maanantai 23. joulukuuta 2013

(vk. 49)

ThorbjØrn Egner, Folk och rövare i Kamomilla stad

 Folk og rØvare i Kardemomme by(1955)
Suomennettu 1980
Kustantamo: Wsoy
Sivumäärä: 133
Mistä sain? Kirjastosta lainattu



Folk och rövare i Kamomilla stad oli osa omaa 'opi ruotsi sujuvammaksi' projektiani. Ihana kirja, jonka olen lukenut pariin kertaan suomeksi. Siltikin ehkä tähän projektiin väärä valinta. Teksti kun oli vanhahtavaa ruotsia ja siihen ei kielitaitoni riitä, joten jouduin ottamaan suomennoksen rinnalle. Tahto oli välillä horjua, mutta enemmän tai vähemmän kunniakkaasti luin kirjan loppuun.                           
    Kasper, Jesper ja Joonatan asuvat Kamomillan kaupungissa, joka ei ole se ihan tavallisin kaupunki. ''Kamomilla on ihan pieni kaupunki, ja se on niin kaukana, että harva siitä tietää. Ehkä vain sinä, minä ja joku muu. Kamomilla on merkillinen, siellä tapahtuu paljon sellaista mitä ei muualla tapahdu. Aaseja ja kameleita kulkee kadulla ja muutamia elefanttejakin.'' Henkilöitä on rosvojen lisäksi mm. poliisimestari Bastian, vanha Tobias, Täti Sofia, pieni Colombine, Tommy ja aasinsa Pontius, raitiovaunun kuljettaja Enoksson ja parturi Simonson.
     Elämää Kamomillassa kuvataan raikkaasti ja hauskasti. Vaikka tarina ei onnistu naurattamaan, nostaa se hymyn huulille ja joukossa on useita asioita, joista voi oppia. Juuri siis sellainen kuin sadun kuuluukin olla. Rosvot eivät varasta muuta kuin tarpeellisen; ruokaa itselleen ja leijonalle. Vievät he kerran myös raitiovaunun ajellakseen sillä hetken. Kyläläisethän säikähtävät kun ajoneuvoa ei näy paikallaan, kunnes joku älyää, että pakkohan sen on olla radalla - vain jossain toisessa kohdassa. Rosvojen kinastelun seurauksena he päättävät ryövätä täti Sofian siivoamaan heidän kotiaan. Kaikki ei kuitenkaan aivan odotetusti suju. Sofia laittaakin rosvot töihin. Ja näin ollen rosvoista kasvaa kuin kasvaakin kunnollisia kansalaisia, ja ihmisten ennakkoluulot poistuvat. Kasper, Jesper ja Joonatanhan ovatkin mukavia ihmisiä.
    Tarinaan kuuluu muutamia lauluja, joihin on nuotit kirjan lopussa. Se on hauska lisä, mutta kirja on mukava joka tapauksessa.

1 kommentti:

  1. Hih, Kasper, Jesper ja Joonatan! Tätä äiti luki meille pienenä, mutta suomeksi tietysti! Olisipa hauskaa palata lapsuuden klassikon äärelle näin vanhemmalla iällä. Ja jospa vaikka viitisi kokeilla aivan alkukielellä norjaksi! (Jos sellaista mistään sattuu käsiinsä saamaan.)

    Kaunokirjallisuus on mitä oivallisin tapa kartuttaa kielitaitoa. Ainakin jos kirja on mielenkiintoinen, niin motivaatio syttyy! :)

    VastaaPoista

LinkWithin