Jan Lööf - Søgan um blóðreyða súreplið ja Abbi er sjórænari

Sagan om det röda äpplet (1974)

Painos: 1974

Kustantamo: Bókagarður

Sivumäärä: 28

Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Kääntäjä: Pauli Nielsen

****

Morfar är sjörövare (1966)

Painos: 1974

Kustantamo: Bókagarður

Sivumäärä: 28

Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Kääntäjä: Pauli Nielsen

****

Ruotsalaisen sarjakuvapiirtäjä-kirjailija Jan Lööfin kaksi lastensatua ovat täynnä seikkailua ja jännittäviä käänteitä.

Søgan um blóðreyða súreplið -tarinassa raitanuttuinen päähenkilö päättää ostaa omenan ja astelee hedelmäkauppaan. Hedelmäkauppiaan mielestä raitanuttu vaikuttaa kovin helpolta huijattavalta ja päättää antaa tälle muovisen omenan, sanoen sen kypsyvän ja olevan sitten erikoisen hyvän makuinen. 

Fruktseljarin helt, at maðurin sá út til at vera lættur at lumpa. Hann kom við einum følskum súrepli, gjørdum úr plasti. — Her er eitt so avbera gott súrepli. Men tað má liggja í sólini og búnast, áðrenn tað verður etið, segði hann. 

Kauppiaalla on kuitenkin takapihallaan kauniin punainen, iso omena, jota fäärinnöksessä nimitetään verenpunaiseksi ja alkukielisen version nimessä ihan vain punaiseksi. Kauppias ei osaa aavistaakaan aloittaneensa omenanäytöksen eikä raitanutulla vastaavasti ole pienintäkään ajatusta siitä, että saamansa omena on muovinen.

Tapahtumaketjun kerronta on kiinnostavaa ja jopa, kohderyhmää vanhempana lukijana, suorastaan jännittävää seurattavaa. Kuvitukseen on piilotettu eräs toinen tapahtumasarja, jota en huomannut seuratessani omenan matkaa. Teoksen yksinkertainenkin kuvitus onnistuu kiinnittämään huomion niin kapealle alueelle, että kuvien piilotapahtumien selvitessä myöhemmin tekstissä, lopputulos on hämmennys ja tarve lukea teos uudestaan läpi. 

Vit sigldu í vikur. Vit sigldu og sigldu. Men so ein dagin, meðan eg stóð uppi í mastrini, sá eg ein løgnan bát. Hann stevndi beint á okkum. ´´Skip í eygsjón´´, rópaði eg. 

Tarinassa Abbi er sjórænari isoisä kertoo olleensa aikanaan kippari merirosvolaivassa ja taistelleensa pahinta vihollistaan, arabi Omaria, vastaan. Isoäiti huikkaisee, Trúgv honum ikki, älä usko häntä. Hann hevur arbeitt á posthúsinum allar sínar dagar, hän on työskennellyt postissa kaikki päivänsä. Mutta lapsi uskoo, sillä isoisällä on vintillä merirosvovaatteet. Isoäidin nukkuessa isoisä saapuu merirosvovaatteissaan hakemaan lasta seikkailuun. He varustavat laivan ja lähtevät purjehtimaan, kohdaten lopulta Omarin isoisän jäädessä panttivangiksi. Yhteistyöllä pitäisi jotenkin selvitä pois Omarin valtakunnasta. 

Tarina on kaikin puolin kiinnostava ja tapahtumantäyteinen. Satua on kuitenkin jälkikäteen kritisoitu sen sisältämästä stereotyyppisestä suhtautumisesta eri kansoihin. Isoisä ja lapsi esitetään sankareina ja arabi ilkeänä rosvona. Kokonaisuudessaan kuvasto tuskin vastaa arabimaiden todellisuutta. Ruotsissa tarinasta käytyä keskustelua voi etsiä hakemalla hakukoneesta teoksen alkukielisellä nimellä Morfar är sjörövare. En sinänsä osaa määritellä sitä, miten tällaisiin stereotyyppejä esittäviin teoksiin pitäisi nykypäivänä suhtautua, mutta haluaisin ainakin ensimmäisenä reaktionani olla varovainen historian poispyyhkimisen ja nykypäivälasien läpi lukemisen kanssa. 

Teoksia yhdistää seikkailullisuuden lisäksi upea kuvitus, jonka Lööf on itse tehnyt. Sinänsä yksinkertaiset, värikkäät kuvat ovat miellyttävää ja kiinnostavaa katseltavaa ja ne vievät osaltaan tarinaa eteenpäin.