Katja Kallio - Yön kantaja (kesken jäänyt)

Suomenkielinen alkuteos (2017)

Kustantamo: Otava

Sivumäärä: 380

Mistä sain? Kirjastosta lainattu

Kuten joka vuosi aiemminkin, myös tänä kesänä luen vähintään viisi totunnaisia lukutapojani haastavaa kirjaa. Tänä vuonna kysyin blogini lukijoilta kirjavinkkejä ja sainkin mukavan monta ehdotusta. Main ja Annikan ehdotuksesta tartuin heti alkuun Katja Kallion uutukaiseen Yön kantajaan.

Jo otsikossa komeilee karu kohtaloni, kesken jäi. Tarkoitukseni ei ole aiheuttaa tuskallisia hetkiä vaan nimenomaan tarttua vaihteeksi johonkin erilaiseen ja tutustua mitä muuta kirjallisuutta löytyykään. Kallion teos ei onnistunut innostamaan eikä vetämään mukaan. Silmät vain harhailivat ties missä ja välillä katsahdin kelloon. Yritin tavoittaa sitä, mikä tässä lopulta muodostui ongelmaksi, mutta sitä ei ollut aivan yksiselitteistä keksiä.

Kallion romaani ei onnistu siinä, missä sen mielestäni pitäisi onnistua. Silloin kun Amanda tuntee kipua, se ei välity lukijalle asti. Kaikki Amandan tunnetilat tuntuvat vain jäävän kirjan sivuilla oleviksi toteamisiksi. Teoksesta ei saa otetta ja tapahtumat vyöryvät ohitse kuin kiihdytetty pikajuna. Mihinkään ei pysähdytä, ei jäädä pohtimaan syitä ja seurauksia.

Kun luen menneisiin aikoihin sijoittuvaa tarinaa, haluan sen todella tuntuvan menneeltä ajalta. En siltä, että  luen nykyihmisen näkökulmasta kirjoitettua tarinaa, joka vain sijoittuu historiaan. Romaanista välittyy jostakin syystä selvästi se, että oikeasti teos on kirjoitettu 2000-luvulla. Se kai historiafiktion suuri ongelma onkin. Klassikoiden kirjoittajat ovat yleensä nähneet itse sen ajan, josta kirjoittavat, toisin kuin historiakirjailijat.

Paljon enemmän (vai ehkä ennemmin erilaista?) olisin halunnut ja vaatinut. Seilin saarelle, ''hullujen'' naisten saarelle, olisi voinut sijoittaa kiinnostavan tarinan, joka olisi saanut pohtimaan. Ei minua kiinnostanut kuinka monta leivosta joku osti tai mitkään muutkaan vastaavat. Olisin ehkä innostunut, jos tarinassa olisi hitaasti ja syvällisesti pohdittu hulluutta, saarelle sulkemisen oikeutusta ja jos vielä olisi kuvattu niitä ajatuksia, joita aiheutuu loppuelämän pakotetusta saarella elämisestä.

'Liian tarinavetoinen.' 'Liian vauhdikas.' 'Ei tavoita tunnetiloja.'