Timo Malmi - Ihmisten maa

Kolmikielinen alkuteos (2000)

Kustantamo: Atena

Sivumäärä: 64

Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Siihen sisältyy jotain hassua vitsikkyyttä, että silloin kun Sheferijm-blogin Aino vuonna 2018 (piti oikein tarkistaa) suositteli tätä teosta minulle, matkasin heti kirjastolle, jossa Ihmisten maan piti olla hyllyssä, ja kuinkas vaan, sitä ei ollutkaan ja lopulta tietokannassa komeili teksti kadonnut. Tämä mallinsi mieleeni jälleen joitain ajatuksia siitä, kuinka me täällä Suomen kamaralla suhtaudumme maailmaan: Kalaallit Nunaat, Grönlanti, ei ole meille olemassa muulloin kuin ilmastonmuutoksen ja Yhdysvaltain yhteydessä. Jotta tämä monitahoinen ja upea kulttuuri pääsee maailmaamme, vaatii se jäävuoren sulamisen ja Yhdysvaltain johtohahmon ostamaan maa-alueen. Silloinkaan se ei ole esillä omana kulttuurinaan. Valtava Amerikka on typistynyt meille Yhdysvalloiksi ja kun joskus harvoin präntätään Afrikka, täytyy lukea koko juttu tietääkseen edes jotakuinkin missä päin mannerta nyt tapahtuu. 

Käsi pystyyn, kuka osaa nimetä yhtä ainutta eskimo-aleuttilaisen maailman ja Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen artistia, kirjailijaa, elokuvan tekijää, poliitikkoa, mediapersoonaa tai yhtään ketään. Tämä oli se tilanne johon taannoin havahduin ja nyt usean vuoden jälkeen olen saanut tutustua mitä kiinnostavimpaan ja hienoimpaan kulttuuriin kymmenien erilaisten taiteilijoiden ja muidenkin ihmisten kautta. Olen saanut hieman raottaa sitä valtavaa moninaisuutta, joka vaatii edelleenkin tutustumista. 

Nyt vuonna 2020 kirja on lopulta löytynyt ja sain sen luettavakseni. Timo Malmi on suomalainen kirjailija, joka matkusti Grönlantiin ja kirjoitti runot, jotka sitten Sørensen tanskansi ja Olsen Aaju grönlanninsi. 

Vaikka tanska ja kalaallisut ovat käännöksiä suomen kielisistä runoista, en osaa nähdä niitä samojen runojen toisen kielisinä versioina, vaan kaikki kolme kieltä muodostavat yhdessä erottamattoman kokonaisuuden, jota ilman teos jäisi vajaaksi. Kun yleensä teoksissa, jotka sisältävät useamman kielen, alkukieli on ensimmäisenä ja sen jälkeen käännös, tässä kielet vaihtelevat keskinäistä järjestystään runosta toiseen.

Eri kielet nostavat esiin eri vivahteita. Esimerkiksi ensimmäisen osan otsikko on Mieleni jää, Isen i mit sind, Siku isummanniittoq, Kun tanskan kohdalla ajatukset on lukittu liukkaaseen jääaineeseen, suomessa tulkintakehys jakaantuu jääaineen ja jäämisen välille. Sen lisäksi eri kielten välillä on ihan asiaerojakin, sillä on merkitystä onko Kalaallit Nunaat maailman suurin saari vai Eurooppaa suurempi saari, tai makaavatko koirat kääröinä yksin lumella vai toisiinsa käpertyneinä.  

Osa runoista toimiikin paremmin jollain kielellä kuin toisella. Äännetasolla kuulostaa paljon hienommalta sanoa aamma maanna qaammat aamma kangerluup paava kuin ja nyt kuu ja vuonon suu tai og nu månen og fjorden munding. 

Teos on valtavan merkityksellinen jo symbolitasolla. Se yhdistää kieltensä kautta kolme sellaista maata, joita ei olla totuttu näkemään samoissa kansissa. Se on myös merkityksellinen henkilökohtaisemmalla tasolla: maailmassa on minulle kolme erityisen rakasta kielikuntaa ja tämä pieni opus sisältää yhden kielen niistä kaikista vieri vieressä. Suomalais-ugrilaiset, pohjoisgermaaniset ja eskimo-aleuttilaiset ovat kaikki yhtä merkityksellisiä sydämen kieliä, vaikkakin eri tavoin. Niiden sisällyttäminen samoihin kansiin on jotain ennenkokematonta. 

Teoksen sivuilta huokuu eleettömänä huutona kaipuu jonnekin ja jonkun tai jonkin yhteyteen. Ei ole aivan varmaa kohdistuuko tämä kaipuu toiseen ihmiseen vaiko luontoon ja maailmaan, johon ihmisolento on muovannut ihmismäisiä piirteitä ja odotuksia. Puhuja on selvästi ihminen, mutta puhujan puheen kohde jättää tulkinnan varaa. 

Natten slikker mig på læben. Du

sover i min seng. Stille

venter jeg på at jeg må krybe

ind i din anorak. Jeg venter

på morgen i dine sælskindskamikkers tusind farver, --

Unnuap qanerma sinaa aluttorpaa. Uanga siniffinni

sinipputit. Nipaallunga

utaqqivara annoraannik atisinissara. Ullaaq

utaqqivara kamiit tuusintinik qalipaatillit atorlugit, -- 

Yö nuolee huuliani. Sinä

nukut sängyssäni. Hiljaa 

odotan, että saan ryömiä anorakkisi sisään. Odotan

hylkeennahkasaappaidesi

sadoissa väreissä aamua, -- 

Tähän otteeseen sisältyy myös esimerkki siitä kuinka teos puhuu ja vaihtaa kolmen eri kulttuurin välillä. Se on oikeastaan aivan pieni vivahde sanan anorakki muodossa, joka on kalaallisutista suomeen lainattu. 

Korppi ja pulmunen / samassa maassa, / elämän alku ja loppu 

Ravnen og snespurven / i samme land, / livets begyndelse og slutning

Tulugaq aamma qupaloraarsuk / nunami ataatsimi, / inuunerup aallartinnera aamma naggataa

vie ajatukseni Nanook-yhtyeen upeaan Timmissat taartut kappaleeseen, jossa tumma lintu on laskeutumassa ja maa tummumassa ja rakkaalta linnulta pyydetään apua tien löytämisessä kirkkaampaan ilmastoon, joka yhdistyy uudeksi elämäksi.

Teos sisältää kauniita lauseita ja pieniä viitteitä laajempiin kokonaisuuksiin. Ne ovat yksinkertaisen kauniita, mutta avaavat monitahoisiakin näkymiä. Kaikki runot ovat vähintään suomeksi ja tanskaksi, valtaosa myös kalaallisutiksi, mutta valitettavasti eivät nämä teoksen ehkä hienoimmat lauseet:

I mit hoved kom der besked om flyafgange, 

men min mave ville ned

på afgangshallens gulv 

ville endnu engang ligge for dine fødder.

Päässäni kuulutettiin lentäviä lähtöjä,

mutta vatsani halusi lentohallin lattialle.

kaipasi vielä kerran sinun jalkojesi juureen. 

Nykylukijana ei voi välttyä lukemasta teokseen sellaisia merkityksiä, jotka ovat tähdellisiä 2020-luvun alun maailmassa. Se on kuitenkin yksi teoksen monista hienoista puolista. Ihmisten maa, Menneskenes land, Inuit nunaat kantaa yli aikojen eikä se ole menettänyt ilmaisu- ja sanomisvoimaansa edes vuosien saatossa. Vai mitä sanoisittekaan näistä säkeistä: 

Kannoin kiikaria läpi

erämään

suurelle vuonolle, missä

äitijää luovutti lapsiaan

minulle.

Jeg bar kikkerten gennem 

det øde land

ud til den store fjord hvor

moderisen afstod mig

sine børn.

Qinngutit nunakkut inoqanngitsukkooruppakka

kangerlorujussuup tungaanut

tassani soorlu sermersuaq anaanatut

meeqqaminik uannut tunniussisoq.