ᔭᓇ ᐸᐃᓕ - ᓯᑯᒥ

 

Noin kolme vuotta sitten aloin opiskella ja tutustua eskimo-aleuttilaisen kielikunnan kieliin, sillä ne ovat osa isoa kolmen kielikunnan projektiani. Tästä ajasta noin kaksi vuotta olen opiskellut erityisesti inuktitutia sillä sillä löytyy netistä suurin valikoima opiskelumateriaaleja ja kunhan opin ensimmäisen kielikunnan kielen hyvin, myös muut kielet ovat astetta helpommin haltuun otettavissa.

Matka on ollut aika kivinen ja pitkä: inuktitutin tavukirjaimet, vieras sanasto jonka suhteen muista osaamistani kielistä ei ole yhtään mitään apua ja jopa kielioppi joka on hajottanut palasiksi sen mitä olen kielistä yleensä ajatellut. Inuktitutin kanssa on korostunut se, että kielten opiskelu on kulttuurin opiskelua. Jo alkeisvaiheen oppimateriaaleissa olen päntännyt maito- ja miekkavalaita, sopuleita ja tunturipöllöjä, metsästystä, iglun rakentamista ja jäällä selviytymistä, eli monia sellaisia asioita, joita muutoin olen ajatellut vain harvoin tai en lainkaan. Vastaavasti moniin minulle arkisiin asioihin ei oikein löydy sanaa. Tällaista tilannetta ei ole tullut vastaan eurooppalaisten kielten kanssa. 

Tässä on myös se ydin miksi inuktitutin opiskelu on äärettömän kiehtovaa. Olen hyvin kiinnostunut erilaisten kielijärjestelmien rakentumisesta, joten inuktitut tarjoaa paljon pähkäiltävää tähän liittyen. Sen lisäksi sitä opiskelemalla avautuu uusi näkökulma maailmaan, ja maankolkka, joka on ollut vieras ja josta suomenkielisistä uutisista ei pääse lukemaan, on alkanut avautua. 

Kaiken jälkeen luin parissa illassa yhdeksännen tason kirjan kangerrellen ja hitaasti, mutta kuitenkin lopulta ymmärtäen. Yhdeksäs taso tarkoittaa kirjoja, joissa on 16-32 sivua, jokaisella sivulla enintään neljä lausetta, lauserakenteet alkavat olla jo hieman mutkikkaampia ja sisältävät keskustelua ja kuva tarjoaa hieman apua, mutta teksti sisältää silti kuvasta löytymätöntä informaatiota.

Kyseessä on ᔭᓇ ᐸᐃᓕn  kirjoittama ja ᐊᒫᓐᑕ ᓵᓐᑦᓚᓐᑦin kuvittama ᓯᑯᒥ (''Jäällä''), jossa perhe lähtee talvella kalastamaan. Meressä on kymmenen kalaa, joita yksitellen ongitaan ja välillä jokin kaloista pääsee pomppaamaan takaisin, mutta kaikki kymmenen on saatava lopulta napattua. Keskeinen osa ideaa on opettaa lukijaa laskemaan kymmeneen ja hahmottamaan lukuja: jos meressä on kymmenen kalaa ja ongin niistä yhden, minulla on yksi kala ja meressä on yhdeksän. Kalat iskevät syöttiin, siimaa vedetään ja kun kaikki kalat on saatu ja laskettu, lähdetään iloisesti hymyillen kotiin kivan perhepäivän jälkeen. Huikaisevan jännittäväksi ei voi ainakaan kohderyhmään nähden yli-ikäinen tarinaa kutsua, mutta kieltä opettavainen puoli tässä olikin minulle tärkein osa. 

Tasojärjestelmä ei ollut minulle ennestään tuttu, vaikka olinkin sitä osittain tietämättäni noudattanut. Koska tavoitteeni on vuoteen 2022 mennessä olla sujuva helpon kuvakirjallisuuden lukija, päätinkin alkaa noudattaa tasojärjestelmää tietoisesti aloittaen tasosta neljä. Sujuvalla tarkoitan sitä, että tavumerkkien lukeminen on vaivatonta eikä yhtäkään merkkiä tarvitse enää hakea muistin perukoilta ja ymmärrän tekstiä (suunnilleen) samaa tahtia kuin sitä luen. Tasosta neljä aloitan sen tähden, että ensimmäinen taso ei sisällä lainkaan tekstiä ja kakkonen ja kolmonen vain yksittäisiä sanoja. Nelostaso lähtee liikkeelle helpoista peruslauseista. Kertaaminen on opintojen äiti, kuten sanotaan, ja koska palkinnot ovat hyvästä ja kirittävät opiskelua, päätettäköön, että syön astetta juhlavamman aterian paakkelseineen sitten kun olen saavuttanut sujuvan lukemisen kyvyn tasolla 10, eli yhtä tasoa nyt lukemaani kirjaa ylempänä.