on jo aiemmin miettinyt, että Sävbyholmin kadut ovat kulutettu loppuun. Nyt on muututtava. Juha alkaa pukeutua punk-henkisiin vaatteisiin, meikata ja käyttää korvakorua - vasemmassa korvassa, joka on merkki hintistä. Kouluyhteisö menee sekaisin ja vanhempien puolelta tulee torjuntaa. Opettajat hokevat ymmärtävänsä, oppilaat hakkaavat. Homous on naisellista ja naisellisuus torjuttavaa, mutta Juha ei välitä. Maskuliinisuuden kuvan rikkoutuessa ihmisestä tulee esine, jota on oikeus hakata kun siltä tuntuu. Kun Juhalta tivataan, hän vain vastaa, että meikkaa ja käyttää korvakoruja, koska tykkää. Vihdoinkin Juha vapautuu muiden vaatimuksista, vaikka sellainen vaatiikin kovan hinnan.

Kirja oli vahva lukukokemus ja koukutti täysin. Gardellin tapa kuvata koululaiselämää ja erilaisuuden kokemusta vakuuttaa edelleenkin. Teos ei syyllistä eikä valista vaan on uskottava kuvaus nuoruudesta ja aikuiseksi kasvamisesta. Kaiken rankkuuden keskellä lukija saa nauraa. Tarinasta löytää samaistumispintaa huolimatta siitä, onko itse ollut vahvasti kapinoiva vaiko ei.  Kummajainen astuu kehiin on eheämpi ja vaikuttavampi teos kuin edeltäjänsä.

Sitä vain olen ihmetellyt, miksi Kummajainen on suomennettu ennen Koomikkoa. Teokset voi kyllä lukea erillisinä, mutta yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, kunhan Koomikon vain lukee ennemmin. Alkuperäiset ilmestymisvuodet ovat 1992 (Koomikko) ja 2001. Kuitenkin Kummajainen on suomennettu kolme vuotta aikaisemmin kuin Koomikko. Mikähän päähänpisto tässä on käynyt.

-------------------------
Feministinen lukuhaaste

Kommentit

  1. Tämä vaikuttaa kyllä kiinnostavalta ja feministiseen haasteeseen varsin hyvin sopivalta teokselta (sekä naiskuviensa että maskuliinisuuden ja vähemmistökuvauksiensa kautta). Hienoa, että teos oli hyvä lukukokemus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan feministinen sisältö oli jossain määrin yllättävä. Suosittelen.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit