sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuosi 2016

Uuden vuoden raketti. Valokuvan on ottanut lukumato.


Vuosi 2016 oli ääripäiden vuosi.  Melkeinpä puolet kirjoista oli täysin tai lähes täysin mitäänsanomattomia. Toisaalta yksi kirja oli niin hyvä, että jo yksin se riitti pelastamaan koko vuoden mittaisen kirjaisen alamäen.

Luin vuoden aikana 29 kirjaa, niiden yhteenlasketun sivumäärän ollessa 3758. Kokonaan uusia kirjailijatuttavuuksia oli 21 kappaletta. Kirjoitin vuoden 2015 koonnissa: ''Vuoden kokonaistunnelma kirjallisuuden suhteen on kuitenkin lattea, voisin helposti laskeskella noin kolmetoista pettymystä tai muuten mitäänsanomatonta kokemusta. Toisaalta myös vuoteen mahtui erityisen hienoja kirjoja.'' Nämä tismalleen samat virkkeet voisin toistaa tänäkin vuonna (ihan oikeasti myös lainaukseen sisältyvä luku pitää tismalleen paikkaansa). Outoa.

Haluan vain hehkuttaa markiisi de Saden Justine-teosta. Se on niin upea ja mahtava ja mitä kaikkea nyt voisi ollakaan. Vaikka luin teoksen alkuvuodesta, vieläkin sitä ajatellessa tulee sellainen tunne, jonka vain aivan täydellinen kirja voi synnyttää.

Vuosi alkoi kirjalla, jonka päähenkilönä on insestin uhriksi joutunut lapsi. Heti alkuvuodesta järjestin blogini ensimmäisen talvi-iltain maratonin ja pohdin mitä ihmettä tapahtuu tietokirjoille. Sen jälkeen blogi alkoi temppuilla. Helmikuussa luin kaksi kirjaa, Viikset, joka oli hyvä, ja Justinen. Maaliskuuhun mennessä blogissani oli arvosteltu 100 kirjaa. Huhtikuussa laitoin aluille tietohaasteen, joka keräsi valtavan hienoja osallistumisia, kiitos kaikille teille, jotka teitte laadukasta tietokirjallisuutta näkyvämmäksi. Kuukauteen mahtui yksi mielenkiintoinen ja laadukas tietokirja ja yksi höpöhöpötietokirja. Heinäkuun aikana purin identiteettiongelmaani ja kirjoitin postauksen luonnollisuuden vaatimuksesta. Vastasin myös Suketuksen kirjaisaan haasteeseen. Syyskuussa pakinoin ja lokakuussa julkaisin lukuhaasteen sekä kirjamessuilin. Marraskuuhun mahtui tarkoituksella provosoiva teksti liputtamisesta vallankäytön muotona. Joulukuussa päätettiin ja aloitettiin haasteita. Innostuin pohtimaan Tom of Finlandin merkitystä ja toivottelin riemukasta joulun aikaa.

  • Suosikkisitaatti
- ei jaeta tänäkään vuonna -
  • Suosikkikirja (kaunokirjallisuus/tietokirjallisuus)
Justine ja Kansankodin pimeämpi puoli









  • Vuoden 2016 kaunein kirjankansi
- ei jaeta tänä vuonna -

6 kommenttia:

  1. Harmi, että luetut kirjat olivat mitäänsanomattomia. Toivottavasti seuraavat lukemasi kirjat synnyttävät paljon hyviä ajatuksia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sentään kaikki ollut mitäänsanomattomia. Ehkä tänä vuonna sitten olisi enemmänkin hyviä kirjoja.

      Poista
  2. Parempaa kirjavuotta tälle vuodelle! Tosi on, että yksikin hyvä kirja voi kantaa pitkälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen luullut, että yksi hyvä kirja voi pelastaa kirjavuoden, jos se sattuu loppuvuodelle. Silloinhan se jää hyvin mieleen. n
      Nähtävästi kuitenkin yksi huippukirja pelastaa vielä kauan jälkeenkin. Onneksi kaikki kirjat eivät olleet mitäänsanomattomia - esimerkiksi vuoden tietokirjatittelini saanut ehdokas, Sarja kuvia ja Viikset ovat olleet oikein hyviä.

      Poista
  3. Minulle kävi samoin ensimmäisenä kirjabloggausvuotenani, jolloin päätin, että keskeytän jatkossa surutta kirjat, jotka ei nappaa syystä tai toisesta. Mitä ajantuhlausta lukea kasa tympeitä kirjoja. Toivottavasti tämä vuosi olisi paljon parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on vaikeaa lopettaa kirjoja kesken, koska toisinaan on käynyt niin, että kirjan viimeinen lause on ollut niin upea, että en ole enää katunut loppuun saakka lukemista. Sitten välillä käy näin.

      Poista

LinkWithin